Ero 'hyvästä' liitosta

[Aamu]

Olemme olleet yhdessä 17 v. Lapsia on kaksi alle kouluiän. Olen aina ollut epäileväinen tunteistani miestäni kohtaan. Mies taas on rakastanut minunkin edestä ja siksi olen mennyt mukana. Nyt sitten olen pysähtynyt miettimään... Mies ansaitsisi enemmän kuin mitä tarjoan ja itsekin haluaisin tuntea jotain. Olen tästä miehelleni puhunut, hänen mielestä ero olisi itsekkyyttä, sillä meillä on kaikki hyvin. Itse luulisin olevani paljon onnellisempi yksin (lasteni kanssa tietenkin), mutta pystyn kyllä elämään tässä kulissisakin. Onko lasten takia parempi elää virheensä kanssa, kun kyse ei kuitenkaan ole syrjähypystä, viinasta tms? Kokemuksia?

 

[ilta]

Niinpä niin. Mikä on tarpeeksi hyvä syy erota? Pelkkä tunnesyy katsotaan itsekkyydeksi. Lapsettomassa liitossa se vielä menettelisi, mutta lasten takia täytyy uhrata oma onni ja tyytyväisyys. Aika saattaa tuoda ratkaisun esim. ulkopuolisen suhteen muodossa. Mutta eikö olisi reilumpaa viheltää peli poikki jo aiemmin? Ai niin, sitähän ei hyvällä katsottaisi.

 

[Sylvi]

Luuletko siis, että meillä muilla naisilla on jotenkin kivempaa?Jatka vaan pakertamista. Kyllä se kuolema aikanaan vapauttaa ja sitten saat kirkkaamman kruunun kuin karkulaiset.

 

[Satu]

Sylvi, joillakin naisilla on kivempaa.
Minä kuulun näihin naisiin ja minulla on avioliitossani kaikkea mitä tarvitsen ja haluan. En tarvitse kirkasta kruunua enkä marttyyrin viittaa, mutta tarvitsen haluan onnellisen ja tyydyttävän elämän nyt.

Minun mielestäni rakkauden puute on varsin hyvä syy erota.

 

[Aamu]

En kuvittele, että muilla olisi helpompaa. Eikä minulla ole muuten kuin itseni kanssa vaikeata. Tiedän että monella on ihan oikeita ongelmia, on taloudellisesti riippuvainen miehestä, on sairas, lapsi on sairas jne. En kuitenkaan mielestäni yhtään vähättele näitä ongelmia pohtimalla omaa tilannettani, jossa ainut vika on omissa tunteissani. Voisivatko ne vielä herätä, vaikka nyt tuntuu että alan pitämään miehestäni entistä vähemmän, kun hän ei välitä rakkauden puutteesta, eikä halua siitä edes puhu. Itsekästähän tämä on, haluta kokea rakastavansa.

 

[apua]

Menkää avioliittoneuvontaan. Sieltä saa apua.
Hyvästä liitosta ei kannata suinpäin erota, vaikka nykyaikana tuntuu siltä, että vähäisinkin asia riittää - varsinkin ellien mielestä - eron syyksi.

 

[mies]

Jos isä on noinkin hieno ja tasapainoinen mies, niin kannattaa jättää erossa lapset hänelle entiseen kotiinsa ja itse voisit muuttaa vuokralle ja maksaa elatusmaksuja miehelle. Sitten kun mies haluaa omaa aikaa, niin lapset voisivat olla sinulla. Jos mies löytää uuden kumppanin, niin on enitstäkin tärkeämpää, että otat lapsia ja autat miestä vaikka matkustelemaan uuden kanssa. Se, että tulotaso tippuu dramaattisesti, kun kulut lisääntyy kahdesta asunnosta ja eri ruokakunnista, niin ei varmaankaan sumenna onnea. Sitten vasta on vahva ihminen, kun niistä aineksista kasaa itselleen onnellisen loppuelämän.

Ero ei ole koskaan helppo ja se on menetys lapsille, kun yhden ihmisen aika ja voimat eivät riitä. Valitettavasti.