Ero ehkä tulossa:( Pitääkö minun antaa lapsi 1v joka toinen viikko isälleen?

Meillä on exän kanssa yhteishuoltajuus. Viikko ja viikko ei olisi aluksi edes ollut realistista, sillä exällä ei olisi ollut mahdollisuutta olla joka toinen viikko pois töistä. Homma toimi meillä niin, että exä kävi tapaamassa poikaansa täällä meillä. Mä sain esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa, kun exä viihdytti poikaansa. Myöhemmin exä alkoi ottaa poikaansa myös luokseen. Mitään kirjallista tai suullistakaan täsmällistä sopimusta emme ole tästä asiasta koskaan tehneet.

Olen ajatellut että isä käy katsomassa poikaa täällä minun luona, tietenkin saa mennä lapsen kanssa omille vanhemmilleen ja näin. Jotenkin vaan pelottaa että joku voisi vaatia lastani pitkiksi ajoiksi. (Anoppi sitä saattaa kyllä yrittää)
Ehkä miehen on niin järkevä että näkee mikä on lapselle parasta. tai sitten ei.
Sekava olo. plaah.

Miksi et haluaisi myos omaa aikaa? Kylla isalle pitaa antaa yhtalainen mahdollisuus viettaa pitempia aikoja poikansa kanssa kuin pelkat kylailyt sinun luoksesi.

 

Just eilen juttelin yhden asiantuntijan kanssa tästä viikko ja viikko systeemistä ja hän sanoi,ettei ole mitään typerämpää systeemiä keksittykkään...lapsella ei tavallaan ole juuria missään,kun aina viikon jälkeen pakkaa nyssykän mukaan ja vaihtaa taloa...tämä nainen käänsi asian näin,että kuinka moni aikuinen olisi valmis joka toinen viikko muuttamaan viikoksi toiseen kotiin?!ei varmasti monikaan sitä mielellään tekisi...lapsi joutuu muuttamaan "luonnettaan"/käyttäytymistään aina viikon välein,koska kummassakin talossa on kuitenkin hieman eri säännöt ja tavat...

 

Meillä on exän kanssa yhteishuoltajuus. Viikko ja viikko ei olisi aluksi edes ollut realistista, sillä exällä ei olisi ollut mahdollisuutta olla joka toinen viikko pois töistä. Homma toimi meillä niin, että exä kävi tapaamassa poikaansa täällä meillä. Mä sain esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa, kun exä viihdytti poikaansa. Myöhemmin exä alkoi ottaa poikaansa myös luokseen. Mitään kirjallista tai suullistakaan täsmällistä sopimusta emme ole tästä asiasta koskaan tehneet.

Olen ajatellut että isä käy katsomassa poikaa täällä minun luona, tietenkin saa mennä lapsen kanssa omille vanhemmilleen ja näin. Jotenkin vaan pelottaa että joku voisi vaatia lastani pitkiksi ajoiksi. (Anoppi sitä saattaa kyllä yrittää)
Ehkä miehen on niin järkevä että näkee mikä on lapselle parasta. tai sitten ei.
Sekava olo. plaah.

Joku voisi vaatia SINUN lastasi? Teidän lastanne... Siis mies on lapsen isä ja heidän välisensä suhde on tasan yhtä tärkeä kuin sinun ja lapsen välinen. Joko miehesi on täysi lapsestaan piittaamaton hulttio ja siksi et ilmeisesti häntä miellä lapsen tasa-arvoiseksi toiseksi vanhemmaksi, tai sitten sinulla on tässä hiukan asiat hakosessa....

 

No onhan se lapsi sen miehenkin lapsi.

En tiedä miten teillä on lapsen hoito jakaantunut, mutta meillä iskä hoitaa lasta lähestulkoon yhtä paljon kuin minä, vaikka minä olen kotiäitinä. Töiden jälkeen mies siis on kyllä aika tiiviisti lasten kanssa ja minä menen menojani useampana päivänä viikossa + aika usein 1-2 päivää viikonlopustakin.

