Ero ehkä tulossa:( Pitääkö minun antaa lapsi 1v joka toinen viikko isälleen?

Tämäasia tuntuu niin vieraalta. Mies sanoi juuri miten en enää "säväytä" häntä.
Miten tämä yhteishuoltajuus toimii?
En voisi kuvitellakkaan olevani erossa lapsestani edes viikonloppua!..saati yhtä yötä
Ja olisi se pojallekkin rankkaa kun on niin äitin poika..
Itkettää pelkkä ajatuskin.

 

mä en ryhtyis tohon 1vko ja 1vko juttuun. mun mielestä paras ratkasu olis esim joka toinen vkl pidettynä. esim to-su joka toinen vkl.

 

Voi tätä nykyaikaa, erotaan kun ei säväytä, eipä muuta ku kannat vastakkain ja menoksi!

 

Ei kannata viikko-viikkosysteemiä alottaa, varsinkaan ton ikäiselle. Meillä isä kävi tuon ikäistä kahtomassa aina miun kotona, ja välillä otti pariks tunniksi mukaan. Monta kertaa viikossa näkivät siis, mutta ei ikinä yöks.

 

No niin. Mies toteaa, että vaimo ei enää "säväytä" häntä. Ja johtopäätöksenä ollaan sitten heti eroamassa ja jakamassa lapsia...
Se on kuulkaas sitä arkea se, sitäkin täytyisi kestää ja yrittää selvittää nuo "säväyttämiset" ja muut ongelmat. Eron pitäisi olla se viimeinen ratkaisu!!

 

Voi tätä nykyaikaa, erotaan kun ei säväytä, eipä muuta ku kannat vastakkain ja menoksi!

On tässä paljon muutakin ollut, ehkä nuo sanat saivat minut miettimään että haluanko tosiaan olla loppuelämääni miehen kanssa jota en nyt 26v säväytä..

 

Ei joka toinen viikonloppusysteemikään ole mikään hyvä systeemi, vain jos on pitkä välimatka. Tuon ikäisen pitäis nähdä useamman kerran viikossa isänsä.

 

ap se on tapaaminen ja isän ja lapsen yhteinen aika on ihan niin kuin te sen sovitte...

 

Kuopus kun syntyi niin asuttiin erillään. Isä kävi paljon täällä ja sitten kun imetys väheni eli söi muutakin kuin tissiä 6kk iässä meni isoveljiensä mukaan isälleen. Hyvin meni Nykyään 1v5kk näkee isäänsä edelleen paljon ja on siellä aina joka toinen vkl + välillä arkena. Äidin poika kyllä, mutta myös isänsä!!

 

Voi tätä nykyaikaa, erotaan kun ei säväytä, eipä muuta ku kannat vastakkain ja menoksi!

On tässä paljon muutakin ollut, ehkä nuo sanat saivat minut miettimään että haluanko tosiaan olla loppuelämääni miehen kanssa jota en nyt 26v säväytä..

Entäs jos tekisit jotain sen eteen, että säväyttäisit. Joskus kannattaa myös katsoa peiliin. Kyllä suhteen eteen pitää tehdä töitäkin ja puolisoon voi rakastua myös uudelleen! Tahtoa ja töitä!

 

Ei yksivuotias ole vielä valmis vuoroviikkosysteemiin. Luultavasti teille sopivin tapaamisväli olisi jotain tyyliin 1 arki pv + yksi vkl päivä per viikko. Jos ei vielä yöksi (riippuu lapsesta kuinka aikaisin sopii) niin sitten yksi arki-ilta + yksi vkl päivä, jos yön yli sopii lapselle, niin sitten vaikkapa yksi arki-yö + yksi vkl päivä. Tuosta niitä voi sitten laajentaa lapsen kasvaessa.

Huoltajuus on sitten eri asia. Huoltajuus ei siis liity tapaamisiin paljoakaan. Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että päätätte lapsen asioista yhdessä. Tapaamiskuvio on erikseen.

Mutta ehtii noita myöhemminkin pohtimaan. Nyt kannattaa ehkä vielä keskittyä parisuhteen pelastamiseen...? :/ Onko vielä mahdollisuuksia?

 

Voi tätä nykyaikaa, erotaan kun ei säväytä, eipä muuta ku kannat vastakkain ja menoksi!

Samaa ajattelin. Kamalaa. MIKSI tää menee nykyään näin? Hitto ku ihmiset tajuais, että suhde elää ja muuttuu. Se on väistämätöntä, se kuuluu elämään.

