Eroaminen, mutta suhteen jatkaminen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietintää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä kyllä pystyn ymmärtämään ihan hyvin, mutten oikeastaan usko, että ongelma on tuo, vaan sinulla on joku muu tunnelukko. Pidän syitäsi tekosyinä, mutta toisaalta, syy kuin syy, eihän siihen ole kenelläkään nokan koputtamista.

Niin, toki on aina jotain muitakin ongelmia jne. Mutta mä en ole koskaan ennen mun miestä ollut parisuhteessa. En halunnut lapsia tai häitä.. SItten tapasin tuon ja rakastuin. Tulin raskaaksi ja joku sai mut siinä huumassa ajattelemaan kaiken toisin ja menin naimsiin. Heti sen jälkeen jotenkin muistin miksi en halunnut sitä.. En tiedä. Kaikki meni vain liian nopeasti, ja liian eritavalla kuka MINÄ olen. Mä menin jonkun ihme "näin pitää toimia parisuhteessa" -kirjan mukaan, enkä niin miten minä tekisin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102889:
Mä en halua olla _naimisissa_ se on se ongelma. :D En ole koskaan halunnut vaihtaa sormuksia tai olla mies ja vaimo. En ikinä. Joku siinä raskaudessa sai mut tekemään sen, ja kaduttaa. Onko se niin vaikea ymmärtää?

Ensimmäisessä viestissä sanot, että menisit naimisiin myöhemmin ja tekisit päivästä teidän näköisen. Eli siitä sai käsityksen, että sua harmittaa kun piditte "vaan" maistraattihäät.

No, ongelmansa kullakin. Sun ongelma on sun päässäs, ei missään muussa. Erotkaa toki kun et kerran halua olla naimisissa. Mä en kyllä kehtaisi kertoa erosta kellekään, sukulaiset aattelisi että oon tullut hulluksi :D Varsinkin jos jatkaisin edelleen saman miehen kanssa.
 
Ymmärrän täysin. Olette varmaan melko nuoriakin? Mulla on sama tunne naimisiin menemisestä. Mies olisi halunnut, minusta se tuntui itselleni epäluonnolliselta ajatukselta, jotenkin keinotekoiselta. Sitä on vaikea selittää. MEidän suvussa ei kyllä ole mitään megakirkkohäitä harrastettukaan ja erojakin on lähipiirissä. Johtuneeko näistä seikoista myös.
Tehkää niinkuin teistä tuntuu parhaalta, niin että olette molemmat onnellisia :)
 
Argumentoit koko ajan niin, että sinut on helppo ymmärtää väärin. Ensin puhut uudelleen avioitumisesta, kuin se olisi se juttu, mutta ei olekaan. Ja sitten puhut toisen omana laillisesti olemisesta, muttei sekään nyt ole se homman nimi. En ihmettele, jos et tiedä itsekään tiedä missä mättää tai ymmärrä tunteitasi, kun puhut aidasta, kun tarkoitat seipäitä.

Mä tarkoitin sillä alulla että jos joskus me haluttaisiin mennä naimisiin, se menisi oikein. Siten miten me halutaan, eikä miten me oletetaan muiden haluavan. mentäisiin naimisiin rakkaudesta ja halusta, ei raskaudesta tai "niin kuuluu tehdä."

Ja ei, mä en halua olla laillisesti toisen, ja joku sanoo mulle "ei se ole avioliitto", musta se on avioliitto. Mä en halua olla aviossa. Mä en halua olla vaimo ja olla paperilla toisen. Ei ole mitään seipäitä..
 
Ymmärrän täysin. Olette varmaan melko nuoriakin? Mulla on sama tunne naimisiin menemisestä. Mies olisi halunnut, minusta se tuntui itselleni epäluonnolliselta ajatukselta, jotenkin keinotekoiselta. Sitä on vaikea selittää. MEidän suvussa ei kyllä ole mitään megakirkkohäitä harrastettukaan ja erojakin on lähipiirissä. Johtuneeko näistä seikoista myös.
Tehkää niinkuin teistä tuntuu parhaalta, niin että olette molemmat onnellisia :)

Peesaan viimeistä lausetta mutta kehottaisin silti ap:ta miettimään kovasti onko hänellä nyt vain joku muu ongelma joka ei johdu naimisissaolosta eikä ratkea eroamalla avioliitosta.
 
