Ero ehkä tulossa:( Pitääkö minun antaa lapsi 1v joka toinen viikko isälleen?

Ehkä siitäkin syystä tiheät mutta ehkä hieman lyhkäsemmät tapaamiset ovat mun mielessä parempia kun harvemmat mutta pitkään kestävät. Että se olis mahdollisimman paljon sellasta luontevaa kanssakäymistä, kunhan nyt tulin kylään tai kunhan nyt käydään tuolla, ja vähemmän sellasta suurta suunnittelua vaativaa pitkää poissaoloa.

Se onki hyvä että MÄ olen miettiny näitä asioita :| Mitä lähemmäks isänpäivä tulee, sitä enemmän mua ottaa päähän...

Oletko koskaan miettinyt sitä mahdollisuutta, että exäsi vähäinen kiinnostus lastanne kohtaan voisi johtua siitä, että sä et ole antanut hänen olla yhtä tärkeä vanhempi lapsellenne kuin mitä itse olet? Koska musta vaikuttaa ainakin siltä, että sä olet tavallaan ominut lapsen itsellesi ja lapsen isä on mielestäsi vain jokin "avustava hahmo" lapsen elämässä. Ja kun lapsen isä on todennut saavansa korkeintaan kakkosvanhemman roolin, hän on päättänyt olla taistelematta kanssasi asiasta.

 

Oletko koskaan miettinyt sitä mahdollisuutta, että exäsi vähäinen kiinnostus lastanne kohtaan voisi johtua siitä, että sä et ole antanut hänen olla yhtä tärkeä vanhempi lapsellenne kuin mitä itse olet? Koska musta vaikuttaa ainakin siltä, että sä olet tavallaan ominut lapsen itsellesi ja lapsen isä on mielestäsi vain jokin "avustava hahmo" lapsen elämässä. Ja kun lapsen isä on todennut saavansa korkeintaan kakkosvanhemman roolin, hän on päättänyt olla taistelematta kanssasi asiasta.

Tuskin meidän tapauksessa kuitenkaan ihan noin. Eihän se ehtiny lastansa nähdä tarpeeks paljon todetakseen yhtään mitään. Yritin parhaani, että olis kokenu olonsa isäksi, pyysin mukaan synnytykseenkin ja vaikka mitä. Mutta kun ei sitä tuntunu hirveästi kiinnostavan. Se oli aina minä, joka teki aloituksen tapaamiseen. Tajusin sitten, että en mä voi sitä tehdä, ei kuulu mulle. Sanoin, että soittaa/pistää viestiä/ottaa jotenkin yhteyttä jos haluaa tyttöä nähdä. Että mulla on paljon aikaa ja voin tarvittaessa tuoda tytön jonnekin.

Viimeks sitten viime vuoden isänpäivänä soitin ja kysyin, että tuonko tytön sinne. Tein kortin. Käytiin exän luona. Ehdotin, että jättäisin heidät hetkeks kahdestaan mutta ei kuulemma ollu tarvetta. Oltaisko oltu siinä ehkä tunti ku lähettiin takaspäin.

Sen jälkeen exä on pari kertaa kertonu kuinka ikävöi tyttlä ja haluais nähdä mutta jostain kumman syystä ei suostu kertomaan milloin haluais lastansa nähdä. Ei ole koskaan edes pyytäny kahdenkeskistä aikaa tytön kanssa tms.

 

Tuskin meidän tapauksessa kuitenkaan ihan noin. Eihän se ehtiny lastansa nähdä tarpeeks paljon todetakseen yhtään mitään. Yritin parhaani, että olis kokenu olonsa isäksi, pyysin mukaan synnytykseenkin ja vaikka mitä. Mutta kun ei sitä tuntunu hirveästi kiinnostavan. Se oli aina minä, joka teki aloituksen tapaamiseen. Tajusin sitten, että en mä voi sitä tehdä, ei kuulu mulle. Sanoin, että soittaa/pistää viestiä/ottaa jotenkin yhteyttä jos haluaa tyttöä nähdä. Että mulla on paljon aikaa ja voin tarvittaessa tuoda tytön jonnekin.

Viimeks sitten viime vuoden isänpäivänä soitin ja kysyin, että tuonko tytön sinne. Tein kortin. Käytiin exän luona. Ehdotin, että jättäisin heidät hetkeks kahdestaan mutta ei kuulemma ollu tarvetta. Oltaisko oltu siinä ehkä tunti ku lähettiin takaspäin.

Sen jälkeen exä on pari kertaa kertonu kuinka ikävöi tyttlä ja haluais nähdä mutta jostain kumman syystä ei suostu kertomaan milloin haluais lastansa nähdä. Ei ole koskaan edes pyytäny kahdenkeskistä aikaa tytön kanssa tms.

