Eroaisitteko?

[Mariie]

Toivoisin niin näkökulmaa ja kommentteja, kun itselläni niin silmät ummessa ja kädet sidottuina vaikka olenkin pitänyt itseäni niiiin fiksuna. Akateeminen koulutus hyväpalkkaisessa vakituisessa työpaikassa, ei siis ainakaan taloudellista huolta huomisesta. Ystäviä ja muuta sosiaalista toimintaa on, opiskelen lisää kehittyäkseni työssäni ja suhteet vanhempiini kunnossa. Ikää 31, yksi kaksivuotias lapsi ja toinen tulossa joulukuussa. Mutta parisuhde pitää jaksamisen tiukilla ja itkettää jos syvennyn ajattelemaan miten ihmeessä tällaiseen olenkaan joutunut.. huono valinta aikoinaan, mutta surettaa silti.

Miehen taustaa, postinjakaja joka tosin on vuosi sitten vaihtanut merkonomiksi valmistuttuaann ns. kehittävämpään työpaikkaan. Viisi vuotta itseäni nuorempi tyyppi, jokaon hyvä ja hellä isä, mutta agressiivinen (ei kuitenkaan väkivaltainen), lyhytpinnainen, tiuskiva ja nalkuttava avomies. Juhlimista harrastaa kerran kahdessa-kolmessa kk eli ei mikään baarien suurkuluttaja, onneksi.

Eli olemme seurustelleet mieheni kanssa pian neljä vuotta ja vajaa vuosi tapaamisesta saimme tietää vauvan olevan tuloillaan. Romantiikka loppui lyhyeen ja arki astui kuvioihin, samoin riidat ja muut arjen kolhut. Enimmäkseen riitelemme rahasta, koska mielestäni perheen yhteisten maksujen suhde on epätasa-arvoinen. Olen sitä mieltä, että kaikki kulut on laitteva tasan puoleksi, siitäkin huolimatta että käteeni jää verojen jälkeen 3300e/kk ja miehelle 1700e/kk. Emme ole avioliitossa, joten en ole vastuussa kumppanini elättämisestä. Tällä hetkellä maksan lapsen tarhamaksut (233 e/kk), suurimman osan kauppalaskuista, netin, lehden, lapsen vaatetuksen ja muut varusteet ja olen maksanut kaikki asunomme huonekalut. Mieheni maksaa omat kulunsa, eli auton, ja harrastuksensa ja Kanarian matkan jolla hän tällä hetkellä on. Vaihdoimme tilanpuutteen vuoksi asuntoa omístamastamme vuokrakolmioon, joka onneksi on hänen nimissään enkä aio osallistua asumiskustannuksiin sentilläkään ennen kuin maksujutut jotakuinkin selvillä. Mies sanoo, ettei ole varaa ostaa lapselle talvikenkiä tai haalaria, tai legopäkkiä, mutta silti on varaa matkustaa ulkomaille josta ei selviä millään alle tuhannella eurolla. Suututtaa niin. Luojan kiitos tienaan sen verran, että selviän kaikesta itsekseni, sillä käytännössä elätän perheemme yksin. Kaiken lisäksi mies pyysi rahaa lainaan matkaa varten ja voisinko maksaa seuraavan kuun vuokran, kun "hänellä kun kerran on se lomakin". Sillä välin itse käyn vielä töissä raskausviikolla 30, siivoan ja laitan kotia sekä tietysti hoidan 2v aktiivista taaperoa.

Olisin valmis asumaan ja elämään itsekseni lasten kanssa, mutta hieman huolettaa miten jaksan kahden pienen kanssa. Ja tietysti sekin, kun isänsä on niin tärkeä pojalle. Olen niin pahassa henkisessä umpikujassa, että nykyisin itkeskelen lähes joka ilta. Välillämme on muitakin jännitteitä, jotka rasittaa suhdetta ja kohta uskoakin tulevaisuuteen. Olemme niin erilaisia ihmisiä, että tuskin tulemme kohtaamaan millään elämänalueella. Kiinnostuksen kohteemme ja tulevaisuuden kuvamme ovat täysin erilailaiset, ja oikeastaan mitään toivoa ei ole. Minä en ikimaailmassa pysty näkemään itseäni tässä nykyisessä elämäntilanteessa kovin kauaa, ja tilanteen on pakko ratketa suuntaan tai toiseen. En tosin itsekän ole kovin aktiivisesti edesauttanut minkäänlaista sopua ja kompromissia, ja olen suunnitellut rakentavani itsekseni talon itselleni ja lapsilleni. Talovalmistajan kanssa on sovittu paketista, jonka rakennut olisi tarkoitus aloittaa äitiyslomani jälkeen vuoden päästä keväällä. Tonttikin on, ja sekin kuten talopaketti hankittu miehen "selän takana". En jaksa enää epävarmaa tulevaisuutta ja jatkuvaa riitelyä jokaikisestä asiasta miehen kanssa. Näen nyt, että tyyppi on täysi haaveilija, vaikka hoitaa omat hlökohtaiset asiansa säntillisesti. Kaiken lisäksi välejämme on aina hiertänyt verkostomerkkinointi, johon mieheni oli hurahtanut jo ennen tapaamistamme. Hetken jo kuvittelin homman olevan todella hyvä, ja erehdyin alkuaikojen rakkauden huumassa rahoittamaan kaksi kertaa ns kuukausipaketin á 500e jotta "jäsenyys pysyy voimassa ja saa loppukuuhun mennessä pisteitä" säilyttääkseen asemansa tietyllä tasolla.

