Erityislasten äiti raskaana ja ahdistunut

Pakko purkaa pahaa oloani jonnekin, odotuspalstalle olisi pitänyt kirjautua/rekisteröityä, niin kirjoitan tänne. Eli olen nelikymppinen, kahden erityislapsen äiti ja odotan kolmatta ehkäisystä huolimatta. Olemme olleet hyvin järkyttyneitä raskaudesta, mutta emme voi tappaa lastamme, vaikka pelko ja huoli tulevasta ahdistavat kovasti Entä jos tämäkin lapsemme on erityislapsi, miten pärjäämme? Lähipiiri on kauhuissaan, esim. Äitini ehdottanut aborttia ihan suoraan, eikä usko terveen lapsen olevan edes mahdollista. Tiedän kyllä riskit tässä iässä, mutta kertokaa, jos teillä olisi jotain rohkaisevaa tai lohduttavaa tähän tilanteeseen, jossa kärsin vielä kovasta väsymyksestä ja pahoinvoinnista henkisen taakan lisäksi..

 

Aikuinen nainen osaa kyllä tehdä oikeat ratkaisut

T. nelikymppisenä kuopuksensa saanut

 

Millä tavalla erityislapsia ovat nuo 2 aiempaa?

 

Millä tavalla erityislapsia ovat nuo 2 aiempaa?

Hei! He syntyivät terveinä, mutta muutaman vuoden ikäisinä saivat lapsuusiän autismi -diagnoosit sekä kehitysvammadiagnoosit.

 

Aluksi oma mielipide: olen nelikymppinen, mulla on neljä lasta ja raskaus olisi pieni maailmanloppu. Jokainen lapseni oli keskonen ja vaikeat alut kaikilla. Mutta mikäli nalli napsahtais ja paksuna olisin, en vois tehdä aborttia. Sun tilanteeseen sanoisin, että pidä lapsi. Abortti on kuitenkin niin lopullinen, enkä usko että haluaisit uniisi kummittelemaan kuolleen lapsesi muiston. Pahasti sanottu juu, mutta jos pohjaan omaan ajatusmaailmaani, niin kyllä mua jäisi piinaamaan abortoitu sikiö. Siinä se menee kun muutkin, Nyt tuntuu raskaalta, mutta päivä kerrallaan. Jossakin on aina kuitenkin pakko olla, miksei sitten pienen vauvan äitinä. Ja myöhemmin isomman. Ja lastenlasten mummona. Ei musta varmaan apua ollut, mutta jaksamista toivotan.

 

Aluksi oma mielipide: olen nelikymppinen, mulla on neljä lasta ja raskaus olisi pieni maailmanloppu. Jokainen lapseni oli keskonen ja vaikeat alut kaikilla. Mutta mikäli nalli napsahtais ja paksuna olisin, en vois tehdä aborttia. Sun tilanteeseen sanoisin, että pidä lapsi. Abortti on kuitenkin niin lopullinen, enkä usko että haluaisit uniisi kummittelemaan kuolleen lapsesi muiston. Pahasti sanottu juu, mutta jos pohjaan omaan ajatusmaailmaani, niin kyllä mua jäisi piinaamaan abortoitu sikiö. Siinä se menee kun muutkin, Nyt tuntuu raskaalta, mutta päivä kerrallaan. Jossakin on aina kuitenkin pakko olla, miksei sitten pienen vauvan äitinä. Ja myöhemmin isomman. Ja lastenlasten mummona. Ei musta varmaan apua ollut, mutta jaksamista toivotan.

Lämmin kiitos, oli sinusta apua, kiitos tuesta. Hyvää kevättä Sinulle ja perheellesi.

 

Hei! He syntyivät terveinä, mutta muutaman vuoden ikäisinä saivat lapsuusiän autismi -diagnoosit sekä kehitysvammadiagnoosit.

Ovatko kaksoset? Jos eivät, niin löytyikö syy molempien lasten autismiin ja vammaisuuteen?

Ajattelisin, että tämä aika ratkaisevaa abortin pohdinnassa.

Kovasti voimia! Elämä kyllä kantaa. Sinussa on voimaa, kun jo kahden erityisen kanssa pärjäät.

 

Ovatko kaksoset? Jos eivät, niin löytyikö syy molempien lasten autismiin ja vammaisuuteen?
Eivät ole kaksisia, lapsilla on parin vuoden ikäero. Autismia ja kehitysvammaisuutta on yritetty selvittää mm.etiologisin tutkimuksin ja menty niin pitkälle perimään kuin mahdollista, eikä mitään syytä ole löytynyt minun tai mieheni puolelta.