Oukei Tuli vaan mieleeni, kun exän suhde esikoiseensa on vähän samanlainen kuin sun exällä lapseenne. Exä oli 19 v, kun lapsi syntyi ja vaimonsa löysi uuden miehen sillä aikaa, kun exä oli intissä. Ja lapsen äiti teki aika selväksi, että exä on B-luokan vanhempi ja jossain vaiheessa exä sitten luovutti kokonaan. Yksi syy lisää siihen, miksi mun mielestä on ollut erittäin tärkeää, että exä on saanut olla pojalleen yhtä tärkeä vanhempi kuin minäkin.

 

Oukei Tuli vaan mieleeni, kun exän suhde esikoiseensa on vähän samanlainen kuin sun exällä lapseenne. Exä oli 19 v, kun lapsi syntyi ja vaimonsa löysi uuden miehen sillä aikaa, kun exä oli intissä. Ja lapsen äiti teki aika selväksi, että exä on B-luokan vanhempi ja jossain vaiheessa exä sitten luovutti kokonaan. Yksi syy lisää siihen, miksi mun mielestä on ollut erittäin tärkeää, että exä on saanut olla pojalleen yhtä tärkeä vanhempi kuin minäkin.

Mä taas yritin kaikkeni että exälle ei tulis sellasta oloa Ehdotin jopa, että tulis yöksi joskus silloin alkuaikoina. Mutta löys uuden tyttöystävän aika äkkiä eikä sitten tietenkään voinu mennä exällensä yöksi.

Exälle lapsen saanti oli ehkä jotain muuta mitä oli kuvitellu. Ei ehkä ymmärtäny, että siihen suhteen luontiin menee jonkun verran aikaa ja energiaa, että ei se rakkaudentunne välttämättä ensisilmäyksellä tule (tai jos tulee, niin ei se pysy ellei sen eteen tee jotain).

Aikansa jaksoi tyttöä katsella, mutta oli vissiin liian tylsä laps kun ei sitten ole enää kiinnostanut. Jos olis ymmärtäny, että esim jo 1v on iiiiihan eri asia kun se nelikuukautinen joka vaa on ja möllöttää... :/

 

Mä taas yritin kaikkeni että exälle ei tulis sellasta oloa Ehdotin jopa, että tulis yöksi joskus silloin alkuaikoina. Mutta löys uuden tyttöystävän aika äkkiä eikä sitten tietenkään voinu mennä exällensä yöksi.

Exälle lapsen saanti oli ehkä jotain muuta mitä oli kuvitellu. Ei ehkä ymmärtäny, että siihen suhteen luontiin menee jonkun verran aikaa ja energiaa, että ei se rakkaudentunne välttämättä ensisilmäyksellä tule (tai jos tulee, niin ei se pysy ellei sen eteen tee jotain).

Aikansa jaksoi tyttöä katsella, mutta oli vissiin liian tylsä laps kun ei sitten ole enää kiinnostanut. Jos olis ymmärtäny, että esim jo 1v on iiiiihan eri asia kun se nelikuukautinen joka vaa on ja möllöttää... :/

Voi olla, että me ajatellaan tästä alkuperäisestä asiasta niin eri tavalla juuri sen vuoksi, että meillä on täysin erilaiset kokemukset isistä. Mun exäni kun oli onnensa kukkuloilla siitä hetkestä lähtien, kun tuo poika näki päivänvalon. Ja sitä on kestänyt kaikki nämä 18 vuotta. Exällä on vuosien saatossa mennyt seurustelukumppanit vaihtoon, jos nämä eivät ole hyväksyneet sitä, että exälle on ja tulee aina olemaan poika tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.

 

Voi olla, että me ajatellaan tästä alkuperäisestä asiasta niin eri tavalla juuri sen vuoksi, että meillä on täysin erilaiset kokemukset isistä. Mun exäni kun oli onnensa kukkuloilla siitä hetkestä lähtien, kun tuo poika näki päivänvalon. Ja sitä on kestänyt kaikki nämä 18 vuotta. Exällä on vuosien saatossa mennyt seurustelukumppanit vaihtoon, jos nämä eivät ole hyväksyneet sitä, että exälle on ja tulee aina olemaan poika tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.

Voi ehkä olla. Mun exä oli kyllä tosi onnellisen oloinen tytön syntyessä ja sitä ennen hehkutti paljon lasta... Kerto ympäri kyliä, että on tulossa isäksi (kätevästi usein jätti mainitsematta kuka on äiti muutama yhteinen kaveri oli aika ihmeissään saadessaan tietää) mutta jotenkin se into hiipui aika äkkiä.