Saattaapi olla sekava kirjoitus tähän aikaan illasta, mutta sainpahan asiani esille. Toivottavasti kommentoitte vian olevan minussa, se kun olisi helppo korjata..

 

[helmimäinen]

Anteeksi suora mielipiteeni mutta eroaisin. Perustelut ovat tekstissäsi ihan selkeästi.

 

[tiipii....]

Vähän kuulostaa lapselliselta tuo miehesi vielä...Mutta toisaalta sinulla on luultavasti hormonit sekaisin tuosta raskaudesta. Mulla oli myös tokan raskauden aikana samoja mietteitä ja kaikki "pienetkin" jutut aiheutti kauheita ahdistuskohtauksia.
Sinuna kituuttelisin siinä vielä ainakin niin kauan että hormonitoiminta palautuu normaaliksi ja katsoisin sitten uusin silmin tilannetta.
Ja yritä keskustella miehesi kanssa. Voihan hän olla niin tyhmäkin, että luulee kaiken olevan ok. Ja rahasta nyt on aivan turha riidellä. Tietenkään hän ei halua maksaa puolia ja jäädä sen jälkeen itse vähemmälle "omalle rahalle". Ettekö voisi jotenkin suhteuttaa niitä maksamisia, että vaikka sinä maksaisit vähän enemmän kun tienaatkin noin paljon enemmän? Ehkä mieskin nalkuttaisi vähemmän...Meillä ainakin olen huomannut, että kun käyttörahaa löytyy ukolta niin hymykin irtoaa helpommin...

 

[hmmmmmp]

monta muttaa...
miksi menot pitää jakaa puoliksi jos toinen tienaa 1600 euroa vähemmän?
kuka sen asunnon omisti mistä vaihdoitte vuokralle? miten se liittyy parisuhteeseen mikä on ammatiltaan tai koulutustasoltaan?
mies ilmeisesti haluaa jatkaa samalla tavalla kuin ennen lasta? vaikka se ei tietenkään voi niin mennä. tuntuu että haluaa käyttää hyväksi. ja ihan tiedoksi että kaikki verkostomarkkinointi ei ole huonoa =)

 

[mielipidettä]

Tärkeä kysymys: Rakastatko häntä?
Jos et, niin sitten teidän on parempi erota. Parempi myös lasten kannalta. 2-v ymmärtää jo, kun vanhemmat tappelee eivätkä enää välitä toisistaan.

Jos vielä rakastat, niin sitten istutte alas puhumaan, tai menette parisuhdeterapiaan. Vaikka ette olekaan naimisissa, muodostatte perheen.
Ja mielestäni perheessä ei ole mun ja sun rahoja. Kaikki on yhteistä. Rahan käytöstä on sovittava. Laskette mitä kulunne ovat kuukaudessa yhteensä (vuokra, ruoat, lasten hoito, yms). Jäljelle jäävästä summasta sovitte summan jonka kumpikin saa vapaasti käyttää omiin juttuihin, jos on kyseessä isompi hankinta niin siitä kysyttävä toiselta.
Jos jatkatte tuolla periaatteella, että kumpikin maksaa puolet, suhde ei tule onnistumaan. Olette siinä vaiheessa niin eriarvoisissa asemissa, että miehen ego ei sitä kestä. Toki myös miehesi on otettava vastuu tekemisistään; lomalle ei voi lähteä ennenkuin sen on ansainnut!

Teidän ongelmat menevät toki paljon vielä näitä raha-asioita syvemmälle..

