ero matkasta?

[Kajsaa]

Haluan lähteä maapallon toiselle puolelle 3 kk reissaamaan reppu selässä. Tätä todella haluan, ja olen pitkään halunnut. Avopuolisoni tosin ei ole asiasta ollenkaan kiinnostunut, hän ei halua lähteä mukaan. Voisin lähteä itseksenikin, mutta puolisoni sanoo, että ero tulee ja asunto myyntiin jos meinaan lähteä. Hän sanoo ettei ala minua odottelemaan takaisin ym ym. Yhdessä ollaan oltu 8 vuotta! Olemme siinä mielessä hyvin erilaisia, hän haluaa elää arkea kotona, minä haluan kokea jotain erilaista, "seikkailua". Varsinkin ennen kuin on lapsia tai mitään muuta sitovaa (no tosiaan nyt on se asunto).. Miltä tälläinen kuulostaa ulkopuolisen korvaan? Olenko minä vain itserakas joka haluan toteuttaa jotain haaveitani ja lähteä kokemaan jotain muuta kuin koti-Suomen? Onko hän kohtuuton kun sanoo eron tulevan jos lähden? Olen häntä pyytänyt mukaan, ehdottanut asunnon vuokraamista siksi ajaksi kun oltaisiin maailmalla, mutta ei toista voi pakottaa.. Tuleeko minun vain tyytyä olemaan täällä? Ja kun tässä ei kukaan enää nuorrukkaan (alle 3kymppisiä kuitenkin ollaan)..

 

[mikä syynä?]

Sanooko hän mitään syytä sille, miksi matkalle lähtösi olisi niin kauhea asia, että oikein ero tulisi? Onko mustasukkainen? Epäileekö sinun tekevän jotain matkan aikana?

Toisen kahlehtiminen on huono merkki. En itse suostuisi elämään kahlehdittuna.

Asun avoliitossa. Olen käynyt kielikursseilla ja matkoilla vuosien varrella monasti yksin. Myös kumppanini on matkustellut ilman minua. Emme tosin noin pitkää aikaa, mutta ei matkan pituus ole mielestäni nyt se tärkein asia. Yleensä syynä on ollut se, ettei ole ollut lomia samaan aikaan, tai ei samaa mielenkiinnon kohdetta matkanpään suhteen.

 

[juurihoito.]

Minulla oli vähän samantapainen juttu. Matkustelu oli nuorena suurin haaveeni, mutta rakastuneena annoin asian unohtua, kun miesystävälleni riitti Suomessa mökillä saunominen. Annoin siis periksi ja unohdin haaveeni matkustaa töihin ulkomaille jne. Kuitenkin kävi sitten myöhemmin sillä lailla, että miehen toiveet olivat aina niitä, jotka olivat tärkeitä ja jotka toteutettiin. Minun unelmat ja haaveet olivat turhia. Minun unelmani olivat OK vain silloin, jos mieheni oli niistä samaa mieltä. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän tulin vihaiseksi. Minun piti opetella pitämään puoliani. Erohan siitä tuli, kun miehen mielestä minun käytökseni oli "naurettavaa kiukuttelua". Nyt eronneena saan matkustaa tai päättää ihan itse, että mitä rahoillani teen. Tietysti nyt on se ikävä tilanne, että rahaa yksinelävänä on tosi paljon vähemmän kuin mitä parisuhteessa olisi ollut, mutta tiedän, että ainakin nämä vähät pennoseni voin käyttää ihan haluamallani tavalla.

Sinun sijassasi pitäisin unelmastani kiinni ja lähtisin reissuun. Voisiko mies tulla esimerkiksi tapaamaan sinua reissun jossakin vaiheessa vaikka 2 viikoksi, jolloin hän näkisi, että mitä sinä reissussa oikein teet? Moni mies taitaa pelätä, että sinulle loma on vain seksiturismia maasta toiseen eikä tajua, että oikeasti haaveet liittyvät kulttuuriin, erilaisiin maisemiin, erilaiseen säähän jne. Tämä on kuitenkin sellainen asia, että sinun pitää itse päättää, mitä haluat tehdä. Haluatko lähteä eron uhallakin reissuun vai haluatko pitää asunnon ja uhrata haaveesi sen puolesta?

