Ero edessä.Käytännön vinkkejä kaivataan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ex
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ex:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras ja vaikeuksista selvinnyt:
kaikilta tulee hyvia neuvoja EROAMISEEN, mutta kuulostaa silta etta ap ja miehensa tarvitsisivat vain hieman yhteista aikaa ja apua arkeen. suosittelen seurakunnan perheneuvontaa ja sielta eteenpain! hyvaa ja onnellista jatkoa ihan koko sydamestani toivotan! ero ei ole aina paras ratkaisu

Kiitti vaan.Mutta mitäs teet tilanteessa jossa ei ole oikeesti aikaa parisuhteelle ja kaikki voimavarat menee tähän arjen pyöritykseen. On niin väsynyt ettei jaksa kun mennä vaan oravanpyörässä ja jatkaa..toisinaan toivoo kuolevansa pois että sais aikaa itselle ja nukkua.Mutta sen verran heikko olen etten osaa sitä hoitaa.

no siksi te apua tarvitsettekin, arjen pyoritykseen. soita vaikka perheneuvontaan ja kysy.tuntuu niin harmilliselta etta eroaisitte vain sen vuoksi etta rakkaus hukkui valttamattoman arjen alle eika kuollut. sitapaitsi rakkaus on sitkeaa eika hukkumalla kuole vaan nukkuu vain :)
 
ex:
Voisiko joku kertoa mitä asumisero siis tarkoittaa?
Sitä, että ette asu enää yhdessä, vaan erillään
Kuka silloin maksaa lasten menot jne?
No edelleen lapset on teidän yhteisiä, joten lasten menotkin on yhteisiä. Tää menee ihan niin ku keskenänne sovitte.
Toinen meistä muuttaa siis pois kotoa ja lapset ja toinen jää nykyiseen asuntoon?
Niin kai se on järkevin tehdä
Kuinka lasten hoito järjestetään?Onko lapset koko ajan lasten kanssa asumaan jäävälle?
Riippuu siitä, mitä sovitte.
Kuka maksaa asunto-lainan?
No "juoksevat kulut" (vedet, sähköt, vastikkeet jne.) maksaa se, joka asuntoon jää, lainasta voitte sopia. Voitte tehdä myös niin, että toinen ostaa toisen ulos...
En tajua mikä tää asumis ero on käytännössä!Tajua et muutetaan erilleen,mutta miten arki/menot ym siinä hoidetaan?
No kumpikin vastaa oman huushollinsa menoista, lapset sompailee sit siinä välillä.
Kuinka kauan ollaan asumuserossa?
Loppu ikä mahdollisesti, tai sitten ei...
Täytetäänkö joku paperi?
KELAn lomakkeissa oli muistaakseen kohta "muuttanut erilleen yhteiselämän lopettamiseksi" tjsp. Sen ruksiminen riittää, niin saa yh-tuet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ex:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras ja vaikeuksista selvinnyt:
kaikilta tulee hyvia neuvoja EROAMISEEN, mutta kuulostaa silta etta ap ja miehensa tarvitsisivat vain hieman yhteista aikaa ja apua arkeen. suosittelen seurakunnan perheneuvontaa ja sielta eteenpain! hyvaa ja onnellista jatkoa ihan koko sydamestani toivotan! ero ei ole aina paras ratkaisu

Kiitti vaan.Mutta mitäs teet tilanteessa jossa ei ole oikeesti aikaa parisuhteelle ja kaikki voimavarat menee tähän arjen pyöritykseen. On niin väsynyt ettei jaksa kun mennä vaan oravanpyörässä ja jatkaa..toisinaan toivoo kuolevansa pois että sais aikaa itselle ja nukkua.Mutta sen verran heikko olen etten osaa sitä hoitaa.

