ERO ja kolme alle 5-v lasta, miten tapaamiset??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja OIKEASTA APUA JA KOKEMUKSIA
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Saga:
Alkuperäinen kirjoittaja lukee ihmetellen:
Menee vähän ohi, mutta miksi kolmen noin pienen lapsen vanhemmat eroavat? Pikkulapsivaihe on rankka, mutta eikö juuri nyt jos koskaan pitäisi pysyä yhdessä...

minä olisin luottotiedoton ja varmaan henkisesti romahtanut ilman ihanaa avioeroa ja uutta elämää

tyhjää lässytystä tuollainen 'eikö nyt jos koskaan pitäisi pysyä yhdessä' koska ero ei ole ikinä helppo ja jokaisella on omat syynsä eroon

Ap kuvailee miestään "ihanaksi isäksi". Että ei se ihan paska ukko voi olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rhiannon:
Suosittelen mustaa valkoiselle ja tarkan tapaamissopimuksen, niin ei tule sanomista sitten jälkeenpäin.

Jos olet rekisteröitynyt, voit laittaa minulle yksityisviestiä, niin kerron omasta tilanteestani :)

Niin...Kunhan saisi ensin jonkun sopimuksen, josta kirjoittaa mustaa valkoiselle :/ Olen rekisteröitynyt, laitan illemmalla YV.

Ainahan sä voit itse sen kirjoittaa ja ehdottaa isälle :)

Minulle on sos.työntekijät painottanu pysyvyyttä. Esim. yli 3 vkon reissut etävanhemmalla on liian pitkiä aikoja alle kouluikäiselle olla pois sieltä, kenen kans on ikänsä asunut. Luo stressitilanteen lapselle.
Toisaalta, kylläpäs sen huomaakin, kun laps on etällä ollut tai on lähdössä sinne. Menee oma aikansa sopeutua lapsellakin. Mutta lapset on kuitenkin sopeutuvaisia, ei niinkään vanhemmat.

Jos on isän kanssa hyvät välit muuten, isähän voisi käydä teillä lapsia tapaamassa ja sä voisit itse mennä käymään esim. kaverillas, harrastuksissa etc.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lukee ihmetellen:
Alkuperäinen kirjoittaja Saga:
Alkuperäinen kirjoittaja lukee ihmetellen:
Menee vähän ohi, mutta miksi kolmen noin pienen lapsen vanhemmat eroavat? Pikkulapsivaihe on rankka, mutta eikö juuri nyt jos koskaan pitäisi pysyä yhdessä...

minä olisin luottotiedoton ja varmaan henkisesti romahtanut ilman ihanaa avioeroa ja uutta elämää

tyhjää lässytystä tuollainen 'eikö nyt jos koskaan pitäisi pysyä yhdessä' koska ero ei ole ikinä helppo ja jokaisella on omat syynsä eroon

Ap kuvailee miestään "ihanaksi isäksi". Että ei se ihan paska ukko voi olla.

tottakai voi olla paska aviomies mutta hyvä isä.....
 
mä olisin vaan tässä meidän tilanteessa helpottunut tohon viikko/ viikko ratkasuun, myös 3 alle 5-vuotiasta. saispahan klaarata muksujen kanssa ja kokeilla mitä se elo on 24/7 niiden ehdoilla hoitaen kaiken. meillä varmaan vaan tilanne jatkuu nykyisellään, ikävä kyllä. mulla vaan on kohta burn out.
 
Kyllä lapselle ap niitä traumoja erosta jää. Teet niin tai näin, jälkensä se jättää. Kyllä kai sinäkin osaat sanoa, kumpi teistä on kykynevämpi kantamaan vastuuta lapsesta jatkuvasti ja ennen kaikkea jaksavampi, sekä missä ovat tulevat koulut ja tarhat.

Minä ainakin pystyn hyvin selvästi sanomaan että lapseni isä ei pysty huoltamaan lastaan 24/7. Kaverit ovat hänelle niin tärkeitä.

Ja vaikka tekisitte ratkaisun nyt. Niin sopimusta voi muuttaa aina kun tarve vaatii ja lapset kasvavat sekä kumpikin osapuoli on toipunut erosta paremmin.
Toki kannattaa tehdä kirjallinen sopimus, mutta se ei käytännössä välttämättä merkitse mitään onko kirjallista sopimusta vai ei.