Mut mietin omaa lapsuudenperhettäni... Äiti on ollu se ensisijainen hoitaja meille kaikille vauva-aikana, ainakin ollessaan äitiys- ja vanhempainvapaalla. Silti meillä on isään ollu aina todella hyvä suhde ja mä olen ehkä jopa ollut läheisempi isän kanssa. Samoin yhdessä toisessa perheessä isä ilmoitti ennen lasten "tekoa", että minä en sitten hoida vauvoja. En osaa enkä halua enkä pysty. Mutta lapsia haluan. Vaimo suostui. Ensimmäiset 6kk lapsi on ollut käytännössä pelkästään äidin huollettavana. Isä ei ole vaihtanut yhtäkään vaippaa tai syöttänyt (äiti imetti, siksikin) mutta nyt lasten ollessa 4 ja 7, niin heidän isänsä on mitä loistavin isä. Auttaa läksyjen kanssa, vie harrastuksiin, on läsnä ja leikkii ja vaikka mitä.

Jos vauva-ajan puolittaminen on ainoa tai paras keino sitouttaa mies lapseen niin sitten se varmaan on siinä tilanteessa paras vaihtoehto. Mutta jos mies pystyy olemaan isä vaikka äiti on imettänyt ja kantanut ja hoitanut vaipatuksen suurimmilta osin jne... Niin ehkä silloin ihannetilanne vauvalle olisi se jatkuvuus yhden hoitajan kanssa kunnes itse kiipeää äitinsä sylistä pois.

 

Voi ehkä olla. Mun exä oli kyllä tosi onnellisen oloinen tytön syntyessä ja sitä ennen hehkutti paljon lasta... Kerto ympäri kyliä, että on tulossa isäksi (kätevästi usein jätti mainitsematta kuka on äiti muutama yhteinen kaveri oli aika ihmeissään saadessaan tietää) mutta jotenkin se into hiipui aika äkkiä.

Mut mietin omaa lapsuudenperhettäni... Äiti on ollu se ensisijainen hoitaja meille kaikille vauva-aikana, ainakin ollessaan äitiys- ja vanhempainvapaalla. Silti meillä on isään ollu aina todella hyvä suhde ja mä olen ehkä jopa ollut läheisempi isän kanssa. Samoin yhdessä toisessa perheessä isä ilmoitti ennen lasten "tekoa", että minä en sitten hoida vauvoja. En osaa enkä halua enkä pysty. Mutta lapsia haluan. Vaimo suostui. Ensimmäiset 6kk lapsi on ollut käytännössä pelkästään äidin huollettavana. Isä ei ole vaihtanut yhtäkään vaippaa tai syöttänyt (äiti imetti, siksikin) mutta nyt lasten ollessa 4 ja 7, niin heidän isänsä on mitä loistavin isä. Auttaa läksyjen kanssa, vie harrastuksiin, on läsnä ja leikkii ja vaikka mitä.

Jos vauva-ajan puolittaminen on ainoa tai paras keino sitouttaa mies lapseen niin sitten se varmaan on siinä tilanteessa paras vaihtoehto. Mutta jos mies pystyy olemaan isä vaikka äiti on imettänyt ja kantanut ja hoitanut vaipatuksen suurimmilta osin jne... Niin ehkä silloin ihannetilanne vauvalle olisi se jatkuvuus yhden hoitajan kanssa kunnes itse kiipeää äitinsä sylistä pois.

Luultavasti exä ei olisi poikaansa hylännyt, vaikka ei olisikaan saanut lastaan kanniskella, syöttää tai vaihtaa vaipppoja. Tosin tuon jälkimmäisen se jätti erittäin mielellään mulle, jos vaipassa oli jotain pissaa vahvempaa Mä kuitenkin halusin antaa exälle mahdollisuuden tuntea olevansa yhtä tärkeä vanhempi pojalleen kuin mitä mä olin ja lisäksi arvostan myös sitä, että exän ansiosta mulla oli esikoisellekin riittävästi aikaa. Ja on tunnustettava, että kun esikoisen kohdalla isän läsnäolon kävi niinkuin kävi, mulle oli erittäin tärkeää pojan kohdalla, että jos mulle jotain sattuu, exä ei jää hetkeksikään sormi suuhun eikä myöskään poika hämmenny siitä, että nyt se onkin isä, joka kaikki rutiinit hoitaa.