Mulle on siis itsestään selvää että jos ero tulisi niin lapset olisivat niin paljon isällään, kuin vain mahdollista sillä heidän isäsuhdettaan ei vanhempien ero saa heikentää millään muotoa.
Miehen töiden vuoksi ei viikko-viikko systeemi onnistuisi, mutta jotain sen tapaista kyllä lähtisimme ajamaan.

Mielestäni lapsen etu on 2 vanhempaa myös eron jälkeen ja mitä enemmän hän saa olla molempien kanssa, sitä parempi.

Ei pidä ajatella sitä, miltä äidistä tuntuu olla erossa lapsesta vaan sitä miltä lapsesta tuntuu olla erossa isästä.

Jos se 1v ei ole tottunut isän kanssa olemaan, niin ei muuta kuin opettelemaan. Sitten hiljalleen voi sitä aikaa isän kanssa pidentää.

Mutta ihan pienelle äiti kuitenkin on tärkeämpi ensisijaisena hoitajana. Tai vähintäänkin niin, että JOMPI KUMPI on ensisijainen hoitaja. 1veetä ei vielä voi kuskata kahden kodin välillä. Hänelle on paras, että on yksi koti ja yksi ensisijainen hoitaja. Vasta vanhempi lapsi kykenee ymmärtämään kahden kodin systeemiä.

*köh*

Jepjep.

köhköh sullekin.

Tuosta sun tekstistä saa sen kuvan, että vaikkapa kuukauden totuttelun jälkeen voi jo olla vaiks kuin paljon isänsä kanssa. Mä väittäisin, että ei siinä mikään totuttelu ole avainasemassa vaan ikä ja lapsen kehitys.

No jopas mielenkiintoisesti toisten tekstejä tulkitset.
Luitko sieltä ollenkaan sanaa hiljalleen vai jätitkö sen lukematta kun meinaat että ihan peräti kuukautta tarkoitin jonka jälkeen voi isän luona olla "vaiks kuin paljon" kuten asian ilmaisit.

 

Tuosta sun tekstistä saa sen kuvan, että vaikkapa kuukauden totuttelun jälkeen voi jo olla vaiks kuin paljon isänsä kanssa. Mä väittäisin, että ei siinä mikään totuttelu ole avainasemassa vaan ikä ja lapsen kehitys.

Mä olen eri mieltä tuosta. Jos aikoinaan poika olisi jäänyt isälleen, niin mun ei varmasti olisi tarvinnut odottaa pojan tulevan tiettyyn ikään, jotta hän olisi voinut olla pidemmän aikaa mun kanssani.

 

Just eilen juttelin yhden asiantuntijan kanssa tästä viikko ja viikko systeemistä ja hän sanoi,ettei ole mitään typerämpää systeemiä keksittykkään...lapsella ei tavallaan ole juuria missään,kun aina viikon jälkeen pakkaa nyssykän mukaan ja vaihtaa taloa...tämä nainen käänsi asian näin,että kuinka moni aikuinen olisi valmis joka toinen viikko muuttamaan viikoksi toiseen kotiin?!ei varmasti monikaan sitä mielellään tekisi...lapsi joutuu muuttamaan "luonnettaan"/käyttäytymistään aina viikon välein,koska kummassakin talossa on kuitenkin hieman eri säännöt ja tavat...

Ja mun mielestä riippuu kovasti lapsen iästä. Esim monelle teinille tuo voi olla ihan hyvä systeemi jos vanhemmat asuvat suht lähekkäin, jotta koulu yms asiat kuitenkin onnistuvat.

Sen sijaan yksivuotiaalle tuo on aiiiiiiiiiiiivan väärä systeemi.

Ja riippuuhan tuo toki myös lapsen luonteesta, että sopiiko vai eikö. Ja siitä, miten aikuiset asiat hoitavat.

 

Meillä on exän kanssa yhteishuoltajuus. Viikko ja viikko ei olisi aluksi edes ollut realistista, sillä exällä ei olisi ollut mahdollisuutta olla joka toinen viikko pois töistä. Homma toimi meillä niin, että exä kävi tapaamassa poikaansa täällä meillä. Mä sain esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa, kun exä viihdytti poikaansa. Myöhemmin exä alkoi ottaa poikaansa myös luokseen. Mitään kirjallista tai suullistakaan täsmällistä sopimusta emme ole tästä asiasta koskaan tehneet.

