Ero on mun syytä, sanovat mun sukulaiset.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Shine
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Shine

Jäsen
26.10.2007
809
0
16
"Et ole ollut ikinä tyytyväinen, et ympäröiviin olosuhteisiin, omaan itsees, muihin ihmisiin."

Niinkuin arvelin, mun kulta-mies on maailman kiltein ja ihanin ihminen ja minä se katkera ämmä. Koko elämäni katkera. :/

Tiesin, etten mitään tukea saa mun tän eroprosessin aikana mun siskolta tai äitiltä, mutta että tämmöstä tekstiä tulee. Vika on vain ja ainoastaan minussa. Haukun miestäni ja saatan hänet nurkkaan.

Vai niin. Mulle ei tulis mieleenkään siskolle, äitille eikä kellekkään sukulaiselle, tutulle tai kadun juopolle puhua tollasta tekstiä. :o

Täytyy kyllä melkein tukehtua omaan erinomaisuuteensa tuollaisen ihmisen. Ei voi muuta sanoa.

Kukaan ihminen ei voi toisen elämää tietää, todellista elämää, niinkuin tämä meidän avioliittoelämä.

Olen ilmeisesti vain ansainnut kaiken huorittelun, uhkailun, riepottelun, kun olen niin katkera. |O :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Älä välitä tuollaisesta, itse tiedät asian paremmin kuin kukaan ulkopuolinen ihminen.Hermoja se varmasti riistää, anna ajan kulua jospa se siittä.

:hug:

Niin tiedänkin ja se tekee siitä niin vaikean. Kaikki merkit viittaa siihen, että MINÄ olen meidän avioliiton surkeuden perusta. Niinkuin kahdessa pitkässä tekstiviestissä tuli siskoltani ilmi.

Mikä sisko se on, joka toiselle noin puhuu. :o |O :'(

Mutta siskoni ja äitini ja tuleva ex-mieheni (jihuu!) kyllä tulevat näkemään, että tulen pärjäämään, ehkä lääkkeiden ja terapian turvin, mutta kuitenkin. Saavat nähdä. B)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Shine:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Älä välitä tuollaisesta, itse tiedät asian paremmin kuin kukaan ulkopuolinen ihminen.Hermoja se varmasti riistää, anna ajan kulua jospa se siittä.

:hug:

Niin tiedänkin ja se tekee siitä niin vaikean. Kaikki merkit viittaa siihen, että MINÄ olen meidän avioliiton surkeuden perusta. Niinkuin kahdessa pitkässä tekstiviestissä tuli siskoltani ilmi.

Mikä sisko se on, joka toiselle noin puhuu. :o |O :'(

Mutta siskoni ja äitini ja tuleva ex-mieheni (jihuu!) kyllä tulevat näkemään, että tulen pärjäämään, ehkä lääkkeiden ja terapian turvin, mutta kuitenkin. Saavat nähdä. B)

Hyvä! Et anna tuollaisen "alistaa" iteäsi, vaan annat elämän voittaa. Se mikä ei tapa se vahvistaa ja paljon, on mottoni joka on käynyt ilmi monesti elämäni aikana. Usko itseesi, eläkä anna sen uskon koskaan hiipu.
 
Mä erosin miehestäni aikanaan alkoholin vuoksi. Eka "kaikki" oli sitä mieltä, että pitäiski lähtee käveleen moisesta suhteesta.
Mutta sit ku erosin, sain kuulla äidiltäni, että en arvosta perhe-elämää ja anoppi vihjaili, että "monestihan nuoret vaimot saa nalkuttamalla miehen juomaan".

Kai ne jotkut ei osaa käsitellä ittelleen toisten eroa ja laukovat suustaan mitä sattuu. En tiiä, mut pääasia, että itse tietää, missä mennään.
Ja tsempit sinne päin =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Shine:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Älä välitä tuollaisesta, itse tiedät asian paremmin kuin kukaan ulkopuolinen ihminen.Hermoja se varmasti riistää, anna ajan kulua jospa se siittä.

:hug:

Niin tiedänkin ja se tekee siitä niin vaikean. Kaikki merkit viittaa siihen, että MINÄ olen meidän avioliiton surkeuden perusta. Niinkuin kahdessa pitkässä tekstiviestissä tuli siskoltani ilmi.

Mikä sisko se on, joka toiselle noin puhuu. :o |O :'(

Mutta siskoni ja äitini ja tuleva ex-mieheni (jihuu!) kyllä tulevat näkemään, että tulen pärjäämään, ehkä lääkkeiden ja terapian turvin, mutta kuitenkin. Saavat nähdä. B)

Hyvä! Et anna tuollaisen "alistaa" iteäsi, vaan annat elämän voittaa. Se mikä ei tapa se vahvistaa ja paljon, on mottoni joka on käynyt ilmi monesti elämäni aikana. Usko itseesi, eläkä anna sen uskon koskaan hiipu.

En anna alistaa, en. Sitähän ne oikein kieli pitkällä odottaa: mun täydellistä romahtamista, josta saavat lisää potkua vaan...

Mutta niinkun sanottu, saan ymmärrystä ihan ammattilaiselta, jos en muilta, ja sieltä se paras apu tuleekin, terapiasta. Kavereita mulla onneks on muutama, joiden kanssa voi puhua. Ja ei se puhe pelkästään, vaan tieto siitä, että kelpaa sellasena kuin on. Siinä on sitä jotain.

Ja kiitos sulle. :hug: :)
 
Mulla myös (tuleva ex) mies saa kaiken näyttämään siltä kuin olisi mun syytä ja mussa olisi kaiken pahan alkau ja juuri, ja myös äiti jonka kanssa olen elämäni elänyt, sa mut aina kierolla tavalla näyttämään syylliseltä.