no siksi te apua tarvitsettekin, arjen pyoritykseen. soita vaikka perheneuvontaan ja kysy.tuntuu niin harmilliselta etta eroaisitte vain sen vuoksi etta rakkaus hukkui valttamattoman arjen alle eika kuollut. sitapaitsi rakkaus on sitkeaa eika hukkumalla kuole vaan nukkuu vain :)

Tosiasia on se ettei tässä 20 000 ihmisen kunnassa toimi perheneuvvolat sun muut.Ei ole rahaa eikä resursseja.Ne vähät resurssit käytetään väkivaltaperheille yms.Jonot saattaa olla jopa 8kk.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ex:
[
Tosiasia on se ettei tässä 20 000 ihmisen kunnassa toimi perheneuvvolat sun muut.Ei ole rahaa eikä resursseja.Ne vähät resurssit käytetään väkivaltaperheille yms.Jonot saattaa olla jopa 8kk.

Me käytiin kirkon järjestämässä perheneuvonnassa. Se oli ilmaista ja paljon ammattitaitoisempaa kuin kaupungin perheneuvola. Eikä ollut mitenkään uskonnollinen.. toki korosti kristillisiä arvoja parisuhteessa. Sinnekin kyllä oli 3kk jono. :/

Siellä tehtiin myös erotyöskentelyä, mikä auttoi meitä käsittelemään vaikeita tunteita kun loppujenlopuksi päädyttiin eroon. Ehkä sen takia ero pystyttiinkin käymään läpi sovussa ja nyt on hyvät välit.
 
ex:
Ja tuon 2v kuka hoitaa menot ja arjen lasten kanssa?Kohta taidan minä vaan muutta-hoitakoon mies arjen ja lapset.Ei mulla ole aikaa eikä energiaa tälläseen. Ei ole arkeen ollu muutoinkaan. Tai itsari olis paras;pääsisi koko oravanpyörästä pois ja mies sais hoitaa kaiken.Helvettiäkö minä tässäkin nyt näitä pohdin.Ei jaksa.Ja aina vaan mun pitäs jaksaa.

Herätys, nainen!!
Nyt sanon vähän (liian?!) suoraan, mutta olisko pitänyt miettiä sitä jaksamista siinä vaiheessa, kun niitä lapsia väsättiin monta perä jälkeen? Ja olisko pikkusen asiallista yrittää aukoa solmuja, että saatas edes niiden lasten elämä ja oleminen turvattua?? Että itsari vielä? Taitas olla joku ammattiapu tarpeen sullekin. :'( :hug:
 
Herätys, nainen!!
Nyt sanon vähän (liian?!) suoraan, mutta olisko pitänyt miettiä sitä jaksamista siinä vaiheessa, kun niitä lapsia väsättiin monta perä jälkeen? Ja olisko pikkusen asiallista yrittää aukoa solmuja, että saatas edes niiden lasten elämä ja oleminen turvattua?? Että itsari vielä? Taitas olla joku ammattiapu tarpeen sullekin. :'( :hug: [/quote]

Sanot liian suoraan. Eihän ap:n uupuminen välttämättä edes lapsista johdu, sitäpaitsi kauanhan ap on jaksanutkin. Ja kuka tahansa voi uupua, jos joutuu kantamaan liian paljon vastuuta.

Mutta siinä olen samaa mieltä että jos itsemurha-ajatuksia tulee, niin pitää hakea apua. Soitathan ap huomenna lääkäriin ja lastenvalvojalle? Kaksi pientä puhelua? :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ammu - The Valionauta:
ex:
Ja tuon 2v kuka hoitaa menot ja arjen lasten kanssa?Kohta taidan minä vaan muutta-hoitakoon mies arjen ja lapset.Ei mulla ole aikaa eikä energiaa tälläseen. Ei ole arkeen ollu muutoinkaan. Tai itsari olis paras;pääsisi koko oravanpyörästä pois ja mies sais hoitaa kaiken.Helvettiäkö minä tässäkin nyt näitä pohdin.Ei jaksa.Ja aina vaan mun pitäs jaksaa.