Ensimmäisessä viestissä sanot, että menisit naimisiin myöhemmin ja tekisit päivästä teidän näköisen. Eli siitä sai käsityksen, että sua harmittaa kun piditte "vaan" maistraattihäät.

No, ongelmansa kullakin. Sun ongelma on sun päässäs, ei missään muussa. Erotkaa toki kun et kerran halua olla naimisissa. Mä en kyllä kehtaisi kertoa erosta kellekään, sukulaiset aattelisi että oon tullut hulluksi :D Varsinkin jos jatkaisin edelleen saman miehen kanssa.

Ei, ei se harmita.. Me ei kuuluta edes kirkkoon joten. Mä en vain ollut missään järjestelyissä mukana. Mä vain olin.. Hyväksyin, sanoin värit jne. (meillä oli juhlat sen jälkeen), mutta ne ei ollut mun juhlat. Mun sydän ei ollut siellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102921:
Mä tarkoitin sillä alulla että jos joskus me haluttaisiin mennä naimisiin, se menisi oikein. Siten miten me halutaan, eikä miten me oletetaan muiden haluavan. mentäisiin naimisiin rakkaudesta ja halusta, ei raskaudesta tai "niin kuuluu tehdä."

Ja ei, mä en halua olla laillisesti toisen, ja joku sanoo mulle "ei se ole avioliitto", musta se on avioliitto. Mä en halua olla aviossa. Mä en halua olla vaimo ja olla paperilla toisen. Ei ole mitään seipäitä..

Miksi sinä itse takerrut sellaiseen, mikä ei pidä paikkaansa? Ei se avioliitto tee sinusta toisen omaa edes paperilla. Se on tekosyy. Mutta jos haluat tekosyyhyn takertua, niin takerru vain. Ja luultavasti sinun kannattaakin erota, mutta vaikuttaa siltä, ettei suhdekaan kyllä toimi sen enempää sen jälkeenkään, sinulle tulee joku muu ahdistuksen tunne, kun tämä ns. laillinen kahle poistuu.
 
Ymmärrän täysin. Olette varmaan melko nuoriakin? Mulla on sama tunne naimisiin menemisestä. Mies olisi halunnut, minusta se tuntui itselleni epäluonnolliselta ajatukselta, jotenkin keinotekoiselta. Sitä on vaikea selittää. MEidän suvussa ei kyllä ole mitään megakirkkohäitä harrastettukaan ja erojakin on lähipiirissä. Johtuneeko näistä seikoista myös.
Tehkää niinkuin teistä tuntuu parhaalta, niin että olette molemmat onnellisia :)

Jep. Meillä ei kukaan suvusta ole naimissa.. tai on eronnut. Ja oltiin nuoria. Mun ensimmäinen vakava suhde.. Vanhempiakaan en ollut tavannut kunnolla. Miehen äidin kerran, samoin yhden veljistä. Liian nopeasti. Ei kenenkään sydän ollut siinä mukana. Kaikki vain ihmetteli ja oli varmat että erotaan pian.

Kiitti :)
 
Miksi sinä itse takerrut sellaiseen, mikä ei pidä paikkaansa? Ei se avioliitto tee sinusta toisen omaa edes paperilla. Se on tekosyy. Mutta jos haluat tekosyyhyn takertua, niin takerru vain. Ja luultavasti sinun kannattaakin erota, mutta vaikuttaa siltä, ettei suhdekaan kyllä toimi sen enempää sen jälkeenkään, sinulle tulee joku muu ahdistuksen tunne, kun tämä ns. laillinen kahle poistuu.

