ERITYISLUOKALLEKO???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti

Vieras
Meidän ekaluokkalainen on joutunut opettajan silmätikuksi. Nyt kun toinen luokka alkaa, on taas käynyt mua pelottamaan koulun alku.
Olemme tehneet mukavista asioista päiväkirjaa koko kesän ajan, jotta kirjoittaminen, lukeminen ja keskittyminen paranisivat. Lapsi lukee mielellään ja mielestäni on oman ikäistensä tasolla siinä.
Kysymys onkin keskittymisestä!
Kun kirjoittaa, menee ihan ok, varsinkin kun saa vapaasti kirjoittaa, tosin pylly ei tahdo pysyä penkissä. Ja kun tekee joitain tehtäviä, äikkä ja matikka, on heti itku ja tuskastuminen kun ei jokin asia onnistu, menee siis ihan lukkoon!
Esim. 97-1=? Meni niin tilttiin ettei tullut mitään järkeä!? Tämä tehtävä oli siis ekan luokan matikan kirjassa. Itki ja hermostui! Pitäisikö mun ajatella pojan siirtämistä erityisluokalle, jossa saisi kunnolla apua, opettaja nimittäin ei jeesaa tätä lasta yhtään!
 
Onko mahdollista saada tukiopetusta? Avustajaa luokkaan?
Voin kuvitella kuinka stressaava tilanne on lapselle ja myös teille vanhemmille. Tärkeintä on että tuet ja autat lastasi voimiesi mukaan. Vielä ei välttämättä kannata sitä erityisluokkaa alkaa ajatella, yritä selvitellä olisiko tuo henkilökohtainen avustaja mahdollista saada.
 
Ehkä kannattaisi ainakin keskustella opetushenkilökunnan kanssa tilanteesta... Erityisluokallahan lapsille annetaan enemmän aikaa keskittyä ja sitä keskittymiskykyä harjoitetaan eri keinoin... Kannattaa varmaankin harkita ja jutella yhdessä opettajien kanssa mitä mieltä ovat asiasta.
 
tässä tapauksessa on että opettaja olisi vaan tyytyväinen jos saisi tän lapsen pois luokaltaan! On savustanut pois uransa aikana useammankin lapsen toiseen kouluun ja musta tuntuu että en halua kuitenkaan lasta pois kavereidensa luota, ja koulumatka pitenisi 10 kilometrillä. Eli tilanne on vaikea!! Se että onko opettaja sitten neutraali siinä että tarvitseeko lapsi apua, en tiedä. Erityisopettajaan otan yhteyttä ja kysyn hänen mielipidettään, heti kun uskon että hällä on loma ohi!
Pikkuveli kun istuu ja keskittyy täysin eri tavalla kaikkiin juttuihin; piirtää, tekee hamahelmillä vaik 3 tuntia.
Sydäntä särkee kun lasken päiviä koulun alkuun!!!
 
Oletko sä ihan varma, että kyse on VAIN opettajan silmätikuksi joutumisesta? Mä vahvasti uskon, että opettaja mahdollisesti näkee asian niin, että poika tarvitsee apua oppimiseensa. Jos kerran olette kotonakin huomanneet keskittymisongelmia. Hyvä idea kysäistä erityisopettajan mielipidettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Oletko sä ihan varma, että kyse on VAIN opettajan silmätikuksi joutumisesta? Mä vahvasti uskon, että opettaja mahdollisesti näkee asian niin, että poika tarvitsee apua oppimiseensa. Jos kerran olette kotonakin huomanneet keskittymisongelmia. Hyvä idea kysäistä erityisopettajan mielipidettä.

Ja jos on keskittymishäiriöitä,niin ei sen takia avustajaa saa-ellei sit ole esim.yleisavustajaa joka on sillon tällön käytössä.muutenhan noi avustajat on "paperisodan" ja diagnoosien takana
 
Ei ketään erityisluokallekaan siirretä ennen diagnoosia. Kuullostaa kyllä siltä että pojalla on jonkinsortin tarkkaavaisuushäiriö. Onko tullut mieleen että opettajalla ei välttämättä resurssit riitä? Ei taida olla kyse ilkeydestä välttämättä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Oletko sä ihan varma, että kyse on VAIN opettajan silmätikuksi joutumisesta? Mä vahvasti uskon, että opettaja mahdollisesti näkee asian niin, että poika tarvitsee apua oppimiseensa. Jos kerran olette kotonakin huomanneet keskittymisongelmia. Hyvä idea kysäistä erityisopettajan mielipidettä.

