V
"vieras"
Vieras
Ei ole koskaan ollut. Maha toiminut ihan ok, ennemmin löysällä ollut.
Ei ole koskaan ollut. Maha toiminut ihan ok, ennemmin löysällä ollut.
N
näillä mennään
Vieras
Jaa, no esikoiseni ilmeisesti on erittäin hoikka,,
Onhan hän laiha, mut kaiketi ihan normaali.
Välillä on enemmän ja vähemmän taistelua syömisistä, eniten hankaluuksia koin olleen sillon ku aloin vahtiin ruokailuja. Lopetti syömisen lähes kokonaan.
Neuvolasta on sanottu et "tyttö nyt vain kasvaa omaa käyräänsä", ja todellakin luotan siihen et kaikki on ok.
Onhan hän laiha, mut kaiketi ihan normaali.
Välillä on enemmän ja vähemmän taistelua syömisistä, eniten hankaluuksia koin olleen sillon ku aloin vahtiin ruokailuja. Lopetti syömisen lähes kokonaan.
Neuvolasta on sanottu et "tyttö nyt vain kasvaa omaa käyräänsä", ja todellakin luotan siihen et kaikki on ok.
V
"vieras"
Vieras
Oltiin aikoinaan tutkimuksissa ja mitään kelakiaa eli muuta ei löytnyt, hyvähän ne on tutkia pois, lapsi oli silloin alle 2v. Nykyään on 110 cm ja 18,5 kg ja ihan samaa painoluokkaa menee kuin minä itsekin aikoinaan olen mennyt. On vanha neuvolakortti tallella, nykyään niitten lasten vain pitäisi painaa niin kauheasti. Meillä syödään normaalia ruokaa, syö hyvin ja pieniä annoksia, ei ole pakkosyötetty. Turhaa siitä syömisestä on tehdä ongelmaa, aikoinaan siitä ressasin ja kun sait jotain ylimääräistä menemään, lapsi sitten oksensi sen pois, ei se vatsa vedä enempää.
[QUOTE="vieras";28601582]Kiitos, tämä oli juuri sitä mitä kaipasin! Joku joka tietää mitä on kun lapsi syö noin. Kuulostaa tutulle. Ehkä minun vain ei vain pitäisi stressata! Lapsi kasvanut suht tasaisesti, painokäyrä hienoisessa laskussa jatkuvasti muttei mitään romahdusta. Touhuta jaksaa! Eikö teille kukaan ole kauhistellut tuollaista syömistä? Meille on tuttavat ja kaverit siunailleet että eihän noilla eväillä voi elää ja varmaan tuo muiden" kokeneempien "suunnalta tuleva kommentti hermostuttaa..[/QUOTE]
Onhan siihen kommentoitu vaikka ja mitä, parhaimpia varmaan ollut anopin kommentit tyyliin 'miten toi on vielä hengissä?!'. Meillä on plussana ollut aivan ihanat th:t neuvolassa, jotka ovat kaikki (useampi ehtinyt olla) vakuutelleet vuosikymmenten kokemuksella, että lapset ovat erilaisia ja koska painoa kuitenkin tulee lisää ja lapset on kasvaneet hitaasti mutta varmasti jatkuvasti eikä ole tullut mitään romahduksia, niillä todennäköisesti on kaikki kunnossa. Paras neuvo minkä ihana vanha th mulle antoi, oli kuunnella omaa vaistoa. Minä äitinä tiedän parhaiten milloin lapseni voi huonosti. Se voi olla syömättä vaikka neljä päivää, mutta jos virtaa ja voimaa mennä riittää, se on ihan ok. Kyllä se jossain vaiheessa ottaa lusikan tai leivän kauniiseen käteen
:hug:
Onhan siihen kommentoitu vaikka ja mitä, parhaimpia varmaan ollut anopin kommentit tyyliin 'miten toi on vielä hengissä?!'. Meillä on plussana ollut aivan ihanat th:t neuvolassa, jotka ovat kaikki (useampi ehtinyt olla) vakuutelleet vuosikymmenten kokemuksella, että lapset ovat erilaisia ja koska painoa kuitenkin tulee lisää ja lapset on kasvaneet hitaasti mutta varmasti jatkuvasti eikä ole tullut mitään romahduksia, niillä todennäköisesti on kaikki kunnossa. Paras neuvo minkä ihana vanha th mulle antoi, oli kuunnella omaa vaistoa. Minä äitinä tiedän parhaiten milloin lapseni voi huonosti. Se voi olla syömättä vaikka neljä päivää, mutta jos virtaa ja voimaa mennä riittää, se on ihan ok. Kyllä se jossain vaiheessa ottaa lusikan tai leivän kauniiseen käteen
