eroahdistus kohdistuukin isään, onko se normaalia?

[:((]

Tuossa alempana onkin keskustelu, jossa lapsi ei anna äidin tehdä mitään, ja minä kirjoitin, että meillä isä ei saa tehdä mitään, äiti saa mitä tahansa. Luin sitten eroahdistuksesta ja joka paikassa luki "äidistä voi nyt tuntua, ettei saa tehdä mitään", " lapsi on äidin perään" "lapsi liimautuu äitiin". Onko tämä nyt sitten epänormaalia, tai onko lapsen kehityksessä jotain poikkeavaa? Lapsi on ollut kaikista eniten äidin kanssa, isä on paljon töissä ja poissa kotoa, äiti on lähes aina lapsen kanssa. Onko meidän välinen suhde jotenkin viallinen?

 

[sama homma meillä..]

Meillä on ihan sama juttu, ja uskon että on täysin normaalia! Olen itse järkeillyt asian, niin että kun äiti on ollut jatkuvasti paikalla ja isä taas paljon töiden yms juttujen takia vähemmän kotona, niin lapsi antaa äidin kulkea ja lähteä poiskin, koska luottaa siihen että äiti tulee myös takaisin. Isä taas on ollut vähemmän maisemissa, niin lapsi isän kotona ollessa haluaa ottaa ilon irti joka hetkestä, eikä päästä näkyvistä. Eikä myöskään halua erota isästä, koska tavallaan ei tiedä miten pian seuraavan kerran näkee. Meidän isällä kun on epäsäännöliset työajat ja monta päivää voi mennä niin että lähtee ennen kuin lapsi herää ja tulee vasta iltapuuron aikaan tai vasta kun lapsi on jo yöunilla.

 

[on normaalia]

Näinhän se välillä on, varsinkin jos isä kotona ollessaan tekee kaikkea kivaa lapsen kanssa. Meilläkin lapsi on aivan innoissaan, kun isä tulee töistä ja äiti unohtuu samantien. Äiti kyllä kelpaa, kun isä ei ole paikalla, mutta muulloin isä on ykkönen. Eikä taatusti ole kiinni siitä, etteikö äiti antaisi rakkautta ja huomiota. Paremminkin toisin päin. Minä halaan ja pussailen varmasti liikaakin lapsen mielestä, mutta kun se vain on niin ihana Isä tekee sitä paljon harvemmin ja saakin sitten osakseen lapsen hellyydenosoitukset. Enpä jaksa enää ottaa paineita tuosta, hyvä että molemmat kelvataan.