Herätys, nainen!!
Nyt sanon vähän (liian?!) suoraan, mutta olisko pitänyt miettiä sitä jaksamista siinä vaiheessa, kun niitä lapsia väsättiin monta perä jälkeen? Ja olisko pikkusen asiallista yrittää aukoa solmuja, että saatas edes niiden lasten elämä ja oleminen turvattua?? Että itsari vielä? Taitas olla joku ammattiapu tarpeen sullekin. :'( :hug:

Ei lapsia ole tehty perä jälkeen esioisella ja nelosella ikäeroa 12vuotta! Elämä ei ole noin yksinkertaista;minäkin luulin että elämme onnellisina loppuun asti, olen ihana pullan tuoksuinen äiti ja silti opiskelen ja saan uran. Työssä kävi niin että kun henkilöstöä vähennetty viim. 2vuotta -tarkoittaa se sitä että esim. minulla työt tuplaantunut! Ilman työtä taas ei voi olla,koska rahaa tarvitsee elämiseen. Opinnot aloitin jo 6v sitten ja viim. vuoden olen niitä tehnyt tosissa,koska aika käy umpeen, pitää valmistua toukokuussa. Mies taas ei tiennyt että joutuu joskus työttömäski niinluvatista paino-alasta ja joutuu opiskelemaan uuden ammatin ja työllistämään itsensä yrittäjänä. Elmämä heittää. Ilman että kaikelle aina voi itse mitään. Harmillisisntahan on se kun tajuaa ettei pelkkä rakkaus riitä elättämään perhettä vaan tälläiset tavis duunarit saa tehdä aika paljon töitä jotta voi elättää rakkaansa. Ja silloin se työ syö perhe aikaa-oravan pyörässä ollaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sini:
Herätys, nainen!!
Nyt sanon vähän (liian?!) suoraan, mutta olisko pitänyt miettiä sitä jaksamista siinä vaiheessa, kun niitä lapsia väsättiin monta perä jälkeen? Ja olisko pikkusen asiallista yrittää aukoa solmuja, että saatas edes niiden lasten elämä ja oleminen turvattua?? Että itsari vielä? Taitas olla joku ammattiapu tarpeen sullekin. :'( :hug:

Sanot liian suoraan. Eihän ap:n uupuminen välttämättä edes lapsista johdu, sitäpaitsi kauanhan ap on jaksanutkin. Ja kuka tahansa voi uupua, jos joutuu kantamaan liian paljon vastuuta.

Mutta siinä olen samaa mieltä että jos itsemurha-ajatuksia tulee, niin pitää hakea apua. Soitathan ap huomenna lääkäriin ja lastenvalvojalle? Kaksi pientä puhelua? :)[/quote]

Enpä taida soittaa. Sehän olisi häpeä; sosiaalialan ammattilainen ja johto tehtävissä soittamassa sossuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ammu - The Valionauta:
Mutta ap, miten se ero on teidän tilanteessa ratkaisu?

No, minä saisin omaa aikaa ja levätä ja puuhailla mitä minä haluan aina sen vkon kun olisin yksin. Siten saisin ladattua akkuja ja kenties jossain vaiheessa taas jaksaisin paremmin.
 
Eikös eron jälkeen elämä päinvastoin ole entistäkin rankempaa? Viikon olet ilman lapsia, ja toisen viikon hoidat heidät yksin. Outoa, että haluat eron päästäksesi eroon lapsista, eikä siksi että pääsisit eroon miehestäsi. Ei millään pahalla, mutta kuulostat todella uupuneelta. Liiton hajoittaminen ei ainakaan vähennä uupumusta, jos uupumus johtuu kovasta työnteosta ja arjesta, kuten itse kerroit.

Eron jälkeen tarvitsette kaksi asuntoa, tulee kahdet vesi-, sähkö ym. kulut, kahdet huonekalut.... Noilla menoilla saisitte palkattua lapsille hoitajan varsin usein, tai vaikka pienen vuokra-asunnon, johon voi vuoroin mennä lepäämään. Vai onko kyse siitä, että mies ei tee kotona mitään, ei huolehdi lapsista eikä kodista. Kahden kodin kuluilla saisitte palkattua vaikka siivoojankin. En vastusta eroja noin ylipäätään, mutta kuulostat enemmänkin uupuneelta kuin miestänsä inhoavalta naiselta. Rohkenen ehdottaa, että miettisitte vielä muita keinoja helpottaa arkea, koska ero on aina lapsille rankkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eikös eron jälkeen elämä päinvastoin ole entistäkin rankempaa? Viikon olet ilman lapsia, ja toisen viikon hoidat heidät yksin. Outoa, että haluat eron päästäksesi eroon lapsista, eikä siksi että pääsisit eroon miehestäsi. Ei millään pahalla, mutta kuulostat todella uupuneelta. Liiton hajoittaminen ei ainakaan vähennä uupumusta, jos uupumus johtuu kovasta työnteosta ja arjesta, kuten itse kerroit.

Eron jälkeen tarvitsette kaksi asuntoa, tulee kahdet vesi-, sähkö ym. kulut, kahdet huonekalut.... Noilla menoilla saisitte palkattua lapsille hoitajan varsin usein, tai vaikka pienen vuokra-asunnon, johon voi vuoroin mennä lepäämään. Vai onko kyse siitä, että mies ei tee kotona mitään, ei huolehdi lapsista eikä kodista. Kahden kodin kuluilla saisitte palkattua vaikka siivoojankin. En vastusta eroja noin ylipäätään, mutta kuulostat enemmänkin uupuneelta kuin miestänsä inhoavalta naiselta. Rohkenen ehdottaa, että miettisitte vielä muita keinoja helpottaa arkea, koska ero on aina lapsille rankkaa.

En minä inhoakkaan miestäni! Ja minä olen todella uupunut! Niin uupunut etten jaksa hoitaa parisuhdetta, harrastaa seksiä tai saa aikaa itselleni jossa ladata akkuja. Minä koen olevani antaja puoli kaikessa; töissä,lapsille,miehelle,kotona.....Olen loppu.
 
me asutaan pienellä paikkakunnalla. suunnilleen saman verran asukkaita. me ollaan oltu lastensuojelutyössä ja nyt meillä käy kerran viikossa lastensuojelutyöntekijät auttamassa koska olin niin väsynyt. ehdottasin et hakisitte lapsillenne tukiperheen. sillon saisitte viikonloppuina ja lomilla ihan omaa aikaa. ei se ole häpeä et väsyy ja joutuu pyytämään apua, ammatista huolimatta. häpeä on se, ettei hae apua ajoissa ja lopuksi tekee vaikka itsemurhan. se ei ole oikein lapsia kohtaan.
mie toivon etttä sinä nielet ammattiylpeytesi ja pyydät apua, ajoissa.
kaikkea hyvää elämääsi toivoen.
 
Viikko-viikko -systeemi ei ole lapsille mikään hyvä vaihtoehto; joka viikko joutuu asumaan eri osoitteessa ja aina on oltava pakkaamassa laukkuja. Jos on pakko erota, mieluiten sitten niin, että lapsilla on yksi koti jossa asutaan ja toisen vanhemman luona käydään säännöllisesti esim. joka toinen viikonloppu. Mietipä itse, minkälaista elämä olisi, jos joutuisit joka viikko asumaan eri osoitteessa. Aika juuretonta. Ap:n tilanteessa kannattaisi tosissaan hankkia kotiin apua arjen pyöritykseen ja välttää ero. Itse eronneena tiedän, että ei se elämä ainakaan helpota eron jälkeen -päinvastoin. Tulee uusia hoidettavia asioita ja päänvaivaa, stressiä, murhetta. Ja ei ole sitä toista aikuista jakamassa vastuuta. Miettikää vielä. Jaksamista!
 

Yhteistyössä