 

Luultavasti exä ei olisi poikaansa hylännyt, vaikka ei olisikaan saanut lastaan kanniskella, syöttää tai vaihtaa vaipppoja. Tosin tuon jälkimmäisen se jätti erittäin mielellään mulle, jos vaipassa oli jotain pissaa vahvempaa Mä kuitenkin halusin antaa exälle mahdollisuuden tuntea olevansa yhtä tärkeä vanhempi pojalleen kuin mitä mä olin ja lisäksi arvostan myös sitä, että exän ansiosta mulla oli esikoisellekin riittävästi aikaa. Ja on tunnustettava, että kun esikoisen kohdalla isän läsnäolon kävi niinkuin kävi, mulle oli erittäin tärkeää pojan kohdalla, että jos mulle jotain sattuu, exä ei jää hetkeksikään sormi suuhun eikä myöskään poika hämmenny siitä, että nyt se onkin isä, joka kaikki rutiinit hoitaa.

Onneks mul on tuo sisko :/ Ja nyt pikkuhiljaa velikin ruvennu auttaa. Se tässä yksinhuoltajuudessa onkin välillä tylsää, että on niinku yksin tän lapsen kaa Kun ei tytön isää kiinnosta. Vielä vuos sitten puhuttiin siitä, että se ottais tytön iltaisin jotta mä voisin opiskella ja se sais olla lapsensa kaa.

Nykyään tyttö muuten jo iloisena ja nauravaisena kipittää tätinsä luokse ja vilkuttelee mulle heiheit jos oon jättämässä hoitoon siskolle Eli ihan hyvää tahtia olen siinä mielestäni edenny. Vaikka siskohan on viettäny tytön kanssa enemmän aikaa mitä moni isä lapsensa kanssa, oltiinhan me kotona lasten kanssa samaan aikaan, niin silti vasta nyt 1v2kk-1v3kk on sellanen olo, että pärjäähän tuo muutaman tunnin tätinsä kanssa...

 

Onneks mul on tuo sisko :/ Ja nyt pikkuhiljaa velikin ruvennu auttaa. Se tässä yksinhuoltajuudessa onkin välillä tylsää, että on niinku yksin tän lapsen kaa Kun ei tytön isää kiinnosta. Vielä vuos sitten puhuttiin siitä, että se ottais tytön iltaisin jotta mä voisin opiskella ja se sais olla lapsensa kaa.

Nykyään tyttö muuten jo iloisena ja nauravaisena kipittää tätinsä luokse ja vilkuttelee mulle heiheit jos oon jättämässä hoitoon siskolle Eli ihan hyvää tahtia olen siinä mielestäni edenny. Vaikka siskohan on viettäny tytön kanssa enemmän aikaa mitä moni isä lapsensa kanssa, oltiinhan me kotona lasten kanssa samaan aikaan, niin silti vasta nyt 1v2kk-1v3kk on sellanen olo, että pärjäähän tuo muutaman tunnin tätinsä kanssa...

Se on kyllä hyvä, että on edes jotain tukiverkostoa. Mulla oli esikoinen jo 4 kk iässä mummolassa yötä, kun siihen maailman aikaan ei saanut terve, työkykyinen ihminen toimeentulotukea. Sanottiin vaan, että äitiysloma on oikeus eikä velvollisuus. Joten oli vähän pakko aina silloin tällöin tehdä yövuoroja Hyksiin, jotta pysyttiin leivän syrjässä kiinni. Eipä tuo tyttö näytä siitä kuitenkaan traumatisoituneen, että mummin ja ukin hoivissa oli jo vauvana. Enkä mä kyllä ihan oikeasti suostu uskomaan, että tolle pojallekaan olisi millään tavalla vahingollista se, että hänen ollessaan vauva exä taisi pitää poikaansa sylissään jopa enemmän kuin minä. Mulla kun oli tuo toinenkin lapsi,jota ei voinut tuupata kaappiin siksi aikaa, että poika tulee "tarpeeksi vanhaksi"

 

Se on kyllä hyvä, että on edes jotain tukiverkostoa. Mulla oli esikoinen jo 4 kk iässä mummolassa yötä, kun siihen maailman aikaan ei saanut terve, työkykyinen ihminen toimeentulotukea. Sanottiin vaan, että äitiysloma on oikeus eikä velvollisuus. Joten oli vähän pakko aina silloin tällöin tehdä yövuoroja Hyksiin, jotta pysyttiin leivän syrjässä kiinni. Eipä tuo tyttö näytä siitä kuitenkaan traumatisoituneen, että mummin ja ukin hoivissa oli jo vauvana. Enkä mä kyllä ihan oikeasti suostu uskomaan, että tolle pojallekaan olisi millään tavalla vahingollista se, että hänen ollessaan vauva exä taisi pitää poikaansa sylissään jopa enemmän kuin minä. Mulla kun oli tuo toinenkin lapsi,jota ei voinut tuupata kaappiin siksi aikaa, että poika tulee "tarpeeksi vanhaksi"

Mä olin jotenkin ajatellu, ettet sä lähtis tolle "trauma"-linjalle mutta olin ajatellu väärin Eihän ne yksittäiset kerrat välttämättä mitään onkelmia tuota, mutta olishan se varmaan kivempi, jos sellaset vois välttää eikä lasta tarttis jättää hoitoon ennen kun tuntuu oikeasti sydämmessä siltä, että mielellään tuo nyt lähtee.