Meillä tapaamisissa ovat sopimukset olleet ihan yhtä tyhjän kanssa. Elatusmaksu on ainoa sopimus mikä pitää, koska on ulosottokelpoinen.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Saga:
Alkuperäinen kirjoittaja lukee ihmetellen:
Alkuperäinen kirjoittaja Saga:
Alkuperäinen kirjoittaja lukee ihmetellen:
Menee vähän ohi, mutta miksi kolmen noin pienen lapsen vanhemmat eroavat? Pikkulapsivaihe on rankka, mutta eikö juuri nyt jos koskaan pitäisi pysyä yhdessä...

minä olisin luottotiedoton ja varmaan henkisesti romahtanut ilman ihanaa avioeroa ja uutta elämää

tyhjää lässytystä tuollainen 'eikö nyt jos koskaan pitäisi pysyä yhdessä' koska ero ei ole ikinä helppo ja jokaisella on omat syynsä eroon

Ap kuvailee miestään "ihanaksi isäksi". Että ei se ihan paska ukko voi olla.

tottakai voi olla paska aviomies mutta hyvä isä.....

Juurikin näin.. Ei se, että me emme tule lainkaan toimeen tarkoita sitä, että hän ei olisi lapsilleen hyvä isä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mia:
Kyllä lapselle ap niitä traumoja erosta jää. Teet niin tai näin, jälkensä se jättää. Kyllä kai sinäkin osaat sanoa, kumpi teistä on kykynevämpi kantamaan vastuuta lapsesta jatkuvasti ja ennen kaikkea jaksavampi, sekä missä ovat tulevat koulut ja tarhat.

Minä ainakin pystyn hyvin selvästi sanomaan että lapseni isä ei pysty huoltamaan lastaan 24/7. Kaverit ovat hänelle niin tärkeitä.

Ja vaikka tekisitte ratkaisun nyt. Niin sopimusta voi muuttaa aina kun tarve vaatii ja lapset kasvavat sekä kumpikin osapuoli on toipunut erosta paremmin.
Toki kannattaa tehdä kirjallinen sopimus, mutta se ei käytännössä välttämättä merkitse mitään onko kirjallista sopimusta vai ei.

Meillä tapaamisissa ovat sopimukset olleet ihan yhtä tyhjän kanssa. Elatusmaksu on ainoa sopimus mikä pitää, koska on ulosottokelpoinen.

Varmasti jää traumoja erosta, mutta siitä jos jatkaisimme yhdessä, jäisi lapsille vielä paljon paljon suuremmat traumat. Ja vaikka trauma jääkin, niin siltu haluaisin toimia mahdollisimman vähän heitä vahingoittavalla tavalla... Ja meistä kumpikin on ihan täysin yhtä kykeneväinen hoitamaan lapset, en pysty sanomaan, että jostain kohtaa olisin miestä parempi, jos rehellisesti ajattelen. Tarha pysyy samana oli nyt hoitosysteemi meillä mikä tahansa..Ja kouluun myös joka tapauksessa kuljetettava alkuajat, koska matkaa sinne molempien luota niin paljon
Ja niinhän ne sopimukset voivat olla yhtä tyhjän kanssa, mutta haluaisin sen silti, koska meillä tämän hetkisellä systeemillä tulee vain hankausta ja riitaa päivistä :(
Ja kirjotin nyt sopimuksen siitä viikko/viikko systeemistä...Kokeillaan, vaikka mun sydän särkyykin :(
 
Musta viikko/viikko systeemi on liian rankka lapsille eikä lasten etu ollenkaan. Jos äiti haluaisi päästä helpommalla ja nopeasti omassa elämässään eteenpäin on tämä hyvä ratkaisu. Naiselle on tosi rankkaa jäädä yksin lasten kanssa ja kantaa koko vastuu yksin. Ainakin lapset kannattaa viedä terapeutille - vähemmän suuria traumoja koska lapset käsittelevät eroa erilailla kuin aikuiset. Musta joka toinen viikonloppu ja kaksi päivää joka toinen viikko kuulostaa erittäin hyvältä ratkaisulta. Tilanne tietty muuttuu kun aikaa kuluu ja lapset kasvaa mutta aluksi olisi hyvä olla selvät ja kiinteät tapaamiset. Paljon voimia raastavaan tilanteeseen.
 
