Erityislapsi ei saa tarvitsemaansa tukea eskarista

["Surusilmä"]

Miten teillä muilla joilla on erityislapsi on saanut tarvitsemansa tuen eskarissa? Meillä poika 6v jolla si-häiriö joka ilmenee mm. heikkona hienomotoriikkana ja vireystilan vaihteluna. Myös sosiaalisissa tilanteissa tarvitsee tukea. On arka lähtemään porukkaan mukaan ja leikkisi vain yhden kaverin kanssa kerrallaan.

Eskariin on jo hyvissä ajoin ennen sen alkamista toimitettu pojan epikriisit ym tutkimustulokset joista käy selkeästi ilme pojan erityistuen tarve. Oletin tietenkin että eskariopettaja on perehnyt papereihin jo ennen eskarin alkua ja näin ollen valmistautunut tukemaan lastamme. Ryhmässä on 20 lasta, 1lastentarhanope ja 2 ryhmäavustajaa. Ryhmään on osunut usemapi erityistarpeinen lapsi myös käytöshäiriöstä kärsiviä joukossa. Eli resurssit ovat tiukassa. Ongelmaksi on lukuisista palavereista huolimatta muodostunut se, että eskariope ei pysty hyväksymään että lapsemme ei tule välttämättä kehittymään kaikissa asioissa odotetun aikataulun mukaisesti vaan tarvitsee lisätukea. Tuntuu että opettaja vähättelee poikamme tarvetta saada lisätukea ja opetussuuntana on hyvin pitkälti tasapäistäminen eikä yksilöllinen ohjaaminen joka mielestäni on lähempänä nykypäivää. Yhteistyö opettajan kanssa on muodostunut heikoksi. Selvästi opettajalla on vaikeuksia niellä ammattiylpeytensä ja asettua poikamme ohjaukseen avoimin mielin. Hän todistelee kunka monen kymmenen vuoden kokemus hänellä on kasvatusalalta ym. Olen yrittänyt selittää änelle että toki ammattitaidosta on apua mutta nyt pitäisi enemmänkin tutustua lapseemme yksilönä. Oppia tuntemaan hänet ja sen myötä oppia minkälainen ohajustyyli häneen "puree". Olemme kertoneet menetelmistä joita kotona käytetään mutta nämä hän sivuuttaa. Toki myönnän että lapsemme ei ole helpoin mahdollinen mutta silti apua pitäisi saada hänen oppmiseen. Poika on itkunen ja kovin ärtynyt kotona. Selkeästi jokin painaa mieltä mutta ei saa sanotuksi vaikka yritämme auttaa.

Koska yhteistyö on jo nyt näin heikkoa en haluaisi kovin usein eskariin soitella. Pelkään aidosti poikani puolesta kunka kiviseksi hänen tie tulee muodostumaan jos eskariopen ja meidän vanhempien välinen kommunikointi vaikeutuu entisestään. Opettaja on valitettavasti juuri sen tyyppinen joka kostaa lapsen kautta ja tämän on jo kerran lapsemme kohdalla tehnyt :-(

Vinkkejä mitä tehdä?

 

["vieras"]

Ongelma; nykymaailman resussit ja ajatusmalli on juuri tuo tasapäistäminen. Eskari ei ole pakollinen joten ns. tavallisessa eskarissa ei oteta yksilökohtaista lähestymistapaa. Mikäli ajattelet ja haluat lapsellesi yksilöllisyyttä pitää sitä etsiä erityispuolelta.

Valitettavasti joudut jo nyt sen karvaan totuuden eteen ettei niitä oppeja ja keinoja joita kotona on käytetty kuunnella mitenkään. Ikävä kertoa mutta tämä vielä pahenee kun koulu alkaa...

 

[tillukas]

Onko eskarista tullut palautetta, ettei lapsi pysy mukana opetuksessa tai muissa ryhmän toiminnoissa? Se ei käynyt tekstistäsi ilmi. On mahdollista, että lapsi jaksaa tsempata hurjasti eskarituokioiden ajan ja siis pysyä muiden mukana. Joskus käy niin, että lapsella on ties mitä diagnooseja, mutta se ei lopulta näy mainittavissa määrin koulumaailmassa, vaan lapsi pysyy normaaliopetuksessa mukana. Ei ehkä ryhmän kirkkaimpana tähtenä, mutta pärjää ilman että rimaa tarvitsee edes taivuttaa. Silloin ei ole syytä käyttää opettajankin rajallisia voimavaroja oppilaan erityishuomioimiseen.

