I
Ilkeä ex-minjä
Vieras
Eli meillä tilanne se että sattuneesta syystä lapsen isä ei tapaa lastaan (en syitä nyt tähän ala listailla muuta kuin sen kerron että kaikki mahdollinen)
ja tapaamis sopparikin näiltä osin auki.
Ex-appivanhemmat eli lapsen isovanhemmat heille olen avannut kotini ovet ja he saavat tulla meille milloin haluavat,
tosin uudelle miehelleni on tehty selväksi että häntä ei silloin edes omassa kodissaan kaivata ja jopa tervehtiminenkin on todella vastahakoista
ex anoppi tosin aina vaan vieläkin marisee ja tuntuu kaikki olevan vaikee,valittaa mm. että me ei tulla heille kylään eli minä ja lapsi ollaan tervetulleita kuten minun uusikin lapsi mutta minun uutta miestäni ei hyväksy (no luonnollisesti ei hänen ole pakkokaan mutta sinne asti en muuten kylään pääse jos mieheni ei minua vie ja en tasan ala sinne asti lähtemään 'yksiksenikään' kylään julkisilla ja montaa tuntia noissa bussipysäkin vaihdoissa odottamaan,
aina valittaa että nyt on teidän vuoro tulla meille ja hän on oikea 'kyläluuta' eli kyläillä täytyisi siis usein (lue joka viikonloppu aamusta iltaan).
Nyt nämä itkevät pitkin kyliä kuinka julma minä olen ja he näkevät vain 2kertaa vuodessa lapsenlastaan,
hmm..totuus että näkevät noin 4-5kertaa vuodessa,tosin sekin meillä siis minun ja mieheni eli uuden perheeni kodissa.
Eniten inhottaa tässä tilanteessa se että mikään laki ei minua pakota antaa lapseni edes nähdä noita toisen puolen isovanhempia ja minä olen hyvää hyvyyttänyt avannut oman kotini ovet heille ja nyt aina vaan saan edelleen monen todella monen erovuodenkin jälkeen kuulla kuinka MINÄ olen este heidän tapaamisille ja kuinka MINÄ sitä ja tätä
ja kuinka siis aivan suoraan sanottuna muka koitan mukamas estää nämä tapaamiset.
En halusi kuitenkaan lopullista kieltoakaan antaa lapsen isovanhemmille kun minusta on hyvä että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä,vai onko kovin toivotonta tuommoisten ihmisten kanssa edes kuvitella jostain sopu ratkaisusta
En edes tajua mikä tässä nyt kiikastaa koska meille ovat siis aina saaneet tulla ja todellakin kun meille tulee niin käyvät samalla muillakin asioilla (asutaan kaupungissa) kun taas he itse asuvat todellakin maalla jossa meillä siis ei muuta kun olla siellä.
Kyse ei ole rahasta että heillä ei rahaa olisi meille tulla vaan kyse on lähinnä siitä että kaikkien muutenkin pitää heillä käydä kylässä koska näin on aina ollut.Vai onko nyt niin että ex-minjä pitää keinolla millä hyvänsä pitää syyllisenä joka asiaan
ja tapaamis sopparikin näiltä osin auki.
Ex-appivanhemmat eli lapsen isovanhemmat heille olen avannut kotini ovet ja he saavat tulla meille milloin haluavat,
tosin uudelle miehelleni on tehty selväksi että häntä ei silloin edes omassa kodissaan kaivata ja jopa tervehtiminenkin on todella vastahakoista
ex anoppi tosin aina vaan vieläkin marisee ja tuntuu kaikki olevan vaikee,valittaa mm. että me ei tulla heille kylään eli minä ja lapsi ollaan tervetulleita kuten minun uusikin lapsi mutta minun uutta miestäni ei hyväksy (no luonnollisesti ei hänen ole pakkokaan mutta sinne asti en muuten kylään pääse jos mieheni ei minua vie ja en tasan ala sinne asti lähtemään 'yksiksenikään' kylään julkisilla ja montaa tuntia noissa bussipysäkin vaihdoissa odottamaan,
aina valittaa että nyt on teidän vuoro tulla meille ja hän on oikea 'kyläluuta' eli kyläillä täytyisi siis usein (lue joka viikonloppu aamusta iltaan).
Nyt nämä itkevät pitkin kyliä kuinka julma minä olen ja he näkevät vain 2kertaa vuodessa lapsenlastaan,
hmm..totuus että näkevät noin 4-5kertaa vuodessa,tosin sekin meillä siis minun ja mieheni eli uuden perheeni kodissa.
Eniten inhottaa tässä tilanteessa se että mikään laki ei minua pakota antaa lapseni edes nähdä noita toisen puolen isovanhempia ja minä olen hyvää hyvyyttänyt avannut oman kotini ovet heille ja nyt aina vaan saan edelleen monen todella monen erovuodenkin jälkeen kuulla kuinka MINÄ olen este heidän tapaamisille ja kuinka MINÄ sitä ja tätä
ja kuinka siis aivan suoraan sanottuna muka koitan mukamas estää nämä tapaamiset.
En halusi kuitenkaan lopullista kieltoakaan antaa lapsen isovanhemmille kun minusta on hyvä että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä,vai onko kovin toivotonta tuommoisten ihmisten kanssa edes kuvitella jostain sopu ratkaisusta
En edes tajua mikä tässä nyt kiikastaa koska meille ovat siis aina saaneet tulla ja todellakin kun meille tulee niin käyvät samalla muillakin asioilla (asutaan kaupungissa) kun taas he itse asuvat todellakin maalla jossa meillä siis ei muuta kun olla siellä.
Kyse ei ole rahasta että heillä ei rahaa olisi meille tulla vaan kyse on lähinnä siitä että kaikkien muutenkin pitää heillä käydä kylässä koska näin on aina ollut.Vai onko nyt niin että ex-minjä pitää keinolla millä hyvänsä pitää syyllisenä joka asiaan