Ero tulossa(ko)

[vierailija]

Meillä on mieheni kanssa yhteistä taivalta takana vajaa 6 vuotta. Lapsia on kaksi 1,5v ja 4v. Pidempään on mennyt jo huonommin,jatkuvaa riitelyä yms. Jo esikoisen syntymästä asti olen lapset hoitanut 95% yksin. Mies on siis päivätyössä.
Saan jatkuvasti kuulla siitä miten en anna tarpeeksi läheisyyttä,seksiäkään ei ole miehen mielestä tarpeeksi usein (vähintään 2x viikossa). En saa minkäänlaista ymmärrystä että kun olen iltaisin todella uuvuksissa! Hoidan lapsia siis kotona,kuopus ei vieläkään nuku kokonaisia öitä ja esikoinen on jättänyt jo päikkärit pois. Päivän aikana ei tule siis mahdollisuutta hengähtää.. mies kun tulee töistä niin istahtaa pelaamaan tai kattomaan telkkaria,ei siis osallistu kodin tai lasten hoitoon,huutelee vaan jos hänelle täytyy lämmittää ruokaa tai keittää kahvia. Minä saatan tehdä ruokaa,kun kuopus tarvitsee pyllypesua tai esikoinen huutaa vessasta pyyhkimään,ja minä menen. Mies on lasten pyllyjä pessyt max 10 kertaa tässä 4 vuoden aikana.
Nyt on sitten heitetty ilmoille ajatus erosta. Sekavat tunteet.. miten vaikuttaa lapsiin? Miten pärjätään? Rahallisesti ja muutenkin.. Toisaalta saattaisin kuvitella olevani parempi ja jaksavampi äiti jos tätä kuormittavaa parisuhdetta ei enää olisi..
Nyt vinkkejä ja mielipiteitä kehiin! Miten tästä eteenpäin!!

 

[.....]

Itse en kyllä tuollaista jaksaisi katsoa. Helpommalla pääsee yksinään.

 

[vierailija]

Kannattaa kokeilla liukuvoidetta!

 

[AivanSama]

Sulle tulee varmaan ens viikonloppuna akuutti tarve lähteä yksin ja pikaisesti auttamaan mummua itäsuomeen. Mies kyllä pärjää lasten kanssa yhden viikonolopun? Löhähdät sunnuntai iltana sohvalle, odotat, että miehesi laittaa lapset nukkumaan ja sen jälkeen alat kärttää munaa.

 

[vierailija]

Monesti oon miettiny että mielummin kokonaan yksin. Raskasta on tääkin kun on toinen aikuinen mut silti lähes kaikki jää mun hoidettavaksi.. jotenkin vaan ei oo tarpeeks "rohkeutta" että uskaltais lähteä,epäilyttää että pärjäiskö sitä sittenkään yksinään.. ja tietysti mietityttää myös lapset,vaikka eipä tämmönen riitaisa kotikaan hyväksi ole..

 

[vierailija]

No, onpa törkee ukko. Onko sinulla edes turvaverkkoa lähellä? Pienten lasten kanssa on tietenkin raskasta yksin, mutta vielä raskaampaa on tuollaisen täysikasvuisen lapsen hoivaaminen muun ohella. Onnea sinulle uuteen elämääsi!

 

[vierailija]

Se on muuten niin, että yksin on helpompaa kun vitutus toisen osallistumattomuudesta ja huonosta käytöksestä loppuu. Lapset varmaan aika-ajoin käy isällään, saat jopa aikaa itsellesi.

Mene töihin ja ala elää omaa elämää. Lapset hoitoon. Alat taas nauttia elämästä.

 

[vierailija]

Sulle tulee varmaan ens viikonloppuna akuutti tarve lähteä yksin ja pikaisesti auttamaan mummua itäsuomeen. Mies kyllä pärjää lasten kanssa yhden viikonolopun? Löhähdät sunnuntai iltana sohvalle, odotat, että miehesi laittaa lapset nukkumaan ja sen jälkeen alat kärttää munaa.

Tämä!

 

[AivanSama]

Monesti oon miettiny että mielummin kokonaan yksin. Raskasta on tääkin kun on toinen aikuinen mut silti lähes kaikki jää mun hoidettavaksi.. jotenkin vaan ei oo tarpeeks "rohkeutta" että uskaltais lähteä,epäilyttää että pärjäiskö sitä sittenkään yksinään.. ja tietysti mietityttää myös lapset,vaikka eipä tämmönen riitaisa kotikaan hyväksi ole..

Sun yli on helppo kävellä ja siksipä niin tapahtuu. Älä oo tuommonen lussukka.