 

["Surusilmä"]

Tämä tosiaan on paiskautunut vasten kasvoja, että lisätukea ei saa vaikka tarvetta on :-(
Pienryhmä eskareita ei ainakaan täällä ole tai onko niitä edes olemassakaan, joten ei voida poikaa siirtää mihinkään. Eskarissa toistelevat pienryhmätarvetta mutta kunka ihmeessä sellaiseen voidaan päästä kun sellaista ei ole! Eskarivuosi on mielestäni tärkeä koulun aloittamisen kannalta. Surkeasti sujunut vuosi tuo mukanaan kielteiset asiat koulun alkuun ja näin myös alisuoriutumisen riski kasvaa. Koulun aloitukseen voidaan imeisesti paremmin vaatia erityistä tukea mutta sitä tarvitsisi jo nyt. Eikö tosiaan eskarareillaole velvoitetta antaa lisätukea jos asiasta on lääkärin lausuntokin?

 

["Surusilmä"]

On tullut palautetta, ettäpojalla on vaikeuksia pysyä ryhmän mukana hienomotorisissa tehtävissä. Koska se alue on vielä heikko tarvitsee hän enemmän aikaa tehtävän tekemiseen. Muuten pysyy ryhmän mukana.

Onko eskarista tullut palautetta, ettei lapsi pysy mukana opetuksessa tai muissa ryhmän toiminnoissa? Se ei käynyt tekstistäsi ilmi. On mahdollista, että lapsi jaksaa tsempata hurjasti eskarituokioiden ajan ja siis pysyä muiden mukana. Joskus käy niin, että lapsella on ties mitä diagnooseja, mutta se ei lopulta näy mainittavissa määrin koulumaailmassa, vaan lapsi pysyy normaaliopetuksessa mukana. Ei ehkä ryhmän kirkkaimpana tähtenä, mutta pärjää ilman että rimaa tarvitsee edes taivuttaa. Silloin ei ole syytä käyttää opettajankin rajallisia voimavaroja oppilaan erityishuomioimiseen.

 

["vieras"]

No onko lapsella ollut ongelmia eskarissa? Milalisia ongelmia?

Meidän lapsella myös lievähkö si-häiriö ja on muutenkin vähän sellainen "erilainen" tapaus. Kuitenkin tuolla päiväkodissa menee hurjan hienosti, taitaa olla muihin poikiin verrattuna oikea unelmahoidokki; tottelevainen, keskustelutaitoinen, tulee juttuun myös tyttöjen ja aikuisten kanssa jne. Kotona meno onkin sitten jotain ihan muuta... Eli lapsi jotenkin tsemppaa hoitopäivän ajan ja näyttää ne parhaat puolensa, mutta kotona ei oikein mistään tule mitään ja päivän jännitykset ja muut purkautuvat aivan kamalana käytöksenä. Voisiko teilläkin olla ap niin, että lapsen erityisyydet eivät niin pahasti pistä silmään, vaan lapsi menee porukan mukana? Kotona sitten vaikeampaa?

 

["Surusilmä"]

Meillä vaikeudet kyllä näkyvät erittäin hyvin kodin ulkopuolellakin ja eskarissa. Opettaja tulkitsee pojan vain tyhmäksi kun ei pysy muiden tahdissa :-(

 

["vieras"]

Hyvin sai tukea. Kävi sen osana pidennettyä oppivelvollisuutta erityisluokalla koulussa.

 

["Unnukka"]

Voisitko ottaa yhteyttä alueenne konsultoivaan erityslastentarhan opettajaan ja keskustella hänen kanssaan asiasta? Tai jos teidän kunnassanne tällaista henkilöä ei ole, niin ota yhteys neuvolaan. Onko teillä mahdollisuus vaihtaa toiseen eskariin?

Itse yrittäisin taistella kynsin ja hampian, että saisin lapselleni hänelle kuuluvan avun. Minun lapseni on menossa eskariin ensi syksynä ja jo nyt valmistaudutaan hänen tulevalle koulutaipalleelle erilaisin testein ja mietitään, millainen tuki eskarissa olisi tarpeen. Toivottavasti ei jää vain sanahelinäksi.

Saanko udella, minkä kunnan alueella asutte, tai missä päin Suomea?