:hug:
V
"vieras"
Vieras
Onhan siihen kommentoitu vaikka ja mitä, parhaimpia varmaan ollut anopin kommentit tyyliin 'miten toi on vielä hengissä?!'. Meillä on plussana ollut aivan ihanat th:t neuvolassa, jotka ovat kaikki (useampi ehtinyt olla) vakuutelleet vuosikymmenten kokemuksella, että lapset ovat erilaisia ja koska painoa kuitenkin tulee lisää ja lapset on kasvaneet hitaasti mutta varmasti jatkuvasti eikä ole tullut mitään romahduksia, niillä todennäköisesti on kaikki kunnossa. Paras neuvo minkä ihana vanha th mulle antoi, oli kuunnella omaa vaistoa. Minä äitinä tiedän parhaiten milloin lapseni voi huonosti. Se voi olla syömättä vaikka neljä päivää, mutta jos virtaa ja voimaa mennä riittää, se on ihan ok. Kyllä se jossain vaiheessa ottaa lusikan tai leivän kauniiseen käteen
:hug:
Kiitos vielä
Nyt minäkin tiedän nuo viisaudet, meillä kun ei ole ollut onnea noin ihanista terkkareista! Päätän lopettaa stressaamisen nyt!
F
fjhj
Vieras
Meillä 3v joka oli 100cm ja 13 kg eikä yhtään oltu huolissaan. Sanoivat että onhan hän hoikka, mutta kasvaa tasaisesti käyrillään. Ja sisarukset on olleet samanlaisia hoikkeliineja. Lapsi syö ihan normaalisti, välillä enemmän välillä vähemmän. Yhtään en tuputa enkä pahemmin houkuttele syömään, sellaseen en vaan jaksa lähteä. Lapset kyllä syö sen mitä tarttee, siitä on turha tehdä mitään numeroa. Kaikki nyt vaan ei ole niin "kiinnostuneita" ruuasta. Toi isompikin alkoi syödä kunnolla, siis ihan isoja annoksia vasta 6v.
V
"vieras"
Vieras
Meidän hoikka poika söi jossain vaiheessa todella vähän ja vaikeasti. VArsinkin mummot kauhistelivat ja sen jälkeen lapsi oli syömättä päiviä. Säikähti kai jotenkin kommentteja. Herkkä lapsi. Päätin itse, etten enää huomioi syömistä. Syö jos syö ja jollei, en sano mitään. Aikaa myöten jännitys syömistä kohtaan hävisi ja alkoi vähitellen syödä ihan reippaita annoksia. Mutta silti, yhä vieläkin jo koululainen lopettaa syömisen hetkeksi, kun mummo vetää laiha-poika valituksen.
V
"Vierailija"
Vieras
lapsi voi hyvin ja kukaan muu ei ole huolissaan niin kannattaako miettiä mistä tuo tunne tulee? Oletko itse ollut hoikka/pieni lapsena ja sinulle tai vanhemmillesi on siitä huomauteltu? Itselläni oli nimittäin ihan vastaava tilanne ja juttelin siitä neuvolapsykologin kanssa. Huolestuminen olikin sitten asia, joka peitti muuta. Kaikki lapset nirsoilevat jossain määrin ja jos lapsi kasvaa ja kehittyy ja nirsoilusta huolimatta tarjoatte monipuolista ruokaa niin kaikkihan on hyvin.
Todennäköisesti saatat itse pahentaa "ongelmaa", sillä kyllähän lapsi ymmärtää, että joku siinä ruokailussa mättää ja että siihen liittyy jotain erityistä. Kannattaa siis itse koettaa hillitä omia reaktioita ja tunteita ja jättää kommentoijat omaan arvoonsa. Lapsen kuullen hänen kokoaan tai syömistään ei nyt ainakaan saa antaa kommentoida.