Me ollaan onnellisia. Meillä ei ole ongelmia, eikä olla mietitty edes eroa. me halutaan olla loppuelämä kyllä yhdessä, mutta ei avioissa.. tai en minä. Sormukset tuntui heti väärältä ja kaikki. Vihaan ROUVA sanaa ja naimisissa olo sanaa.. Haluan olla parisuhteessa. Mikä sitten on avioliitto, jos ei se ei ole sitä että ollaan laillisesti toisten kumppaneita? :D Sitähän se on! Mä olen oikeutettu puoleen ja se on oikeutettu mun puoleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102943:
Me ollaan onnellisia. Meillä ei ole ongelmia, eikä olla mietitty edes eroa. me halutaan olla loppuelämä kyllä yhdessä, mutta ei avioissa.. tai en minä. Sormukset tuntui heti väärältä ja kaikki. Vihaan ROUVA sanaa ja naimisissa olo sanaa.. Haluan olla parisuhteessa. Mikä sitten on avioliitto, jos ei se ei ole sitä että ollaan laillisesti toisten kumppaneita? :D Sitähän se on! Mä olen oikeutettu puoleen ja se on oikeutettu mun puoleen.

Nyt sinulla on kyllä puurot ja vellit sekaisin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102943:
Me ollaan onnellisia. Meillä ei ole ongelmia, eikä olla mietitty edes eroa. me halutaan olla loppuelämä kyllä yhdessä, mutta ei avioissa.. tai en minä. Sormukset tuntui heti väärältä ja kaikki. Vihaan ROUVA sanaa ja naimisissa olo sanaa.. Haluan olla parisuhteessa. Mikä sitten on avioliitto, jos ei se ei ole sitä että ollaan laillisesti toisten kumppaneita? :D Sitähän se on! Mä olen oikeutettu puoleen ja se on oikeutettu mun puoleen.

Tai siis toki on ongelmia, niin kuin jokaisessa parisuhteessa on, mutta ei sellaisia mikä saisi meidät laittamaan lusikat jakoon. Enemmänkin tämä avioliitto saa mut kuristumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102953:
Miksi? Selitä mikä ero on vaimolla ja tyttöystävällä? Tai avio tai avoliitolla? Ne ovat eriasioita.

Sinusta ei kyllä taitaisi tulla enää millään ilveellä tyttöystävää (eikä se mikään virallinen siviilisääty olekaan), olisit viralliselta statukseltasi eronnut.

Puhut taas ihan eri asiaa, kuin muutama viesti sitten, sillä taitaa olla tapasi vaihtaa perusteita, kun sinulle sanotaan, ettei joku asia pidä paikkaansa. Se, että omistaa vaikka asunnon toisen kanssa yhdessä, ei ole toisen ihmisen laillista omistamista. Yhtälailla avoliitossa elävät ihmiset omistavat asioita yhdessä, kuten vaikka asuntoa.
 
Sinusta ei kyllä taitaisi tulla enää millään ilveellä tyttöystävää (eikä se mikään virallinen siviilisääty olekaan), olisit viralliselta statukseltasi eronnut.

Puhut taas ihan eri asiaa, kuin muutama viesti sitten, sillä taitaa olla tapasi vaihtaa perusteita, kun sinulle sanotaan, ettei joku asia pidä paikkaansa. Se, että omistaa vaikka asunnon toisen kanssa yhdessä, ei ole toisen ihmisen laillista omistamista. Yhtälailla avoliitossa elävät ihmiset omistavat asioita yhdessä, kuten vaikka asuntoa.

Miten mä selitän eri tavalla?

Mä en halua olla naimisissa, kun se ajatus siitä että ollaan laillisesti toisen tms ahdistaa. Haluan olla yhdessä loppuelämän, mutta en ole koskaan, en ikinä, kuvitellut meneväni toisen kanssa naimisiin, vaihtavani sormuksia, ja nimeä.. Se tapahtui, se ahdistaa, se ei ole minua, enkä halua olla naimissa enää. Haluan olla parisuhteessa, vaikkakin nimikkeellä "eronnut". Sulle avioliitto tarkoittaa jotain toista, mulle se tarkoittaa sitä että olen laillisesti toisen. Mulle se tarkoittaa sitä. Miksi se on vaikea ymmärtää? miten mä puhun ristiin, mä en käsitä? Yritän vain selittää erilaisiin kysymyksiin.
 