Olen ajatellut että isä käy katsomassa poikaa täällä minun luona, tietenkin saa mennä lapsen kanssa omille vanhemmilleen ja näin. Jotenkin vaan pelottaa että joku voisi vaatia lastani pitkiksi ajoiksi. (Anoppi sitä saattaa kyllä yrittää)
Ehkä miehen on niin järkevä että näkee mikä on lapselle parasta. tai sitten ei.
Sekava olo. plaah.

Joku voisi vaatia SINUN lastasi? Teidän lastanne... Siis mies on lapsen isä ja heidän välisensä suhde on tasan yhtä tärkeä kuin sinun ja lapsen välinen. Joko miehesi on täysi lapsestaan piittaamaton hulttio ja siksi et ilmeisesti häntä miellä lapsen tasa-arvoiseksi toiseksi vanhemmaksi, tai sitten sinulla on tässä hiukan asiat hakosessa....

Ap. on yksi esimerkki naisesta joka yrittaa omia lapsen kokonaan itselleen.

 

Tuosta sun tekstistä saa sen kuvan, että vaikkapa kuukauden totuttelun jälkeen voi jo olla vaiks kuin paljon isänsä kanssa. Mä väittäisin, että ei siinä mikään totuttelu ole avainasemassa vaan ikä ja lapsen kehitys.

Mä olen eri mieltä tuosta. Jos aikoinaan poika olisi jäänyt isälleen, niin mun ei varmasti olisi tarvinnut odottaa pojan tulevan tiettyyn ikään, jotta hän olisi voinut olla pidemmän aikaa mun kanssani.

Joo mutta sä oletkin äiti...ja äiti siis on lapselle AINA se kaikkin tärkein ylijumala :headwall: :ashamed: :/

 

Tuosta sun tekstistä saa sen kuvan, että vaikkapa kuukauden totuttelun jälkeen voi jo olla vaiks kuin paljon isänsä kanssa. Mä väittäisin, että ei siinä mikään totuttelu ole avainasemassa vaan ikä ja lapsen kehitys.

Mä olen eri mieltä tuosta. Jos aikoinaan poika olisi jäänyt isälleen, niin mun ei varmasti olisi tarvinnut odottaa pojan tulevan tiettyyn ikään, jotta hän olisi voinut olla pidemmän aikaa mun kanssani.

Mun mielestä arjessa pienellä lapsella on hyvä olla yksi ensisijainen hoitaja, mieluiten äiti. Vasta vanhempana hän pystyy luomaan niin läheisiä suhteita useampaan ihmiseen.

 

Joo mutta sä oletkin äiti...ja äiti siis on lapselle AINA se kaikkin tärkein ylijumala :headwall: :ashamed: :/

Meillä onneksi sekä isä että äiti ovat olleet ensisijaisesti vanhempia. Ja kumpikin olisi soveltunut erinomaisesti lapsen lähivanhemmaksi, ellei exällä olisi tuolloin ollut asuntolainaa ja mulla ei.

 

Mun mielestä arjessa pienellä lapsella on hyvä olla yksi ensisijainen hoitaja, mieluiten äiti. Vasta vanhempana hän pystyy luomaan niin läheisiä suhteita useampaan ihmiseen.

Oletko sä oikeasti sitä mieltä, että jos eron tullessa lapsi jää isälleen, niin äidin pitää odottaa lapsen saavuttavan tietyn iän, ennenkuin lapsi voi olla pidempään äitinsä kanssa?

 

Mun mielestä arjessa pienellä lapsella on hyvä olla yksi ensisijainen hoitaja, mieluiten äiti. Vasta vanhempana hän pystyy luomaan niin läheisiä suhteita useampaan ihmiseen.

Oletko sä oikeasti sitä mieltä, että jos eron tullessa lapsi jää isälleen, niin äidin pitää odottaa lapsen saavuttavan tietyn iän, ennenkuin lapsi voi olla pidempään äitinsä kanssa?

Jos vaikkapa 1v jää isällensä ja isä on lähihuoltaja, niin kyllä mun mielestä on viisasta odottaa ennen kun säännöllisiä tapaamisia venytetään yli yhden yön kestäviksi.

