K
käytöstavat kunniaan
Vieras
En tahdo tässä arvostella lastanne ja itsekin erityislapsen äitinä aidosti ymmärrän, miten haastavaa arki voi olla ja pienetkin jutut aiheuttaa ongelmia. Silti kirjoittelen tässä käytöstavoista ja pyydän, että luette ja ehkäpä jopa keskustelette aiheesta lapsenne/nuorenne kanssa.
Tiedän, että etenkin nuoruuteen kuuluu ns. rumaa käytöstä, kiroilua jne. enkä ole tässä nyt siihen puuttumassa. Nyt olen muutamaan otteeseen joutunut todistamaan erityisnuorten vaikeuksia julkisessa kulkuvälineessä, ja näiden käytös on ollut hyvin epämiellyttävää itseäni kohtaan. Eräs tapaus ns. jäi jumiin metron ovien suhteen ja esti niitä sulkeutumasta, huudellen jotain samaa juttua ulos. Tämä toistui kymmenisen kertaa ennenkuin pyysin kovalla mutta ystävällisellä äänellä, että nuori lopettaisi jotta päästäisiin liikkeelle. Hyvä etten turpiini saanut! Nuori suuttui minulle kun "häiritsin hänen tekemisiään" ja alkoi mm. huorittelemaan. Muuttui todella uhkaavaksi. Pyysin anteeksi kovaa ääntäni, mutta selitin samalla rauhallisesti että hän ei voi ruuhka-aikaan alkaa leikkimään ovilla, sillä ihmisillä voi olla kovakin kiire jonnekin. Lopputulos oli se, että jouduin perääntymään ja soittamaan vartijan.
Tänään bussissa istuin ikkunan viereisellä paikalla ja toisella puolella käytävää istui eräs erikoisesti elehtinyt nuori mies. Hän mm. rummutteli itsekseen pintoja, vaihtoi jatkuvasti asentoa jne. Ei siinä mitään, tunnistan omastakin lapsestani tuon levottomuuden, tuo käytös oli täysin harmitonta ja ok. MUTTA: yhtäkkiä nuori mies suorastaan pomppasi viereeni, puolityhjässä bussissa ja istuutui niin, että reppunsa painoi minua ikävästi kylkeen. Koitin vaihtaa asentoani mukavaksi, nuorukainen istui hievahtamatta loppumatkan vieressäni, vaikka vapaita paikkoja tuli vain lisää ja lisää. Jäimme pois samalla pysäkillä ja hän alkoi ennen bussin jarrutusta säätämään reppuaan, pitämättä mistään kiinni vieressäni. Jarrutuksen tullessa kaatui eteenpäin ja melkein syliini. Tämä oli inhottavaa paitsi siksi, että se sattui, mutta myös koska olen raskaana enkä tahdo kenenkään tulevan lähellekään vatsaani...ei sanonut mitään, hyppäsi pois ensimmäisenä ja jatkoi säätämistä muiden tukkeena ovien edessä. Kun pääsin hänestä ohi, hän lähti kävelemään samaa tahtia, pyrkien rinnalleni ahtaassa kulkuväylällä. Kun kiihdytin vauhtia, hän teki saman. Kun hiljensin, hän teki niin myös. Todella ahdistavaa!
Molemmissa tapauksissa minulle ei onneksi käynyt mitään, mutta sangen epämiellyttäviä kohtaamisia ne olivat. Tiedän, ettei erityislapsi/nuori voi aina kontrolloida tekemisiään, mutta jatkuvat ongelmat liikkuessa muiden kanssa ovat riski muille ihmisille eikä tämmöinen henkilö kuulu julkisiin. Kiitos, jos jaksoit lukea.
Tiedän, että etenkin nuoruuteen kuuluu ns. rumaa käytöstä, kiroilua jne. enkä ole tässä nyt siihen puuttumassa. Nyt olen muutamaan otteeseen joutunut todistamaan erityisnuorten vaikeuksia julkisessa kulkuvälineessä, ja näiden käytös on ollut hyvin epämiellyttävää itseäni kohtaan. Eräs tapaus ns. jäi jumiin metron ovien suhteen ja esti niitä sulkeutumasta, huudellen jotain samaa juttua ulos. Tämä toistui kymmenisen kertaa ennenkuin pyysin kovalla mutta ystävällisellä äänellä, että nuori lopettaisi jotta päästäisiin liikkeelle. Hyvä etten turpiini saanut! Nuori suuttui minulle kun "häiritsin hänen tekemisiään" ja alkoi mm. huorittelemaan. Muuttui todella uhkaavaksi. Pyysin anteeksi kovaa ääntäni, mutta selitin samalla rauhallisesti että hän ei voi ruuhka-aikaan alkaa leikkimään ovilla, sillä ihmisillä voi olla kovakin kiire jonnekin. Lopputulos oli se, että jouduin perääntymään ja soittamaan vartijan.
Tänään bussissa istuin ikkunan viereisellä paikalla ja toisella puolella käytävää istui eräs erikoisesti elehtinyt nuori mies. Hän mm. rummutteli itsekseen pintoja, vaihtoi jatkuvasti asentoa jne. Ei siinä mitään, tunnistan omastakin lapsestani tuon levottomuuden, tuo käytös oli täysin harmitonta ja ok. MUTTA: yhtäkkiä nuori mies suorastaan pomppasi viereeni, puolityhjässä bussissa ja istuutui niin, että reppunsa painoi minua ikävästi kylkeen. Koitin vaihtaa asentoani mukavaksi, nuorukainen istui hievahtamatta loppumatkan vieressäni, vaikka vapaita paikkoja tuli vain lisää ja lisää. Jäimme pois samalla pysäkillä ja hän alkoi ennen bussin jarrutusta säätämään reppuaan, pitämättä mistään kiinni vieressäni. Jarrutuksen tullessa kaatui eteenpäin ja melkein syliini. Tämä oli inhottavaa paitsi siksi, että se sattui, mutta myös koska olen raskaana enkä tahdo kenenkään tulevan lähellekään vatsaani...ei sanonut mitään, hyppäsi pois ensimmäisenä ja jatkoi säätämistä muiden tukkeena ovien edessä. Kun pääsin hänestä ohi, hän lähti kävelemään samaa tahtia, pyrkien rinnalleni ahtaassa kulkuväylällä. Kun kiihdytin vauhtia, hän teki saman. Kun hiljensin, hän teki niin myös. Todella ahdistavaa!
Molemmissa tapauksissa minulle ei onneksi käynyt mitään, mutta sangen epämiellyttäviä kohtaamisia ne olivat. Tiedän, ettei erityislapsi/nuori voi aina kontrolloida tekemisiään, mutta jatkuvat ongelmat liikkuessa muiden kanssa ovat riski muille ihmisille eikä tämmöinen henkilö kuulu julkisiin. Kiitos, jos jaksoit lukea.