Opettaja on itse sanonut ettei voi luontevasti suhtautua lapseen. Ja taatusti tämä keskittymis ongelma ei vähennä opettajan suhtautumis ongelmaa. Vaikea tilanne!
Lapsi ei ole kuitenkaan häirikkönä luokassa, vaan esim kokeessa menee niin lukkoon ku tuntee ettei kerkiä tekemään, niin kaikki menee sitten pieleen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Oletko sä ihan varma, että kyse on VAIN opettajan silmätikuksi joutumisesta? Mä vahvasti uskon, että opettaja mahdollisesti näkee asian niin, että poika tarvitsee apua oppimiseensa. Jos kerran olette kotonakin huomanneet keskittymisongelmia. Hyvä idea kysäistä erityisopettajan mielipidettä.

Opettaja on itse sanonut ettei voi luontevasti suhtautua lapseen. Ja taatusti tämä keskittymis ongelma ei vähennä opettajan suhtautumis ongelmaa. Vaikea tilanne!
Lapsi ei ole kuitenkaan häirikkönä luokassa, vaan esim kokeessa menee niin lukkoon ku tuntee ettei kerkiä tekemään, niin kaikki menee sitten pieleen!
Onpa tosiaan kurja tilanne!
Meillä oli myös kuopuksen kanssa samantapaista ongelmaa kokeissa - ja nimenomaan matematiikan kohdalla - että jännitti niin paljon koetta että meni "lukkoon" ja opitut asiat unohtuivat vaikka läksyt ja tuntitehtävät onnistuivat ihan hyvin. Meillä ei ollut kuitenkaan tuota silmätikkuna-olemisen ongelmaa, vaan asiat saatiin järjestymään ihan hyvässä yhteistyössä (mm. tukiopetuksella).


 
Ekaluokkahan on vasta se eka...eli jatketaan sitä koulunkäynti harjoitusta mikä keväällä jäi kesken kun eskari loppu.
mun likka menee myös lukkoon kyselee jotain helppoja laskuja,kukaan opettajista ei ole siirtämässä sitä erityisluokalle vaan alottaa syksyllä jo kolmannen luokan.
Voisko olla että se lapsesi opettaja vaatii lapseltasi enemmän kuin toisilta ja siitä johtuu se keskittymis vaikeus.(sinkoni poikaa opettaja vainosi ja alisti,vaihtoi luokkaa ja oppimen edistyi)
No kumminkin nykyään on käytäntö tämä että jos jokin tuollainen "pikku" ongelma huomataan niin siirtyy puolestavuodesta vuoteen pienryhmään ja saa rauhassa "parantua" sitten siirretään takaisin sinne ns:normaaliin ryhmään.Näin toimitaan ainakin täällä hämeessä ja hesan suunnalla.Mutta jos lapsella on selkee ongelma niin se on lapsen parhaaksi saada siirto sinne missä on saman tasoisia muita oppilaita niin lapsi ei menetä itseluottamustaan,ja voihan olla että lapsi on "parempi"kuin ne muut ja saa olla ylpee itsestään ja oppii luottamaan taitoihinsa entistä paremmin....
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras79:
Ekaluokkahan on vasta se eka...eli jatketaan sitä koulunkäynti harjoitusta mikä keväällä jäi kesken kun eskari loppu.
mun likka menee myös lukkoon kyselee jotain helppoja laskuja,kukaan opettajista ei ole siirtämässä sitä erityisluokalle vaan alottaa syksyllä jo kolmannen luokan.
Voisko olla että se lapsesi opettaja vaatii lapseltasi enemmän kuin toisilta ja siitä johtuu se keskittymis vaikeus.(sinkoni poikaa opettaja vainosi ja alisti,vaihtoi luokkaa ja oppimen edistyi)
No kumminkin nykyään on käytäntö tämä että jos jokin tuollainen "pikku" ongelma huomataan niin siirtyy puolestavuodesta vuoteen pienryhmään ja saa rauhassa "parantua" sitten siirretään takaisin sinne ns:normaaliin ryhmään.Näin toimitaan ainakin täällä hämeessä ja hesan suunnalla.Mutta jos lapsella on selkee ongelma niin se on lapsen parhaaksi saada siirto sinne missä on saman tasoisia muita oppilaita niin lapsi ei menetä itseluottamustaan,ja voihan olla että lapsi on "parempi"kuin ne muut ja saa olla ylpee itsestään ja oppii luottamaan taitoihinsa entistä paremmin....


