Erimielisyyttä...

Onko kelläkään muulla tuottanut miehen kanssa eripuraa lasten lukumäärä?
Meillä ensin oli kummallakin haaveena 2 palleroa, no niistä yksi jo meille siunaantunut. Poika nyt 8kk ja oikea silmäterä koko suvulle.
No mieheni tuossa mainitsi sitten, että hän tahtoisikin jo 3 lasta. Ei siinä tietenkään mitään, mutta tällähetkellä se tuntuu aika kaukaiselta haaveelta minusta. Mietin vain, että kohta niitä on sitten jo neljä. Lapset ovat aivan ihania ei sillä.

Täällä vaan vaahtoon, että monta lasta ja kun on niin valitettavan ikävää ettei toisille ollenkaan. Musta se vaan on niin väärin ja sitten noille kaiken maailman narkkareille sun muille noita pienokaisia näyttää siunaantuvan kun sieniä sateella.

 

monelle niitä ei suoda ollenkaan....ole onnellinen jokaisesta lapsesta jonka vaan saat...

 

Pienet on murheet jos tapellaan montako lasta tehdään. Meille kaikille kun ei suoda sitä yhtäkään. prkl!

 

Kylläkin tuossa mainitsin turhaan vaahtoavani, kun kaikille sitä mahdollisuutta ei suoda... mutta ei näköjään myös osata sisäistää viestejäkään.

Toki olen onnellinen jokaisesta lapsesta.

Anteeksi nyt vain kun kysäisin onko muilla vast. tilannetta

 

Niin näinhän alkuperäinen totesi että kaikki eivät lapsia se on vain karu fakta niinkuin se että joku syntyy rikkaaseen perheeseen, joku alkoholisti perheeseen tai joku syntyy vammaisena jne..
Enemmistön ja itseni puolesta kuitenkin sanon että lasten määrää saavat ne suunnitella joille niitä Jumala suo.
Meillä on eripäin kuin ap:llä. Minä haluaisin 3 lasta ja mieheni 2. Miehellä on haave tästä perisuomalaisesta kuvasta poika ja tyttö. Itse tiedostan vallan hyvin, että emme välttämättä saa yhtään ja minulle sukupuolen ei ole väliä. Jotenkin se yhteisymmärrys olisi kuitenkin löydyttävä...

 

Kun mie olin 8v ja kysyttiin mikä haluan olla isona, ajattelin että Äiti. minusta se oli jo silloin elämän tärkein ura. halusin 14 lasta. tottakai liioittelua, mutta olin lapsi ja halusin saada vähintään yhtä monta ku mummi (13).
Ajan myötä haave suurperheestä on säilynyt mutta kuitenkin realisoitunut. luku on laskenut. nykyään ajatelen että 3-4 on paras luku suurperheelle tässä maailman ajassa. pitäähän sitä keretä töissäki käydä eikä vaan koko ajan mammalomalla; lapset kun tarvii ruokaa ja vaatteita.

nyt meillä on kaksi lasta.3,5 v ja 6kk. olen nyt mammalomalla ja syksyllä olisi aikomus viedä opinnot loppuun ja päästä kiinni työelämään. on tarkoitus pistää lähiaikoina kierukka; sen käyttöikä on just sen verran että ehtii vielä saada yhden tai kaksi ennen kuin täytän 30.

 

Jokaisen elämä on oma ja jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa. Jos joku kärsii lapsettomuudesta niin ei lapsellisten tarvitse tehdä lapsia lapsettomien edestä. Jokainen ""tekee"" lapsia niin monta kuin tuntuu hyvältä ja on mahdollista.

Mä en ymmärrä tätä ajattelua, että jos jollakin on suurempi murhe niin kaikki muut murheet ovat toisarvoisia. Jokaisella on omat murheensa.

 

Me ollaan miehen kanssa yritetty lasta jo kohta vuoden päivät. Ollaan kyllä jo puhuttu, että jos ei lasta siunaannu, niin se ei ole katastrofi meille ja meidän suhteelle. Me ollaan näinkin onnellisia; rakastetaan toisiamme älyttömästi, talousasiat ovat paremmin kuin hyvin, ihania ystäviä ja sukulaisia ympärillä. Emme aio jäädä murehtimaan, jos lasta ei tule. Tietysti yritämme koko ajan ja toivomme että tärppää, mutta jos ei niin ei. Olemme miehen kanssa onnellisia kahdestaan, sanoi kuka tahansa mitä haluaa.