Meillä vähän vastaava tilanne kotona. Minä tienaan enemmän kuin mieheni, mutta kaikki on silti yhteistä. Yhdessäolon tarkoitus on, että molemmat hyötyvät tilanteesta ja ovat onnellisia. Minä tuon talouteen enemmän tuloja, mieheni tuo turvaa ja onnellisia hetkiä. Olemme tasa-arvoisia.
Kaikki ei toki aina ole ollut näin ruusuista, alussa suurin osa meidänkin riidoista koski raha-asioita. Kun poika syntyi, oli pakko puhua asiat läpi. Rahat pistettiin yhteiselle tilille, sieltä maksettiin ensin asuntolainan lyhennykset, visa-lasku, lapsen hoitomaksu, muut laskut jne. Sitten katsottiin mitä jäi jäljelle ja kumpikin oli tyytyväinen. Ei enää riitoja rahasta.

 

[voi olla näinkin päin]

Sä olet kyllä niiiiin perinteinen akateeminen joka kuvittelee olevansa parempi koska on tärkeilevä koulutuskin. Ihme pätemisen tarve mainita omia ja miehen tuloja, ihan vaan siksi että kaikki näkevät miten akateeminen sinä olet.

Oletko varma, että miehesi ei ole miettinyt eroa sinusta?

 

[gou]

Kirjoituksesi herätti vähän epäileviä tuntemuksia. Yleensä jos pariskunnan jäsenten tulot ovat kovin erilaiset, niin menot maksetaan tulojen suhteessa (esim. jos vaimo ansaitsee 2/3 tuloista ja mies 1/3, niin samassa suhteessa maksetaan kulut). Jotta omaisuuden osaltakin tulisi oikeudenmukaisesti kohdeltua, niin myös asunnon voi ostaa samassa suhteessa. Mielestäni mahdollisen eron varalta esim. huonekalut kannattaa ostaa niin, että ne ovat selkeästi jomman kumman nimissä.

Minusta tuntuu, että olet katkeroitunut niin kovasti tuohon tilanteeseen, että miehesi saisi maksaa aika paljon ekstraa, jotta olisit tyytyväinen. Ymmärrän kyllä hyvin tilanteesi, sillä olen tällä hetkellä vähän vastaavassa tilanteessa eli ansaitsen enemmän kuin mieheni, mutta mieheni käy 2 x/vko baarissa, joten ne rahat, jotka mies mielestäni voisi säästää esim. huonekaluostoja varten, niin ne meneekin baariin. Mieheni siis selviää laskujen maksusta juuri ja juuri, mutta esim. remonttia ei ole varaa tehdä, ellen sitten itse kustanna kaikkea.

Oletko ajatellut, että jos eroaisit, niin kyllähän mies olisi lasten elämässä senkin jälkeen? Et varmasti saisi yksinhuoltajuutta, vaan teille määrättäisi yhteishuoltajuus. Se auttaisi jaksamaan lasten kanssa. Ikävä asia on tietysti sitten se, jos mies ei halua pitää lapsiin yhteyttä vain siksi, että hän haluaa rankaista sinua.

Uskoisin, että taloudellisesti pärjäisit yksinkin, sillä saisithan lapsilisää ja jos rahat ei riitä, voisit mennä töihin vanhempainloman jälkeen. Jaksaisit varmasti, kun lapset olisivat päivät hoidossa. Äitiysloman aikana tietysti olisi aika rankkaa henkisesti, jos mies ei hoida lapsia yhtään.

 

[belllo]

Minusta avainkysymys on se, että haluatko yrittää vielä? Tai haluatko lasten ja oman jaksamisesi vuoksi vielä sinnitellä esim. puoli vuotta, jotta pääset pahimmasta yli? Jos koet, että selviäisit taloudellisesti helpommalla, kun sinun ei tarvitse elättää miestäsi, niin eroa jo nyt, sillä silloin ainoa, joka sinut pitää yhdessä on se, että pelkäät, että miten selviät pienen vauvan kanssa.

Jos jäät YH:ksi, niin sinullahan on mahdollisuus saada vanhemmalle lapsellesi osa-aikainen hoitopaikka. Kun kerran suhteet vanhempiin on hyvät, niin voisit ehkä hyödyntää myös heitä ajoittain. Etukäteenhän on vaikea tietää, miten vauvan kanssa pärjäät. Usein pärjää tokan kanssa paremmin kuin ekan, koska on jo kokemusta vauvan hoidosta.