Ap: en mitenkään halua saivarrella enkä mitään, mutta olisin utelias tietämään, miksi eroatte? Ihan vaan sen vuoksi, että meillä on miehen kanssa mennyt viimeiset pari vuotta huonosti. Ei mitään pettämisiä tai alkoholismia, on vaan kireä ilmapiiri ja huono keskusteluyhteys. Toisessa ärsyttää kaikki jne. Ollaan useaankin otteeseen puhuttu erosta, mutta suunnitelmat ovat aina kaatuneet siihen, ettemme ole pystyneet keksimään sopivaa ratkaisua lapsen suhteen. Kumpikaan ei halua olla päivääkään erossa lapsesta, mikään viikonloppuisä -järjestely ei meilläkään tulisi edes harkittavaksi. Niinpä tultiin siihen tulokseen, että meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin selvittää asiat, vaikka väkisin, koska erota emme voi.

Tehtiin pitkään töitä, keskusteltiin ja taas keskusteltiin ja löydettiin pikku hiljaa ne kadoksissa olleet tunteet. Kyllä meillä vieläkin räiskähtelee ja välillä tekee mieli heittää mies seinään, mutta kun kumpikin pystyi myöntämään omat virheensä ja vajavaisuutensa, päästiin eteenpäin. Olisiko teillä mitään mahdollisuutta yrittää vielä yhdessä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mammax2:
Musta viikko/viikko systeemi on liian rankka lapsille eikä lasten etu ollenkaan. Jos äiti haluaisi päästä helpommalla ja nopeasti omassa elämässään eteenpäin on tämä hyvä ratkaisu. Naiselle on tosi rankkaa jäädä yksin lasten kanssa ja kantaa koko vastuu yksin. Ainakin lapset kannattaa viedä terapeutille - vähemmän suuria traumoja koska lapset käsittelevät eroa erilailla kuin aikuiset. Musta joka toinen viikonloppu ja kaksi päivää joka toinen viikko kuulostaa erittäin hyvältä ratkaisulta. Tilanne tietty muuttuu kun aikaa kuluu ja lapset kasvaa mutta aluksi olisi hyvä olla selvät ja kiinteät tapaamiset. Paljon voimia raastavaan tilanteeseen.

Niin ajattelen itsekin, että viikko/viikko on liian rankkaa lapsille, etenkin näin pienille... Mutta kovin hankala tilanne, kun isä ei suostu noin pieneen tapaamismäärään, kun mitä itsekin pidit hyvänä... No, ehkä tämä tästä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Ap: en mitenkään halua saivarrella enkä mitään, mutta olisin utelias tietämään, miksi eroatte? Ihan vaan sen vuoksi, että meillä on miehen kanssa mennyt viimeiset pari vuotta huonosti. Ei mitään pettämisiä tai alkoholismia, on vaan kireä ilmapiiri ja huono keskusteluyhteys. Toisessa ärsyttää kaikki jne. Ollaan useaankin otteeseen puhuttu erosta, mutta suunnitelmat ovat aina kaatuneet siihen, ettemme ole pystyneet keksimään sopivaa ratkaisua lapsen suhteen. Kumpikaan ei halua olla päivääkään erossa lapsesta, mikään viikonloppuisä -järjestely ei meilläkään tulisi edes harkittavaksi. Niinpä tultiin siihen tulokseen, että meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin selvittää asiat, vaikka väkisin, koska erota emme voi.

Tehtiin pitkään töitä, keskusteltiin ja taas keskusteltiin ja löydettiin pikku hiljaa ne kadoksissa olleet tunteet. Kyllä meillä vieläkin räiskähtelee ja välillä tekee mieli heittää mies seinään, mutta kun kumpikin pystyi myöntämään omat virheensä ja vajavaisuutensa, päästiin eteenpäin. Olisiko teillä mitään mahdollisuutta yrittää vielä yhdessä?

Mä en oikein täällä yleisellä palstalla viitsi puhua kaikkea, mutta siis meillä ei ole mitään edellytyksiä jatkaa yhdessä. Kuten jo aiemmin tuolla kirjoitin, lapsille syntyisi kymmenen kertaa pahemmat traumat jos yhdessä jatkaisimme. Ja olemme käyneet myös ammatti-ihmisten puheilla ym. ja kaikkien suositus on ero...Ikävä kyllä. Aina ei paras ratkaisu ole jatkaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Ap: en mitenkään halua saivarrella enkä mitään, mutta olisin utelias tietämään, miksi eroatte? Ihan vaan sen vuoksi, että meillä on miehen kanssa mennyt viimeiset pari vuotta huonosti. Ei mitään pettämisiä tai alkoholismia, on vaan kireä ilmapiiri ja huono keskusteluyhteys. Toisessa ärsyttää kaikki jne. Ollaan useaankin otteeseen puhuttu erosta, mutta suunnitelmat ovat aina kaatuneet siihen, ettemme ole pystyneet keksimään sopivaa ratkaisua lapsen suhteen. Kumpikaan ei halua olla päivääkään erossa lapsesta, mikään viikonloppuisä -järjestely ei meilläkään tulisi edes harkittavaksi. Niinpä tultiin siihen tulokseen, että meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin selvittää asiat, vaikka väkisin, koska erota emme voi.

Tehtiin pitkään töitä, keskusteltiin ja taas keskusteltiin ja löydettiin pikku hiljaa ne kadoksissa olleet tunteet. Kyllä meillä vieläkin räiskähtelee ja välillä tekee mieli heittää mies seinään, mutta kun kumpikin pystyi myöntämään omat virheensä ja vajavaisuutensa, päästiin eteenpäin. Olisiko teillä mitään mahdollisuutta yrittää vielä yhdessä?

Mä en oikein täällä yleisellä palstalla viitsi puhua kaikkea, mutta siis meillä ei ole mitään edellytyksiä jatkaa yhdessä. Kuten jo aiemmin tuolla kirjoitin, lapsille syntyisi kymmenen kertaa pahemmat traumat jos yhdessä jatkaisimme. Ja olemme käyneet myös ammatti-ihmisten puheilla ym. ja kaikkien suositus on ero...Ikävä kyllä. Aina ei paras ratkaisu ole jatkaa.

Ok, ymmärrän. Jos meinaan ammatti-ihmisetkin suosittelee eroa, niin syy ei taida mikään ihan heppoinen olla. Eikä tosiaan tarvitse täällä julkisesti kertoa :hug: . Me itse mietimme silloin joko viikko ja viikko systeemiä, tai sitten vaihtoa tiuhempaankin. Esim. pari kolme päivää toisessa paikassa ja sitten vaihto. Monet sanoo, että tiuhaan vaihto rasittaa lasta enemmän kuin viikko ja viikko, mutta ei välttämättä. Viikon aikana lapsilla voi tulla jo kova ikävä toista, mutta jos vaihto on useammin, näkisi taas sen toisen vanhemman nopeammin. MUut yhtenä edellytyksenä on varmaan se, että tarha pysyy koko ajan samana ja asuisitte miehen kanssa muutenkin suht lähekkäin, ainakin saman koulupiirin alueella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Ap: en mitenkään halua saivarrella enkä mitään, mutta olisin utelias tietämään, miksi eroatte? Ihan vaan sen vuoksi, että meillä on miehen kanssa mennyt viimeiset pari vuotta huonosti. Ei mitään pettämisiä tai alkoholismia, on vaan kireä ilmapiiri ja huono keskusteluyhteys. Toisessa ärsyttää kaikki jne. Ollaan useaankin otteeseen puhuttu erosta, mutta suunnitelmat ovat aina kaatuneet siihen, ettemme ole pystyneet keksimään sopivaa ratkaisua lapsen suhteen. Kumpikaan ei halua olla päivääkään erossa lapsesta, mikään viikonloppuisä -järjestely ei meilläkään tulisi edes harkittavaksi. Niinpä tultiin siihen tulokseen, että meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin selvittää asiat, vaikka väkisin, koska erota emme voi.

Tehtiin pitkään töitä, keskusteltiin ja taas keskusteltiin ja löydettiin pikku hiljaa ne kadoksissa olleet tunteet. Kyllä meillä vieläkin räiskähtelee ja välillä tekee mieli heittää mies seinään, mutta kun kumpikin pystyi myöntämään omat virheensä ja vajavaisuutensa, päästiin eteenpäin. Olisiko teillä mitään mahdollisuutta yrittää vielä yhdessä?