Sillon ku tyttö oli 10kk ja kävin autokoulua niin mä juoksin sinne tunnille ja takasin :ashamed: :snotty: Meni sit matkoihin 10 min vähemmän... Nyt oon jo jättäny tytön hoitoon ihan siks, että väsytti ja halusin hetken levätä. Ja perjantaina on päivällä tätinsä kanssa vissiin ihan muuten vaan En tiedä miten siinä niin kävi, että tollanen sovittiin...

 

Mä olin jotenkin ajatellu, ettet sä lähtis tolle "trauma"-linjalle mutta olin ajatellu väärin Eihän ne yksittäiset kerrat välttämättä mitään onkelmia tuota, mutta olishan se varmaan kivempi, jos sellaset vois välttää eikä lasta tarttis jättää hoitoon ennen kun tuntuu oikeasti sydämmessä siltä, että mielellään tuo nyt lähtee.

Sillon ku tyttö oli 10kk ja kävin autokoulua niin mä juoksin sinne tunnille ja takasin :ashamed: :snotty: Meni sit matkoihin 10 min vähemmän... Nyt oon jo jättäny tytön hoitoon ihan siks, että väsytti ja halusin hetken levätä. Ja perjantaina on päivällä tätinsä kanssa vissiin ihan muuten vaan En tiedä miten siinä niin kävi, että tollanen sovittiin...

No mä käytin sitä traumaa lähinnä kuvaamaan sitä, että jokin asia olisi muka lapselle vahingollinen. Ja täytyy sanoa, että en mä missään vaiheessa edes ajatellut, että lapsella olisi jotenkin paha olla mummolassa. Ei mulla ollut mitään syytä olettaa, etteikö vanhempani olisi yhtä hyviä hoitamaan lastani kuin minäkin. Hehän minutkin aikoinaan hoitivat ja kasvattivat. Jos lapsen olisi ollut jotenkin paha olla siellä, niin ei kai hän olisi riemusta kiljuen vuoden ikäisenä mennyt mummolaan yökylään? Ja olen myös sataprosenttisen varma siitä, että poika on ollut aina aivan yhtä mielellään isänsä kanssa kuin mun kanssanikin. Liekö edes huomannut, jos mä olinkin esikoisen kanssa Proteesisäätiöllä ja hän isän kanssa kaksin kotona....

 

No mä käytin sitä traumaa lähinnä kuvaamaan sitä, että jokin asia olisi muka lapselle vahingollinen. Ja täytyy sanoa, että en mä missään vaiheessa edes ajatellut, että lapsella olisi jotenkin paha olla mummolassa. Ei mulla ollut mitään syytä olettaa, etteikö vanhempani olisi yhtä hyviä hoitamaan lastani kuin minäkin. Hehän minutkin aikoinaan hoitivat ja kasvattivat. Jos lapsen olisi ollut jotenkin paha olla siellä, niin ei kai hän olisi riemusta kiljuen vuoden ikäisenä mennyt mummolaan yökylään? Ja olen myös sataprosenttisen varma siitä, että poika on ollut aina aivan yhtä mielellään isänsä kanssa kuin mun kanssanikin. Liekö edes huomannut, jos mä olinkin esikoisen kanssa Proteesisäätiöllä ja hän isän kanssa kaksin kotona....

Sun mielestä siis vauva ei huomaa mitään eroa tutun ja tuntemattoman välillä? :/ Kyse ei ole mitenkään siitä, että joku olis huonompi hoitaja, oonhan mä sen monta kertaa tuossa isäkeskustelussakin sanonut, että en mä pidä miehiä mitenkään huonompina tai kyvyttöminä. Kyse on lapsen näkökulmasta. Jos äiti on aina ollut siinä ja ollut ruoan ja turvan lähde, niin ei kukaan pysty sitä täysin vastaamaan vaikka olisi kuinka hyvä hoitaja. Kyllä mä mun siskoonkin luotan, todella hyvin kasvattanu lapsensa, mutta ei Evelyn sitä mitenkään voinu pikkusena tietää. Evelynille silti oma äiti on aina ollut oma äiti.

Lapsilla on tunteita, eivät he vaan ole koneita jotka tarpeeks hyvin huollettuina toimii, huolsi heitä kuka tahansa....