No ei susta mitään tyttöystävää enää tule miehellesi. Teillä on kaksi lasta ja asutte yhdessä. Sinusta tulee AVOVAIMO!
Oikeesti sun ongelmasi ei ole avioliitto. Joku muu on.
Ja et sä niitä juhlia saa pitämättömiksi eroamalla. Uudet, omannäköisesi juhlat voit halutessasi tulevaisuudessa järjestää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102991:
Miten mä selitän eri tavalla?

Mä en halua olla naimisissa, kun se ajatus siitä että ollaan laillisesti toisen tms ahdistaa. Haluan olla yhdessä loppuelämän, mutta en ole koskaan, en ikinä, kuvitellut meneväni toisen kanssa naimisiin, vaihtavani sormuksia, ja nimeä.. Se tapahtui, se ahdistaa, se ei ole minua, enkä halua olla naimissa enää. Haluan olla parisuhteessa, vaikkakin nimikkeellä "eronnut". Sulle avioliitto tarkoittaa jotain toista, mulle se tarkoittaa sitä että olen laillisesti toisen. Mulle se tarkoittaa sitä. Miksi se on vaikea ymmärtää? miten mä puhun ristiin, mä en käsitä? Yritän vain selittää erilaisiin kysymyksiin.

Kerta vielä. Käytät perusteluna sellaista, mikä ei pidä paikkaansa, siksi ehkä ihmisten on vaikea ymmärtää tätä, tai pitävät sitä jossain määrin kummallisena. Vähän kuin sanoisit, että et halua pitää lyhyitä hiuksia, koska silloin sinun silmiäsi ja kasvojasi ei näy. Eihän se pidä paikkaansa, vaan jos sinulla olisi pitkät hiukset, se voisi pitää paikkaansa. Mutta kun väität noin, siitä voi päätellä, että käytät tekosyytä. Ja se pistää miettimään, mikä on se oikea syy, mikset halua pitää lyhyitä hiuksia. Tai kun puhut, että sinulla on se tunne, että lyhyillä hiuksilla kasvojasi ei näy, pistää miettimään, että miksi ihmeessä tuo ihminen ajattelee noin kummallisesti.

Loppujen lopuksi se on meille kaikille muille ihan sama, mitä käytät syynä, mutta sinun olisi ehkä hyvä ymmärtää, ettei tuo ongelma kyllä ole aivan järjellinen. Voihan sitä haluat erota järjettömistäkin syistä, eikä siinä mitään, muttei sille välttämättä löydy kovin paljon ymmärrystä, jota ilmeisesti kaipaat, kun asiasta haluat keskustella.
 
Ymmärrän AP:ta täysin. On kurjaa tajuta tehneensä asioita sen vuoksi, että "niin kuuluu tehdä" sen sijaan, että tekisi asioita koska haluaisi ihan oikeasti itse tehdä niitä. Joukkopaine on yllättävän kova! Mutta kuten moni muukin on jo sanonut, luulen, että ap:n identiteettikriisi saattaa olla syvempiä ongelmia, joita ei uskalla vielä ottaa esiin. Jos ap kokee elävänsä "väärää" elämää, on iso askel jättää kaikki ja ryhtyä elämään niinkuin Itse tahtoo. Ei niinkuin oletetaan että ihmiset elää. Kaikille ei sovi normielämä, johon kuuluu avioliitto ja lapset.
 
En minä kyllä ymmärrä, kuka ap:n on joukkopainostanut naimisiin, jos kerran lähipiirissä "kukaan ei ole naimisissa". Se olisi eri asia, jos he eivät olisi ehtineet mennä naimisiin, vaan peruisivat tulossa olevat häät. Mutta kun he ovat jo menneet naimisiin ja ovat olleet jo useita vuosia, en ymmärrä, miten se eroaminen muuttaisi tilannetta oikeasti, loppujen lopuksi, miten se AUTTAISI ap:tä.
 