 

Hei! He syntyivät terveinä, mutta muutaman vuoden ikäisinä saivat lapsuusiän autismi -diagnoosit sekä kehitysvammadiagnoosit.

Noissakin on vielä paljon variaatioita eri lasten kohdilla, mutta kuulostaa kyllä raskailta hoidettavilta, riippuen paljon siitäkin onko keva lievä, keskivaikea, vaikea...Mutta nyt sinun ja teidän pitää ajatella omaakin jaksamistanne. Isoja päätöksiä tehtäväksi. Parhaimmillaan (tai helpoimmillaan ennemminkin koska kaikki lapset ovat yhtä rakkaita) saisitte täysin terveen lapsen. Mutta kehitysvammaisia hoidettuani tiedän miten raskasta on olla kehitysvammaisen terve sisaruskin. Eli paljon on mietittävää nyt teillä. Kukaan toinen ei oikein osaa sitä päätöstä puolestanne ajatella, emme tiedä kuinka raskas on arkenne nyt, ja jos uusikin lapsi olisi erityislapsi, niin elämänne olisi vieläkin raskaampaa. Itse tuskin uskaltasisin riskeerata, tai jaksaisin edes tervettä lasta enää kahden erityislapsen päälle. Mutta monille abortti on ehdoton no no, ja näin äitinä ymmärrän miten raskas päätös sekin on.

Iän puolesta en murehtisi. Itsekin olen saanut kaksi lasta yli 40 vuotiaana, yhden alle. Kaikki ovat terveitä, mutta sellaisenaankin kolme on kohtuullisen työllistäviä kun ovat pieniä.

 

Noissakin on vielä paljon variaatioita eri lasten kohdilla, mutta kuulostaa kyllä raskailta hoidettavilta, riippuen paljon siitäkin onko keva lievä, keskivaikea, vaikea...Mutta nyt sinun ja teidän pitää ajatella omaakin jaksamistanne. Isoja päätöksiä tehtäväksi. Parhaimmillaan (tai helpoimmillaan ennemminkin koska kaikki lapset ovat yhtä rakkaita) saisitte täysin terveen lapsen. Mutta kehitysvammaisia hoidettuani tiedän miten raskasta on olla kehitysvammaisen terve sisaruskin. Eli paljon on mietittävää nyt teillä. Kukaan toinen ei oikein osaa sitä päätöstä puolestanne ajatella, emme tiedä kuinka raskas on arkenne nyt, ja jos uusikin lapsi olisi erityislapsi, niin elämänne olisi vieläkin raskaampaa. Itse tuskin uskaltasisin riskeerata, tai jaksaisin edes tervettä lasta enää kahden erityislapsen päälle. Mutta monille abortti on ehdoton no no, ja näin äitinä ymmärrän miten raskas päätös sekin on.

Iän puolesta en murehtisi. Itsekin olen saanut kaksi lasta yli 40 vuotiaana, yhden alle. Kaikki ovat terveitä, mutta sellaisenaankin kolme on kohtuullisen työllistäviä kun ovat pieniä.

Toisella lapsella on lievä kehitysvamma ja toisella määrittämätön (ei voitu vielä tarkentaa, koska on niin pieni vielä eikä saatu kaikkea tutkittua). Kiitos ymmärryksestä, arki on ajoittain tosi raskasta, ei sitä käy kieltäminen.

 

Te olette kaikista peloista huolimatta päättäneet pitää lapsen, näin käsitin. Nyt yrittäkää nauttia odotusajasta. Jos syytä syntyneiden lastenne erityisyyteen ei ole löytynyt, tulevalla on varmasti yhtä suuri mahdollisuus syntyä joko terveenä tai vammaisena. Helppoa teillä ei varmasti ole nytkään, mutta kyllä te pärjäätte kolmenkin lapsen kanssa jos haluatte. Kuuntelisin asemassanne sydämen ääntä ja etsisin hyviä puolia tilanteesta. Sen jälkeen mietttisin tietysti myös realiteetit, oma jaksamisenne ja tukiverkostot jne.