 

onko tuo muka sit tarpeeksi vahva syy erota? nykyisin kun erotaan jo siitäkin et ei esim tykätä toisen sukan väristä... eikö kannattais niinkö satsata siihen parisuhteeseen enemmän, että sinä "säväyttäisit" taas miestäs? lienee vaan kriisiä pukannu kun lapsi on tullu.. sehän on normaalia et jonkin aikaa menee että ei ehdi niin toista huomioida kun on se pieni siinä joka tarvii äitiä.

 

Voi tätä nykyaikaa, erotaan kun ei säväytä, eipä muuta ku kannat vastakkain ja menoksi!

On tässä paljon muutakin ollut, ehkä nuo sanat saivat minut miettimään että haluanko tosiaan olla loppuelämääni miehen kanssa jota en nyt 26v säväytä..

Entäs jos tekisit jotain sen eteen, että säväyttäisit. Joskus kannattaa myös katsoa peiliin. Kyllä suhteen eteen pitää tehdä töitäkin ja puolisoon voi rakastua myös uudelleen! Tahtoa ja töitä!

Ulkonäöllisesti olen ihan ok, itse olen kampaaja/meikkaaja joten kyllä pidän huolta itsestäni. Uskon että mies yrittää ottaa ylivaltaa minusta jota on ennenkin yrittänyt tehdä,mustasukkainen luonne. Ajattelin etten enää jaksa tapella ja nöyristellä ettei jättäisi minua. Menkööt jos menee. Kyllä minulla on elämä ilman häntäkin, aluksi varmasti takkuista mutta kaikesta selviää.

 

Meillä on exän kanssa yhteishuoltajuus. Viikko ja viikko ei olisi aluksi edes ollut realistista, sillä exällä ei olisi ollut mahdollisuutta olla joka toinen viikko pois töistä. Homma toimi meillä niin, että exä kävi tapaamassa poikaansa täällä meillä. Mä sain esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa, kun exä viihdytti poikaansa. Myöhemmin exä alkoi ottaa poikaansa myös luokseen. Mitään kirjallista tai suullistakaan täsmällistä sopimusta emme ole tästä asiasta koskaan tehneet.

 

Ite tiiät mikä on parasta ja nämä jotka täälä jotain mussuttaa ni haistata pitkät, kyllä pitäs ymmärtää että eron taustalla on aina jotain muutakin kun saatanan säväyttämiset. Se on jokaisen hyvä arvostella yms KUNNES se tulee omalle kohdalle. Anna isän olla mahd paljon lapsen kanssa ja toivottavasti lapsesta ei tule riitakapula vaan hänen parasta aatellaan

 

Meillä on exän kanssa yhteishuoltajuus. Viikko ja viikko ei olisi aluksi edes ollut realistista, sillä exällä ei olisi ollut mahdollisuutta olla joka toinen viikko pois töistä. Homma toimi meillä niin, että exä kävi tapaamassa poikaansa täällä meillä. Mä sain esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa, kun exä viihdytti poikaansa. Myöhemmin exä alkoi ottaa poikaansa myös luokseen. Mitään kirjallista tai suullistakaan täsmällistä sopimusta emme ole tästä asiasta koskaan tehneet.

Olen ajatellut että isä käy katsomassa poikaa täällä minun luona, tietenkin saa mennä lapsen kanssa omille vanhemmilleen ja näin. Jotenkin vaan pelottaa että joku voisi vaatia lastani pitkiksi ajoiksi. (Anoppi sitä saattaa kyllä yrittää)
Ehkä miehen on niin järkevä että näkee mikä on lapselle parasta. tai sitten ei.
Sekava olo. plaah.

 

ei ollut tuo silmänisku tarkoituksella tuolla.

 

Olen ajatellut että isä käy katsomassa poikaa täällä minun luona, tietenkin saa mennä lapsen kanssa omille vanhemmilleen ja näin. Jotenkin vaan pelottaa että joku voisi vaatia lastani pitkiksi ajoiksi. (Anoppi sitä saattaa kyllä yrittää)
Ehkä miehen on niin järkevä että näkee mikä on lapselle parasta. tai sitten ei.
Sekava olo. plaah.

Viikko ja viikko -systeemi vuoden ikäisen kanssa ei yleensä ole työssä käyvälle miehelle edes mahdollista. Ellei sitten ole varaa palkata lapselle hoitajaa kotiin tai pyytää sitä anoppisi - jos hän ei ole enää työelämässä - lasta hoitamaan siksi aikaa, kun on töissä.