Itseasiassa ap:lla taitaa olla ahdistus omista luuloistaan avioliittoa kohtaan. Ymmärrettävää, kun ei avioliitto ole suvussa tapana. Se mitä sä OLETAT että avioliiton pitäisi olla? Sekö sua ahdistaa? Tai ahdistaako sua ajatus että olet loppuiän puolisosi kanssa? Tärkein kysymys on, mitä kaikkia asioita tekisit toisin, jos voisit? Sieltä löytyy vastaus. Sulla on yksi elämä, elä se.
 
En minä kyllä ymmärrä, kuka ap:n on joukkopainostanut naimisiin, jos kerran lähipiirissä "kukaan ei ole naimisissa". Se olisi eri asia, jos he eivät olisi ehtineet mennä naimisiin, vaan peruisivat tulossa olevat häät. Mutta kun he ovat jo menneet naimisiin ja ovat olleet jo useita vuosia, en ymmärrä, miten se eroaminen muuttaisi tilannetta oikeasti, loppujen lopuksi, miten se AUTTAISI ap:tä.

Tarkoitin joukkopainostuksella joukkopainetta. Ihmisen alkukantaista vaistoa kuulua laumaan tekemällä asiat niinkuin kaikki muut. Niinkuin ne "kuuluu" tehdä. Niinhän hän itsekin sanoi, että ihankuin olisi elänyt naimisiinmenovaiheen jonkun opaskirjan kautta: "Näin kuuluu parisuhteessa tehdä"
 
[QUOTE="Kipa";30103054]Tarkoitin joukkopainostuksella joukkopainetta. Ihmisen alkukantaista vaistoa kuulua laumaan tekemällä asiat niinkuin kaikki muut. Niinkuin ne "kuuluu" tehdä. Niinhän hän itsekin sanoi, että ihankuin olisi elänyt naimisiinmenovaiheen jonkun opaskirjan kautta: "Näin kuuluu parisuhteessa tehdä"[/QUOTE]

Mutta mistä hän sen opaskirjan nyt sitten sai käsiinsä (vertauskuvallisesti), kun ei kerran lähipiirissä olla avioliiton kannalla, eikä hän ollut koskaan ajatellut menevänsä naimisiin?

Alan yhä enemmän olla sitä mieltä, että ap tosiaan teki virheen mennessään naimisiin, mutta virheen voi korjata muutenkin kuin eroamalla. Voi tehdä siitä omasta avioliitostaan hyvän asian. Mutta jos ei tahdo, niin ei tahdo.
 
[QUOTE="zxc";30103010]No ei susta mitään tyttöystävää enää tule miehellesi. Teillä on kaksi lasta ja asutte yhdessä. Sinusta tulee AVOVAIMO!
[/QUOTE]

Jos hän kokee olevansa tyttöystävä, niin eikö hän silloin ole sitä? Ei kai jokainen samassa kämpässä asuva ole avoliitossa, muutenhan kommuuneissa kaikki olisivat vaimoja. Sopisiko sellainen, että jokainen voi itse määrittää oman suhteensa?

Ja ap:lle - en tajua, miksi olet saanut noin paljon tyrmääviä viestejä. Tottakai voitte "erota", siis poistaa avioliiton päiväjärjestyksestä. Sehän on pieni vaiva eikä vaikuta elämään eli ei siitä haittaa ole. Jos sen sijaan silloin tuntuu paremmalta olla, niin miksi ei?

Voisin kuvitella itse tekeväni samoin - jos olisin naimisissa.
 
[QUOTE="zxc";30103013]Ja kenelle sä sitä seurustelusuhdetta todistelet? Kaikki pitää teitä kuitenkiin avio/avoparina.[/QUOTE]

Senkö takia pitää olla naimisissa, kun kaikki kuitenkin ajattelevat heidän olevan? :confused:
 
Alan yhä enemmän olla sitä mieltä, että ap tosiaan teki virheen mennessään naimisiin, mutta virheen voi korjata muutenkin kuin eroamalla. Voi tehdä siitä omasta avioliitostaan hyvän asian. Mutta jos ei tahdo, niin ei tahdo.

Mutta mitä pahaa siinä eroamisessa olisi? Tai siis "eroamisessa" - eihän hän miehestä eroaisi, vaan avioliitto peruttaisiin. Mitä pahaa siinä olisi?
 

Yhteistyössä