 

Te olette kaikista peloista huolimatta päättäneet pitää lapsen, näin käsitin. Nyt yrittäkää nauttia odotusajasta. Jos syytä syntyneiden lastenne erityisyyteen ei ole löytynyt, tulevalla on varmasti yhtä suuri mahdollisuus syntyä joko terveenä tai vammaisena. Helppoa teillä ei varmasti ole nytkään, mutta kyllä te pärjäätte kolmenkin lapsen kanssa jos haluatte. Kuuntelisin asemassanne sydämen ääntä ja etsisin hyviä puolia tilanteesta. Sen jälkeen mietttisin tietysti myös realiteetit, oma jaksamisenne ja tukiverkostot jne.

Voi kiitos, olen aivan liikuttunut, miten tuntemattomat ihmiset ovat valmiita auttamaan ja ymmärtämään...pelkäsin, että saan päälleni täällä haukkuja ja ivaa.

 

Voi kiitos, olen aivan liikuttunut, miten tuntemattomat ihmiset ovat valmiita auttamaan ja ymmärtämään...pelkäsin, että saan päälleni täällä haukkuja ja ivaa.

Eipä kenelläkään ole mitään syytä haukkua ja ivata sinua. Toivottavasti saat myös oikeassa elämässä enemmän tukea arjessa selviytymiseen uuden vauvan myötä.

 

Toivon kaikkea hyvää sinulle. Haluaisitko lukea blogia, jota kirjoittaa kolmen pienen erityislapsen äiti?
http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/erityisaiti

 

Minulla täällä teinityttö (terve), kehitysvammainen autisti (10v) ja sitten pikuiseni 7v , tuon nuorimmaisen lapsen sytymä ja koko elämänsä on ollut elämäni tähtihetki ja valo. Niinkuin edellistenkin lasteni, mutta tarkoitan sitä, että tuon nuorimmaisen sytmään, raskauteen ja odotukseen liittyi huolia ja pelkoja, koska keskimmäinen lapsemme on autisti/keva.....kuitenkin elämäni paras asia oli tehdä vielä yksi lapsi.

Ehkäpä sinullekin käy näin. Tsemppiä ja onnea odotukseen!

 

Toivon kaikkea hyvää sinulle. Haluaisitko lukea blogia, jota kirjoittaa kolmen pienen erityislapsen äiti?
http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/erityisaiti

Kiitos, mielelläni luen, kiitos linkistä ja vinkistä

 

Minulla täällä teinityttö (terve), kehitysvammainen autisti (10v) ja sitten pikuiseni 7v , tuon nuorimmaisen lapsen sytymä ja koko elämänsä on ollut elämäni tähtihetki ja valo. Niinkuin edellistenkin lasteni, mutta tarkoitan sitä, että tuon nuorimmaisen sytmään, raskauteen ja odotukseen liittyi huolia ja pelkoja, koska keskimmäinen lapsemme on autisti/keva.....kuitenkin elämäni paras asia oli tehdä vielä yksi lapsi.

Ehkäpä sinullekin käy näin. Tsemppiä ja onnea odotukseen!

Kiitos Sinulle, kun kerroit tarinasi. Ihanaa kuulla, että kaikki meni hyvin peloista huolimatta. Jospa meillekin kävisi niin ja saisimme kokea ns. normaalin vauva-arjen ja lapsen kasvun ja kehityksen, sehän olisi luxusta

 

Sinulla on oikeus saada kehitysvammaiset lapset viikonlopuksi intervallihoitoon.
Oletko kysynyt.

Minkälaisia ongelmia teillä on lasten kanssa.

 

hei,kaksi autisti/kevaa täälläkin ja onhan sinulla tukiperhe onhan?? se on ollut elämäni pelastus jos ei, hae ihmeessä!. myös "normi"lapsia on

 

Tsemppiä perheellenne!

Pääsette varmasti johonkin tutkimuksiin syntyvän lapsen osalta ja mahdollisuus perinnöllisiin sairauksiin voidaan tutkia, seuloa ja tarvittaessa tarjota tukea jo mahdollisimman ajoissa. Jos aikaisempien lasten vammojen syytä ei tunneta, voi olla kyse vaikka perinnöllisestä sairaudesta. Toivottavasti ei ole etenevää!

Jos abortti ei ole vaihtoehto teille (itselleni ei olisi), hakekaa tukea neuvolan ja muiden tahojen kautta. Syntyvälle lapselle olisi reilua saada varhaisajan hoivaa ja vuorovaikutusta suuritarpeisista sisaruksistaan huolimatta.

Jos lapsilukunne on tässä, niin kannattaa miettiä jotain pysyvää ratkaisua ehkäisyyn.