Ero edessä...

Eipä tässä kai muukaan auta. Miehellä ollut jo pitempään alkoholiongelmaa, sellasta päivittäistä kaljan lipitystä, ja syyskesällä oli sairaalassakin tosi huonossa kunnossa kun maksa oli ihan loppu. No toipui kuitenkin ja sanoi ettei enää kaljaan koske. Miekin sit aattelin et annan mahdollisuuden ja halusin kattoa mimmonen mies on kun ei ole tuo kaljanjuonti mukana kuvioissa. No ihan hyvin menikin jonkun aikaa ja yritin olla tukena ja kannustaa jne... Joku aika sitten miehen käytös alkoi kuitenkin muistuttaa entistä, istuu yksinään autotallissa, hengityksessä olin haistavinani kaljaa jne... Tänään sit menin kattomaan tonne autotallin puolelle ja eikös vaan epäilykseni osoittautunut oikeeksi, löyty muovipussi jossa oli täysiä kaljatölkkejä. Jotenkin vaan meni luottamus toiseen, se sama rumbako taas pitää aloittaa alusta. Hetken kerkesin jo nauttiakin uudenlaisesta perhe-elämästä mut sit taas matto vedettiin jalkojen alta. Asuntoa kai sitä pitää alkaa ettimään ittelle ja lapsille. Pahalta vaan tuntuu kun joulukin kohta mut eipä tässä muutakaan vaihtoehtoa ole.

 

Kyllä se siitä, tsemppiä

 

ootko varma, ettei ne kaljat oo ollut siellä jo pidempää? jos ne jäi vanhoista ryyppy kerroista jäljelle? vai onko hankkinut ne nyt?

 

ootko varma, ettei ne kaljat oo ollut siellä jo pidempää? jos ne jäi vanhoista ryyppy kerroista jäljelle? vai onko hankkinut ne nyt?

On hankkinut äskettäin koska siivosin sen huoneen silloin kun mies oli sairaalassa, huone oli siis täynnä tyhjiä kaljatölkkejä. En vaan enää kertakaikkiaan jaksa kattoo kun ittelle tärkee ihminen tuhoaa ittensä ja niinhän siinä tulee käymään. Äsken yritin kertoo omista tunteistani mut meni vaan miehen puolelta syyttelyksi.

 

Nyt se on sit tehty. Maanantaina postitin asuntohakemuksen ja tänään sit tarjosivat asuntoa. Käytiin lasten kanssa kattomassa, kivalta vaikutti. Vaikea päätös mutta nyt jotenkin helpottunut olo et kyl kaikki tulee vielä järjestymään.