 

Sun mielestä siis vauva ei huomaa mitään eroa tutun ja tuntemattoman välillä? :/ Kyse ei ole mitenkään siitä, että joku olis huonompi hoitaja, oonhan mä sen monta kertaa tuossa isäkeskustelussakin sanonut, että en mä pidä miehiä mitenkään huonompina tai kyvyttöminä. Kyse on lapsen näkökulmasta. Jos äiti on aina ollut siinä ja ollut ruoan ja turvan lähde, niin ei kukaan pysty sitä täysin vastaamaan vaikka olisi kuinka hyvä hoitaja. Kyllä mä mun siskoonkin luotan, todella hyvin kasvattanu lapsensa, mutta ei Evelyn sitä mitenkään voinu pikkusena tietää. Evelynille silti oma äiti on aina ollut oma äiti.

Lapsilla on tunteita, eivät he vaan ole koneita jotka tarpeeks hyvin huollettuina toimii, huolsi heitä kuka tahansa....

Tottakai huomaa. Mutta ei mun esikoisellani mummi ja ukki tai kuopuksella isä ole olleet tuntemattomia. Siis enhän mä esikoistanikaan isovanhemmille jättänyt heti ekalla kerralla, kun tyttö mun vanhempani näki. Oltinhan me tytön kanssa oltu mummolassa jo kymmeniä kertoja ennenkuin tyttö jäi ekaa kertaa mummolaan hoitoon. Ja pojan isähän oli tässä joka ainoa päivä siitä lähtien, kun poikansa Naistenklinikalta kotiin kantoi. Eivät nämä ihmiset siis lapsilleni mitään tuntemattomia olleet vaan osa perhettä siinä missä minäkin.

Lisään vielä, että toi kuopus ei silloin vauvana aivan varmana tiennyt, olenko mä esikoisen kanssa yläkerrassa vai kenties siellä Proteesisäätiöllä ja hän isänsä kanssa kaksin kotona.

 

Tottakai huomaa. Mutta ei mun esikoisellani mummi ja ukki tai kuopuksella isä ole olleet tuntemattomia. Siis enhän mä esikoistanikaan isovanhemmille jättänyt heti ekalla kerralla, kun tyttö mun vanhempani näki. Oltinhan me tytön kanssa oltu mummolassa jo kymmeniä kertoja ennenkuin tyttö jäi ekaa kertaa mummolaan hoitoon. Ja pojan isähän oli tässä joka ainoa päivä siitä lähtien, kun poikansa Naistenklinikalta kotiin kantoi. Eivät nämä ihmiset siis lapsilleni mitään tuntemattomia olleet vaan osa perhettä siinä missä minäkin.

No huomaako eron tutumman ja vähemmän tutun ihmisen välillä? Kuinka pitkään pieni vauva muistaa ihmisiä? Evelyn esim ei reagoinut kovinkaan näkyvästi isovanhempiinsa vaikka näki heitä vaikka kuinka paljon ennen ku vasta lähemmäs 1-vuotiaana. Ei oikein erityisemmin innostunut kummisedästä/enostaan ennen kun vasta vanhempana, lähemmäs 1v... Tätiinsä kiintyi aikaisemmin, mutta vasta nyt viime aikoina tosiaan innoissaan lähtenyt mun luota tädillensä.

Ja lisään: Äiti on ainoa ihminen joka ei koskaan ole ollut lapselle vieras. Heti ku aivotoimintaa ollut niin äiti on ollut. Sen sijaan jokainen muu lapsen elämään tuleva henkilö on aluks lapselle vieras henkilö.

 

No huomaako eron tutumman ja vähemmän tutun ihmisen välillä? Kuinka pitkään pieni vauva muistaa ihmisiä? Evelyn esim ei reagoinut kovinkaan näkyvästi isovanhempiinsa vaikka näki heitä vaikka kuinka paljon ennen ku vasta lähemmäs 1-vuotiaana. Ei oikein erityisemmin innostunut kummisedästä/enostaan ennen kun vasta vanhempana, lähemmäs 1v... Tätiinsä kiintyi aikaisemmin, mutta vasta nyt viime aikoina tosiaan innoissaan lähtenyt mun luota tädillensä.

Ja lisään: Äiti on ainoa ihminen joka ei koskaan ole ollut lapselle vieras. Heti ku aivotoimintaa ollut niin äiti on ollut. Sen sijaan jokainen muu lapsen elämään tuleva henkilö on aluks lapselle vieras henkilö.