 

["vieras"]

Siis ihan tavallinen eskari kyseessä? En usko, että yhdellä lastentarhanopettajalla on paljon mahdollisuuksia yksilöidä opetusta 20 lapsen ryhmässä, etenkin jos ryhmässä on vielä useampi haastavampi tapaus. Meidän lapsen ryhmässä on vain 15 lasta ja 2 aikuista, ja ei sielläkään mitään erityistukea kukaan saa. Aika hulinaa se päiväkodin arki on. Jos lapsesi tarvitsee erityistukea, kannattaisiko hänelle hakea paikkaa eritysryhmästä tai omaa avustajaa? Edes yrittää?

 

["Surusilmä"]

Omaa avustajaa ollaan yritetty vaatia mutta eskarissa vedotaan resurssin tiukkuuteen. Oman avustajan saa kuulema vain monivammainen. Taistellaan asiasta vielä ja yritetään saada pojalle avustaja viimeistään ekaluokalle. Minusta on käsittämätöntä että lisätuentarve ohitetaan olankohautuksella ja vedotaan resurssien riittämättömyyteen. Olen vaatinut heitä järjestämään lisäapua pojalle, tuloksetta. Voiko oikeasti noin vain ohittaa lisätuen tarpeen? Näinkö myös koulussa tehdään? Tuöeva koulun aloitus kauhistuttaa jo nyt.

 

[miekin]

Meillä on nykyseillä ekaluokkalaisella dysfasia, erityisesti puheen tuottamisen ja ymmärtämisen alueella. Poika kävi eskarissa, joka oli hänen aiemman päiväkodin yhteydessä. Hänellä oli siis tukitoimia jo päiväkodissa (kelto, kili-ryhmä jne). Kun siirtyi eskariin, niin sinne haettiin ryhmäkohtainen avustaja (hänen ja yhden asperger-pojan nimiin). Eli eskarissa oli tilanne loistava, 17lasta, 3vaikutista aikuista + ryhmänkohtainen avustaja päivittäin. Lisäksi teki eskari paljon yhteistyötä pojan tulevan koulun kanssa, hän kävi jo eskarissa viikottaine rityisopettajan luona koulussa jne.
Kouluun meni tavaluokalle, koska kunnassa ei ollut sopivaa pien/erityisluokkaa. Siitä olivat neurologi ja neuropsykologi kyllä epäileväisiä, mutta päätimme kuitenkin kokeilla koulun aloitusta normaalin aikataulun puiteessa (itselleni suurin syy oli, että pojalla olivat kuitenkin hyvät lukuvalmiudet ja matemaattiset taidot + 90% samasta eskarista meni samalle luokalle ja poika sai vasta eskarissa kavereita). Rehtorin kanssa oli suunniteltu jo kaikki tarvittavat tukitoimen jne, heidän luokalla on melkein päivittäin luokanavustaja. Koulu on alkanut todella hyvin, tukitoimia ei ole tähän mennessä vielä tarvittu Oopettajakin sanoi, että ihan eri poika, mitä hän siirtopalaverien perusteella ajatteli. Toki, herkästi koitetaan reagoita tukitoimin heti, kun ongelmia ilmenisi, mutta toistaiseksi kaikki loistavasti.
Je sitä sanottiin meillekin, että kouluun oman avustajan saa nykyään ainoastaan monivammainen/liikuntarajoitteinen lapsi. Muille järjestetään opetus eritysopetuksen jne turvin.

Oliko ap teillä jo pojalla päiväkodissa tukitoimia?

 

["Surusilmä"]

Päiväkodissa oli jo tukitoimia. Ryhmäavustaja ja kelto. Harmi ettei tässä päiväkodissa ole eskaria ja nyt kun ollaan jouduttu vaihtamaan uuteen paikkaan ollaan taas aloitusruudussa :-( pväkodissa kaikki alkoi juuri rullaamaan hyvin ja nyt sitten taas joudutaan taistella samat asiat. Väsyttää!

 

[Tepadj]

En tarkoita tätä mitenkään loukkauksena, mutta miten tuntuu siltä, että lähes joka toisella lapsella on nykyään jokin neurologinen häiriö?

 

[Ei minusta]

kyllä joka toisella ole neurologista häiriötä?