Todennäköisesti saatat itse pahentaa "ongelmaa", sillä kyllähän lapsi ymmärtää, että joku siinä ruokailussa mättää ja että siihen liittyy jotain erityistä. Kannattaa siis itse koettaa hillitä omia reaktioita ja tunteita ja jättää kommentoijat omaan arvoonsa. Lapsen kuullen hänen kokoaan tai syömistään ei nyt ainakaan saa antaa kommentoida.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Vierailija";28602451]lapsi voi hyvin ja kukaan muu ei ole huolissaan niin kannattaako miettiä mistä tuo tunne tulee? Oletko itse ollut hoikka/pieni lapsena ja sinulle tai vanhemmillesi on siitä huomauteltu? Itselläni oli nimittäin ihan vastaava tilanne ja juttelin siitä neuvolapsykologin kanssa. Huolestuminen olikin sitten asia, joka peitti muuta. Kaikki lapset nirsoilevat jossain määrin ja jos lapsi kasvaa ja kehittyy ja nirsoilusta huolimatta tarjoatte monipuolista ruokaa niin kaikkihan on hyvin.
Todennäköisesti saatat itse pahentaa "ongelmaa", sillä kyllähän lapsi ymmärtää, että joku siinä ruokailussa mättää ja että siihen liittyy jotain erityistä. Kannattaa siis itse koettaa hillitä omia reaktioita ja tunteita ja jättää kommentoijat omaan arvoonsa. Lapsen kuullen hänen kokoaan tai syömistään ei nyt ainakaan saa antaa kommentoida.[/QUOTE]
Vielä palasin kurkkaamaan tätä aloittamaani eilistä ketjua... Ihana että vielä kommentteja tullut! Olet aivan oikeassa tässä että tunteita ei saisi ruokailuun liittää!!! Olen huomannut tuon merkityksen, mutta välillä hermo vain palaa kun pöydässä tehdään kaikkea muuta paitsi syödään. Yritän taas kasata itseni ja suhtautuu ruokaan vain ruokana eikä välittää jos lapsi ei syö.
Olen itse ollut todella laiha pienenä ja hyvin hoikka aina raskauteen saakka. Ihan samaa on kuulemma oma äitini huokaillut aikoinaan ja ollut todella huolissaan. Itseltäni huomaan ruokahalun olevan todella pieni, jopa lähes olematon. Illalla saatan muistaa että olen aamupalalla vähän syönyt. Ehkä minä pelkään että lapsella joku harvinainen tauti ettei nälkää tunne oikein ollenkaan...
Todennäköisesti saatat itse pahentaa "ongelmaa", sillä kyllähän lapsi ymmärtää, että joku siinä ruokailussa mättää ja että siihen liittyy jotain erityistä. Kannattaa siis itse koettaa hillitä omia reaktioita ja tunteita ja jättää kommentoijat omaan arvoonsa. Lapsen kuullen hänen kokoaan tai syömistään ei nyt ainakaan saa antaa kommentoida.[/QUOTE]
Vielä palasin kurkkaamaan tätä aloittamaani eilistä ketjua... Ihana että vielä kommentteja tullut! Olet aivan oikeassa tässä että tunteita ei saisi ruokailuun liittää!!! Olen huomannut tuon merkityksen, mutta välillä hermo vain palaa kun pöydässä tehdään kaikkea muuta paitsi syödään. Yritän taas kasata itseni ja suhtautuu ruokaan vain ruokana eikä välittää jos lapsi ei syö.
Olen itse ollut todella laiha pienenä ja hyvin hoikka aina raskauteen saakka. Ihan samaa on kuulemma oma äitini huokaillut aikoinaan ja ollut todella huolissaan. Itseltäni huomaan ruokahalun olevan todella pieni, jopa lähes olematon. Illalla saatan muistaa että olen aamupalalla vähän syönyt. Ehkä minä pelkään että lapsella joku harvinainen tauti ettei nälkää tunne oikein ollenkaan...