Erinoamiset äidit! Ja minä kateellinen...

[Huoh]

Onko muilla samaa ongelmaa? Minulla on muutama ystävä jotka ovat ihan järjettömän hyviä äitejä. Puhuvat aina todella kauniisti lapsille, huomioivat joka tilanteessa, ovat johdonmukaisia, tietävät miten toimia joka tilanteessa. Eivät siis mitään bessewissereita muille, omalla tavallaan vaan, ihan oikeasti hyviä.

Minulle tulee aina näiden äitien seurassa ankea olo. Minäkin haluan olla hyvä lapsilleni ja yritän parhaani. Silti minusta tuntuu etten ikinä yllä tällaiseen äitiyteen ja tulen asiasta, lähinnä omien lasteni vuoksi surulliseksi.

Olen tavallinen äiti, en juo, polta ja yritän elää mieheni kanssa siten että lapsilla olisi hyvä olla. Omassa menneisyydessäni on kipupisteitä, joita olen omasta halustani käynyt terapiassakin läpi. Pelkään kuitenkin etten menneisyyteni vuoksi voi koskaan tulla niin hyväksi äidiksi kuin osa ystävistäni.

 

[mie]

olet paras äiti omille lapsillesi

 

[Peppari]

Minä olen inhottava ja vittumainen äiti. En kadehdi muita äitejä, enkä pidä heitä sen parempina kuin itsekään olen.

 

[mie]

et sä kavereides äitiyttä koko ajan näe, kukaan ei ole täydellinen

 

[piilo]

Mutta kun sinä olet lapsillesi hyvä äiti!!!
Perusturvallisuus jos ja kun on kohdallaan, niin olet hyvä äiti. Lopeta vertailu muihin äiteihin. Tiedätkö, nuo erinomaiset äidit saattaa kokea aivan samoin, että eivät ole tarpeeksi hyviä jne.

 

[öö]

Minä olen inhottava ja vittumainen äiti. En kadehdi muita äitejä, enkä pidä heitä sen parempina kuin itsekään olen.

Jos olet inhottava ja vittumainen, niin mikä susta tekee hyvän äidin?

 

[Ansssku]

sinä voit ystäviesi silmissä olla juuri tuo erinomainen äiti :flower:
jokainen on paras äiti omille lapsilleen.

 

[lol]

sinä voit ystäviesi silmissä olla juuri tuo erinomainen äiti :flower:
jokainen on paras äiti omille lapsilleen.

Ja paskat on!! Ota ne vaaleapunaset lasit pois päästä

 

[h]

Kuule, mistäs tiiät vaikka huutasivat kotona lapsilleen yms.? Toiset on sellasii, et julkisesti niin pörfektei, mut omassa kotona sitte..

 

[Annu]

Onko muilla samaa ongelmaa? Minulla on muutama ystävä jotka ovat ihan järjettömän hyviä äitejä. Puhuvat aina todella kauniisti lapsille, huomioivat joka tilanteessa, ovat johdonmukaisia, tietävät miten toimia joka tilanteessa. Eivät siis mitään bessewissereita muille, omalla tavallaan vaan, ihan oikeasti hyviä.

Minulle tulee aina näiden äitien seurassa ankea olo. Minäkin haluan olla hyvä lapsilleni ja yritän parhaani. Silti minusta tuntuu etten ikinä yllä tällaiseen äitiyteen ja tulen asiasta, lähinnä omien lasteni vuoksi surulliseksi.

Olen tavallinen äiti, en juo, polta ja yritän elää mieheni kanssa siten että lapsilla olisi hyvä olla. Omassa menneisyydessäni on kipupisteitä, joita olen omasta halustani käynyt terapiassakin läpi. Pelkään kuitenkin etten menneisyyteni vuoksi voi koskaan tulla niin hyväksi äidiksi kuin osa ystävistäni.

Ymmärrän! Minä juuri huusin 4-vuotiaalleni, joka jälleen kerran meni avojaloin hiekkaiseen tuulikaappiin ja sen jälkeen tepasteli yläkertaan. Minkä ihmeen takia, tuhansista sanomisista huolimatta, ei tuon ikäinen ymmärrä, että hiekkaiseen eteiseen ei mennä lampsimaan!!

 

[just]

sinä voit ystäviesi silmissä olla juuri tuo erinomainen äiti :flower:
jokainen on paras äiti omille lapsilleen.

Ai sellanenki joka hakkaa lastaan? Laiminlyö muuten jne?

 

[sama]

Minusta tuntuu, että olen välillä oikea hirviöäiti. Teen rankkaa työtä ja työpäivän jälkeen ei jaksaisi yhtään kuunnella tappelua jostakin typerästä lelusta. Välillä tuntuu, että en muuta teekään kuin huudan. Tuttavapiirissä on niin rauhallisia lapsia ja äitejä, että välillä on masentunut olo asiasta.