Mä en oikein täällä yleisellä palstalla viitsi puhua kaikkea, mutta siis meillä ei ole mitään edellytyksiä jatkaa yhdessä. Kuten jo aiemmin tuolla kirjoitin, lapsille syntyisi kymmenen kertaa pahemmat traumat jos yhdessä jatkaisimme. Ja olemme käyneet myös ammatti-ihmisten puheilla ym. ja kaikkien suositus on ero...Ikävä kyllä. Aina ei paras ratkaisu ole jatkaa.

Ok, ymmärrän. Jos meinaan ammatti-ihmisetkin suosittelee eroa, niin syy ei taida mikään ihan heppoinen olla. Eikä tosiaan tarvitse täällä julkisesti kertoa :hug: . Me itse mietimme silloin joko viikko ja viikko systeemiä, tai sitten vaihtoa tiuhempaankin. Esim. pari kolme päivää toisessa paikassa ja sitten vaihto. Monet sanoo, että tiuhaan vaihto rasittaa lasta enemmän kuin viikko ja viikko, mutta ei välttämättä. Viikon aikana lapsilla voi tulla jo kova ikävä toista, mutta jos vaihto on useammin, näkisi taas sen toisen vanhemman nopeammin. MUut yhtenä edellytyksenä on varmaan se, että tarha pysyy koko ajan samana ja asuisitte miehen kanssa muutenkin suht lähekkäin, ainakin saman koulupiirin alueella.

Meillä on jo kokeiltu sitä 3pv/3pv systeemiä myös, mutta minun mielestäni se oli lapsille raskasta, koska kokoajan vaihtui paikka... Tarha pysyy samana ja samalla koulualueella emme asu, mutta matka kuitenkin aika pitkä molempien kotoa kouluun eli vaatii jokatapauksessa autokyydin sinne. Kun oiskin niin paljon viisautta, että osaisi tässä tältä istumalta kertoa, mikä on lapsen paras... Jäisi tämä jatkuva pohtiminen ja miettiminen pois, kun se vie NIIN PALJON voimia jo ennestään vähäisistä voimavaroista... Mutta kiitos :)
 
Hmm...en kyllä nyt hirveän tarkkaan lukenut vastauksia, joita olet saanut, mutta kerron omat kokemukset, jos niistä olisi vaikka apua.

Omasta erostani tulee kuluneeksi kesällä 2v. Lapset olivat eron hetkellä 1v, 4v ja 5v. Eron syitä en lähde puimaan, siitähän tässä keskustelussa ei käsittääkseni ollut kyse. Ero on aina rankka, sekä meille vanhemmille, mutta etenkin lapsille.
Meillä ex ehdotti myös viikko-viikko systeemiä, mutta torjuin ajatuksen heti kättelyssä. Sanoin, että lapset ovat niin pieniä vielä, että en usko olevan hyväksi. Sanoin, että mielummin vaikka kuolen ikävään ja annan lapset kokonaan exälle ja olen vkoloppu äiti, kuin katson lasten kärsivän heittelystä. Tämä sai exän heräämään, hän totesi, että tuskin pystyy ja jaksaa olemaan niin paljon lasten kanssa (mikä on mielestäni upeaa, että hän sanoi sen niin rehellisesti).
Olen sitä mieltä, että lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan tasapuolisesti, mutta etenkin pienillä lapsilla olisi hyvä olla ns. "pääkallopaikka". Vaikkakin lapsilla on kaksi kotia, toisessa vain ollaan hieman vähemmän kuin toisessa. Ehdotin että aluksi otetaan käyttöön joka toinen vkoloppu ja kun saadaan asiat järjestykseen, puolin ja toisin, siirrymme pidennettyyn vkoloppuun. Ts. olen sitä mieltä, että isän on tosiaan hyvä saada myös sitä arjen kokemusta. Meillä mentiin eka puol vuotta miten sattuu...tai pääsääntöisesti joka toinen vkoloppu, mutta isä auttoi esim. iltaisin, jos minulla sattui olemaan harrastuksia.