Huomaa tutumman ja vähemmän tutun. Mutta meillä on kuitenkin ollut niin erilainen tilanne kuin teillä, koska lapsen isä on ollut päivittäin lapsen elämässä samoin kuin isosiskokin heti siitä hetkestä lähtien, kun laitokselta kotiuduttiin. Ja isovanhemmat myös vähintään 2 kertaa viikossa koko esikoisen vauva-ajan. Varmaan parin ensimmäisen vuorokauden ajan mä olin kuopukselle tutumpi naama, mutta kun sen jälkeen tuijotteli yhtä lailla niin isänsä kuin siskonsakin naamaa, niin aika kaukana tuntemattomasta nämä ihmiset vauvallekaan olivat. Ja meillä ei tosiaan ollut mitenkään kummallista, että mä olin useamman tunnin esikoisen kanssa yläkerrassa ja exä oli poikansa kanssa alakerrassa. Se oli varsin tavallistakin, koska esikoinen tarvitsi sen verran paljon kuntoutusta.

 

Huomaa tutumman ja vähemmän tutun. Mutta meillä on kuitenkin ollut niin erilainen tilanne kuin teillä, koska lapsen isä on ollut päivittäin lapsen elämässä samoin kuin isosiskokin heti siitä hetkestä lähtien, kun laitokselta kotiuduttiin. Ja isovanhemmat myös vähintään 2 kertaa viikossa koko esikoisen vauva-ajan. Varmaan parin ensimmäisen vuorokauden ajan mä olin kuopukselle tutumpi naama, mutta kun sen jälkeen tuijotteli yhtä lailla niin isänsä kuin siskonsakin naamaa, niin aika kaukana tuntemattomasta nämä ihmiset vauvallekaan olivat. Ja meillä ei tosiaan ollut mitenkään kummallista, että mä olin useamman tunnin esikoisen kanssa yläkerrassa ja exä oli poikansa kanssa alakerrassa. Se oli varsin tavallistakin, koska esikoinen tarvitsi sen verran paljon kuntoutusta.

Olihan meilläkin sisko, siskon mies ja kaksi lasta läsnä ihan ekasta päivästä asti. Sisko oli mukana synnyttämässäkin Mutta jotenkin silti hän on ihan eri asemassa ku minä tytön kanssa.

Kiellätkö siis myös, että tässä asiassa vois olla jotain biologiaan liittyviä seikkoja, perimään kirjattuja tapoja ja vaistoja, miksi vauva mieluummin on äitinsä kanssa vrt isänsä kanssa jos pitää valita?

 

Olihan meilläkin sisko, siskon mies ja kaksi lasta läsnä ihan ekasta päivästä asti. Sisko oli mukana synnyttämässäkin Mutta jotenkin silti hän on ihan eri asemassa ku minä tytön kanssa.

Kiellätkö siis myös, että tässä asiassa vois olla jotain biologiaan liittyviä seikkoja, perimään kirjattuja tapoja ja vaistoja, miksi vauva mieluummin on äitinsä kanssa vrt isänsä kanssa jos pitää valita?

Mä en usko tuohon teoriaan, että vauva olisi mieluummin äitinsä kuin isänsä kanssa, jos pitäisi valita. Uskon enemmän siihen, että vauvalla on biologinen eloonjäämisen tarve ja lapsi valitsee sen, jolta saa ruokaa ja huolenpitoa. Vauvalle on aika sama, vaikka se olisi naapurin Ritva.

Uskon tuon, että teillä sun siskosi lapsineen on eri asemassa tyttärellesi kuin sinä, mutta meillä taas pojan isä ei ole ollut pojalleen eikä esikoinen pikkuveljelleen sen vieraampi kuin minäkään. Jos ja kun poikani on ollut isänsä kanssa, hän ei ole ollut vieraan eikä tuntemattoman kanssa vaan vanhempansa kanssa. Ihan kuten ollessaan minun kanssani.

 

Mä en usko tuohon teoriaan, että vauva olisi mieluummin äitinsä kuin isänsä kanssa, jos pitäisi valita. Uskon enemmän siihen, että vauvalla on biologinen eloonjäämisen tarve ja lapsi valitsee sen, jolta saa ruokaa ja huolenpitoa. Vauvalle on aika sama, vaikka se olisi naapurin Ritva.

Uskon tuon, että teillä sun siskosi lapsineen on eri asemassa tyttärellesi kuin sinä, mutta meillä taas pojan isä ei ole ollut pojalleen eikä esikoinen pikkuveljelleen sen vieraampi kuin minäkään. Jos ja kun poikani on ollut isänsä kanssa, hän ei ole ollut vieraan eikä tuntemattoman kanssa vaan vanhempansa kanssa. Ihan kuten ollessaan minun kanssani.

