ERO EDESSÄ.

[hajottaa ihan helvetisti!!]

Pitkään olen miettinyt eroa. Aina kun olen siihen tulokseen tullut, ettei meillä ole tulevaisuutta, niin mies anelee "Yritetään vielä kerran". Ja minähän olen suostunut. Ja me ollaan yritetty ja yritetty ja yritetty vielä kerran.


Nyt mulle riitti. Ihan oikeasti. Ongelmat eivät johdu vähiten minusta, mutta eivät ne kokonaan minun syytä ole. Mies kyllä helvetin taidokkaasti yrittää asian kääntää niin. 'Hänen täytyy juoda, kun ei kestä minua selvinpäin.' 'Kuulemma mikään ei minulle riitä. Hänen mielestään on kohtuutonta enää pyytää vähentämään. Onhan hän vähentänyt ryyppäämistä, lähes joka ilta juo, mutta perskännit vetää ehkä vain kerran-kaks viikossa. Tästä ei kuulemma enää tarvi paljoakaan vähentää (Hienoa! Helvetin hienoa! Tähän minun tulisikin olla tyytyväinen.)

Hän ei mielestään ole pyrkinyt eristämään minua kavereistani tai perheestäni. Mitä nyt vähän aikoinaan kielsi minua pitämästä yhteyttä perheeseeni, etenkin äitiini. Kavereiden kanssa 'hengailua' hän ei suoranaisesti kieltänyt, mutta vittuili ihan joka kerta kun tapasin ystäviäni. Ne kerrat kun olen näiden 5,6 vuoden (saman katon alla) aikana käynyt ulkona ystävieni kanssa mahtuu kahden käden sormiin. Ja kuulen edelleen vittuilua. No niin sitten on käynyt, että ihan itse luovutin jossain vaiheessa... katkaisin välit ystäviini ja perheeseeni. Perheen kesken välit oli jäissä 1,5 vuotta. Kaverit eivät enää halua nähdä, kun eivät ymmärtäneet miksi jätin heidät. Ymmärrän, minun moka.

Mäkätän kuulemma ihan turhasta. Esim. kaivelen vanhoja. Eihän hän ole hakannut minua oikein pahasti kuin muutaman kerran. Jokusen kerran vähemmän pahasti ja mitä nyt vähän muunkin laista väkivaltaa. Minä tietenkin kerjäsin... Täytyishän mun nyt se ymmärtää. Joo, en aijo enää sietää, yhtä lailla nuo turpakäräjät ovat olleet minun vika, kun olen tässä liitossa ollut. Joo ja kaks kertaa olen itse lyönyt turpiin ja yhden kerran puukolla jalkaan... joo

Niin... turhahan minun on siitäkään olla moksiskaan, ettei hän kehu minua kauniiksi ym. Ei hän kuulemma uskalla kehua minua kauniiksi... kun ole sitä mieltä, ettei pukeutumiseeni saa puuttua! Juu, kerran hänen äitinsä soitti minulle ja sanoi "Kyllä sä eilen olit pukeutunut tyhmästi! Sä et ole mikään seksisymboli. Sä et voi pukeutua seksikkäästi" (Niinkin riettaat vaatteet, kuin musta toppi ja nahkahame, baarissa. Jos olisin tiennyt hänen tulevan paikalle, olisin pukeutunut hieman 'konservatiivisemmin') Mieheni loukkaantui äitinsä puolesta, kun olin hänen äitinsä kanssa toista mieltä. Saan minäkin joskus pukeutua seksikkäästi ja ihan miten haluan.

No eilen oli juhlat (ei mitkään kännibileet vaan sukujuhlat). Mieheni ei ollut paikalla. Tulin kotiin juhlamekko päälläni. Ei kommenttia, hänellä oli ilmeisesti niin kiire juoda kaljaa ja polttaa tupakkaa, ettei huomannut minussa mitään erikoista. Tänää pukeuduin ihan huvin vuoksi uuteen seksikkääseen toppiin ja nahkahousuihin. Ainoa mielipide oli; "Mistä noi on hankittu". Vetäsin itkuraivarit. Lapsellista joo... olen vain niin väsynyt tähän... En ollut ruma. En ollut kaunis. Minulla oli vain uudet vaatteet päällä. Ei muuta mielipidettä. Helpompaa olis kuulla olevansa vaikka ihan 'susiruma lihava typerä lehmä', kuin olla ilmaa!

Seksiäkään meillä ei ole. En ole haluttava mieheni mielestä kun olen niin usein pahalla tuulella. Tai kun sanon olevani niin usein onneton. Toisaalta ei se mitään, seksimme on huonoa silloinkin hyvin harvoin kun sitä on. Eipä tarvi enää näytellä.

Kyllä minä seksiä kaipaan. En vain enää mieheni kanssa. Pettänytkään en ole, vaikka kuulen syytöksiä siitä koko ajan. No joskus kun syytökset ovat oikein vituttaneet, olen käyttäynyt kuin niihin olisi aihetta. Ihan totta, helpompi on ollut olla asenteella, että ollaampa sitten maineen veroinen.

Puutteessa olen vuosikaudet elänyt. Kaduttaa, että olen tässä suhteessa ollut. Mitäpä väliä kun se on ohi. Ehkä tästä opin jotain... toivottavasti

 

[hajottaa ihan helvetisti!!]

... vaikka tämä helpotus onkin. Tämä ero siis. Olen ihan hajalla. En tiedä mitä ajatella. En kai ajattele yhtään mitään. En tiedä mitä tuntea. En kai tunne yhtään mitää. En edes tiedä olenko elossa vai kuollut... Tai siis ahdistus kertoo (ahdistus, hajottava ahdistus, ainoa tunne minkä tunnen) että olen elossa. Kuolleita ei kai ahdista???

 

[Älä odota älä oleta enää toiselta mitään]

Kannattaa ihan tosissaan ottaa laukku ja tehdä pieni matka muualle. ero asiakin voi lähteä paremmin liikkeelle kun otat välimatkaa.
Ahdistuneena vain pyörit täällä netissä etkä lähde.

Ero on sitä että suljet vaan oven takanasi etkä enää mieti mitä toivoisit jonkun tekevän, sanovan. Nyt ahdistaa mutta se menee ohi.
Välimatkan päässä on helpompi miettiä mitä tekee ja mitä ei enää tee. Ero voi olla loppuelämäsi paras päivä.

 

[d-molli]

Jos miehesi käyttäytyy kuten kirjoitit, niin eipä tuossa paljon syitä näytä olevan yhdessäolon jatkamiselle. Olen aina ihmetellyt, että miten naiset kestää kaikenlaisia paskapääukkoja.

 

[d-molli]

Jos miehesi käyttäytyy kuten kirjoitit, niin eipä tuossa paljon syitä näytä olevan yhdessäolon jatkamiselle. Olen aina ihmetellyt, että miten naiset kestää kaikenlaisia paskapääukkoja.

 

[sivhos]

Parempi erota sovussa,miksi kiusata,kumpikin kärsivät koska vaistoavat että tämä on lopun alku.Kun ei enää halua olla toisen kanssa,ei väkisinoloa kannata jatkaa.Hoitakaa ilman riitaa ja väkivaltaa lähtönne.Väkivallantekijä joutuu kärsimään muutakin kuin rakkaansa menetyksen.Järjen käyttö on sallittu kaikille.

 

[kompaktikk]

Suhteessa voit muuttaa itseäsi et miestäsi. Miehesi haluaa alistaa sinua, jotta sinua on helpompi hallita. Taitaa olla niin, että teillä kummallakin on huono itsetunto. Mies pelkää menettävänsä sinut ja yrittää laittaa sinua lyttyyn ja sinä taas et uskalla olla yksin, vaan roikut väkisin huonossa suhteessa.

Hyvässä suhteessa kummallakin on tilaa olla oma itsensä. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta pitäisi pystyä arvostamaan toisen erilaista mielipidettä.

Yleensä suhde ei pysy hyvänä, jos sitä ei hoideta. Suhde vaatii kehuja, kauniita sanoja, hellyyttä, sopivan määrän seksiä ja sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, että tämän parisuhteen eteen ollaan valmiita tekemään mitä vaan. Jos vain toinen noudattaa suhteen sääntöjä, niin ei se mikään parisuhde silloin enää ole.

Ehkä miehesi haluaa erota, mutta hän on niin laiska ottamaan ensimmäistä askelta, vaan haluaa, että sinä otat eron. Kun hän tarpeeksi kauan kohtelee sinua huonosti, niin ehkä sitten uskallat päästää irti.

Luulenpa, että miehelläsi on niin pahoja ongelmia itsensä kanssa, että sinun on turha kuvitella "pelastavasi" hänet. Hän ei ensinnäkään suostu ikinä myöntämään, että hänessä olisi jotakin vikaa. Minusta on todella raukkamaista, että hän pistää juomisensa sinun syyksi. Miksei hän suoraan voi myöntää olevansa alkoholisti, joka juo siksi, että hänelle viina on tärkeintä maailmassa. Alkoholismi aiheuttaa myös masennusta, joten voi tietysti olla, että hän haluaisi tehdä asioita toisin, mutta ei saa aikaiseksi.

Minusta parasta olisi ottaa ainakin väliaikainen ero. Jos miehesi pääsee viinasta kuiville, niin siinä tapauksessa voit yrittää halutessasi vielä suhdetta uudelleen, jolloin voi aloittaa tapailua ja toisiinsa tutustumista uudelleen. Sinä tunnet sen miehen, joka on koko ajan kännissä tai krapulassa, mutta et taida tietää mitään siitä miehestä, millainen hän olisi selvinpäin.