Erityislasten läheiset: kyllästyttääkö koskaan, kun lapsella on ongelmia ns. itsestäänselvyyksissä?

["vieras"]

Te joilla rangaistuksia satelee, eikö lapsenne kärsi siitä, ettei osaa olla kunnolla ja saa koko ajan rangaistuksia? Eikö lapsen itsetunto kärsi siitä?

Lapsesta en tiedä, mutta koen itse pääseväni helpommalla kun on tiukat rajat ja niitä noudatetaan. Meillä ainakin lapsi itse tietää että huonosta käytöksestä saa jäähyn. Mutta toisaalta hyvästä käytöksestä palkitaan. Meillä on ahkerassa käytössä tarrataulu ja meillä se on toiminut hyvin. Tiedän et monet palstalla pitävät kummallisena et normaalista käytöksestä palkitaan, mut meillä esim saa tarran jos ruokailu on mennyt hyvin, ilman koheltamista. Muistan aikoinaan kun meillä oli lapsi srk:n kerhossa niin siellä oli toinen ohjaaja tosi tiukka ja laittoi lapsen herkästi jäähylle, toinen oli aika lepsu ja lapsi sai tehdä mitä sattuu tämän ohjaajan kanssa. Meillä ainakin lapsi kertoi, et tää tiukempi ohjaaja oli kivempi, muilla lapsilla oli päinvastoin.

 

[Beep]

[QUOTE="vieras";27334606]Mitä ihmettä tällä tarkoitat? Että kyllä se itsetunto vielä murenee? huh huh.
Aika ikävästi sanottu.[/QUOTE]


No toivoa sopii että pääsee aina hyviin lapsiryhmiin, mutta aika iso ylläri tulisi olemaan jos lasta EI kiusattaisi. Lapset kun on sellaisia.... kai nyt jokainen tietää millaisia lapset osaa olla?

Kotoa käsin sitä ei murenneta, ulkopuolelta se tulee.

 

["jonna"]

No jos lapsesi ongelma oli hoidettu vain puheterapian avulla, niin anteeksi nyt vaan mutta eipä hänellä kovin pahat ongelmat olleet!

Ap:lla taitaa olla lapsi jolla on vähän suuremmat ongelmat ja täten isompi työ.

Ymmärrän ap:ta ja kyllä se joskus ärsyttää. Meillä on 8vuotias adhd kaveri(aistiyliherkkyyksillä) ja häntä saa "paimentaa" yhtä paljon kuin km. 4vuotiasta lasta. joskus se :kieh: ja joskus

Mielestäni ei ole hyvien tapojen vastaista lytätä toisen "ongelmia".

"Meidän Pertulla on ADHD-diagnoosi, eli on varmasti vaikeampi tapaus kuin Ahti, jolla on vain puheentuottamisessa ongelmia."

Tiedätkö mitä kaikkea puheterapiaan kuuluu? Se ei (todellakaan!) riitä, että siellä terapeutilla käydään kerran viikossa. Siellä käyntien lisäksi kotona pitää käyttää esim. viittomia ja kuvakortteja.
Tiedätkö kuinka turhauttavaa lapselle on, kun häntä ei ymmärretä? Kuinka vaikeaa vanhemmalle on, kun 'Ahti' ei yksinkertaisesti ymmärrä mitä hänelle sanotaan.

Sairaus kuin sairaus on työläs ja ihmiset kokevat kaiken erilailla. Itse en kehtaisi lytätä vanhempaa, jonka lapsella on VAIN puheongelma.

 

[se sama mikä nyt olikaan]

Mutta mitä jos se lapsi haluaakin sen "erityislapsen leiman" otsaansa?

Mitä jos sillä lapsella olisikin vähän helpompi olla, kun muut ja ennen kaikkea hän itse ymmärtää mistä hieman poikkeavanlainen käytös johtuu.

Tätä sopii miettiä.

No kuulkaas, älkää nyt hermostuko. Ei ole kyse pahimmanlaatuisesta erityislapsi diagnosoinnista, ihan vaan lievää ylivilkkautta. Ja ehkä jotain aistiherkkyyksiä.
Aivan mainiosti olen pystynyt asioita selittämään lapselle itsekin, ei siihen ammattiapua tarvita, että osaan selittää lapselle miksi hän on tuollainen.
Älkää aliarvioiko ihmisiä, kaikkiin tilanteisiin ei se ammattiapu sovi. Turhaan lääkärissä juoksemis-rumbaan en lähde. Siinä väsyy lapsi sekä vanhemmatkin.