 

[ei kuulosta hyvältä]

Et nuorene, joten toteuta haaveesi ennen kuin on liian myöhäistä (mm. lapsia syntynyt tms.). Kukaan ei voi toista tuolla tavalla kahlehtia, tai ei saisi. Ei kuulosta ollenkaan terveeltä ja tasa-arvoiselta suhteelta.

 

[mukaan]

ota mut mukaan. Mä lähden kans.

 

[Riippuu miksi kieltää]

Toiveesi ei ole liioiteltu, 3kk on tosi lyhyt aika noin pitkän suhteen jälkeen. Sen verran pitäisi olla valmis odottamaan. Ymmärtäisin puolison kieltämisen, jos esim. mies olisi menossa kolmeksi kuukaudeksi thaimaahan eikä vaimo olisi tervetullut mukaan (selvä seksituristi), mutta voiko teidän tapauksessanne olla kiinni tuollaisesta epäilystä? Onko puolisolla jokin syy, ettei luottaisi? Vai käyttääkö puoliso ero-korttia vain, koska haluaa pitää sinut vallassaan? Eli onko kyse vallanhalusta vai aidosta pelosta että teet matkalla jotain kiellettyä.

 

[miehellä pelko]

Matkailuhan avartaa, mutta nainen yksin matkustamassa 3kk. Täytyy muistaa, että monessakin maassa nainen yksin on vapaata riistaa.
Roomassa yksinreissaaja nuori nainen raiskattiin keskellä kaupunkia. Miehet piirittivät ja joukkoraiskaus alkoi, poliisi ei päässyt apuun. Mies rinki oli tiivis.

 

[Riippuu siitä]

kenen kanssa reissuun menet, onko sinulla siihen oikeasti varaa, miten työpaikkasi käy, onko sinulla mitää takaisin tultuasi, kuka huolehtii käytännön asiat poissaollessasi (puhelinlaskut yms.)?
Jos vain lähdet unelmiesi perään ilman järjen ääntä, ymmärrän miestäsi.
Muussa tapauksessa, jos kaikki on hallinnassa, anna mennä.
Elämätöntä elämää et saa takaisin ikinä.

 

[Kajsaa]

Jos vain lähdet unelmiesi perään ilman järjen ääntä, ymmärrän miestäsi.
.

Hyvin sanottu, sillä luulen, että hän kuvittelee tämän olevan päähänpisto minkä perään haikailen parin vuoden välein ääneenkin. Mitään syytä ei oikein osaa sanoa, paitsi ettei jää minua odottelemaan. En usko ettei luottaisi sen verran. Hänestä tuntuisi varmaan että minä eläisin ihanaa vapaata elämää jossain kaukana ja hän joutuisi pakertamaan arjen pyörteissä Suomessa. Mutta kun ei halua mukaankaan lähteä. Vielä en ole varma lähtisinkö yksin vai tyttökaverin kanssa. Ainakin puoli vuotta menisi matkan valmisteluun, etten ihan tässä heti olisi lähdössä. Mutta jos sen päätöksen teen niin sitten tosiaan on poikki vaikka sen puoli vuotta säästäisin matkakassaan täällä kotimaassa. Muutenkaan meillä ei ole helppoa ollut, tänä keväänäkin ollaan oltu eron partaalla muista asioista. Hän saa minut tuntemaan itseni tämän asian kanssa ilkeäksi ämmäksi joka tosiaan tekee niinkuin vain itse haluaa. Tai sitten itse saan itseni tuntemaan siltä.
Jos tosiaan päättäisin lähteä ja ero tulisi, katuisinko sitä sitten vielä enemmän kun palaisin reissusta? Vai olisinko onnellinen että tuli vihdoin tehtyä päätös johonkin suuntaan? Kun ei sitä kristallipalloa vieläkään ole hallussani ettei näe tulevaisuuteen, riskejä on otettava suuntaan jos toiseenkin. Mutta uskaltaako ottaa riskejä? Miksei uskaltaisi? Mistä tietää että tekee oikeita päätöksiä?