Nyt on käytäntönä, että "vkoloppu" alkaa isällä to (hakee lapset tahoiltaan) ja päättyy ma (minä haen lapset hoidoista jne.). Lapsilla on isällä ikävä äitiä ja äidillä ikävä isää edelleen. Lasten kanssa on juteltu, että se on ihan normaalia ja näin pitääkin olla. Ja että isällä on ikävä lapsia ja äidillä on ikävä lapsia, mutte onneksi on puhelin keksitty ja kun puhalletaan yhteen hiileen, me pärjätään.

Vaikeita aikoja edessä, mutta varmasti myös takana teillä. Kannattaa jutella, jutella ja keskustella. Tehän kuitenkin joudutte / olette seuraavat 18vuotta (ja luultavasti senkin jälkeen) tekemisissä, niin olisi lasten kannalta tärkeintä säilyttää hyvät ja terveet välit. Mustasukkaisuudet, katkeruudet ja muut tunteet exiä kohtaan huit hittoon ja lastenetu ja priorisoidaan ykköseksi.

Tsemppiä ja jaksamista arkeen! Toivottavasti tästä löpinästä sai jotain ajatuksia.

Tässä vielä hirvittävän hyvä linkki aiheesta:
http://olotila.yle.fi/sisallot/blogit/perhepaletti/lapsen-vuoroasuminen-eron-jalkeen
Jos tätä pystyy liittämään näille sivuille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Ihmettelen, että miksi kuvittelet sun halujen voittavan miehen halut? Miksi lapset olisivat sulla enemmän kuin isällään?

En minä todellakaan kuvittele omien halujeni menevän isän halujen edelle. Mietin VAIN ja AINOASTAAN lapsien parasta. Juuri sitä mitä yksi muukin tässä ketjussa, eli onko lapsen kannalta paras muuttaa kerran viikossa? Miltä se sinusta itsestäsi tuntuisi, vaihtaa kotia viikon välein? Ja asua viikko siellä ja toinen täällä... Isä on lapsille hyvä, siksi minä mahdollisimman joustava yritän ollakin ja TODELLAKIN tiedän miltä tuntuu olla ilman lapsia ja ymmärrän myös, että yhtä pahalta se hänestäkin tuntuu. Mutta kun tässä ei ajatella AIKUISIA ja heidän tunteitaan vaan LAPSIA JA HEIDÄN PARASTAAN!!!!!!!!


Jos ajattelet lasten parasta voit miettiä vaihtoehtoa että lapset isälleen pääajaksi ja sinä otat joka toinen viikonloppu ja toisella viikolla esim.tuo 2 pvä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja hs:
Hmm...en kyllä nyt hirveän tarkkaan lukenut vastauksia, joita olet saanut, mutta kerron omat kokemukset, jos niistä olisi vaikka apua.

Omasta erostani tulee kuluneeksi kesällä 2v. Lapset olivat eron hetkellä 1v, 4v ja 5v. Eron syitä en lähde puimaan, siitähän tässä keskustelussa ei käsittääkseni ollut kyse. Ero on aina rankka, sekä meille vanhemmille, mutta etenkin lapsille.
Meillä ex ehdotti myös viikko-viikko systeemiä, mutta torjuin ajatuksen heti kättelyssä. Sanoin, että lapset ovat niin pieniä vielä, että en usko olevan hyväksi. Sanoin, että mielummin vaikka kuolen ikävään ja annan lapset kokonaan exälle ja olen vkoloppu äiti, kuin katson lasten kärsivän heittelystä. Tämä sai exän heräämään, hän totesi, että tuskin pystyy ja jaksaa olemaan niin paljon lasten kanssa (mikä on mielestäni upeaa, että hän sanoi sen niin rehellisesti).
Olen sitä mieltä, että lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan tasapuolisesti, mutta etenkin pienillä lapsilla olisi hyvä olla ns. "pääkallopaikka". Vaikkakin lapsilla on kaksi kotia, toisessa vain ollaan hieman vähemmän kuin toisessa. Ehdotin että aluksi otetaan käyttöön joka toinen vkoloppu ja kun saadaan asiat järjestykseen, puolin ja toisin, siirrymme pidennettyyn vkoloppuun. Ts. olen sitä mieltä, että isän on tosiaan hyvä saada myös sitä arjen kokemusta. Meillä mentiin eka puol vuotta miten sattuu...tai pääsääntöisesti joka toinen vkoloppu, mutta isä auttoi esim. iltaisin, jos minulla sattui olemaan harrastuksia.