 

[Beep]

Meillä ei ole sabotoijaa, ei kaikki erityislapset ole sellaisia.

Ei olekaan. Ei edes kaikki ADHD:t ole. Nää on näitä persekäsityksiä.

 

[Beep]

No kuulkaas, älkää nyt hermostuko. Ei ole kyse pahimmanlaatuisesta erityislapsi diagnosoinnista, ihan vaan lievää ylivilkkautta. Ja ehkä jotain aistiherkkyyksiä.
Aivan mainiosti olen pystynyt asioita selittämään lapselle itsekin, ei siihen ammattiapua tarvita, että osaan selittää lapselle miksi hän on tuollainen.
Älkää aliarvioiko ihmisiä, kaikkiin tilanteisiin ei se ammattiapu sovi. Turhaan lääkärissä juoksemis-rumbaan en lähde. Siinä väsyy lapsi sekä vanhemmatkin.

Mä en yhtään haluaisi aliarvioida, mutta tiedätkö kun näitä aikansa lukee niin väkisinkin sitä rupeaa.... sori.

*melkein häpeän-hymiö*

 

["Hei"]

[QUOTE="väsynyt";27334628]Todellakin..
Taas edessä pitkä sairaala jakso matkaa sairaalaan enemmän ku tarpeeksi, diagnosien lista pitkä ku mikä ja se käytös jos päivä menee tappelematta ja ilman sitä että joku soittaa mitä lapseni on taas tehnyt menee hyvin...
Lapseni nukkuu unilääkkeiden avulla ja herpaantuu mitä ihmeellisimmistä asioista...

Oma jaksamiseni menee äärirajoilla ja kotiapukin sanoo välillä päivän olleen meillä rankka ja tuosta hoitajan palkkaamisesta tai vapaa ajan saamisesta ei onnistu...

No kohta "huokasen" edes osan viikosta ku lapseni menee sairaalaan olen huono äiti ku tämmöistä lapsestani kirjoitan[/QUOTE]

Et ole huono äiti, väsynyt vaan eikä se ole mikään rikos. =)

Meilläkin nukutaan lääkkeiden avulla, käytetään vielä öisin vaippoja...kaverini 2-vuotias kampaa itse tukkansa kunnolla, minun 5-vuotiaani huitoo päälakeaan kammalla. Pinna katkeaa helposti, alkaa murisemaan ja ärisemään jo siitä, että häntä epäilee jostain, mitä hän ei ollutkaan tehnyt (esim. näyttää siltä, että kaivoi nenäänsä: "ethän kaiva nenääsi?" "EMMÄ MITÄÄN NENÄÄ KAIVANUT!!!"). Jumiutuu, esim. leikkikassakoneen nappuloita paineli monotonisesti vartin tuossa yksi päivä (siis samalla tahdilla, piip...piip...piip...piip). Tämä ei sinänsä haittaa, mutta nostattaa kyllä kulmia eri tilanteissa.

 

[se sama mikä nyt...]

Mä en yhtään haluaisi aliarvioida, mutta tiedätkö kun näitä aikansa lukee niin väkisinkin sitä rupeaa.... sori.

*melkein häpeän-hymiö*

Kuule, sä puhut lasten kiusaamisesta, ja "tiedättehän millaisia ne lapset on"...blaa blaa
Mutta kas: itse nyt vähän sorrut kiusaamaan täällä.
Mistä tuollainen ylimielinen asenne?
Jokaisella tässä ketjussa hieman erilainen tilanne, älä ala henkisesti aliarvioimaan ja lyömään lyötyä.
Tässä ketjussa oli mukavaa keskustelua, mutta sinun kommenttejasi en kyllä ymmärrä.

 

[Beep]

Kuule, sä puhut lasten kiusaamisesta, ja "tiedättehän millaisia ne lapset on"...blaa blaa
Mutta kas: itse nyt vähän sorrut kiusaamaan täällä.
Mistä tuollainen ylimielinen asenne?
Jokaisella tässä ketjussa hieman erilainen tilanne, älä ala henkisesti aliarvioimaan ja lyömään lyötyä.
Tässä ketjussa oli mukavaa keskustelua, mutta sinun kommenttejasi en kyllä ymmärrä.