Mutta toisaalta mun mielestä äidin kannattais olla lähihuoltaja ja ensisijainen hoitaja. Äiti kuitenkin oli ensisijainen hoitaja jo raskausaikana ja äitiyslomalla. Vanhempainvapaalla toki tilanne saattanut muuttua, mutta edelleen mun mielestä lapsen kannalta paras olis (on kyseessä eroperhe tai ydinperhe tai mikä vaan), jos ensisijainen hoitaja on yksi henkilö ja pysyy samana siihen asti, että lapsi on tarpeeksi vanha ylläpitämään yhtä läheisiä suhteita useampaan ihmiseen kerralla. Tapahtuu kait yleensä n 3-4 vuoden tienoolla.

 

Jos vaikkapa 1v jää isällensä ja isä on lähihuoltaja, niin kyllä mun mielestä on viisasta odottaa ennen kun säännöllisiä tapaamisia venytetään yli yhden yön kestäviksi.

Mutta toisaalta mun mielestä äidin kannattais olla lähihuoltaja ja ensisijainen hoitaja. Äiti kuitenkin oli ensisijainen hoitaja jo raskausaikana ja äitiyslomalla. Vanhempainvapaalla toki tilanne saattanut muuttua, mutta edelleen mun mielestä lapsen kannalta paras olis (on kyseessä eroperhe tai ydinperhe tai mikä vaan), jos ensisijainen hoitaja on yksi henkilö ja pysyy samana siihen asti, että lapsi on tarpeeksi vanha ylläpitämään yhtä läheisiä suhteita useampaan ihmiseen kerralla. Tapahtuu kait yleensä n 3-4 vuoden tienoolla.

Mä olen tuosta edelleen eri mieltä. Katson ainakin itse jo poikani ensimmäisen elinvuoden aikana tulleeni niin läheiseksi poikani kanssa, ettei hän olisi millään tavoin kärsinyt, jos olisi viettänyt öitään mun kanssani. Vaikka virallinen osoite olisikin ollut isänsä luona. Ja aivan sama pätee myös exään eli hän ei ollut sen ekan vuoden aikanakaan mikään "kakkosvanhempi" eikä ole ollut sen jälkeenkään.

Meillä syy siihen, että poika jäi asumaan mun luokseni, oli yksinkertaisesti se, että exällä oli velkaa eikä siten mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle. Tilanne olisi kuitenkin voinut olla toisinkin eli hän olisi asunut vuokralla ja mä taas velkaisessa omistusasunnossa. Meille oli selvää, että pientä lasta ei laiteta päivähoitoon, jos jommalla kummalla vanhemmista on mahdollisuus hoitaa lapsi kotona 3-vuotiaaksi asti. Jos mulla ei olisi ollut mahdollisuutta sitä hoitovapaata pitää ja exällä taas olisi ollut, poika olisi jäänyt isälleen.

Lisään vielä, että musta tuntuu aika järkyttävältäkin ajatus, että eron myötä olisin yhdessä yössä muuttunut sellaiseksi vanhemmaksi, jonka luona lapsen olisi muka ollut jollain tavalla haitallista olla yötä.

 

Mun mielestä arjessa pienellä lapsella on hyvä olla yksi ensisijainen hoitaja, mieluiten äiti. Vasta vanhempana hän pystyy luomaan niin läheisiä suhteita useampaan ihmiseen.

Oletko sä oikeasti sitä mieltä, että jos eron tullessa lapsi jää isälleen, niin äidin pitää odottaa lapsen saavuttavan tietyn iän, ennenkuin lapsi voi olla pidempään äitinsä kanssa?

Jos vaikkapa 1v jää isällensä ja isä on lähihuoltaja, niin kyllä mun mielestä on viisasta odottaa ennen kun säännöllisiä tapaamisia venytetään yli yhden yön kestäviksi.

.

Monet lapsethan ovat mummolassa ja kummeillaan yökylässä jo ensimmäisen vuoden aikana. Luultavasti isä kumminkin on paljon tutumpi.

