Ero VS yhteiselo

[eksynyt]

Mistä tietää onko parempi erota vai olla yhdessä?

Meillä kolme lasta, mutta minä kaipaisin vielä lisää lapsia. Miehelle nämä kolme riittävät. Riidellään paljon, ihan kaikesta mahdollisesta pienestäkin asiasta. Lapset ovat alkaneet reagoida tähän. Toimivat tietyissä tilanteissa huutamalla ja räyhäämällä. Eli siis vanhemmilta nähty malli. Itsellä ei ole hyvä olla. En tiedä olisiko hyvä olla ilman miestäkään. Sydän taitaa sanoa, että ero parempi, mutta järki taas sanoo, että jääminen on parempi. Meidän kaikkien kannalta.

Eihän kukaan voi sanoa kumpi on parempi vaihtoehto, mutta avatkaa mun silmiä kertomalla mielipiteitä, omakohtaista kokemusta jne.

En voi puhua tästä kenenkään kanssa, siksi avauduin teille.

 

[Gekkolisko]

Tunnetko vielä rakkautta miestäsi kohtaan? Tai luuletko, että voisit rakkauden löytää, jos tekisit(te) töitä suhteenne eteen?

Itse ajattelen juuri päinvastoin, eli jos SYDÄN sanoo, ettei yhteiseloa kannata jatkaa, silloin on paras erota. En itse usko sellaiseen järki-avioliittoon, jossa tunteet ovat kuolleet, mutta yhdessä ollaan tavan tai ulkopuolisten odotusten vuoksi. Elämä on liian lyhyt ja ainutkertainen haaskattavaksi suhteeseen, jossa ei loppujen lopuksi kenenkään ole hyvä olla. Jokainen ansaitsee onnen.

Mutta silti olen sitä mieltä, että suhteen eteen on koitettava tehdä töitä vielä silloinkin, kun liekki alkaa hiipumaan. Liian helposti ei kannata periksi antaa. Mutta jos se liekki todella sammuu, ei tarvitse jäädä kituuttamaan suhteeseen, jossa tunteita ei ole.

Arki koettelee, ja lapsiperheessä on vanhemmilla vapaa-aikaa ja yhteistä aikaa usein hyvin vähän, ja toisen huomioiminen ja se rakkauskin voi hukkua sinne arjen puurtamiseen. Ainakin jos sen vain antaa hukkua. Mutta sen voi löytää uudestaankin, jos oikein kovasti sen haluaa löytää.

 

[eksynyt]

Kiitos gekkolisko. Tekstisi kosketti.

En haluaisikaan antaa periksi liian helposti. Rakastan miestäni paljon, mutta en tiedä rakastanko niin kuin vaimo rakastaa miestään... :/

Uusi kysymys kuuluukin... Miten rakkauden voi löytää uudelleen?

 

[Gekkolisko]

Kiitos gekkolisko. Tekstisi kosketti.

En haluaisikaan antaa periksi liian helposti. Rakastan miestäni paljon, mutta en tiedä rakastanko niin kuin vaimo rakastaa miestään... :/

Uusi kysymys kuuluukin... Miten rakkauden voi löytää uudelleen?

En tiedä millaista teillä arki on, joten sikäli vaikea sanoa. Mutta jos arjesta on kadonnut se hellyys, ja toisen huomioiminen, niin silloin voi helpostikin ruveta sitä rakkautta uudelleen etsimään. Halaukset, pusut, toisen kainaloon hakeutuminen vaikkapa tv:n äärellä... Pienet kehut, kauniit sanat. Eli se toisen huomioiminen. Siinä on ainakin yksi tekijä, joka ainakin meillä pitää suhteen kasassa, ja arjen toimivana. Vaikka riitojakin on, ja vaikeampiakin aikoja, niin silti huomioidaan toisiamme, ja koska yhteistä vapaa-aikaa ei ole, on se huomioiminen ja suhteen virkeänä pito tehtävä siinä arjen keskellä.

Myös yhteinen puuhastelu (elokuvailta, ruuanlaitto jne) tuo monesti kipinää arkeen.

Ja mietippä, mihin miehessä alkujaan rakastuit? Ja mikä teillä on mennyt vikaan? Mitä kaipaat? Niitä asioita pohtimalla voi uudestaan koittaa löytää sen ihanan, rakastettavan kumppanin. Tahtoa pitää tietysti löytyä molemmilta,myös mieheltäsi. Ja keskustele miehesi kanssa, millaisena hän pitää nykyään suhdettanne ja välejänne? Sanoit, ettet tiedä, rakastatko miestäsi kuten vaimo rakastaa miestään? Miten sitten? Ystävänä?

Parisuhde on yhteinen projekti, tahtoa pitää löytyä molemmilta.

Kovasti toivon, että saatte asiat paremmiksi, ja löydät sen, mitä olet kaivannutkin. Ja etenkin, että päädyt parhaaseen ratkaisuun, olipa se sitten mikä hyvänsä! :hug:

 

[Gekkolisko]

Niin ja kysyn vielä, että miten iso kuilu välillänne on tuo, että sinä haluat vielä lapsia, miehesi ei? Onko molemmat ehdottomia sen suhteen, vai voisiko löytyä kompromissi?

 

[eksynyt]

Miten osasitkaan pukea kaiken sanoiksi... Tekstisi antoi voimia yrittää jatkaa yhteistä taivalta. Vaikeaa se tulee olemaan, mutta voinpahan sanoa yrittäneeni. Kiitos gekkolisko. =)

 

[Gekkolisko]

Miten osasitkaan pukea kaiken sanoiksi... Tekstisi antoi voimia yrittää jatkaa yhteistä taivalta. Vaikeaa se tulee olemaan, mutta voinpahan sanoa yrittäneeni. Kiitos gekkolisko. =)

Hienoa jos sain ajatukset avautumaan! Voimia ja onnea teille! :hug: