Eroajatus mielessään-miten siitä eroon ?

Olemme 6 henkinen uusperhe, meillä on viimeiset vuodet ollut aikaa sotaista
ja kurjaa aikaa. Riitojen keskellä kun mies on käyttäytynyt kun murkku itsekin olen monesti miettinyt eroa.Meillä on kuitenkin 2 yhteistä lasta, ja olen jo kerran eronnut, olen siis yrittänyt pitää liittoa kasassa.Nyt tilanne on jo parempi, vanhemmat riitapukarit ovat jo lentäneet pesästä ja kaiken pitäisi olla hyvin.Miehen mielestä onkin.Minulla on edellen se ajatus mistä en pääse eroon.Ero on siis mielessään.Voiko tästä ajatuksesta päästää eroon, vai onko jo liian myöhästä.Kertokaa kokemuksia ..
Kiitos etukäteen

 

Oletteko käyneet parisuhdeterapiassa? Ulkopuolisen kanssa keskustelu saattais auttaa selkiyttämään ajatuksia, suuntaan tai toiseen. Suosittelen kokeilemaan ennen kuin teet isoja päätöksiä. Me saatiin apua terapeutilta, tosin ei ollut eroajatukset mielessä vaan päinvastoin halusin palauttaa suhteen samanlaiseksi kuin ennen lapsia oli. Mutta meilläkin miehen mielestä oli kaikki ihan ok, mä vain kipuilin. Onneksi mentiin, mieskin ymmärsi mun ajatuksia paremmin ja toisin päin, nyt on kaikki ollut tosi hyvin pitkään.

Toivottavasti saatte asiat selviksi, johtaa se sit suhteen paranemiseen tai eroon. Tsemppiä :hug:

 

Ei olla käyty , mies ei haluaa jutella ulkopuolisille.Olen yrittänyt saada miehen mukaan mutta se ei onnistu..Käyn itse psykoloogilla juttelemassa , en koe että siitä olisi ollut apua..

 

Tule mieleen että jotain tai jonkin asian täytyy hangata jostain kohtaa- ei ne turhan takia nuo ajatukset päässä pyöri. Netistä ja kirjastoista löytyy varmasti hyviä tekstejä parisuhteesta ja uusperheestä. sen kehityksestä ja kipupisteistä luin taannoin kirjaa jonka nimi oli: huonetta vai sukua? Oli hyvä! (tuo riitelykin nimittäin voi kuulua siihen kaareen miten hyvä uusperhe rakentuu- usko pois)

 

Tule mieleen että jotain tai jonkin asian täytyy hangata jostain kohtaa- ei ne turhan takia nuo ajatukset päässä pyöri. Netistä ja kirjastoista löytyy varmasti hyviä tekstejä parisuhteesta ja uusperheestä. sen kehityksestä ja kipupisteistä luin taannoin kirjaa jonka nimi oli: huonetta vai sukua? Oli hyvä! (tuo riitelykin nimittäin voi kuulua siihen kaareen miten hyvä uusperhe rakentuu- usko pois)

Jep ihan varmasti hankaa...On vaikeaa enää kunnioittaa miestä kun hän itsekin käyttäytyy murkkujen lailla ja koen että paprisuhteen "pystyssäpito" on ihan mun juttu...Kiitos vinkistä , luen kirjan

 

Itsekin erosin juuri toisesta avioliitosta ja jäin neljän lapsen yksinhuoltajaksi. Ja tyytyväinen olen ollut ratkaisuihini molempiin eroihin liittyen. Muistan kuinka ensimmäisen miehen kanssa, josta liitosta syntyi kaksi vanhinta lastani, viimeiset vuodet kaikkiaan 14:stä olivat eroasian mielessäni pyörittelyä, enkä millään saanut karisteltua sitä mielestäni vaikka yritin. Toisen miehen kanssa suhde kesti vain 4 v., josta kuitenkin ehti nämä pikkulapset syntyä. Mies oli kovin epätasapainoinen, narsistinen alkoholisti ja eroajatukset alkoivat kyteä mielessä noin vuosi ennen toteutusta. Viimeiseen asti kuitenkin toivoin miehen kypsymistä ja eheyttävien keskustelujen syntymistä - turhaan. Molemmat liitot kaatuivat lopulta vähän samaan syyhyn: siihen, että mies vaati ja edellytti arvostusta ja kunnioitusta, jota ei kuitenkaan naista kohtaan osoittanut. Sellainen ei käy minulle, kun en ole kynnysmattotyyppiä.

Vaikka arki on nyt aika raskasta, en vaihtaisi entiseen. Nyt saan tuntea itseni arvokkaaksi ja lapsilleni tarpeelliseksi ilman että joku on koko ajan vetämässä mattoa jalkojeni alta. Riitelyyn kuluvan energian voin nyt antaa lapsille, ja suoda heille harmonisemman ja levollisemman ilmapiirin. Saan olla oma itseni ja päättää itse miten asiat parhaiten hoidan (vaikka sitä hoitamista onkin yllin kyllin). Tämä itsenäisyys ja itsekunnioitus ovat minulle kuitenkin nyt tosi tärkeitä. En millään muotoa kaipaa miestä elämääni, vaan keskityn lapsiini ja työllistymisenii suunnitteluun. Näin on hyvä.

 

Olet varmasti oikeassa.Vertaan koko ajan ja tavallaan mietin että ensimmäinen ero oli välttämätön koska mies oli uhkapeluri.Tämän kanssa jahkailen, koska mies on lapsilleen hyvää isää.En olisi kuitenkaan pitännyt mennä naimisiin miehen kanssa joka on taloudellisesti niin eri asemassa kuin minä olin, kolmen lapsen yh..minä vaan köyhdyn lisää , ja mies kasvattaa omaisuttaan...Meillä on perheessä kaksi taloutta..se pane miettimään...No jahkailu jatkuu..päätöstä ei voi tehdä ennen kuin on siihen valmis..Kiitoksia kommenteista ja parempaa utta vuotta