Erilaiset suunnitelmat

[K]

Mitä mieltä olette seuraavasta:

Minä haluan matkustella ja muuttaa pois kotikaupungistani johonkin suurempaan kaupunkiin ainakin joksikin aikaa. Avomieheni haluaa asua edelleen täällä ja ostaa jo omakotitalon. Hänellä on työ, minulla ei. Saisin töitä varmasti jostain, missä niitä olisi enemmän tarjolla. Olemme vasta 23-vuotiaita. Kuitenkin loppujen lopuksi haluamme samaa asiaa, omakotitalon, lapsia, koiran ja muut perinteiset.

Mitä voin tehdä? Miten saan avomieheni mukaani tai mikä kompromissiksi? Hän ei halua luopua työstään vaikka onkin puhunut uudesta työpaikasta. Minulla on kaipuu suurempaan kaupunkiin ja haluaisin nähdä, millaista elämä siellä voi tarjota. En halua jämähtää tänne pikkukaupunkiin ja tuntea myöhemmin jääneeni jostain paitsi. En kuitenkaan halua kaukosuhdetta enkä eroa...

 

[Mene hyvä tyttö]

Eihän tuossa auta muu kuin punnita, mikä sinulle on tärkeintä. Suuremman kaupungin mahdollisuudet, vai mies jota rakastat?

Ei se iso kaupunki yksinään ketään onnelliseksi tee. Toisaalta kyllä mitään ei kadu enempää kuin asioita jotka on jättänyt tekemättä. Olette vielä todella nuoria asettumaan aloillenne, kyllä sitä ehtii myöhemminkin.

 

[Annu]

Jos miehesi kanssa haluatte samoja asioita, omakotitalon, lapsia, koiran ym, ja nämä kaikki siis toistenne kanssa, niin mitä erityistä joku suurempi kaupunki siihen voisi lisää tarjota?

Sitä paitsi lasten kannalta on aina parempi, mitä pienemmässä kylässä asuu. No, tätä nyt ei ehkä tässä vaiheessa tarvitse ajatella.

Ehkä ajattelet omaa mahdollista työpaikkaasi. Mutta jos saat hyvän työpaikan suuremmasta kaupungista, sinne on sitten jäätävä, eikä vain ""olla jonkin aikaa.""

Olen ikäni asunut pikkukaupungissa, enkä ole mistään jäänyt paitsi. Ei nykyään tarvitse ""jämähtää"" minnekään. Joskus on kivaa käydä isossa kaupungissa ostoksilla ja muuten. Syrjäkyliltäkin pääsee maailmalle matkustelemaan. Mutta mitään sen ihmeempää en usko maailman minulle voivan tarjota, kuin sen, mikä minulla jo on. Tärkeintä on rakkaus ja sopusointu toisen ihmisen kanssa.

Ymmärrän kyllä tuon kaipuusi, kun olet noin nuori. Ehkä teidän ei kannata vielä ostella omakotitaloja, ennen kuin tämä asia on selvitetty keskenänne.

 

[Niki]

Mikä olisi tämä `suurempi´kaupunki?
Helsinki on kiva paikka kesällä, asunnon saat kaupungilta kun olet asunut siellä vuoden ( ?veneessä?), ellet vuokraa yksityiseltä, jolloin maksat 3-6kk vuokraennakot ja et voi olla varma vuokraisännän luotettavuudesta. Töitä saat ihan varmasti alata kuin alalta, se asuminen vaan ei ole I H A N yhtä edullista kuin kotikaupungissasi.
Ja liikkuminen, mieluummin porukassa ja selvinpäin eikä öiseen aikaan, humalaiset ja yksinäiset naiset/miehet ovat hyviä ryöstön ja raiskauksien kohteita niin öisin kuin tietenkin päivälläkin!
En halua pelotella, mutta nämä ovat tosiasioita, olet nuori tahdot kokea ja nähdä paljon. Tietenkin kaikki voi mennä hyvin, mutta kokemuksesta voin sanoa, että siihen ´menoon` kyllästyy; palkka on just sen verran, et saat vuokran maksettua, eikä sitten paljon muuhun jääkään, kun pitää ajatella sitä seuraavan kuun vuokraa! Niin ja mahdollisuuksia on paljon; voithan saada tosi hyvä palkkaisen työpaikan ja ostaa itsellesi osakkeen jne....

 

[Inhorealisti]

Kuten joku jo kirjoittikin, harva katuu tekemisiaan enemman kuin tekemattajattamisiaan. Ei minulla ainakaan aikoinaan auttanut maailmannakemisentuskaan muu kuin ulkomaille muutto. Virkavapaata, kamppa vuokralle ja menoksi.

Kuten olen omassa elamassani todistanut, sen jalkeenkin voi saada omakotitalon ja perheen, jos silta tuntuu. Tosin mikaanhan ei ole niin varmaa kuin epavarmuus, mutta pakko se vaan on jatkaa matkaa, jos silta tuntuu.

Siksi toisekseen te olette viela tosi nuoria asettmaan aloillenne. Joko miehesi muuttaa mielensa ja lahtee mukaan, tai sitten vaihtoehtona ovat ne itsesi inhoamat ero tai kaukosuhde.

 

[stadi+lande fani]

Huomioimatta tarkemmin alkuperäistä kysyjää niin on kyllä pakko kkommentoida tätä helsinki-esimerkkiä (kyseisessä kaupungissa asuvana ja tänne siis landelta muuttaneena) että yhtäkään kämppää en oo nähny josta maksaisin 3 kk vuokraennakkoja enemmän (2 aika vakio) ja jopa opiskelijan statuksella töitä etsineenä ihmettelen suuresti mikä niin huonosti palkattu työ on etteikö olisi varaa maksaa tämän kaupungin asuntojen vuokria.Totta,OVAT turhan korkeat,siihen myönnyn, mut täytyisköhän sitä nyt sitten asua ihan keskellä keskustaa ja hillittömän kokoisessa kämpässä.Kaksin jos asuu niin alkaa itse asiassa olla jo ihan ok-vuokran asuntoja..

Ihan vaan tiedoksi vaikei kyysyjä alunperin kai mistään Helsingistä nimenomaan puhunut.

Ja niin,nuorena naisena ja näitä katuja myös yksin tallanneena joitakin vuosia..ei oo ikinä ollu mitään edes läheltä piti tilanteita ryöstöjen/raiskausten suhteen,ei ees tutuille oo käyny.

Ja vuodenajoista vielä..kesä nyt on kiva kaikkialla..landella se talvi vasta surkea onkin!!

 

[tsemppiä]

Suosittelisin kokeilemaan siipiä jossakin muualla välillä kuin siellä pikkuisessa kotikaupungissa.

Uskon sitäpaitsi, että kun olet pakkaamassa matkalaukkuja, poikaystäväsi tulee toisiin aatoksiin ja päättää lähteä messiin.

Minulle ainakin kävi niin enkä ole päivääkään katunut, että lähdin. Minulla oli poikaystävä, joka olisi myös halunnut jämähtää jo aloilleen, mutta itse olin vasta 21-vuotias eikä olisi tullut mieleenikään jäädä paikoilleen. Sain opiskelupaikan 500 km:n päästä lapsuudenmaisemistani ja muutto oli edessä syksyllä. Pitkin hampain poikaystäväni hyväksyi, että lähdin, mutta vaikeroi, miten ikävä on. Lopulta sain houkuteltua hänet mukaani. Myöhemmin hän sanoi, että oli tosi hyvä, että lähdettiin yhdessä pois. Ihmisen on hyvä nähdä muutakin kuin sen oman kylän k-kauppa.

Jos et nyt lähde, tulet katumaan sitä aina ja ikuisesti. Kyllä se poikaystävä mukaan lähtee, kun näkee, miten tosissasi olet. Noin nuorena ei ehdottomasti kannata jämähtää vielä paikoilleen. Kannattaa kierrellä maailmaa ja katsella vähän ympärilleen. Kyllä sinne naimisiin ja vauvan pyllyjä ehtii pesemään myöhemminkin.