 

[kamala]

Ymmärrän! Minä juuri huusin 4-vuotiaalleni, joka jälleen kerran meni avojaloin hiekkaiseen tuulikaappiin ja sen jälkeen tepasteli yläkertaan. Minkä ihmeen takia, tuhansista sanomisista huolimatta, ei tuon ikäinen ymmärrä, että hiekkaiseen eteiseen ei mennä lampsimaan!!

Hui! Miksi ihmeessä huusit? Eihän nyt hiekka yläkerrassakaan maailmaa kaada! Olisit siivonnut hiekat pois eteisestä, jos noin kyrsii...

 

[...]

Mä luotan siihen faktaan että _kukaan_ ei oo täydellinen. Toisilla on pitempi pinna kuin toisilla, ja lapsetkin on niin eri luontosia että jotkut oikeesti saa niitä enkeleitä ja toiset vähän tempperamenttisempia lapsia, tää vaikuttaa pitkälti vanhempien jaksamiseen.

Ite voi toki kiinniittää huomiota siihen, että miten lasten temppuihin asennoituu ja vetääkö niitit pienimmästäkin. Pitää osata himmata ni ei tuu aina turhaa huudettua.

Ja AIVAN varmasti nää täydellisyyttä hipovat äiditkin menettää hermot himassa ku kukaan ei oo näkemässä. Monihan meistä on ns. vieraskoreita eikä tulis itellekkään mieleen huutaa kylässä omillekkaan lapsille samaan malliin kuin kotona.

 

[mum]

Kukaan ei oo täydellinen, se julkiskuva on aina siloteltu. Vähän sama kuin facebookkailijat, elämä on aina tosi ihanaa ja jännää ja kaikee tapahtuu koko ajan mut kummasti on aina vaan aikaa roikkua naamakirjassa tuntitolkulla. Älä välitä. Elät omaa elämääsi ja rakastat lapsiasi, se riittää. Alemmuudentunnetta tai kateutta ei kannata tuntea.

 

[juu ei]

Ällöttää enemmän äidit, jotka llässyttävät kauniista kun lapsi määrää kaikesta ja kiukuttelee. Narsistia kasvatetaan ilman rajoja.

 

[vieras]

Ymmärrän! Minä juuri huusin 4-vuotiaalleni, joka jälleen kerran meni avojaloin hiekkaiseen tuulikaappiin ja sen jälkeen tepasteli yläkertaan. Minkä ihmeen takia, tuhansista sanomisista huolimatta, ei tuon ikäinen ymmärrä, että hiekkaiseen eteiseen ei mennä lampsimaan!!

Hui! Miksi ihmeessä huusit? Eihän nyt hiekka yläkerrassakaan maailmaa kaada! Olisit siivonnut hiekat pois eteisestä, jos noin kyrsii...

En mäkään ymmärrä, että tuollaisen pikkujutun takia pitää oikein HUUTAA lapselle. lapset nyt vaan on sellaisia, etenkin tuon ikäiset, ettei ne aina muista mitä on sanottu. Ainakin omani elää välillä niin omissa mielikuvitusmaailmoissaan, että hyvä kun näkee ja kuulee mitä ympärillä tapahtuu.

Jos oikeasti haluat opettaa lapsellesi tuota asiaa, miksi huudat, miksi et laita siivoamaan niitä hiekkoja pois? Tai ainakin auttamaan niiden siivoamisessa.

 

[vieras]

Mä kuulun sitten varmaankin näihin erinomaisiin äiteihin. Jaksan selittää lapsille asioita, puhua nätisti, jaksan kuunnella lapsen asioita, keksiä virikkeitä ja hassutteluja. Tosin mulla on ihan oma lehmä ojassa tässä asiassa. Katsokaas, kun niiden kanssa pääsee paaaaaljon helpommalla siten. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! Tiedän, että jos sorrun itsekin kiukuttelemaan, lasten kiukku vain yltyy ja kohta huudetaan kaikki.

Tosin osaan kyllä julkisillakin paikoilla sanoa tiukasti jos tarv vaatii. En koskaan huuda, mutta muillakin keinoin pitää lapset saada kuriin.

 

[Vernalis]

sinä voit ystäviesi silmissä olla juuri tuo erinomainen äiti :flower:
jokainen on paras äiti omille lapsilleen.

Tämä kommentti tympii joka kerta ja nostaa karvat pystyyn.
Kaikki ei kyllä ole parhaita äitejä lapsilleen!

 

[dfdf]

Ällöttää enemmän äidit, jotka llässyttävät kauniista kun lapsi määrää kaikesta ja kiukuttelee. Narsistia kasvatetaan ilman rajoja.

Sama juttu. Lässyttäjä-äidit kasvattavat pikkuterroristeja ja tulevia koulukiusaajia.

Toisaalta, mistä ap tiedät, millaista menoa näillä on kulissien takana. Voi olla, että äideillä on toinen ääni kellossa. Itsekin aina siistin käytöstäni muiden ihmisten aikana.