Tälläistä pien ryhmää ajattelinkin että jos olisi jossakin tarjolla. Hällä oli ekalla 23 oppilasta ja nyt tokalle tulee jokunen lisää. Mutta opettaja ei halua jakoa kahteen luokkaan, syytä en tiedä. Olisi jo iso helpotus jos luokalla olisikin se 12-13 oppilasta!
No, katsotaan kuinka asiat edistyvät syksyn kuluessa! Kaikkeni oon lapsen edistymisen eteen tehnyt, mutta aika maanrakoon on onnistunut opettaja lapsen lykkäämään!
 
Mielestäni ei tartte siirtää erityisluokalle. Tuollaiset siirrot edellyttävät aina testejä ja opettaja kyllä yleensä ottaa yhteyttä ensin erityisopeen ja vanhempiin jos on huolestunut lapsen koulunkäynnistä.

Onko lapsesi saanut erityisopetusta ekaluokan aikana? Tai onko erityisopettaja testannut lasta? Onko ollut yleensäkään puhetta, että jotain ongelmaa olisi?

Lapset kehittyvät todella eri tahtiin ja pojallasi voi olla kyseessä vain yksinkertaisesti se, että hän ei ole vielä ihan kypsynyt koululaiseksi. Samoin tuo tuskastuminen voi olla vain tempperamenttiin liittyvä asia, ei oppimiseen liittyvä ongelma.

Kannattaa rauhassa katsoa kuinka koulu alkaa näin syksyllä sujumaan ja keskustella asiasta opettajan kanssa ja tarvittaessa myös rehtorin, jos todella huolestuttaa. Aluksi varmaan olisi järkevintä, että koulun erityisope testaa poikaa, siitä on hyvä lähteä.
 
Ensinnäkin paljon voimia ja kärsivällisyyttä aloittaja äidille.

Nykyään testataan paljon lapsia ja välillä tulee olo, että eikö tätä elämää saa elettyä vähän vilkkaanpana, taiteellisempana, vapaana kaiken maailman pisteytyksistä. Mutta tässä sinun kirjoituksessasi syy siihen, miksi kannattaa antaa testata lapsia ja lasten oppimiskykyä. Ymmärsin tämän kouluterveydenhoitajan vastaanotolla ja ihan tyytyväinen olen, että tytärtäni testailtiin ja löydettiin keskittymisen vaikeutta ja kielen kehityksen erityisvaikeutta.

Lapsi on hyvä ja oppii varmasti, mutta eri tavalla kuin muut. Hän ei tarvitse erityisluokkaa -vaan tavallisessa luokassa erityylistä opetusta. Ja tämän meidän lapsemme nyt saa -diagnoosin perusteella.

Eikä tarvitse hävetä. Minä en häpeä ainakaan, kehun ja kiitän lasta. Ja hän oppii. Minua on peloteltu erityisopettajan tyylillä ottaa vanhemmat hampaisiinsa ym. ym. Mutta jos minua ja lastani kohdellaan huonosti, otan asian puheeksi neurologin, psykologin ja rehtorin kanssa. Taustalla meillä onkin aikamoinen sakki ajamaan pienen koululaisen asiaa. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rania:
Ensinnäkin paljon voimia ja kärsivällisyyttä aloittaja äidille.

Nykyään testataan paljon lapsia ja välillä tulee olo, että eikö tätä elämää saa elettyä vähän vilkkaanpana, taiteellisempana, vapaana kaiken maailman pisteytyksistä. Mutta tässä sinun kirjoituksessasi syy siihen, miksi kannattaa antaa testata lapsia ja lasten oppimiskykyä. Ymmärsin tämän kouluterveydenhoitajan vastaanotolla ja ihan tyytyväinen olen, että tytärtäni testailtiin ja löydettiin keskittymisen vaikeutta ja kielen kehityksen erityisvaikeutta.

Lapsi on hyvä ja oppii varmasti, mutta eri tavalla kuin muut. Hän ei tarvitse erityisluokkaa -vaan tavallisessa luokassa erityylistä opetusta. Ja tämän meidän lapsemme nyt saa -diagnoosin perusteella.

Eikä tarvitse hävetä. Minä en häpeä ainakaan, kehun ja kiitän lasta. Ja hän oppii. Minua on peloteltu erityisopettajan tyylillä ottaa vanhemmat hampaisiinsa ym. ym. Mutta jos minua ja lastani kohdellaan huonosti, otan asian puheeksi neurologin, psykologin ja rehtorin kanssa. Taustalla meillä onkin aikamoinen sakki ajamaan pienen koululaisen asiaa. :)

Kiitos ihanasta kirjoituksesta! En todellakaan häpeä pyytää apua ja kannustan ja rakastan lastani valtavasti! Fiksu kaveri, kun vaan tuon keskittymisen kanssa ei olisi ongelmia niin pärjäisi taatusti!
Nyt jännityksellä odotan toisen luokan alkua ja pohditaan sitten tulevaisuutta.

 
aika usein vanhemmat syyttää opettajaa siitä, jos lapsi ei jostain syystä pärjää normaalissa koulussa. kannattaa keskustella erityisopettajan kanssa asiasta, ja siitä miötä mieltä hän on. opettajat kun ei valitettavasti voi vain keskittyä siihen yhteen oppilaaseen vaan kaikki pitää tulla opetetuksi. se ei ole mikään kauhea asia, jos lapsi sinne erityiskouluun joutuu. sekin voi olla lapselle täyttä tuskaa yrittää normaali luokalla jos opiskelu on vaikeaa. ja kun väkisellä yrittää ja hermostuu, niin silloin ei asiat onnistu laisinkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Mutta opettaja ei halua jakoa kahteen luokkaan, syytä en tiedä. Olisi jo iso helpotus jos luokalla olisikin se 12-13 oppilasta!



Eihän opettaja päätä millään tavalla, kuinka monta oppilasta luokassa on. Jos hän saisi siitä päättää, niin kai jokainen haluaisi mieluummin 12oppilaan luokan kuin 24 oppilaan. Nykyään luokkakoot sen kuin kasvavat, ei noin pieniä luokkia saa perustaa, jos vaihtoehtona on yksi 26 oppilaan luokka tai kaksi 13 oppilaan luokkaa.
 
Olen samaa mieltä sekä Ranian että "hadivadin" kanssa. Syö aivan hirveästi lapsen itsetuntoa, jos joutuu olemaan jatkuvasti opettajan silmätikkuna tai muuten vaan on opettajan kanssa jatkuvasti jotain kränää...ihan riippumatta siitä, onko vika lapsessa, opettajassa vai olemmissa. Pienen koululaisen kohdalla oppimismotivaatio voi laskea hurjasti pelkästään siksi, että ihmissuhteet ovat koulussa hankalat. Mun poikani on nyt peruskoulunsa päättänyt ja hänelle ensimmäiset 6 vuotta olivat kuin vankeusrangaistus, joka pitää suorittaa. Ei mitään motivaatiota mihinkään, mutta lusi kun oli lusittava. Yläasteella vähän alkoi helpottamaan, mutta vasta ysillä - ja liian myöhän - löytyi se motivaatio. Joten nyt sitten yksi vuosi lisää kymppiluokalla, jotta pääsisi muutakin elämässään tekemään kuin lapioimaan sementtiä.

Mun suuositukseni on, että hoitakaa asiat tavalla tai toisella kuntoon sen sijaan, että 8 vuoden päästä tajuatte, mitä olisi pitänytkään tehdä =)
 
Meiltä löytyy tuttavapiiristä vanhempia, jotka tappelemalla tappelevat erilaisista ongelmista kärsivien lapsiensa oikeudesta erityisluokan pieneen, kotoiseen ja turvalliseen ilmapiiriin. Kiinnostava lukea joskus kirjoitus ja mielipide tästäkin näkökulmasta.

Piika-äiti
 

Yhteistyössä