ero tulossa

Hei!
olisiko täällä ketään, kenellä olisi kokemusta erosta 2-vuotiaan perhessä...?
Meidän poika on nyt 2v1kk ja meillä on valitettavasti ero tulossa. ihan hyvissä väleissä kyllä ollaan. mietityttää vaan, että miten osaa noinkin pienelle selittää tilantee, kun isin vaatteet ja muut tavaraa häviää kotoa eikä isi enää asu samassa paikassa... muutenkin tulee uusia tavaroita, kun en minä voi kaikkea pitää itselläni. onneksi sentään on mahdollista ainakin vähäksi aikaa jäädä tuttuun kotiin vaikka kallis onkin... ja mitenhän mahtaa reagoida tilanteeseen, kun muutenkin on varsin tempperamenttinen tapaus... kun voisi jotenkin helpottaa tilannetta lapsen kannalta... taitaa vaan olla keinot aika vähissä.

 

Älä huoli asioilla tapana järjestyä.Itse erosin miehestäni kk sitten pojan ollessa 1,5v..aluksi kysy että iti ja arvaas vaan meinasko itku tulla sinä hetkenä mulle itelleni,pidin itseni kasassa ja juttelin pojalle!Nyt meillä menee pojan kanssa hyvin ja hänkin on iloisempi yms...osaksi meijän riidat vaikuttaneet pojan oloon,nyt olen itse happy ja luulen niin myös poikammekin olevan.Joka toinen viikonloppu poika on isänsä kanssa.Voimia sulle :hug:

 

No ei ihan suoraan omakohtaista,mutta aika läheltä liippaa.Sanoisin,että tiheät tapaamiset helpottavat,tuon ikäiselle se joka toinen vkl on ihan liian harvoin,siinä välissä kerkeää ikäänkuin unohtamaan.

 

olisiko lisää kokemuksia....?

 

Itse erosin kun tyttö oli n.1v8kk ja meillä tyttö reagoi tosi kovilla raivareilla, sellaisia ettei niihin auttanut juuri mikään. Tosin meidän "iskä" katos maisemista totaalisesti et sillä saattoi olla myös vaikutusta asiaan. Rankkaa oli ekat kuukaudet mut sit pikku hiljaa helpotti..

 

meillä "onneksi" saadaan niitä raivareita jo ihan muutenkin, joten ne ei ainakaan tule uutena... B) tuntuu vaan niin pahalta, kun toinen ei vielä ymmärrä asiaa eikä osaa kysyäkään, kun ei puhu kuin yksittäisiä sanoja...

 

vieläkös löytyisi kokemuksia asiasta...?

 

kokemusta ei vielä meillä ole, mutta kahden viikon päästä meilläkin erotaan..

poikanen ehtii täyttää juuri 2 vuotta ja 3 päivää myöhemmin isi muuttaa toiseen maahan.. :'(

itku tulee varmaan niin äidillä kuin pojallakin..

meidän tilanteemme vain ajautui tähän, miehen vuosien ja vuosien työttömyyden takia.. hän ei tule Suomesta työtä saamaan ja tämä on ainoa vaihto-ehto.. itkettää ja harmittaa lasten vuoksi, mutta elämä on..

kokemuksia siis kaivataan täälläkin.. yksityisviestejäkin mielelläni vastaan-otan kohtalokumppaneilta..

 

Lapset oli noin 1,5 v ja 4,5 v kun erottiin. Alkuun tapaamiset oli joka toinen viikonloppu, mutta lapset oli tosi levottomia koko seuraavan viikon, harvennettiin kerran kuussa tapahtuviksi. Meillä etuna tietty se, että isompi oli pienemmän turvana.
Likaisena tulivat takaisin, mutta hengissä. Likaisena siksi, että vaikka kävivät saunassa pesulla,ei isä vaihdattanut lapille vaatteita, vaikka puhtaita oli koko kassillinen mukana. Söivät lähinnä makaronia tapaamisella. Maitoa ja makaronia, muuta ei osannut isipappa laittaa lapsille. Mummolassa oli puhtauden kanssa sama tilanne, ruuan kanssa parempi tilanne.