 

[cvghbj]

Ei sillä koulutustasolla pitäisi olla mitään väliä, eikä niillä tuloillakaan. Ainoa asia mihin pitäisi keskittyä, on se miten tulette toimeen keskenänne.

Meillä ei ainakaan ole väliä kumpi tienaa enemmän. Meillä maksellaan ihan miten sattuu. Pidetään vaan huoli siitä, että molemmilla olisi tilillä vielä vähän rahaa, ettei käy niin että toinen menisi miinukselle. (Ei tule käymään)

Jos tuntuu siltä, että luonteet ei kolahda ollenkaan, niin sitten ei tietty taida olla paljon vaihtoehtoja. Aika vaikea näin etäältä arvioida teidän tilannetta. Suurin ongelma mielestäni parisuhteissa on kuitenkin itsekkyys, jonka korjaamalla selviää aika monikin ongelma. Voit tutkailla kuinka pitkälle tämä käy mieheesi ja itseesi.

Näin etäältä sanoisin, että ihan heti en tilanteessasi eroaisi, vaan antaisin asian hautua vielä ainakin vuoden...

 

[pari mielipidettä]

Noista raha-asioista olen kyllä sitä mieltä, että se joka tienaa enemmän, maksaa myös yhteisiä kuluja enemmän. Jotta molemmille jäisi sitä "omaakin rahaa". Epäreilua, jos toiselta menee kaikki rahat laskuihin ja vuokraan, kun toiselle jää vaikka parikin tonnia ylimääräistä. Mitä jos mies olisikin teillä se joka tienaa enemmän? Pitäisitkö sinä sitä reiluna, että itse maksaisit vähempituloisena tasan yhtä paljon vuokraa/lainanlyhennystä ja muita laskuja kuin mieskin, vaikka käteesi ei jäisi sen jälkeen juuri mitään? Mietipä nyt tarkkaan tätä asiaa.

Muuten tekstistäsi olen sitä mieltä, että jos tuota mieltä todella olet, ja olit jo ennen toista raskautta, niin kyllä ero on varmasti tulossa ennenpitkää. Ei kannata jäädä suhteeseen, josta ei saa henkisesti mitään, ja jossa ei kertakaikkiaan halua olla. Mies tulee silti olemaan elämässäsi varmasti lopun ikääsi lasten vuoksi. Miksi muuten toinen lapsi tuossa tilanteessa...?

 

[ModestyB]

Odottaisin odotuksen ja pikkuvauva-ajan loppuun ennen ratkaisuja. Rakennusprojektisi salaaminen osoittaa tosin, että olet jo alkanut elää omaa elämääsi etkä perhe-elämää, joten siinä mielessä pikainenkin ero voi olla perusteltu. Nosta kissa pöydälle miehesi kanssa ja kysy hänen tuntojaan.

Raha-asioista olet mielestäni hakoteillä. Kun on perhe, se rahoitetaan yhdessä sen mukaan, mihin kumpikin pystyy. Molemmille on jäätävä myös jotain omaa rahaa. Totta, miehesi oma loma on minustakin liioittelua, mutta kaikki yhteiset menot puoliksi ei myöskään ole ratkaisu. Maksut tulojen suhteessa on reilu peli, kun on lapsia, olipa aviossa tai avoliitossa. Ja menot pitää suhteuttaa koko perheen tuloihin.

Olet tiennyt kenen kanssa olet, mitä hän tienaa. Tienaamista tärkeämpää on, että viihtyy ammatissaan ja että perheen maksut kuitenkin saadaan hoidettua. Kokemuksesta voin sanoa, että on raskasta tiheään kuunnella valitusta puolisolta, joka tienaa monta kertaa enemmän kuin minä, muttei viihdy työssään yhtään. Ehkä tämä rahan ansaitsemisasia kismittää nyt niin, koska olet jo henkisesti irrottautumassa miehestäsi.

Tiedoksi, että kaikki miehet vaikuttavat välillä haihattelijoilta ja lapsellisilta. Ehkä me naisetkin vaikutamme??! Se ei ole eroperuste, kun mies kuitenkin hoitaa asiansa yleensä hyvin ja on hyvä isä. Yleensä saat parisuhteessa sen minkä annat ja nyt et tunnu kirjoittamasi perusteella hirveästi panostavan antamiseen. Olisko perheneuvolasta apua? Sinne voi mennä yksinkin.

 

[pakko kysyä]

Ei liity suoranaisesti aiheeseen. Mutta saako kysyä mistä verkostomarkkinoinnista on kyse? Minulle on erästä tyrkytetty erittäin innokkaasti. Mutta suhtaudun epäilyksellä, vaikkakin toisaalta kiinnostaa.