 

Meillä on exän kanssa yhteishuoltajuus. Viikko ja viikko ei olisi aluksi edes ollut realistista, sillä exällä ei olisi ollut mahdollisuutta olla joka toinen viikko pois töistä. Homma toimi meillä niin, että exä kävi tapaamassa poikaansa täällä meillä. Mä sain esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa, kun exä viihdytti poikaansa. Myöhemmin exä alkoi ottaa poikaansa myös luokseen. Mitään kirjallista tai suullistakaan täsmällistä sopimusta emme ole tästä asiasta koskaan tehneet.

Olen ajatellut että isä käy katsomassa poikaa täällä minun luona, tietenkin saa mennä lapsen kanssa omille vanhemmilleen ja näin. Jotenkin vaan pelottaa että joku voisi vaatia lastani pitkiksi ajoiksi. (Anoppi sitä saattaa kyllä yrittää)
Ehkä miehen on niin järkevä että näkee mikä on lapselle parasta. tai sitten ei.
Sekava olo. plaah.

No onhan se lapsi sen miehenkin lapsi.

En tiedä miten teillä on lapsen hoito jakaantunut, mutta meillä iskä hoitaa lasta lähestulkoon yhtä paljon kuin minä, vaikka minä olen kotiäitinä. Töiden jälkeen mies siis on kyllä aika tiiviisti lasten kanssa ja minä menen menojani useampana päivänä viikossa + aika usein 1-2 päivää viikonlopustakin.

Mulle on siis itsestään selvää että jos ero tulisi niin lapset olisivat niin paljon isällään, kuin vain mahdollista sillä heidän isäsuhdettaan ei vanhempien ero saa heikentää millään muotoa.
Miehen töiden vuoksi ei viikko-viikko systeemi onnistuisi, mutta jotain sen tapaista kyllä lähtisimme ajamaan.

Mielestäni lapsen etu on 2 vanhempaa myös eron jälkeen ja mitä enemmän hän saa olla molempien kanssa, sitä parempi.

Ei pidä ajatella sitä, miltä äidistä tuntuu olla erossa lapsesta vaan sitä miltä lapsesta tuntuu olla erossa isästä.

Jos se 1v ei ole tottunut isän kanssa olemaan, niin ei muuta kuin opettelemaan. Sitten hiljalleen voi sitä aikaa isän kanssa pidentää.

 

Ei yhteishuoltajuudella ole mitään tekemistä lapsen asumisen ja tapaamisten kanssa. Useimmat, joilla on yhteishuoltajuus, sopivat tapaamisista esim. niin, että lapsi asuu toisen luona ja on toisen luona joka toinen viikonloppu, sekä joskus - kuten lomilla pitempään.

 

No onhan se lapsi sen miehenkin lapsi.

En tiedä miten teillä on lapsen hoito jakaantunut, mutta meillä iskä hoitaa lasta lähestulkoon yhtä paljon kuin minä, vaikka minä olen kotiäitinä. Töiden jälkeen mies siis on kyllä aika tiiviisti lasten kanssa ja minä menen menojani useampana päivänä viikossa + aika usein 1-2 päivää viikonlopustakin.

Mulle on siis itsestään selvää että jos ero tulisi niin lapset olisivat niin paljon isällään, kuin vain mahdollista sillä heidän isäsuhdettaan ei vanhempien ero saa heikentää millään muotoa.
Miehen töiden vuoksi ei viikko-viikko systeemi onnistuisi, mutta jotain sen tapaista kyllä lähtisimme ajamaan.

Mielestäni lapsen etu on 2 vanhempaa myös eron jälkeen ja mitä enemmän hän saa olla molempien kanssa, sitä parempi.

Ei pidä ajatella sitä, miltä äidistä tuntuu olla erossa lapsesta vaan sitä miltä lapsesta tuntuu olla erossa isästä.

Jos se 1v ei ole tottunut isän kanssa olemaan, niin ei muuta kuin opettelemaan. Sitten hiljalleen voi sitä aikaa isän kanssa pidentää.

Mutta ihan pienelle äiti kuitenkin on tärkeämpi ensisijaisena hoitajana. Tai vähintäänkin niin, että JOMPI KUMPI on ensisijainen hoitaja. 1veetä ei vielä voi kuskata kahden kodin välillä. Hänelle on paras, että on yksi koti ja yksi ensisijainen hoitaja. Vasta vanhempi lapsi kykenee ymmärtämään kahden kodin systeemiä.

 

No onhan se lapsi sen miehenkin lapsi.

En tiedä miten teillä on lapsen hoito jakaantunut, mutta meillä iskä hoitaa lasta lähestulkoon yhtä paljon kuin minä, vaikka minä olen kotiäitinä. Töiden jälkeen mies siis on kyllä aika tiiviisti lasten kanssa ja minä menen menojani useampana päivänä viikossa + aika usein 1-2 päivää viikonlopustakin.