 

[a-p-u-a]

Ymmärrän! Minä juuri huusin 4-vuotiaalleni, joka jälleen kerran meni avojaloin hiekkaiseen tuulikaappiin ja sen jälkeen tepasteli yläkertaan. Minkä ihmeen takia, tuhansista sanomisista huolimatta, ei tuon ikäinen ymmärrä, että hiekkaiseen eteiseen ei mennä lampsimaan!!

Hui! Miksi ihmeessä huusit? Eihän nyt hiekka yläkerrassakaan maailmaa kaada! Olisit siivonnut hiekat pois eteisestä, jos noin kyrsii...

Sä elät varmaan aika läävässä jos et tota tajua.

 

[juu ei]

Just, kun nikojannika hakkaa toista tai vie toiselta mopon alta, niin äiti rauhallisesti lässyttää, että äläs nyt kulta hakkaa kun toista sattuu.
Halveksin näitä jotka eivät suutu koskaan kakaroilleen.

 

[Annu]

Ymmärrän! Minä juuri huusin 4-vuotiaalleni, joka jälleen kerran meni avojaloin hiekkaiseen tuulikaappiin ja sen jälkeen tepasteli yläkertaan. Minkä ihmeen takia, tuhansista sanomisista huolimatta, ei tuon ikäinen ymmärrä, että hiekkaiseen eteiseen ei mennä lampsimaan!!

Hui! Miksi ihmeessä huusit? Eihän nyt hiekka yläkerrassakaan maailmaa kaada! Olisit siivonnut hiekat pois eteisestä, jos noin kyrsii...

Eilen illalla imuroin eteisen ja jostain syystä siellä oli jo tänä aamuna läjä hiekkaa. Eihän sitä huutaa saisi, mutta ku ei jaksa sitä turhaa sotkemista ihan heti aamusta.

 

[Annu]

Ymmärrän! Minä juuri huusin 4-vuotiaalleni, joka jälleen kerran meni avojaloin hiekkaiseen tuulikaappiin ja sen jälkeen tepasteli yläkertaan. Minkä ihmeen takia, tuhansista sanomisista huolimatta, ei tuon ikäinen ymmärrä, että hiekkaiseen eteiseen ei mennä lampsimaan!!

Hui! Miksi ihmeessä huusit? Eihän nyt hiekka yläkerrassakaan maailmaa kaada! Olisit siivonnut hiekat pois eteisestä, jos noin kyrsii...

En mäkään ymmärrä, että tuollaisen pikkujutun takia pitää oikein HUUTAA lapselle. lapset nyt vaan on sellaisia, etenkin tuon ikäiset, ettei ne aina muista mitä on sanottu. Ainakin omani elää välillä niin omissa mielikuvitusmaailmoissaan, että hyvä kun näkee ja kuulee mitä ympärillä tapahtuu.

Jos oikeasti haluat opettaa lapsellesi tuota asiaa, miksi huudat, miksi et laita siivoamaan niitä hiekkoja pois? Tai ainakin auttamaan niiden siivoamisessa.

Oonko minä ainoa, jolla vain pinna palaa...kyllähän minä sen ymmärrän, että 4v on vielä pieni, eikä hän kiusallaan moista tee...mutta ku ei vaan aina jaksais.

 

[vieras]

Ymmärrän! Minä juuri huusin 4-vuotiaalleni, joka jälleen kerran meni avojaloin hiekkaiseen tuulikaappiin ja sen jälkeen tepasteli yläkertaan. Minkä ihmeen takia, tuhansista sanomisista huolimatta, ei tuon ikäinen ymmärrä, että hiekkaiseen eteiseen ei mennä lampsimaan!!

Hui! Miksi ihmeessä huusit? Eihän nyt hiekka yläkerrassakaan maailmaa kaada! Olisit siivonnut hiekat pois eteisestä, jos noin kyrsii...

En mäkään ymmärrä, että tuollaisen pikkujutun takia pitää oikein HUUTAA lapselle. lapset nyt vaan on sellaisia, etenkin tuon ikäiset, ettei ne aina muista mitä on sanottu. Ainakin omani elää välillä niin omissa mielikuvitusmaailmoissaan, että hyvä kun näkee ja kuulee mitä ympärillä tapahtuu.

Jos oikeasti haluat opettaa lapsellesi tuota asiaa, miksi huudat, miksi et laita siivoamaan niitä hiekkoja pois? Tai ainakin auttamaan niiden siivoamisessa.

Oonko minä ainoa, jolla vain pinna palaa...kyllähän minä sen ymmärrän, että 4v on vielä pieni, eikä hän kiusallaan moista tee...mutta ku ei vaan aina jaksais.

No, onko se huutaminen ollut kovinkin tehokas tapa? Onko lapsi oppinut jotain sen huutosi seurauksena? Jos on, sittenhän se on teillä toiminut. Jatka samaan malliin. Meillä huutaminen ei auta mitään, tulee vaan kaikille paha mieli. Siksi meillä toimitaan eri tavalla.