En tiedä onko joku tutkinut että ovatko lisääntyneet, mutta vaikka olisivatkin niin siitä tuskin tulee syyttää ketään. Tämä asia kun ei ole itse päätettävissä.

Ja entisaikaan monetkin syrjäytyneet lapset/nuoret/aikuiset saattoivat olla juurikin niitä erityislapsia, jotka leimattiin häiriköiksi tms.
He tippuivat pyörän selästä jo heti alkuunsa. Nykyään ei noin tarvitse olla.

 

[Tepadj]

kyllä joka toisella ole neurologista häiriötä?

En tiedä onko joku tutkinut että ovatko lisääntyneet, mutta vaikka olisivatkin niin siitä tuskin tulee syyttää ketään. Tämä asia kun ei ole itse päätettävissä.

Ja entisaikaan monetkin syrjäytyneet lapset/nuoret/aikuiset saattoivat olla juurikin niitä erityislapsia, jotka leimattiin häiriköiksi tms.
He tippuivat pyörän selästä jo heti alkuunsa. Nykyään ei noin tarvitse olla.

Ainakin täällä palstalla tuntuu olevan lähes jokaisen muksulla jos jonkinlaista aspergeria ja adhd:ta. Vai onko se vaan niin, että se pieni vähemmistö on onnistunut kokoontumaan tähän samaan paikkaan?

 

["nuuh"]

Eikö kunnassanne ole starttiluokkaa? Ei taida olla vielä ihan normikoulukelpoinen.

 

[diudidiu]

En tarkoita tätä mitenkään loukkauksena, mutta miten tuntuu siltä, että lähes joka toisella lapsella on nykyään jokin neurologinen häiriö?

No tämän saman olen huomannut. Lapsi ei kasva eskarilaiseksi tai koululaiseksi yhdessä yössä, ei kukaan meistä vanhemmista voi olettaa terveen lapsen saavan yksilöllistä (erityis)ohjausta enää siinä vaiheessa. Mielestäni ei ole oikein, että ryhmän "diagnoosittomat" lapset jatkuvasti kärsivät siitä, että ryhmässä on useita "erityislapsia".

 

[miekin]

En tarkoita tätä mitenkään loukkauksena, mutta miten tuntuu siltä, että lähes joka toisella lapsella on nykyään jokin neurologinen häiriö?

Meillä on kolmesta lapsella yhdellä, joten ei ainakaan tämä "joka toisella lapsella" -teooria ei pidä paikkaansa
Täällä asia ehkä korostuu, koska niistä puhutaan anonyymisti varmaan enemmän. Vai kuinka paljon tiedät esim. omassa tuttavapiirissä noita "erityslapsia". Mä tunnen useita kymmenia lapsia ja oman pojan lisäksi yhden asperger-tapauksen, joten....

 

["vieras"]

[QUOTE="Surusilmä";27727367]Omaa avustajaa ollaan yritetty vaatia mutta eskarissa vedotaan resurssin tiukkuuteen. Oman avustajan saa kuulema vain monivammainen. Taistellaan asiasta vielä ja yritetään saada pojalle avustaja viimeistään ekaluokalle. Minusta on käsittämätöntä että lisätuentarve ohitetaan olankohautuksella ja vedotaan resurssien riittämättömyyteen. Olen vaatinut heitä järjestämään lisäapua pojalle, tuloksetta. Voiko oikeasti noin vain ohittaa lisätuen tarpeen? Näinkö myös koulussa tehdään? Tuöeva koulun aloitus kauhistuttaa jo nyt.[/QUOTE]

Mistä ihmeestä kuvittelet rahoja otettavan jokaisen vähänkin erityisen henkilökohtaisiin avustajiin? Erityisluokillakaan koulussa ei hieman omaasi vähän enemmän oireilevilla ole kuin 1-2 ryhmäavustajaa erityisopettajan lisäksi. Henkilökohtaisia avustajia on vain sellaisilla, jotka sitä tosiaan tarvitsevat, kuten pyörätuolissa olevat, jotka eivät pysty esim. itsenäisesti käymään vessassakaan.

Omani on erityisluokalla (SI-häiriöitä, dysfasia) ja heillä on luokassa vain yksi ryhmäavustaja, kummasti pärjäävät. Normaali luokka koulussa on huomattavasti suurempi, siellä integroituneena olevalla saattaa olle enintään jokunen erityisopettajan pitämä oppitunti normaaliin kouluaikaan ja mahdollisesti oman opettajan antamaa tukiopetusta. Kaikilla tavallisilla luokillakaan ei välttämättä ole edes ryhmäavustajaa. Useinmiten niitä löytyy alimmilta luokilta, mutta meidän isomman koululaisen luokassa sellaista ei enää ole.

