Nyt se on sitten laitettu alulle. Pitäis olla onnellinen mutta itkettää vaan ja on paha mieli. Mun tarjous asunnosta hyväksyttiin tänään. Muutetaan lapsen kanssa kahdestaan ja jätetään juopotteleva mies ja isä. Ratkasu on ollut raju ja vaikea. eikä tässä vaiheessa ole enää mahdollisuutta perua, mikä on hyvä asia näin päättämättömälle. Mielessä kaikenlaisia asioita, kuten -miten kerron tämän miehelle - miten elämä sujuu tämän puolitoista kuukautta, kun ollaan vielä saman katon alla. Happi loppuu ja oksettaa. Kaikki tukijoukot sanoo, että näin on parasta. En vaan osaa olla onnellinen siitä, että jätän sairaan ihmisen, vaikka tajuankin etten voi auttaa kuin itseäni ja lasta.