 

Monet lapsethan ovat mummolassa ja kummeillaan yökylässä jo ensimmäisen vuoden aikana. Luultavasti isä kumminkin on paljon tutumpi.

Ja mä en todellakaan jättäis lasta yökylään kellekään perheen ulkopuoliselle ekan vuoden aikana

Kyllä 1v mun mielestä voi jo ehkä olla (lapsesta riippuen) isänsä luona yökylässä, mutta yhtä yötä pitempään en 1-veetä erottais ensisijaisesta hoitajastaan.

 

on mustavalkoista mielipidettä täällä. Musta tärkeää olisi että laposi viettäisi molempien kanssa aikaa ja oikeesti viettäisi sitä eikä mitään tuntia kerrallaan. Meillä 1,5 v poika on kyllä niin isän poikaa että en todellakaan (vaikka olen itse äitiyslomat ja vanhempainvapaat ja raskauden pojan kanssa kokenu) voisi kuvitella että riistäisin isältä ja pojalta sitä omaa aikaa. Viikko-viikko systeemiä en kannattais juurikin sen takia että lapsella on hyvä olla se yksi paikka mitä pitää kotonaan (tosin tämäkin voidaan järjestää tyylikkäästi). Mutta siis mikäli lapsen vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja ajattelevat lapsen parasta niin musta lapsen tulis nähdä etävanhempaansakin ajan kanssa yökyliä myöten.

 

Minä oon sitä miestä ettei minkään ikäisellä pitäisi olla viikko-viikko systeemiä. Lapsen turvallisuuden yms. kannalta tärkeää että on vain yksi koti ja toisen luona vieraillaan.

Enkä usko että noin pientä "viedään" äidiltä noin pitkäksi aikaa. Pidä puolesi!

 

Monet lapsethan ovat mummolassa ja kummeillaan yökylässä jo ensimmäisen vuoden aikana. Luultavasti isä kumminkin on paljon tutumpi.

Ja mä en todellakaan jättäis lasta yökylään kellekään perheen ulkopuoliselle ekan vuoden aikana

Kyllä 1v mun mielestä voi jo ehkä olla (lapsesta riippuen) isänsä luona yökylässä, mutta yhtä yötä pitempään en 1-veetä erottais ensisijaisesta hoitajastaan.

Ja siellä taas tehdään äidistä korvaamatonta

 

Kyllä 1v mun mielestä voi jo ehkä olla (lapsesta riippuen) isänsä luona yökylässä, mutta yhtä yötä pitempään en 1-veetä erottais ensisijaisesta hoitajastaan.

Mitä sun mielestä lapselle tai vanhemmalle erossa tapahtuu sellaista, minkä vuoksi toinen vanhemmista muuttuu sellaiseksi, jonka kanssa ei voisi olla pidempäänkin? Jos kerran lapsi on vanhempiensa parisuhteen aikanakin voinut olla öitä kumman tahansa vanhempansa kanssa, niin miksi ei voisi olla eron jälkeenkin?

 

Kyllä 1v mun mielestä voi jo ehkä olla (lapsesta riippuen) isänsä luona yökylässä, mutta yhtä yötä pitempään en 1-veetä erottais ensisijaisesta hoitajastaan.

Mitä sun mielestä lapselle tai vanhemmalle erossa tapahtuu sellaista, minkä vuoksi toinen vanhemmista muuttuu sellaiseksi, jonka kanssa ei voisi olla pidempäänkin? Jos kerran lapsi on vanhempiensa parisuhteen aikanakin voinut olla öitä kumman tahansa vanhempansa kanssa, niin miksi ei voisi olla eron jälkeenkin?

 

Monet lapsethan ovat mummolassa ja kummeillaan yökylässä jo ensimmäisen vuoden aikana. Luultavasti isä kumminkin on paljon tutumpi.

Ja mä en todellakaan jättäis lasta yökylään kellekään perheen ulkopuoliselle ekan vuoden aikana

Kyllä 1v mun mielestä voi jo ehkä olla (lapsesta riippuen) isänsä luona yökylässä, mutta yhtä yötä pitempään en 1-veetä erottais ensisijaisesta hoitajastaan.