Ai niinku missä kohtaa? Kertomalla etten niin kärsi erityislapsestani, kertomalla että pärjään sen kanssa hienosti, lohduttamalla jotain äitiä että se ei todellakaan ole huono äiti vaan ansaitsee lepotaukoa, kertomalla että lapsia kiusataan helposti ja leimataan, tässäkin ketjussa joku puhui leimaamisesta...

Että mitä vithua niinku???

Olen ihan satavarmasti omaani puolustava leijonaemo, jos sen joku tulkitsee väärin, se on sen ongelma. Mä en koskaan lapsia hauku, mä olen lasten asialla!

 

[se sama mikä nyt...]

Ai niinku missä kohtaa? Kertomalla etten niin kärsi erityislapsestani, kertomalla että pärjään sen kanssa hienosti, lohduttamalla jotain äitiä että se ei todellakaan ole huono äiti vaan ansaitsee lepotaukoa, kertomalla että lapsia kiusataan helposti ja leimataan, tässäkin ketjussa joku puhui leimaamisesta...

Että mitä vithua niinku???

Olen ihan satavarmasti omaani puolustava leijonaemo, jos sen joku tulkitsee väärin, se on sen ongelma. Mä en koskaan lapsia hauku, mä olen lasten asialla!

Et nyt ymmärtänyt lukemaasi. Tarkoitin kommenttejasi minua kohtaan.
"melkein häpeän hymiö" yms. ja aliarvioiva asenteesi.

 

[chef]

No kuulkaas, älkää nyt hermostuko. Ei ole kyse pahimmanlaatuisesta erityislapsi diagnosoinnista, ihan vaan lievää ylivilkkautta. Ja ehkä jotain aistiherkkyyksiä.
Aivan mainiosti olen pystynyt asioita selittämään lapselle itsekin, ei siihen ammattiapua tarvita, että osaan selittää lapselle miksi hän on tuollainen.
Älkää aliarvioiko ihmisiä, kaikkiin tilanteisiin ei se ammattiapu sovi. Turhaan lääkärissä juoksemis-rumbaan en lähde. Siinä väsyy lapsi sekä vanhemmatkin.

Vaikkakin lievä, niin parempi oikea diagnoosi, kuin "ehkä jotain aistiyliherkkyyttä"-diagnoosi.

Kukin toki tavallaan ja kuten parhaaksi näkee.

 

["Vieras"]

No kuulkaas, älkää nyt hermostuko. Ei ole kyse pahimmanlaatuisesta erityislapsi diagnosoinnista, ihan vaan lievää ylivilkkautta. Ja ehkä jotain aistiherkkyyksiä.
Aivan mainiosti olen pystynyt asioita selittämään lapselle itsekin, ei siihen ammattiapua tarvita, että osaan selittää lapselle miksi hän on tuollainen.
Älkää aliarvioiko ihmisiä, kaikkiin tilanteisiin ei se ammattiapu sovi. Turhaan lääkärissä juoksemis-rumbaan en lähde. Siinä väsyy lapsi sekä vanhemmatkin.

Jokaisella lapsella on oikeus diagnoosiin! Sen lisäksi et voi tietää kuinka paljon lapsi sisällään kärsii ja apua siihen ei saa ilman tutkimuksia ja diagnoosia. Lisäksi jos kouluikäisenä ilmenee ongelmia, on lapselle paljon hankalampi saada apua ja aikaa kuluu hukkaan, jolloin lapsen koulunkäynti kärsii. Mieluummin selvittää faktat ajoissa jolloin niihin voi tukeutua mikäli erityistä tuen tarvetta jossakin vaiheessa ilmenee. Pahimpia vanhempia ovat ne, jotka luulevat ongelmien katoavan, jos pistää pään pensaaseen ja kuvittelee, että kyllä se lapsi siitä tokenee. En nyt välttämättä tarkoita sinua, mutta tällaisiakin vanhempia on.

Itse jaksan oman lapseni kanssa vaihtelevasti, onneksi ei ole pahimmasta päästä ja on kyllä todella ihanakin persoona! Meillä vielä tutkimukset menossa, mutta asperger-epäily on. Teen kyllä kaikkeni, että lapseni saa kaiken mahdollisen tarvitsemansa avun!!!

 

[Minskii]

Merks. Täällähän on paljon erityislasten äitejä :heart: