Erilaiset toiveet

[Marielle]

Hei,

Olen 25-vuotias nainen ja asun avoliitossa saman ikäisen miehen kanssa.
Arki on mieheni mielestä alkanut tökkimään. Hän ei osaa sanoa siihen syytä, vaikka ennen olemme pystyneet puhumaan suhteestamme avoimesti. Luulen, että se johtuu minusta: olen kristitty, koska toivoisin avioliittoa. Hihhulille avioton seksi on syntiä. Toki olemme sitä harrastaneet, mutta viime kuukausina harvemmin, koska omatunto kolkuttaa todella usein.
Olemme puhuneet myös tulevaisuudesta. Mieheni ei tahdo lapsia ja minä tahtoisin. Hänelle riittää pelaaminen, dokaaminen ja "kassien" tyhjennys.

Itse tahtoisin jo edetä elämässä: saada lapsia, vastuullisuus ja henkisesti tukeva jalusta. Mies sen sijaan on nihilisti. Hän ei tahdo lapsia tähän maailmaan, ei arvosta avioliittoa pätkän vertaa ja toivoo vain ihmiskunnan "posahtamista".
Nyt kun tätä kirjoitan, niin ajattelen, että minkälaisia otuksia miun tielle aina osuukaan..

Mitä mieltä te Ellit olette tilanteestani? Mitä tekisitte? Tietenkään ketään ei voi muuttaa, mutta.. Toivoisin, ettei mitään vittuiluja tulisi, koska tässä alkaa olla aika poikki kaikkien ajatustensa kanssa..

 

[just jooo]

keksi parempi

 

[Sivupersoona]

Kyllähän teidän elämänarvot poikkeavat toisistanne aikalailla.

Ensimmäisenä tuli mieleen, mikä teitä sitten yhdistää?

Josko kuitenkin olisi helpompaa etsiä mies jolla arvot ovat samansuuntaiset arvojenne kanssa.

Ei sekään helppoa ole, jos loppuelämänne joudutte elämään toisen ehdoilla.

Eikö sieltä uskovien joukosta löydy sopivaa miesehdokasta?

Yleensäkin siinä alussa kannattaa olla tiukempi, jos avioliitto on ehdoton edellytys, niin yhteen kannattaa muuttaa vasta, kun olette avioitunut. Silloin se myös tuntuu ihan erilaiselta, kun vuosien yhdessäasumisen jälkeen avioituminen.