Mun mielestä taas on hyvin loogista, että miljoonien vuosien varrella nimenomaan äidin ja lapsen kiintymyssuhde on perimäänkin tallentunut ensisijaisena raskauden & imetyksen takia. Jos muinoin äidit olisivat jättäneet lapset muitten hoidettavaksi, niin lapset eivät olisivat selviytyneet yhtä varmasti kun jos äiti itse hoiti lasta. Siksi äidin hormonituotanto pyrkii sitouttamaan hänet niin tiukasti lapseen, ettei halua olla poissa tämän luota. Samoin luulisi lapsen, joka elää täysin vaistojensa varassa, pyrkivän olemaan äitinsä läheisyydessä mieluiten. On niin paljon näyttöä siitä, että äidin keho vastaa lapsen tarpeisiin mitä moninaisimmilla tavoin. Olis aika mielenkiintoista jos lapselle ei olis muodostunu mitään preferenssiä äitiinsä kun äidille on muodostunut niin monta tähän liittyvää kykyä, tapaa ja tarvetta.

 

Mun mielestä taas on hyvin loogista, että miljoonien vuosien varrella nimenomaan äidin ja lapsen kiintymyssuhde on perimäänkin tallentunut ensisijaisena raskauden & imetyksen takia. Jos muinoin äidit olisivat jättäneet lapset muitten hoidettavaksi, niin lapset eivät olisivat selviytyneet yhtä varmasti kun jos äiti itse hoiti lasta. Siksi äidin hormonituotanto pyrkii sitouttamaan hänet niin tiukasti lapseen, ettei halua olla poissa tämän luota. Samoin luulisi lapsen, joka elää täysin vaistojensa varassa, pyrkivän olemaan äitinsä läheisyydessä mieluiten. On niin paljon näyttöä siitä, että äidin keho vastaa lapsen tarpeisiin mitä moninaisimmilla tavoin. Olis aika mielenkiintoista jos lapselle ei olis muodostunu mitään preferenssiä äitiinsä kun äidille on muodostunut niin monta tähän liittyvää kykyä, tapaa ja tarvetta.

Ymmärrän sun pointin ja ymmärrän myös syyn, miksi ajattelet asiasta eri tavalla kuin minä. Johtunee tuosta imetyksestä. Meillä kuitenkin tuttipullo pysyi exän kädessä ihan yhtä hyvin kuin minunkin kädessäni ja itse asiassa aika usein myös tuolloin vasta 5-vuotiaan esikoisenikin kädessä. Meillä ei siis ole ollut tilannetta, että mä olisin ollut ainoa, joka pystyy lasta ruokkimaan ja siten hengissä pitämään.

 

Ymmärrän sun pointin ja ymmärrän myös syyn, miksi ajattelet asiasta eri tavalla kuin minä. Johtunee tuosta imetyksestä. Meillä kuitenkin tuttipullo pysyi exän kädessä ihan yhtä hyvin kuin minunkin kädessäni ja itse asiassa aika usein myös tuolloin vasta 5-vuotiaan esikoisenikin kädessä. Meillä ei siis ole ollut tilannetta, että mä olisin ollut ainoa, joka pystyy lasta ruokkimaan ja siten hengissä pitämään.

Mä näen, että imetyksen takia noin on käynyt, mutta että vaikka äiti ei imettäis, niin hän on silti yhtä tärkeä lapselle Esim siskon keskimmäistä ei imetetty ku kolmisen kuukautta, osittain, mutta on kyllä ollu NIIN äitinsä perään välillä, että... Harvinaisen äänekäs ja vaativa tapaus muutenkin. Silloin ku oli niitä väestöliiton hoitajia meillä, niin mähän olin aina myös kotona ku pojat oli niin pieniä. Evelyn & siskon vanhin sitten leikki hoitajan kanssa sillä aikaa ku mä kanniskelin keskimmäistä joka olis muuten juossu ovelle itkemään äitinsä perään.

Mut on ollu mukava jutella Mä yritän nyt nukkumaanmenoa. Huomenna olis töitäkin Pitää jopa jo kymmeneltä olla paikalla, hui

 

Mä näen, että imetyksen takia noin on käynyt, mutta että vaikka äiti ei imettäis, niin hän on silti yhtä tärkeä lapselle Esim siskon keskimmäistä ei imetetty ku kolmisen kuukautta, osittain, mutta on kyllä ollu NIIN äitinsä perään välillä, että... Harvinaisen äänekäs ja vaativa tapaus muutenkin. Silloin ku oli niitä väestöliiton hoitajia meillä, niin mähän olin aina myös kotona ku pojat oli niin pieniä. Evelyn & siskon vanhin sitten leikki hoitajan kanssa sillä aikaa ku mä kanniskelin keskimmäistä joka olis muuten juossu ovelle itkemään äitinsä perään.

Mut on ollu mukava jutella Mä yritän nyt nukkumaanmenoa. Huomenna olis töitäkin Pitää jopa jo kymmeneltä olla paikalla, hui

Mä kans alan painella peiton alle. Hyvää yötä ja kauniita unia :wave: