Ero lähenemässä vai mitä tapahtuu?

["vieras"]

Pitää vaan purkaa johonkin tuntoja... Ollaan oltu yhdessä yli 10v, 5v naimisissa ja meillä on kaksi pientä lasta. Suhde on kyllä tasaantunut jo aikaa sitten, mutta musta on talven aikana alkanut tuntua, että en ole enää kovinkaan onnellinen tässä suhteessa. Meillä ei ole mitään yhteistä puhuttava lasten asioiden lisäksi, kun lapset ovat illalla nukahtaneet niin ei puhuta miehen kanssa mitään, toinen on koneella ja toinen katsoo tv:tä tai menne nukkumaan. Nukataankin eri huoneissa, mies nukkuu esikoisen kanssa, kun tämä ei osaa nukkua yksin. Seksiä meillä on harrastettu viimeksi vuodenvaihteessa. En edes muista koska olisin kuullut esim. rakas, minä rakastan sinua yms. Olen useaan otteeseen sanonut miehelle, että en ole tyytyväinen tälläiseen suhteeseen, mutta ei ole kuulevinaankaan. Hänen mielestään kaikki on hyvin. On toki rankkaa pienten lasten kanssa eikä kellään tässä elämänvaiheessa ole paljon aikaa parisuhteelle, mutta kyllä tämä kuihtuu pois, jos ei toiselle halua parantaa eikä edes näe, että eihän meillä ole enää mitään. Viime viikonloppuna lapset olivat 3 tuntia hoidossa ja meillä olisi ollut aikaa vain toisillemme, olttin suunniteltu monta päivää, että kuinka ihanaa, aikaa vain meille. No, mies olikin sitten sopinut menoja kavereiden kanssa, koska heille ei sopinut kun tämä aika päivästä. Tuntuu, että miehelle kaverit ovat taas tulleet uudestaan todella tärkeiksi sitten teinivuosien, hyvä niinkin,mutta minäkin kaipaisin joskus mieheni aikaa. Ollaan oltu yhdessä teineistä asti ja kasvettu yhdessä aikuisiksi, mutta ehkä nyt kasvamassa erilleen. Haluaisin parisuhteelta enemmän, kumppanin jonka kanssa keskustella kaikesta, suunnitella tulevaisuutta yms.

 

["vieras"]

Niin ja itse en ikinä haluaisi erota, menettäisin kaiken mikä minulle on tärkeä eli perheen ja kodin. Olen vaan välillä niin onneton ja yksinäine tässä suhteessa, itkeskelenkin eikä mies edes huomaa, tokaisee vaan lapsille, että äiti on taas vaan hiljaa.Kun ei se koskaan kysy mikä sulla on tai tietäähän se, mutta kun ei välitä.

 

["hei"]

Erittäin tutulta kuulostaa. Mekin olemme kasvaneet teinistä asti yhdessä, tosin meillä mies yrittää nyt enemmän, mutta välissä oli aika jolloin vain möllötti. Oli varmaankin vähän masentunut, mutta ei sitä silloin tajuttu. Haluamme kuitenkin vielä yrittää, mut välillä on todella vaikea tietää, milloin se yrittäminen kannattaa lopettaa.

 

["Vieras"]

Taas tota hemmetin itkeskelyä. Argh. Puhu miehelle! Ja miten niin lapsi ei osaa nukkua yksin? Kyllä se on ihan oma vika jos on sellaiseen totuttanut.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";26154223]Taas tota hemmetin itkeskelyä. Argh. Puhu miehelle! Ja miten niin lapsi ei osaa nukkua yksin? Kyllä se on ihan oma vika jos on sellaiseen totuttanut.[/QUOTE]

No ei mua haittaa, että 2v lapsi ei osaa nukkua yksin. Se nyt ei liity tähän mitenkään. Yritän puhua, joka ilta. Arvaisin, että näitä viestejä tulee kun johonkin yrittää purkaa oloaan.

 

["yksin"]

Vähän samantyylinen tilanne. Viimeksi joulun aikaan harrastettu seksiä. Ei juuri ollenkaan halailua tai mitään läheisyyttä. Riidellään päivittäin. En ole onnellinen. Ei ole ketään, kelle asiasta puhuisin, niin on se hyvä, että edes anonyymisti tänne sulle seuraksi.

 

[***]

Miksi ette nuku kaikki samassa huoneessa? Meillä perhepedissä mä, mies ja vauva ja samassa huoneessa myös esikoinen. Lähentää suhdetta kun ollaan väkisinkin yöt lähekkäin.

 

[tuota noin]

Olisiko ongelma siinäkin sitten, että yrität puhua JOKA ilta? Jos toinen ei ymmärrä mitä häneltä täsmälleen ottaen haluat, niin sellaiset synkät yksinpuhelut ovat hänelle myrkkyä. Pelottaa jo etukäteen, että jaahas taas se syyttely alkaa.

Se on surullista, että miehet nykyäänkin niin usein katsovat asialliseksi sivuuttaa naisensa tunteet täysin. Mutta se taitaa kuitenkin olla fakta. Jos se mitä joka ilta yrität ei toimi, yritä jotenkin muuten. Ja muista, että usein ongelma on vuorovaikutuksessa, ei vain sen jäsenissä. Kysy mieheltä, miten hän sinun keskusteluyrityksesi kokee. Tee tiettäväksi, että kuitenkin pidät häntä tärkeänä ihmisenä, vaikka tunteesi turtuvat kun ylitsesi kävellään.

Mutta kovin usein naiset syyllistyvät tuohon virheeseen, että vaaditaan toiselta merkkejä ja rakkaudentunnustuksia sitä enemmän, mitä epävarmemmalta ja huonommalta tuntuu. Uutinen: miehestä tuntuu samalta, ja rehellinen ihminen ei halua heittäytyä lässyttämään ja vakuuttamaan ikuista rakkautta, koska kokisi valehtelevansa silloin. Älkää aliarvioiko puolisoitanne noin karkeasti, että hänen pitäisi olla rakastuneisuuden malliesimerkki samaan aikaan kuin te itse haudotte jo eroa.

Toki mies yrittää sanoa että kaikki on hyvin, koska sen on tarkoitus rauhoittaa tilanne ja kertoa että oikeasti hänen mielestään asiat ovat riittävän hyvin, ja ainakin paremmin kuin naisen käytöksestä voisi päätellä. Naisen tehtävä on sitten saada viesti perille, että hänelle keskustelemaan antautuminen on se ainoa oikea rauhoittamisen väline. Mutta jos nainen hysterisoi niissä keskusteluissa ja hilluu romanttisissa harhoissa ja vaatii kuuta taivaalta, niin vaikea siihen on miehen tyydyttävästi reagoida.