Meillä alkoi siinä reilu 9kk iässä tuo *ihana* kausi

Tyttö on kohta 1v2kk ja jatkuu edelleen ja tuntuu vaan voimistuvan. Mutta siis, älä nyt pelkää että teillä olisi samoin. Esikoisella alkoi kanssa noin 9kk iässä ja meni tosi nopsaan ohi. Oisko kestänyt vaan pari kuukautta. Mulla on kyllä hermot riekaleina ton kuopuksen takia. Sylistä ei voi laskea lattialle ilman huutoa, samasta huoneesta ei voi poistua ilman huutoa, mitään en saa tehdä itse yksin - siis rauhassa. Kokoajan pyrkii syliin, vaikka kesken leikkien. Sit kun on sylissä, haluaakin pois. Eli ei tunnu itsekään oikein tietävän mitä haluaa. Sit kun oon kokonaan poissa kotoa, niin kaikki menee hyvin, täysin ilman kitinöitä/huutoa. Eli kiukuttelee vain mulle - ahdistaa! Parhaillaankin on sylissä ja huutaa, haluaa pois ja sit haluaakin takasin. MUTTA: jos olen lattiatasossa tytön kanssa, kaikki on hyvin. Mutta kun ei se vaan aina käy, täytyy tehdä muutakin.
Haluaisinkin kuulla, onko kellään tällaista ja kuinka hiton kauan tää voi vielä kestää? Onko edes normaalia? Esikoinen oli aivan toisenlainen muutenkin vauva-aikana. Tällä ei tunnu olevan kärsivällisyyttä yhtään. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Kokemuksia pliis! Tarvitsisin kannustusta, että jaksaisin paremmin...
Täytyy nyt vielä mainita, että on päivässä myös niitä hetkiä, että viihtyy yksin tai siskon kanssa. Mutta ne on lyhyitä aikoja ja niitä on harvakseltaan.