Mulle on siis itsestään selvää että jos ero tulisi niin lapset olisivat niin paljon isällään, kuin vain mahdollista sillä heidän isäsuhdettaan ei vanhempien ero saa heikentää millään muotoa.
Miehen töiden vuoksi ei viikko-viikko systeemi onnistuisi, mutta jotain sen tapaista kyllä lähtisimme ajamaan.

Mielestäni lapsen etu on 2 vanhempaa myös eron jälkeen ja mitä enemmän hän saa olla molempien kanssa, sitä parempi.

Ei pidä ajatella sitä, miltä äidistä tuntuu olla erossa lapsesta vaan sitä miltä lapsesta tuntuu olla erossa isästä.

Jos se 1v ei ole tottunut isän kanssa olemaan, niin ei muuta kuin opettelemaan. Sitten hiljalleen voi sitä aikaa isän kanssa pidentää.

Mutta ihan pienelle äiti kuitenkin on tärkeämpi ensisijaisena hoitajana. Tai vähintäänkin niin, että JOMPI KUMPI on ensisijainen hoitaja. 1veetä ei vielä voi kuskata kahden kodin välillä. Hänelle on paras, että on yksi koti ja yksi ensisijainen hoitaja. Vasta vanhempi lapsi kykenee ymmärtämään kahden kodin systeemiä.

*köh*

Jepjep.

 

Mä ainakin ajattelen, et se jokatoinenvkl on liian vähän, siis 1,5viikkoa näkemättä isäänsä, kauhistus. Olen itse eroperheen lapsi, mut en ollut isälläni kuin yhden yön eron jälkeen, noh hän oli holisti mutta mä olisin niin halunnutviettää enempi aikaa isän luona. Kuoli nimittäin reilu vuosi eron jälkeen.
Nyt kun olette vielä yhdessä, yrittäkää pelastaa se suhde! Itse olen ollut saman miehen kanssa pian 12 vuotta ja kyllä me oltais monet kerrat erottu, jos jokaiseen ongelmaan oltais kompastuttu, mut me ollaan liian laiskoja eroaman ja sit huomaakin hetken päästä kaiken olevan hyvin! :heart:
Ja nyt jos eroatte, lapsi on niin pieni että hänen olsi hyvä nähdä isäänsä usein, just vaikka isä tulisi luoksenne tms. Niin "helppo" unohtaa koko isyys jos taapaamisesta tehdään vaikeeta ellei mahdotonta, onhan lapsi isänsäkin.

 

No onhan se lapsi sen miehenkin lapsi.

En tiedä miten teillä on lapsen hoito jakaantunut, mutta meillä iskä hoitaa lasta lähestulkoon yhtä paljon kuin minä, vaikka minä olen kotiäitinä. Töiden jälkeen mies siis on kyllä aika tiiviisti lasten kanssa ja minä menen menojani useampana päivänä viikossa + aika usein 1-2 päivää viikonlopustakin.

Mulle on siis itsestään selvää että jos ero tulisi niin lapset olisivat niin paljon isällään, kuin vain mahdollista sillä heidän isäsuhdettaan ei vanhempien ero saa heikentää millään muotoa.
Miehen töiden vuoksi ei viikko-viikko systeemi onnistuisi, mutta jotain sen tapaista kyllä lähtisimme ajamaan.

Mielestäni lapsen etu on 2 vanhempaa myös eron jälkeen ja mitä enemmän hän saa olla molempien kanssa, sitä parempi.

Ei pidä ajatella sitä, miltä äidistä tuntuu olla erossa lapsesta vaan sitä miltä lapsesta tuntuu olla erossa isästä.

Jos se 1v ei ole tottunut isän kanssa olemaan, niin ei muuta kuin opettelemaan. Sitten hiljalleen voi sitä aikaa isän kanssa pidentää.

Mutta ihan pienelle äiti kuitenkin on tärkeämpi ensisijaisena hoitajana. Tai vähintäänkin niin, että JOMPI KUMPI on ensisijainen hoitaja. 1veetä ei vielä voi kuskata kahden kodin välillä. Hänelle on paras, että on yksi koti ja yksi ensisijainen hoitaja. Vasta vanhempi lapsi kykenee ymmärtämään kahden kodin systeemiä.

*köh*

Jepjep.

köhköh sullekin.

Tuosta sun tekstistä saa sen kuvan, että vaikkapa kuukauden totuttelun jälkeen voi jo olla vaiks kuin paljon isänsä kanssa. Mä väittäisin, että ei siinä mikään totuttelu ole avainasemassa vaan ikä ja lapsen kehitys.