Onneksi mulla on pari läheistä ärakasta ihmistä jotka näkevät kaiken tuon läpi ja ihmettelevät miten olen tähän asti jaksanut.

Sitä vaan joskus kerää noita ihmisiä ympärilleen, samanlaisia joihin tottunut... =/

Kyllä sä kestät ja jaksat! Satuttaa se ehkä kun läheiset ei tue, mutta unoda heidät. Älä pidä yhteyttä jos eivät osaa auttaa, ja etsi tuki muualta!

Kyl me selvitään, voittajina! =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja samanlainen tilanne:
Mulla myös (tuleva ex) mies saa kaiken näyttämään siltä kuin olisi mun syytä ja mussa olisi kaiken pahan alkau ja juuri, ja myös äiti jonka kanssa olen elämäni elänyt, sa mut aina kierolla tavalla näyttämään syylliseltä.

Onneksi mulla on pari läheistä ärakasta ihmistä jotka näkevät kaiken tuon läpi ja ihmettelevät miten olen tähän asti jaksanut.

Sitä vaan joskus kerää noita ihmisiä ympärilleen, samanlaisia joihin tottunut... =/

Kyllä sä kestät ja jaksat! Satuttaa se ehkä kun läheiset ei tue, mutta unoda heidät. Älä pidä yhteyttä jos eivät osaa auttaa, ja etsi tuki muualta!

Kyl me selvitään, voittajina! =)

Me selvitään. Kyllä! Voimia sullekkin. :hug: =) :flower:

 
Alkuperäinen kirjoittaja Shine:
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Shine:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Älä välitä tuollaisesta, itse tiedät asian paremmin kuin kukaan ulkopuolinen ihminen.Hermoja se varmasti riistää, anna ajan kulua jospa se siittä.

:hug:

Niin tiedänkin ja se tekee siitä niin vaikean. Kaikki merkit viittaa siihen, että MINÄ olen meidän avioliiton surkeuden perusta. Niinkuin kahdessa pitkässä tekstiviestissä tuli siskoltani ilmi.

Mikä sisko se on, joka toiselle noin puhuu. :o |O :'(

Mutta siskoni ja äitini ja tuleva ex-mieheni (jihuu!) kyllä tulevat näkemään, että tulen pärjäämään, ehkä lääkkeiden ja terapian turvin, mutta kuitenkin. Saavat nähdä. B)

Hyvä! Et anna tuollaisen "alistaa" iteäsi, vaan annat elämän voittaa. Se mikä ei tapa se vahvistaa ja paljon, on mottoni joka on käynyt ilmi monesti elämäni aikana. Usko itseesi, eläkä anna sen uskon koskaan hiipu.

En anna alistaa, en. Sitähän ne oikein kieli pitkällä odottaa: mun täydellistä romahtamista, josta saavat lisää potkua vaan...

Mutta niinkun sanottu, saan ymmärrystä ihan ammattilaiselta, jos en muilta, ja sieltä se paras apu tuleekin, terapiasta. Kavereita mulla onneks on muutama, joiden kanssa voi puhua. Ja ei se puhe pelkästään, vaan tieto siitä, että kelpaa sellasena kuin on. Siinä on sitä jotain.

Ja kiitos sulle. :hug: :)

Ei mitään :)

En ymmärrä ihmisiä jotka murskaavat jo murskattua, mutta murskatuksi ei kannata tippua.

Voimia sinulle kaiken keskellä, elämä hymyilee sinulle vielä usko pois :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Shine:
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Shine:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Älä välitä tuollaisesta, itse tiedät asian paremmin kuin kukaan ulkopuolinen ihminen.Hermoja se varmasti riistää, anna ajan kulua jospa se siittä.

:hug:

Niin tiedänkin ja se tekee siitä niin vaikean. Kaikki merkit viittaa siihen, että MINÄ olen meidän avioliiton surkeuden perusta. Niinkuin kahdessa pitkässä tekstiviestissä tuli siskoltani ilmi.

Mikä sisko se on, joka toiselle noin puhuu. :o |O :'(

Mutta siskoni ja äitini ja tuleva ex-mieheni (jihuu!) kyllä tulevat näkemään, että tulen pärjäämään, ehkä lääkkeiden ja terapian turvin, mutta kuitenkin. Saavat nähdä. B)

Hyvä! Et anna tuollaisen "alistaa" iteäsi, vaan annat elämän voittaa. Se mikä ei tapa se vahvistaa ja paljon, on mottoni joka on käynyt ilmi monesti elämäni aikana. Usko itseesi, eläkä anna sen uskon koskaan hiipu.

En anna alistaa, en. Sitähän ne oikein kieli pitkällä odottaa: mun täydellistä romahtamista, josta saavat lisää potkua vaan...

Mutta niinkun sanottu, saan ymmärrystä ihan ammattilaiselta, jos en muilta, ja sieltä se paras apu tuleekin, terapiasta. Kavereita mulla onneks on muutama, joiden kanssa voi puhua. Ja ei se puhe pelkästään, vaan tieto siitä, että kelpaa sellasena kuin on. Siinä on sitä jotain.

Ja kiitos sulle. :hug: :)

Ei mitään :)

En ymmärrä ihmisiä jotka murskaavat jo murskattua, mutta murskatuksi ei kannata tippua.

Voimia sinulle kaiken keskellä, elämä hymyilee sinulle vielä usko pois :hug:

:) :hug:
 

Yhteistyössä