 

[niin..]

Eikö ole aika sama eroaisiko joku toinen. Jos sinusta on parempi erota, se on sillä selvä(vai onko?). Jos epäilet, silloin ei ehkä kannata vielä lähteä, vaan esittää miehelle nyt ajatuksesi.

Meillä minä tietään ainoastaan lapsilisän ja hoitotuen. Jos maksettaisi vaikka vuokra puoliksi, ei minulle jäisi enää rahaa senttiäkään. Minä kuitenkin maksan suurimman osan lapsen vaatteista yms. sekä pienemmät laskut, osan myös vuokrasta. Oli teidän systeemi mikä tahansa, sen pitää miellyttää MOLEMPIA. Minun parisuhteessa ei ole ollut kahta kuukautta pidempään omia tilejä. Tai omat tilit on, mutta yhteinen nettipankki. Meillä se on toiminut hyvin. Tosin meillä ei kumpikaan koskaan tekisi mitään sellaista, että ottaisi vaikka toisen tililtä ja ostaisi itselleen etelän matkan tms.

Kuinka tärkeä lapsenne on miehellesi? Ei ole varaa kenkiin? Kertoo minusta aika paljon siitä, mikä on tärkeää. Meillä oltaisi vaikka itse ilman kenkiä, jotta lapsi saa ne.

Puhuin nyt paljon MEISTÄ, mutta halusin tuoda vaan toista kantaa tähän. Ei minullakaan ruusuista aina ole parisuhteessa, mutta kaikkien pitää loppupeleissä olla tyytyväisiä tai on pakko lähteä pois.

 

[joitain ajatuksia]

Minun mielestäni se kuinka paljon kukakin maksaa kuluista ei liity aloittajan ongelmiin kovinkaan merkittävästi. Mistäs me sen voimme tietää mitä he ovat joskus aikoinaan sopineet, ja mikä on miehen suhtautuminen rahaan jne. Sekin on minusta ihan tois arvoista, että kertooko täällä kuinka paljon kumpikin tienaa. Joillekin vain rahasta puhuminen on aihe muiden joukossa, ei mikään leuhkimisen asia.

Voisin kuvitella, että jos nyt yht äkkiä muuttaisitte maksamis suhteet toisenlaisiksi, niin ongelma ei katoa minnekään, ainakaan nopeasti. Voihan olla, että tilanne menisi vielä ikävämmäksi. Ainakin minulle oli kova paikka huomata, että minä en opiskelijan tuloilla pysty maksamaan saman verran kuin mieheni, joka pääsi vakituiseen työhön. Kärsin aikani todella paljon ja minusta välillä tuntui, että en ole oikeutettu kaikkeen samalla tavalla kuin mieheni, joka maksaa enemmän. Aikaa tämän asetelman hyväksymiseen meni todella paljon, eikä mieheni heti ymmärtänyt miksi olin niin surkea tilanteesta.

Minua myös ihmetyttää se, että mies matkustelee yksistään eikä ole sinun tukena kotona ja hoida lasta. Raskaushan on jo sen verran pitkällä, että lapsen syntymään ei välttämättä ole kovinkaan paljon aikaa. Mielestäni tarvitsisit jo ainakin apua kotiarkareiden hoidossa ja lepoa.

Minusta on myös ihan hassua perustella tuntemuksiasi hormoneilla ja niiden sekoittavalla vaikutuksella. Kyllähän raskaana ollessa ajattelee asioista eritavalla ja pohtii lapsen hyvin vointia korostetusti, mutta ei ne hormonit niin radikaalisti ihmistä muuta. Ehdottaisinkin, että mietit mikä koko kuviossa mättää. Puhu asiasta miehelle. Suhteeseen on ihan turha jäädä vain sen takia, että lapsilla olisi isä ja äiti samassa osoitteessa. Ei se ydinperhe onnea takaa kenellekkään. Kannattaa panostaa siihen, että lapsilla on vanhemmat, jotka välittävät ja rakastavat lapsiaan. Ja nämä vanhemmat voivat asua ihan eri paikoissa.

 

[voimia...]