 

\

kokemusta ei vielä meillä ole, mutta kahden viikon päästä meilläkin erotaan..

poikanen ehtii täyttää juuri 2 vuotta ja 3 päivää myöhemmin isi muuttaa toiseen maahan.. :'(

itku tulee varmaan niin äidillä kuin pojallakin..

meidän tilanteemme vain ajautui tähän, miehen vuosien ja vuosien työttömyyden takia.. hän ei tule Suomesta työtä saamaan ja tämä on ainoa vaihto-ehto.. itkettää ja harmittaa lasten vuoksi, mutta elämä on..

kokemuksia siis kaivataan täälläkin.. yksityisviestejäkin mielelläni vastaan-otan kohtalokumppaneilta..

Etteko tekin voisi muuttaa sinne miehesi kotimaahan? Vai haluatko erota muutenkin? :hug:

 

\

\

kokemusta ei vielä meillä ole, mutta kahden viikon päästä meilläkin erotaan..

poikanen ehtii täyttää juuri 2 vuotta ja 3 päivää myöhemmin isi muuttaa toiseen maahan.. :'(

itku tulee varmaan niin äidillä kuin pojallakin..

meidän tilanteemme vain ajautui tähän, miehen vuosien ja vuosien työttömyyden takia.. hän ei tule Suomesta työtä saamaan ja tämä on ainoa vaihto-ehto.. itkettää ja harmittaa lasten vuoksi, mutta elämä on..

kokemuksia siis kaivataan täälläkin.. yksityisviestejäkin mielelläni vastaan-otan kohtalokumppaneilta..

Etteko tekin voisi muuttaa sinne miehesi kotimaahan? Vai haluatko erota muutenkin? :hug:

me emme vielä voi muuttaa, koska tyttäremme käy ylä-astetta täällä Suomessa. hän ei pärjäisi kreikankielisessä koulussa.. suunnitelmissa tosin on, että perheemme yhdistyy taas kolmen vuoden kuluttua, jolloin tytär lopettaa ylä-asteensa.. =) täytyy vain toivoa, että kaikki menee suunnitelmien mukaan..

..eniten surettaa se, etten tiedä miten meidän taaperomme eroomme suhtautuu.. vanhempi jo ymmärtää ja tietää, miksi näin teemme.. pienempi ei vielä ymmärrä.

onneksi mieheni ostaa heti kotimaahansa mentyään tietokoneen, jotta voimme skypeillä päivittäin.. ainakin taapero näkee isänsä tietokoneen ruudulta. (eihän se sama ole, kuin päästä syliin ja leikkiä yhdessä, mutta paras vaihto-ehto sen jälkeen..)

kiitos haleista, niitä totisesti kaivataan.. =)

 

Heip,
mieti asiaa myös niin päin että voit itse vaikuttaa tosi paljon siihen miten asian lapsellesi "myyt".
Itselläni olivat aikoinaan 3 v ja 0,5 v lapset kun ero tuli ja silloin kerroimme isommalle asian kuten se on mutta positiivisella asenteella: :saint: Aatteles, nyt sulla on tästä lähtien kaksi kotia! Ja läpi meni! Tyttö luetteli siihen vielä mummolatkin kaupan päälle.
Tietenkin ikävä oli välillä kova jopa pienelläkin, mutta kun en niitä kyyneleitäni lapsille näyttänyt vaan asiallisesti selitin (= keksin selityksiä) miksi isää niin harvoin näkevät niin eivätpä sen suurempia traumoja ole saaneet.
Joka tapauksessa halauksia ja voimia sulle teinin ja taaperon yhdistelmä ei ole helppo - ja vielä jos hoidat kuviota yksin. :hug:

 

kiitos! :flower: =)

onneksi minulla on ihanat vanhemmat, jotka asuvat lähellä ja auttavat aina tarpeen vaatiessa.. tämä pelastaa paljon.

en osaa vielä sanoa, kuinka paljon tämä tilanne vaikuttaa lapsiin ja vaikuttaako ainoastaan negatiivisesti. tuntuu, että teinini jopa saattaa tuosta rauhoittua. hän kun tappelee enempi isänsä kuin minun kanssani..

no, ei tässä muuta voi tehdä kuin yrittää pärjätä.. ensin tunti kerrallaan, sitten päivä kerrallaan ja siitä eteenpäin..

voimia kaikille samassa tilanteessa eläville! :flower: =)