S
"surullinen"
Vieras
Mies otti lainaa, kun päätti että nyt rakennetaankin mökki..meni 10 000 eka, sitten se itse mökin kehikko..25 000. Sitte alkoi tulla kuvioihin pikavipit,sitten alkoi mieli kiristymään kun piti alkaa todella miettimään millä kaikella ton maksaa pois. Vielä on mökkiä rakentamatta,kaikki villat sun muut putkitukset,sähköt,sähköliittymistä vessanpönttöihin sun muihin on vielä tekemättä.Eli rahanmenoa tiedossa siis.Pitkät työmatkat,bensa,puhelinlaskut,on jotain henkivakuutusmaksuja, on tämän asunnon yhtiövastike ym. Kaikki oli vielä kunnossa kun ruvettiin tekemään toista lasta (2kk nyt)
Ja nyt on vasta välähtänyt hälle mieleen että täällä on kaksi vaippaikästä,ruuat,vaipat,sairaalalaskut synnärillä ja tehohoidosta..kaikki rästissä..Itse olen siis hoitolisällä.ä-rahalla ja lapsilisillä. Kyllä se mua jaksaa muistuttaa et kuinka nyt mulla taas meni kauppaan kokonaiset 20e! Ja itseeni en ole tuhlannut mitään turhaa. Tulistui jo eilen kun sairaalan päivystyksestä tuli 2x 27e laskua. Sanoi vain, että enään ei viedä lasta vaikka mikä olisi niin lääkäriin sinne. Matkat on täällä pitkiä ja jos asunnonvaihtoa miettii, on sinne rakennettavalle mökille kummiskin taas matkaa, tai jos ei sinne niin sitten miehen työpaikalle. On töissä pääkaupunkiseudulla. Jos sieltäpäin asunnon hommaa vaik ihan vaan vuokralle niin hurjat on hinnat. Eli asunnonvaihto ei paljon auttaisi.
Nyt on talvi tulossa, lapselle joka on puoltoistavuotias, ei ole yhtäkään paria villasukkia. Ei ole talvikenkiä, ainuut toppapuvutkin ovat ä-pakkauksesta ja aika naftit lapsen päällä. Toisella nyt on vaatetta kun esikoiselta säästetty. Mulla ei kestä enään pää, mietin todella josko pitäisi erota kun näyttää miehellä olevan suuruudenhulluutta , mua ei kuuntele se on aivan sama mitä sanon. Olen kertonut vaatetilanteesta lapsella, aina se lupaa että mennään ostamaan mutta sitten ei mennäkään. Sukulaiset kattoo pitkään kun tolla lapsella on tasan yhdet lapaset,nekin tosi ohuet. Mutta kun ton ukon pitää vaan kerskailla sillä mökillään,tehä sitä ja luvata et nyt rauhottuu tilanne. Mutta taas kumminkin turhia lupauksia.
Jos eroaisin,voisin mennä opiskelemaan, tai töihin. Nyt täällä korvessa ei ole sitäkään mahdollisuutta.Mulla ei ole autoa. En tiiä olisko helpompaa sittenkään mutten mä jaksa tätäkään. Mietin lapsia tietysti, olisko mulla yksinäni varaa sittenkään mutta ei se näinkään voi jatkua.Jos olis yhteishuoltajuus, uskaltaisinko luottaa siihen et varmasti hoitaa,tulistuu tolle pienelle vauvallekin kun rupeaa itkemään saatika sitten tolle isommalle,arvatkaapa vaan..Ja jos kerta uhoaa et lapsia ei vie lääkäriinkään kun tulee laskua (yllätys!) niin veisikö sinnekään niitä,rakentaisiko vaan mökkiään..
Onko neuvoja mitä tehdä? Ei mies tuollainen aina ole ollut,en olis muuten tehny lapsiikaan hänen kanssaan jos olis.. hän on jotenkin muuttunut vuosien varrella..
Ja nyt on vasta välähtänyt hälle mieleen että täällä on kaksi vaippaikästä,ruuat,vaipat,sairaalalaskut synnärillä ja tehohoidosta..kaikki rästissä..Itse olen siis hoitolisällä.ä-rahalla ja lapsilisillä. Kyllä se mua jaksaa muistuttaa et kuinka nyt mulla taas meni kauppaan kokonaiset 20e! Ja itseeni en ole tuhlannut mitään turhaa. Tulistui jo eilen kun sairaalan päivystyksestä tuli 2x 27e laskua. Sanoi vain, että enään ei viedä lasta vaikka mikä olisi niin lääkäriin sinne. Matkat on täällä pitkiä ja jos asunnonvaihtoa miettii, on sinne rakennettavalle mökille kummiskin taas matkaa, tai jos ei sinne niin sitten miehen työpaikalle. On töissä pääkaupunkiseudulla. Jos sieltäpäin asunnon hommaa vaik ihan vaan vuokralle niin hurjat on hinnat. Eli asunnonvaihto ei paljon auttaisi.
Nyt on talvi tulossa, lapselle joka on puoltoistavuotias, ei ole yhtäkään paria villasukkia. Ei ole talvikenkiä, ainuut toppapuvutkin ovat ä-pakkauksesta ja aika naftit lapsen päällä. Toisella nyt on vaatetta kun esikoiselta säästetty. Mulla ei kestä enään pää, mietin todella josko pitäisi erota kun näyttää miehellä olevan suuruudenhulluutta , mua ei kuuntele se on aivan sama mitä sanon. Olen kertonut vaatetilanteesta lapsella, aina se lupaa että mennään ostamaan mutta sitten ei mennäkään. Sukulaiset kattoo pitkään kun tolla lapsella on tasan yhdet lapaset,nekin tosi ohuet. Mutta kun ton ukon pitää vaan kerskailla sillä mökillään,tehä sitä ja luvata et nyt rauhottuu tilanne. Mutta taas kumminkin turhia lupauksia.
Jos eroaisin,voisin mennä opiskelemaan, tai töihin. Nyt täällä korvessa ei ole sitäkään mahdollisuutta.Mulla ei ole autoa. En tiiä olisko helpompaa sittenkään mutten mä jaksa tätäkään. Mietin lapsia tietysti, olisko mulla yksinäni varaa sittenkään mutta ei se näinkään voi jatkua.Jos olis yhteishuoltajuus, uskaltaisinko luottaa siihen et varmasti hoitaa,tulistuu tolle pienelle vauvallekin kun rupeaa itkemään saatika sitten tolle isommalle,arvatkaapa vaan..Ja jos kerta uhoaa et lapsia ei vie lääkäriinkään kun tulee laskua (yllätys!) niin veisikö sinnekään niitä,rakentaisiko vaan mökkiään..
Onko neuvoja mitä tehdä? Ei mies tuollainen aina ole ollut,en olis muuten tehny lapsiikaan hänen kanssaan jos olis.. hän on jotenkin muuttunut vuosien varrella..
älä hyvä ihminen tuollaisessa kumminkaan jatka, lasten pitää olla AINA ensimmäisenä. saat kyllä apua sosiaalitoimistosta ja muualta jos päätät jatkaa yksin.