Olet tainnut ratkaisusi jo tehdä, ajankohta lähteä nyt lopuillaan olevan raskauden vuoksi on tietysti vaikea. Oleellista on minusta haluatteko kumpikin jatkaa. Mikä on miehesi reaktio jos/kun kerrot eroaikeistasi. Mikä saisi sinut jäämään ja onko hän valmis niihin muutoksiin? Neuvojen antaminen on aina helppoa, mutta itse tilanteessa asiat ei ole niin mustavalkoisia. Jotenkin itselle vain tulee mieleen just se että tajuaako mies pahan olosi ja haluaako edes että tilanne korjaantuisi vai jatkaa samaa rataa. Aika paljon pitäisi halua muuttaa tilanne löytyä, että näkisin liitollanne valoa. Jos mikään ei pahemmin muutu niin tuskin sinä tulet onnelliseksi....Omalle lomalle lähteminen tuossa tilanteessa kuulostaa minustakin aika itsekkäältä (raskaus, taapero, työt jne).

 

[Meilläkin tökkii välillä]

Hei!
Tulipa surku sinun puolestasi, mutta lopullisen päätöksen voit tehdä vain sinä itse. Lukiessa vain tuli sellainen tunne, että taidat olla sen jo tehnyt tuosta taloprojektista päätellen.
Minulla ja miehelläni on myös pieni lapsi, eikä mieheni opettelu isäksi ole mennyt ongelmitta, joten tunnen sympatiaa sinua kohtaan. Itse olen kuitenkin päättänyt ainakin toistaiseksi sinnitellä, koska loppujen lopuksi rakastan yhä häntä.
Asiaa pohtiessasi on hyvä muistaa, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Suhteenne kannalta pitäisin huolestuttavana sitä, että kuvailet miestäsi aggressiiviseksi ja nalkuttavaksi. Jaksaako sellaisen kanssa elää? Onko hän ollut sitä aina, vai onko hän muuttunut sellaiseksi vanhemmuuden myötä?
Ymmärrän hyvin, että olet harmissasi raha-asioista. Väite, että perheessä pitää olla yhteiset rahat ja kulut, ei varmaan monessakaan tapauksessa pidä nykyään paikkaansa. Meillä on ainakin se monille naisille tuttu tilanne, että vaikka olemme molemmat korkeakoulutettuja ihmisiä, minä tienaan huomattavasti vähemmän kuin mieheni. Silti meillä on yritetty laittaa kulut tasan. Käytännössä se menee kuitenkin niin, että minä ostan lapselle paljon enemmän kaikkea kuin hyväpalkkainen mieheni, joka on vielä erittäin tarkka rahoistaan. Ainoastaaan omistusasunnostamme hän omistaa enemmän kuin minä, mutta senhän voi toisaalta ajatella sijoitukseksi.
Ole iloinen omasta vakaasta taloudellisesta tilanteestasi, sillä kyllähän se helpottaa asioita, jos päädyt eroon. Toki kahden pienen lapsen kanssa tulee olemaan rankkaa, mutta riitelevät vanhemmat eivät ainakaan paranna tilannetta.

 

[mielipide..]

Kävisin keskusteluja miehen kanssa tilanteesta ja koittaisin selvittää asian, tarvittaessa perheneuvolan kanssa (sieltä saa apua myös erotilanteessa). Ei varmaan kannata hätiköidä ennen kuin kaikki asiat on selvitetty, mukana on kuitenkin myös 2 lasta. Sitten tarvittaessa ero jos tilanne ei kohene.

 

[Ei - ei]

Älä eroa! Minusta niin tehdessäsi ratkaiset liian ison asian toisten ihmisten, lastesi puolesta. Lapsesi jäävät vaille perhemallia, tavallista suhdetta isään - syntymätön ei isäänsä oppisi tuntemaankaan. Koeta kestää vielä muutama vuosi! Sinulla on kohtalotovereita.

 

[dfg hgfhg]

Älä eroa! Minusta niin tehdessäsi ratkaiset liian ison asian toisten ihmisten, lastesi puolesta. Lapsesi jäävät vaille perhemallia, tavallista suhdetta isään - syntymätön ei isäänsä oppisi tuntemaankaan. Koeta kestää vielä muutama vuosi! Sinulla on kohtalotovereita.

Riitaisaa ja kieroutunutta perhemallia tuskin kannattaa lapsille näyttää.

Suosittelen, että yritätte vielä tosissanne pari vuotta ja haetta apua kaikilta mahdollisilta parisuhdekursseilta. Minäkin olin valmis eroamaan raskaus- ja vauva-aikoina, mutta kummasti tilanne on tasaantunut ja muuttunut jopa hyväksi nyt kun lapset ovat vähän kasvaneet. Jos erimielisyydet vain jatkuvat, niin lapsille on ehdottomasti parempi asua tyytyväisen äidin kanssa. Itse sain onnellisen lapsuuden sen jälkeen, kun äitini tajusi erota isästämme. Suhde isään on silti jatkunut. Ei ero lapsista isättömiä tee.

 

[Hyvää jatkoa]

Ei sillä koulutustasolla pitäisi olla mitään väliä, eikä niillä tuloillakaan. Ainoa asia mihin pitäisi keskittyä, on se miten tulette toimeen keskenänne. quote]

Samaa mieltä. Tärkeintä on molempien halu jatkaa ja tehdä suhteesta entistä parempi.

Oletteko koettaneet tehdä töitä suhteenne eteen? Oletko sanonut miehellesi riittävän selkeästi, että olet tyytymätön suhteeseen, vai oletko salannut tunteesi aivan kuten tontin ja talopaketinkin? Oletko valmis näkemään vaivaa saadaksesi suhteen toimimaan? Vai oletko jo oikeasti kokonaan luovuttanut?

Mitään ei ole tehtävissä, ellette molemmat halua yrittää. Jos olisin sinä, ottaisin asian puheeksi miehen kanssa. Jos olette valmiita keskustelemaan ja teillä molemmilla on ensisijaisesti halu tehdä toinen onnelliseksi, teillä saattaisi olla vielä edellytykset ihanaan elämään yhdessä!

(P.S. En kyllä alkaisi sinuna miehen elättäjäksi, mutta hieman miestäsi enemmän noilla tuloilla pitäis voida yhteisiin menoihin osallistua. Tuo tontti ja talojuttu on kyllä hölmö ja itsekäs teko sinulta. Toivottavasti miehesi antaa sen anteeksi.)

 

[ööö]

Tietääkö miehesi nyt yhtään missä mennään?

Raha on huono peruste erolle. Eikä olisi mielestäni kohtuullista vaatia 50/50 jakoa kuluissa, koska sinun tulosi ovat selkeästi paremmat. Mille tosiaan sinusta tuntuisi, jos tilanne olisi toisinpäin? Toisen ulkomaanmatkoja tosin ei todellakaan tarvitse kustantaa!

Tuo taloprojektin aloittaminen miehen selän takana on kyllä niin epäreilu veto, että minä ainakin miehenäsi lähtisin ja vähän äkkiä.

 

[raha ratkaisee]

Yllättävän moni tällä palstalla korostaa sitä, miten rahalla ei ole merkitystä. Minä olen itse aikoinaan lähtenyt pois ja hakenut avioeroa. Jätin miehen yhteiseen kotiimme ja ostin lainarahalla uuden pienen kodin itselleni. Vaikean avioeron vuoksi ja oman henkisen väsymykseni vuoksi en jaksanut taistella omien oikeuksieni puolesta. Näin jälkikäteen yhä edelleen ottaa päähän se, että minulla olisi ollut oikeus saada puolet kaikesta, joilla olisin saanut velattoman asunnon. Nyt sen sijaan maksan yksin 600 euroa lainanlyhennystä seuraavien yli 20 vuoden ajan!!!

Avioerosta "viisastuneena" olen ruvennut miettimään raha-asioita enemmän. Nykyinen avomieheni erittäin herkästi antaa minun maksaa esim. ruokaostokset jne. Huomaan, että vaikka miestä rakastankin, niin rahastamisen maku saa minut ärsyyntymään todella. En halua elättää yhtäkään miestä. Minun tilanteessani minä pärjään kohtuullisesti ja pystyn elättämään omalta osaltani lapseni (lapsilisät menevät isälle), mutta rahaa ei ole niin paljon, että sillä aikuista miestä elätettäisi. Jos joku väittää, ettei raha-asiat vaikuta tunteisiin, niin kyllä ne vaikuttavat, kun oma kipukynnys rahojen suhteen ylittyy. Myös tämä miesystäväni ansaitsee vähemmän rahaa kuin minä. Koska minulle ei ole juuri perintöjä tms. tulossa, niin esim. vanhuuden säästöt minun pitää ihan itse ansaita.

Olen kirjoituksesi perusteella varma siitä, että tulet eroamaan miehestä vielä ennen joulua. Kun ärsyyntymiskynnys on matala ja kun miehesikään ei selvästi enää välitä, että mitä suhteellenne tapahtuu, niin tästä puuttuu vain se ratkaisevan askeleen ottaminen.

 

[onko rahhaa?]