 

[Ken guru]

En tarkoita tätä mitenkään loukkauksena, mutta miten tuntuu siltä, että lähes joka toisella lapsella on nykyään jokin neurologinen häiriö?

Veit jalat suustani. Tuo tuli ensimmäisenä mieleen kun luin aloituksen. Eikä millään pahalla, mutta tosiaan tuntuu että joka toinen on erityislapsi, ja siten niitä resursseja ei kyllä ymmärrettävästi aina löydykään jokaisen lapsen kohdalle.

 

[leijona76]

En tarkoita tätä mitenkään loukkauksena, mutta miten tuntuu siltä, että lähes joka toisella lapsella on nykyään jokin neurologinen häiriö?

Mun pojalla on. Mutta alalla työskentevänä en sano että jokatoisella. Harvemmassa ne ovat silti. Ajattelee paljonko suomessa on lapsia, kyllähän seassa on myös neurohäiriöisiä. Omani siirtyi normitarhasta alueelliseen pienryhmään josta pääsee myös pienryhmä eskariin ensivuonna. Ryhmässä nyt on 4 aik joista yksi elto, toinen erityisavustaja ja loput normihoitajia. Nykyään osataan tutkia ja huomata nämäkin erityislapset paremmin ja sekin voi tehä tuntua että jokatoisella. Ennenhän ne oli niitä häirikköjä jotka pääty tarkkikselle. Kuten mieheni. Jolla nyt aikuisena on todelttu syitä. Kun on osattu katsoa eritavalla.

 

[jikik]

Mielestäni sinun velvollisuutesi on laittaa lapsi yksityisen tarhan esikouluun. Jos ette pysty kommunikoimaan opettajan kanssa niin se tilanne ei ehkä siitä muutu harmittelemalla ja haukkumalla opettajaa ja hänen tapaansa toimia.
Monesti äidit luulevat tietävänsä lapsensa parhaan. Jos kerta olet varma että tiedät niin miten ihmeessä sallit lastasi kohtaan huonon käytöksen etkä siirrä yksityiseen tarhaan häntä? En itse ikinä sallisi jatkuvaa huonoa kohtelua lastani kohtaan.

Nyt on joulukuu ja eskarit alkoivat elokuussa. Mitä sinä oikein odotat? Ihmettä? TOIMI!

 

[leijona76]

Mielestäni sinun velvollisuutesi on laittaa lapsi yksityisen tarhan esikouluun. Jos ette pysty kommunikoimaan opettajan kanssa niin se tilanne ei ehkä siitä muutu harmittelemalla ja haukkumalla opettajaa ja hänen tapaansa toimia.
Monesti äidit luulevat tietävänsä lapsensa parhaan. Jos kerta olet varma että tiedät niin miten ihmeessä sallit lastasi kohtaan huonon käytöksen etkä siirrä yksityiseen tarhaan häntä? En itse ikinä sallisi jatkuvaa huonoa kohtelua lastani kohtaan.

Nyt on joulukuu ja eskarit alkoivat elokuussa. Mitä sinä oikein odotat? Ihmettä? TOIMI!

Yksityisessä ei juuri oo apuja erityislapsille. Kaikki ovat kunnallisen puolen juttuja. Itsekin oon ollu tilanteessa että todettu lapsen tarvitsevan apua mutta ei onnistu yksityisessä. Ryhmätkin voi olla isohkoja.

 

[jikik]

Yksityisessä ei juuri oo apuja erityislapsille. Kaikki ovat kunnallisen puolen juttuja. Itsekin oon ollu tilanteessa että todettu lapsen tarvitsevan apua mutta ei onnistu yksityisessä. Ryhmätkin voi olla isohkoja.

Saatat olla oikeassa osin. Uskon silti että kotiopetuskin yksityisopettajalla on parempi kuin se että lapsi on nyt yli 4 kuukautta itkenyt illat esikoulun takia.
Jos kukaan ei auta niin oman äidin sekä isän on tehtävä isoja muutoksia vaikka maksaisi mitä.


Edelleen mietin että elo - joulukuu ja mitään ei tapahdu.