 

[Ulkomaille mars!]

Sinuna lähtisin. Minä lähdin parisuhteessa ulkomaille harjoitteluun 3 kuukaudeksi. Tosin parisuhteeni pysyi ennallaan, sillä mieheni hyväksyi ulkomaille lähtemisen. En kylläkään edes kysynyt miehen mielipidettä asiaan, vaan kerroin, että olen hakenut harjoitteluun. Olin hakenut siihen jo ennen seurustelumme alkamista, joten miehellä ei ollut nokan koputtamista asiaan. Haaveet kannattaa toteuttaa! Olen nyt todella tyytyväinen siihen, että lähdin. Nyt on miehen haaveiden toteuttamisen vuoro puolestaan. Tai yhteisten haaveiden vuoro.

 

[no vot]

Vai että pariksi viikoksi katselemaan,mitä kulta reissussa touhuaa.Eihän sinä aikana mitään "kiellettyä" tietenkään tapahdu.

 

[no]

Minusta matkaan lähteminen on käytännössä eroaminen; se on vain nyt niin, että ero on puettu matkaksi.
Yksi kysymys oli, että kaduttaako lähteminen, eli ero, sitten jälkeenpäin.
Kyllä minusta kannattaa lähteä, pitää vain toivoa, että seuraava suhde olisi parempi.

 

[fatamorgana]

^Miksi matkaanlähtö olisi naamioitu ero automaattisesti? Miksi parisuhteessa eläessä ei saisi olla omia haaveita ja omaa tekemistä? Ei ilman puolisoa matkustaminen ole pettämistä - paitsi ehkä jotkut petturuuteen taipuvaiset sellaista kuvittelevat muistakin.

En usko, että matka on oikea syy miehen kiukutteluun, jos olette jo eron partaalla muutenkin. Kumpaa kadut enemmän: sitä, että lähdit ja ehkä erositte siksi, vaiko sitä, että jäit ja eroatte vaikka 2 vuoden päästä siitä huolimatta? Tai elätte elämänne yhdessä loppuun asti, mutta et koskaan pääse matkaan, koska miehesi ei halua lähteä eikä päästä sinua yksin?

Jos ap:n täytyisi vaikka muuttaa opiskelun/työn takia väliaikaisesti toiseen maahan, täällä varmaan ymmärrettäisiin heti. Nyt, kun matka onkin vain "huvin vuoksi", se on heti jotenkin epäilyttävä ja jopa riittävä eron syyksi. Miksi? Minkä ihmeen takia kaikkien päätösten elämässä pitäisi perustua johonkin hyötyyn, esim. työpaikan saamiseen?

Ap, mieti sitä, mitä sisältöä elämääsi aidosti haluat ja mitä haluat vanhana muistella. Haluatko miehesi, ja uhraat sen takia muut haaveet? Vai haluatko matkan, seikkailun, kokemuksia ym., ja uhraat sen takia parisuhteesi? Siinäpä se vastaus piilee!

 

[T:T]

Ihminen katuu viimeistään kuolinvuoteellaan elämätöntä elämäänsä. Jos nyt annat avokkisi pakottaa sinun heittämään haaveesi roskikseen, niin tuskin se liittosi sen onnellisemmaksi tulee. Vuosien varrella, jos suhteesi kestää, niin joudut yhä useammin antamaan periksi avokkisi vaatimuksille.
Kerroit, että ero on ollut jo lähellä muista asioista johtuen. Mikä takaa sen onnistuneen parisuhteen, vaikka et sitä omaa havettasi toteuta?
Ei varmaankaan mikään. veikkaan, että se ero tulee joka tapauksessa.
Älä kerro vielä lähdöstäsi, vaan kerää rahaa ja valmistele hilaksiin matkaasi. Kunhan asuntojen hinnat taas nousevat, niin kerro päätöksesi lähteä ja pistät avokkisi lunastamaan oman puoliskosi asunnosta kunolliseen hintaan.

 

[no]

Ihminen katuu viimeistään kuolinvuoteellaan elämätöntä elämäänsä. Jos nyt annat avokkisi pakottaa sinun heittämään haaveesi roskikseen, niin tuskin se liittosi sen onnellisemmaksi tulee. Vuosien varrella, jos suhteesi kestää, niin joudut yhä useammin antamaan periksi avokkisi vaatimuksille.
Kerroit, että ero on ollut jo lähellä muista asioista johtuen. Mikä takaa sen onnistuneen parisuhteen, vaikka et sitä omaa havettasi toteuta?
Ei varmaankaan mikään. veikkaan, että se ero tulee joka tapauksessa.
Älä kerro vielä lähdöstäsi, vaan kerää rahaa ja valmistele hilaksiin matkaasi. Kunhan asuntojen hinnat taas nousevat, niin kerro päätöksesi lähteä ja pistät avokkisi lunastamaan oman puoliskosi asunnosta kunolliseen hintaan.

Hyviä kusetusohjeita.
Jos avokki ei rakastaisi, niin hän varmaan potkaisisi reissulle ja lähtisi itse vieraisiin, mutta tässä ei ollutkaan kysymys miehen rakkaudesta, vaan ap:n kypsymättömyydestä suhteeseen.

 

[no]

Niin ja vielä, aivan naurettavia ohjeita, tuskin normaali ihminen katuu kiikkustuolissa, että jäi kerran menemättä risteilylle.

 

[Riippuu miksi kieltää]

Miten oma henkilökohtainen haave päästä reissaamaan kertoo kypsymättömyydestä suhteeseen?! Eikö siitä kerro ennemminkin puolison lapsellinen "En lähde mukaan mutta et saa sinäkään lähteä. Jos et tottele mua niin mä jätän sut. Ai miksikö? No siksi"!

Eikä tässä ole kyse mistään "risteilylle menemisestä", vaan elämän elämisestä ja omien unelmien toteuttamisesta. Joko "no" on täysi idiootti, tai sitten provoillee tahallaan.

 

[voihan sitä]

sopia, että toinen lähtee ja sitten, kun hän tulee niin katsotaan, missä vaiheessa mennään. Jos toinen odotti niin odotti ja jos ei niin ei.

Molemmat siis ovat oikeutettuja elämään vapaina omaa elämäänsä matkan ajan ja nauttimaan elämistään eri puolilla palloa.

 

[*siri*]

Onko tämä 3 kuukautta ainoa vaihtoehto sinulle, taipuisitko kompromisseihin?
Jos lähtisit ensin vaikka 2 viikoksi johonkin, lähtisikö miehesi sellaiselle matkalle mukaan? Onko hänestä ylipäänsä reppumatkailijaksi vai minkälaista matkaa ajattelit?

Meillä minä voisin lähteä reppumatkalle ja interrailille, mutta mies on niin nirso, että pitää olla hyvä majoitustila ja hygienia kohdallaan. Siksi olen tehnyt pyrähdyksiä kavereiden ja siskon kanssa, interrailia ja työleiriä yms. halvalla toteutettavaa.

 

[epäselvää]

???

 

[Riippuu miksi kieltää]

Mitä merkitystä sillä on?

 

[Halusin, lähdin ja jätin luuserin]

Tottakai lähdet matkallesi. Puolisosi on jo itse alkanut katselemaan muuta seuraa, ja yrittää oikeuttaa sen kuvittelemalla että sinäkin teet niin. Jos oikeasti ei ole kiinnostunut puolisolle tärkeistä asioista, ei kannata suhdetta tällaisen ihmisen kanssa jatkaa. Ja erossahan hän tulee olemaan se kärsivä raukkaparka.

 

[no]

Miten oma henkilökohtainen haave päästä reissaamaan kertoo kypsymättömyydestä suhteeseen?! Eikö siitä kerro ennemminkin puolison lapsellinen "En lähde mukaan mutta et saa sinäkään lähteä. Jos et tottele mua niin mä jätän sut. Ai miksikö? No siksi"!

Eikä tässä ole kyse mistään "risteilylle menemisestä", vaan elämän elämisestä ja omien unelmien toteuttamisesta. Joko "no" on täysi idiootti, tai sitten provoillee tahallaan.

En usko, että tässä on kysymys matkasta, vaan suhteen tilasta.
Kuinka moni nainen ilmoittaa haluavansa 3 kk reppumatkalle rakkaussuhteesta? Varsinkaan kun ei ole edes rahaa moiseen. Minusta miehellä on suojeleva asenne, eikä tarvitse olla edes muslimi.

Kyllä eläkeläiset matkustaa ja on lähinnä naurettavaa kertoa, että tämä matka olisi jokin elämän täyttymys juuri nyt ja ilman sitä kaduttaisi. Aivan hyvin voi sitten vanhana kaduttaa, kun lähti reissulle.

Jos on pakko elää huoletonta reppuelämää, niin sen voi kyllä toteuttaa, parisuhteen ongelmat kannattaisi kuitenkin käsitellä ensin.

 

[Riippuu miksi kieltää]

8 vuoden suhteen jälkeen 3kk erossaolo ei ole mitenkään mullistavaa. Mikä sitten on sinun ratkaisusi "no": ap haluaa kokea elämässään pitkän reissun. Mies ei halua päästää naista matkaan. Vaihtoehdot: joko ap luopuu unelmastaan, tai mies joustaa ja "antaa luvan" matkalle. Minusta miehen joustaminen on paljon "pienempi paha" kuin toisen unelmasta luopuminen.

Eläkkeelle sitä matkustamista ei kannata jättää - silloin voi olla jo kuollut tai terveys mennyt. Ja jos ap tuon miehen kanssa yhdessä pysyy, niin tuskin sitä lupaa matkustaa tulee 30 vuoden päästäkään. Miehen totteleminen siis todellakin tarkoittaisi lopullista luopumista unelmista - ja minkä takia? Vain siksi, että mies nyt ei vaan halua puolisonsa lähtevän.

Ap:n jättäisin tuollaisen rajoittavan, kontrolloivan miehen omaan arvoonsa. Miettikööt sen 3kk:n aikana ihan yksin omassa rauhassa, että onko oma jääräpäinen asenne eron arvoista. Jos on, niin tuskin sitten hyvä häviää.

 

[no]

Mies voi pelätä puolisonsa puolesta, kovin voimaton on silloin kotona. Joku jo mainitsikin, että ei päästäisi miestään kolmeksi kuukaudeksi Thaimaaseen, joku ei päästäisi miestään edes tanssimaan yksin. En minä miehen reaktiota outona pidä ja en missään tapauksessa tyhmänä, rakkaudesta se kertoo. Se taas, että haluaa lähteä kolmen kuukauden reppumatkalle, kertoo kyllä siitä, että ei ole elämäänsä tyytyväinen ja haluaa kokea enemmän, ilmeisesti myös suhde on aloitettu nuorena ja kokemukset tuntuvat jääneen kokematta ja jotakin on hampaankolossa tästä asiasta.

Olen edelleen sitä mieltä, että tässä on jokin itsenäistymispyrkimys ap:llä ja suhde tuntuu ahdistavalta. Ap tuntee olevansa holhouksen alla, siksi sanoin , että suhde ei ole "normaali"

En minä tiedä mitä pitäisi tehdä, ehkä suhteen ongelmat olisi ratkaistava ensin, koska jostakin muusta tämä asia kertoo.