Nyt on käytäntönä, että "vkoloppu" alkaa isällä to (hakee lapset tahoiltaan) ja päättyy ma (minä haen lapset hoidoista jne.). Lapsilla on isällä ikävä äitiä ja äidillä ikävä isää edelleen. Lasten kanssa on juteltu, että se on ihan normaalia ja näin pitääkin olla. Ja että isällä on ikävä lapsia ja äidillä on ikävä lapsia, mutte onneksi on puhelin keksitty ja kun puhalletaan yhteen hiileen, me pärjätään.

Vaikeita aikoja edessä, mutta varmasti myös takana teillä. Kannattaa jutella, jutella ja keskustella. Tehän kuitenkin joudutte / olette seuraavat 18vuotta (ja luultavasti senkin jälkeen) tekemisissä, niin olisi lasten kannalta tärkeintä säilyttää hyvät ja terveet välit. Mustasukkaisuudet, katkeruudet ja muut tunteet exiä kohtaan huit hittoon ja lastenetu ja priorisoidaan ykköseksi.

Tsemppiä ja jaksamista arkeen! Toivottavasti tästä löpinästä sai jotain ajatuksia.

Tässä vielä hirvittävän hyvä linkki aiheesta:
http://olotila.yle.fi/sisallot/blogit/perhepaletti/lapsen-vuoroasuminen-eron-jalkeen
Jos tätä pystyy liittämään näille sivuille.

Niin kauniisti kirjoitettu, mutta taitaa olla tosi harvassa ne eroparit joilla tällänen olis arkipäivää, en vaan jotenkin usko. Ihan kuin jostain oppikirjasta , miten sen pitäis mennä. Mulle tuli mieleen että jos mun pitäis erota miehestä jonka kanssa voisin noin sopia asioista , en taitais edes erota.Olispahan lapsilla koti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Ihmettelen, että miksi kuvittelet sun halujen voittavan miehen halut? Miksi lapset olisivat sulla enemmän kuin isällään?

En minä todellakaan kuvittele omien halujeni menevän isän halujen edelle. Mietin VAIN ja AINOASTAAN lapsien parasta. Juuri sitä mitä yksi muukin tässä ketjussa, eli onko lapsen kannalta paras muuttaa kerran viikossa? Miltä se sinusta itsestäsi tuntuisi, vaihtaa kotia viikon välein? Ja asua viikko siellä ja toinen täällä... Isä on lapsille hyvä, siksi minä mahdollisimman joustava yritän ollakin ja TODELLAKIN tiedän miltä tuntuu olla ilman lapsia ja ymmärrän myös, että yhtä pahalta se hänestäkin tuntuu. Mutta kun tässä ei ajatella AIKUISIA ja heidän tunteitaan vaan LAPSIA JA HEIDÄN PARASTAAN!!!!!!!!

No lapset sit isälle asumaan ja sun luokse joka toinen vkl...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin kauniisti kirjoitettu, mutta taitaa olla tosi harvassa ne eroparit joilla tällänen olis arkipäivää, en vaan jotenkin usko. Ihan kuin jostain oppikirjasta , miten sen pitäis mennä. Mulle tuli mieleen että jos mun pitäis erota miehestä jonka kanssa voisin noin sopia asioista , en taitais edes erota.Olispahan lapsilla koti.

Tai ehkä mulla on vaan sana hallussa. ;)
Mutta kun luin tuota tekstiä läpi, niin melko ruusuinen kuvahan tuosta tuli. Ihan yhtälailla meillä on riidelty (ei lasten kuullen), mutta molemmilla toimii aivot ja lapset on etusijalla, joten asioista on pystytty järkevästi sopimaan.

Oppikirja ratkaisuja ei ole olemassa. On vain ihmisiä ja erilaisia päätöksiä.

Ja lapsilla on koti..itseasiassa kaksi kotia, joissa heitä rakastetaan suunnattoman paljon. <3

Eron syitähän tässä ei puitu vaan niiden ratkaisuja. ;)
 

Yhteistyössä