Samaa mieltä kuin Raha ratkaisee siinä, että kyllä se raha voi ratkaista. Raha ensinnäkin on joidenkin tutkimuksten mukaan yksi eniten riitoja aiheuttava asia parisuhteissa. Jos ne asiat menevät totaalisesti ristiin, voi se todellakin olla avioliittoa hajottava tekijä. Jos ei kokonaan, niin ainakin vahvasti vaikuttaa eroon. Ja kyllä tässä kyseisessä tapauksessa oli pitkä vuodatus siitä, miten ap kokee tulleensa väärin kohdelluksi raha-asioissa. Totta kai se vaikuttaa vahvasti vaikka se pääsyy eroon ei olisikaan.

Itse edustan sitä näkökantaa, että jos kerta hynttyyt on yhteen lyöty ja vielä yhteistä perhettä perustettu, rahat on sitten melko pitkälle yhteisiä. Meillä mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä, hän myös maksaa enemmän kuin minä yhteisiä menoja. Ja jos tilanne olisi toisinpäin, en edes kehtaisi maksattaa hänellä menoja 50/50, jos hänelle jäisi tonnin verran vähemmän käteen kuin minulla.

Se on totta, että ap ei todellakaan ole velvollinen maksamaan miehen lomailua. Ja se, että mies ottaa ja lähtee lomalle tuossa vaiheessa vaimokkeensa raskautta, on melko törkeää. Mutta törkeää on sekin, että ap on miehen selän takana ostanut tontin ja talopaketin. Sen lisäksi ap mainitsee monia selvittämättömiä asioita, joita hän ei erittele.

Kuulostaa siltä, että apua todellakin kannattaisi hakea. Yrittää ammattilaisten avulla kaivella ne kaikki syyt mitkä hiertää. Periksi ei ensimmäiseksi kannata antaa mutta jos tuntuu, että huolimatta liiton elvytysyrityksistä parannusta ei tapahdu, erotkaa silloin. MIkään ei ole niin huono syy kuin lapset jäädä roikkumaan toimimattomaan liittoon. Ne lapset aistii niin paljon jännitteitä ja skismaa, että pakosta yhdessä pysyminen ei kannata senkään takia.

 

[Kommentti vain]

Olen täällä monen kanssa samaa mieltä siitä, että tottakai Sinun, ap, tulee maksaa enemmän kaikista kuluista kun saat käteen puolet enemmän kuin miehesi!!! Eiköhän se ole ihan järkeenkäypää. Ja miehesi maksaa vielä yksin vuokran eli käytännössä Sinä asut ilmaiseksi hänen vuokra-asunnossaan. Saisit olla tyytyväinen.

Muuten tilanteesi kuulostaa heikolta. Se, että näkee puolisossaan pelkkiä vikoja, ei johda mihinkään. Kun olette kerta niin erilaisia, mikä Sinua alunperin viehätti miehessäsi?? Pelkät ulkoiset seikatko, seksi ym? Vai oliko Sinulla vain kova vauvakuume ja otit kenet sait? Kuulostaa ehkä julmalta, mutta mielestäni olet joko kokematon parisuhderintamalla tai muuten vain sinisilmäinen. Olihan teillä sentään vuosi aikaa tutustua!! Ja nyt vielä toinen lapsi tulossa, huh huh... Miksi ihmeessä???

Lastesi vuoksi en kuitenkaan eroaisi hätiköidysti. Aikuisuuteen kuuluu vastuun kantaminen, se, että kohtaa haasteet ja hankaluudet. Sinuna luopuisin omista tontti/taloprojekteista, jotka ovat mielestäni itsekästä julmaa peliä miehesi selän takana. Sensijaan kun miehsi palaa matkaltaan, nostaisin kissan pöydälle ja rauhalliseen ja rakentavaan sävyyn pyytäisin hänet vakavaan keskusteluun. Ja ilman henk. koht. loukkauksia kertoisin, miltä tuntuu. Toivottavasti hänkin uskaltaisi avautua ja kertoa omista tunteistaan. Ero-sanaa en mainitsisi vielä, koska se yleensä lopettaa rakentavan keskustelun just siihen. Lopeta itsekkyytesi, niin ehkä miehesikin lopettaa omansa ja kaikki kääntyy vielä parhain päin!!

 

[joitain ajatuksia]

Ei se taloprojekti nyt niin kamala juttu ole. Miksi siitä pitäisi luopua? Voihan siinä talossa asua koko perhe, jos asiat saadaan selvitettyä. Onhan oma talo kai aika monen mielestä mukavampi kuin vuokra-asunto. Vai? Ja miksi täällä koko ajan jankutetaan siitä, että aloittajan pitäisi maksaa enemmän? Niihän hän jo nykyisellään tekeekin. Ainakin minä sain sen käsityksen.