Mie oon ollut tilanteessa, että mun on ollut pakko jättää alle 1v lapsi sairaalaan. Siellä ei voinut yöpyä, tai se ois ollut tosi hankalaa, joten tein ratkaisun, että lapsi jää sinne kuitenkin turvalliseen hoitoon, ja mie yövyin kotona.
Enkä osaa katua asiaa - minusta lasta ei voi -2turmalle" yökyläilyillä tai yön yli vieraalle jättämisellä, jos se yöpymispaikka on kuitenkin ns. hyvä ja turvallinen paikka lapsen olla.

 

Ja mä en todellakaan jättäis lasta yökylään kellekään perheen ulkopuoliselle ekan vuoden aikana

Kyllä 1v mun mielestä voi jo ehkä olla (lapsesta riippuen) isänsä luona yökylässä, mutta yhtä yötä pitempään en 1-veetä erottais ensisijaisesta hoitajastaan.

Kas mutta eihän isä ole perheen ulkopuolinen ihminen =) Kun lapsella on pysyvä koti ja tällä tarkoitan nimenomaan sitä, että lapsi asuu jommankumman vanhemman luona pysyvästi, hän voi hyvin viettää aikaa myös erossa tästä ensisijaisesta hoitajastaan. Viikko-viikkosysteemi on kenelle tahansa raskas, mutta silti kannatan lujasti sitä että ns. "toissijaiseen" hoitajaan luodaan kiinteä, hyvä, pitävä suhde.

 

Kyllä 1v mun mielestä voi jo ehkä olla (lapsesta riippuen) isänsä luona yökylässä, mutta yhtä yötä pitempään en 1-veetä erottais ensisijaisesta hoitajastaan.

Mitä sun mielestä lapselle tai vanhemmalle erossa tapahtuu sellaista, minkä vuoksi toinen vanhemmista muuttuu sellaiseksi, jonka kanssa ei voisi olla pidempäänkin? Jos kerran lapsi on vanhempiensa parisuhteen aikanakin voinut olla öitä kumman tahansa vanhempansa kanssa, niin miksi ei voisi olla eron jälkeenkin?

Kuten jo aikasemmin mainitsin, niin nää mun mielipiteet koskee niin eroperheitä kun ydinperheitäkin. Mun mielestä alle 1-veen ei tulis olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan yhtäkään yötä, oli kyseessä eroperhe tai ydinperhe.

 

Kuten jo aikasemmin mainitsin, niin nää mun mielipiteet koskee niin eroperheitä kun ydinperheitäkin. Mun mielestä alle 1-veen ei tulis olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan yhtäkään yötä, oli kyseessä eroperhe tai ydinperhe.

Ilmeisesti sä puhut kuitenkin perheistä, joissa toinen vanhemmista on "kakkosluokan vanhempi"? Entä perheissä, joissa lapsen ensisijaisia hoitajia on kaksi?

 

Ja mä en todellakaan jättäis lasta yökylään kellekään perheen ulkopuoliselle ekan vuoden aikana

Kyllä 1v mun mielestä voi jo ehkä olla (lapsesta riippuen) isänsä luona yökylässä, mutta yhtä yötä pitempään en 1-veetä erottais ensisijaisesta hoitajastaan.

Kas mutta eihän isä ole perheen ulkopuolinen ihminen =) Kun lapsella on pysyvä koti ja tällä tarkoitan nimenomaan sitä, että lapsi asuu jommankumman vanhemman luona pysyvästi, hän voi hyvin viettää aikaa myös erossa tästä ensisijaisesta hoitajastaan. Viikko-viikkosysteemi on kenelle tahansa raskas, mutta silti kannatan lujasti sitä että ns. "toissijaiseen" hoitajaan luodaan kiinteä, hyvä, pitävä suhde.

Öhh, ei niin? Siitähän mä olen tässä ihan samaa mieltä.

Minäkin kannatan sitä, että luodaan hyvä, kiinteä ja pitävä suhde. Alle 1v ei mun mielestä yönyli tapaamisia kaipaa. Yli 1v lapsesta riippuen. 2v jo hyvin suurella todennäköisyydellä viihtyy myös yön yli etävanhemman luona ja vois olla jo vaikka kaksikin yötä putkeen.