H
hämillään ja ahdistunut
Vieras
10v yhdessä oltu,yksi lapsi on.
Jo jonkun aikaa(n.vuosi)ollut mun puolelta sellaista etten oikein ole enää varma haluanko olla mieheni kanssa
ei kiinnosta seksi enää hänen kanssaan,en halua hänen kosketuksiaan ja muutenkin olen iloisempi kun hän ei ole kotona...
Hyvä mies on ja hyvä isä joten tuntuu ihan hirveälle edes ajatella hänestä näin mutta en vain voi mitään sille etten enää hänestä syty tai ajattele muuten kuin lapseni isänä.
Kun nämä ajatukset alkoivat olin varma että ohi menee koska en halunnut hätiköityjä päätöksiä kun on kuiteskin iso asia jos ero tulee.
Mutta nyt on kuiteskin niin pitkälle mennyt nää mun tunteet että harkitsen oikeasti eroa
mutta miten?miten sanoa kaikki tämä miehelle joka mua selvästi rakastaa yli kaiken ja tekis mitä vaan mun puolesta??
Hirveä soppa tästä syntyy enkä tietysti haluaisi loukata,mutta aika paljon sekin kai nyt kertoo että ajauskin siitä että mies tule kohta kotiin,ahdistaa..
taustoja sen verran että alettiin seurustella ennen kuin täytin 18 joten olen miettinyt että sekin tekee tätä koska kaipaan vapautta ja hengitystilaa kun olen nuoresta lähtien ollut tuon yhden miehen kanssa.
Onko muita samassa tilanteeessa olleita?miten asiat selkesi?jatkoitteko yhdessä vai erositteko?
Jo jonkun aikaa(n.vuosi)ollut mun puolelta sellaista etten oikein ole enää varma haluanko olla mieheni kanssa
ei kiinnosta seksi enää hänen kanssaan,en halua hänen kosketuksiaan ja muutenkin olen iloisempi kun hän ei ole kotona...
Hyvä mies on ja hyvä isä joten tuntuu ihan hirveälle edes ajatella hänestä näin mutta en vain voi mitään sille etten enää hänestä syty tai ajattele muuten kuin lapseni isänä.
Kun nämä ajatukset alkoivat olin varma että ohi menee koska en halunnut hätiköityjä päätöksiä kun on kuiteskin iso asia jos ero tulee.
Mutta nyt on kuiteskin niin pitkälle mennyt nää mun tunteet että harkitsen oikeasti eroa
Hirveä soppa tästä syntyy enkä tietysti haluaisi loukata,mutta aika paljon sekin kai nyt kertoo että ajauskin siitä että mies tule kohta kotiin,ahdistaa..
taustoja sen verran että alettiin seurustella ennen kuin täytin 18 joten olen miettinyt että sekin tekee tätä koska kaipaan vapautta ja hengitystilaa kun olen nuoresta lähtien ollut tuon yhden miehen kanssa.
Onko muita samassa tilanteeessa olleita?miten asiat selkesi?jatkoitteko yhdessä vai erositteko?