RouvaHuldaHuoleton
ennen esikoista kärsin järkyttävästä synnytyspelosta, mutta se on nyt tiessään kun odotan kakkosta. Mutta nyt olen alkanut nähdä painajaisia siitä vuodeosastosta, jolla olin/olen menossa taas keväällä. Mulla oli siellä monesta syystä kamalaa, sillä hoitajat olivat pahimmillaan ilkeitä ja parhaimmillaan jättivät täysin huomiotta. En saanut mitään apua enkä tukea, päin vastoin. Nukuin yhteensä 3h koko aikana.
Ihan pari esimerkkiä, jos kerron kaiken niin menee koko päivä lukiessa:
Mulla romahti paineet ja hb synnytyksen jälkeen niin että pyörtyilin. Minut synnytyssalista saattaneet kätilöt sanoivat, että älä missään nimessä nouse yksin sängystä aamulla, vaan soita hoitaja paikalle kun heräät. Aamulla mulle tuotiin sitten aamupala, soitin kelloa ja sain vihaisen vastauksen sisäpuhelimesta "joo, no kohta tulee joku." No, se joku ei koskaan tullut. Makasin siinä sängyllä 1,5h ja säin lopulta makuultani kylmää puuroa. Myöhemmin sitten nousin ylös, mutta olin pyörtyä. Onneksi paikalle sattui hoitaja silloin.
Olin yksin huoneessa, ei ollut kämppistä kertomassa miten osasto toimii. Joten en tiennyt edes, että ruoka syödään salissa, ei huoneissa. Reilu tunti ruoka-ajan jälkeen joku hoitajista tuli vihaisena sanomaan että rouvan ruoka jäähtyy. Kun kysyin että missä, hoitaja tuumasi vaan että ai sulle ei kerrottu, sori.
Muun ajan olinkin yksin, paitsi silloin kun yöllä hoitaja kiersi katsomassa parkkikiekosta sängyn päässä, että olin tarpeeksi imettänyt.
Eräs hoitaja haukkui ruokavalioni, koska lapsi oli iso syntyessään (4,4kg). Kun kerroin toiselle hoitajalle rokotustilanteessa että tyttöä kutsutaan jo nimeltä, hän sanoi vaan vihaisesti että "kutsukaa vaikka prinsessaksi mutta meitä ei kiinnosta". Jaa.
Loppujen lopuksi sitten hortoilin yksin käytävillä, mieheni vierailuja lukuunottamatta en jutellut oikein kenenkään kanssa. en saanut ohjausta vauvanhoidossa, olin aivan kädetön ja lopulta kyselin omalta äidiltäni. Monien muidenkin pikkujuttujen ansiosta jäi paha maku suuhun, sellainen olo että olin yksin ilman tukea (imetysapu oli sitä, että sain mustelmat rintaani siitä kun hoitaja kiskoi tissiä lapsen suuhun väkisin). Nyt koen suurta ahdistusta, näen painajaisia ja pelkään että "kärsin" taas.
En muuten ole ainoa jolla huonoja kokemuksia kyseisestä osastosta. epäilen silti jo järkeäni, että reagoinko vain liian voimakkaasti...
Ihan pari esimerkkiä, jos kerron kaiken niin menee koko päivä lukiessa:
Mulla romahti paineet ja hb synnytyksen jälkeen niin että pyörtyilin. Minut synnytyssalista saattaneet kätilöt sanoivat, että älä missään nimessä nouse yksin sängystä aamulla, vaan soita hoitaja paikalle kun heräät. Aamulla mulle tuotiin sitten aamupala, soitin kelloa ja sain vihaisen vastauksen sisäpuhelimesta "joo, no kohta tulee joku." No, se joku ei koskaan tullut. Makasin siinä sängyllä 1,5h ja säin lopulta makuultani kylmää puuroa. Myöhemmin sitten nousin ylös, mutta olin pyörtyä. Onneksi paikalle sattui hoitaja silloin.
Olin yksin huoneessa, ei ollut kämppistä kertomassa miten osasto toimii. Joten en tiennyt edes, että ruoka syödään salissa, ei huoneissa. Reilu tunti ruoka-ajan jälkeen joku hoitajista tuli vihaisena sanomaan että rouvan ruoka jäähtyy. Kun kysyin että missä, hoitaja tuumasi vaan että ai sulle ei kerrottu, sori.
Muun ajan olinkin yksin, paitsi silloin kun yöllä hoitaja kiersi katsomassa parkkikiekosta sängyn päässä, että olin tarpeeksi imettänyt.
Eräs hoitaja haukkui ruokavalioni, koska lapsi oli iso syntyessään (4,4kg). Kun kerroin toiselle hoitajalle rokotustilanteessa että tyttöä kutsutaan jo nimeltä, hän sanoi vaan vihaisesti että "kutsukaa vaikka prinsessaksi mutta meitä ei kiinnosta". Jaa.
Loppujen lopuksi sitten hortoilin yksin käytävillä, mieheni vierailuja lukuunottamatta en jutellut oikein kenenkään kanssa. en saanut ohjausta vauvanhoidossa, olin aivan kädetön ja lopulta kyselin omalta äidiltäni. Monien muidenkin pikkujuttujen ansiosta jäi paha maku suuhun, sellainen olo että olin yksin ilman tukea (imetysapu oli sitä, että sain mustelmat rintaani siitä kun hoitaja kiskoi tissiä lapsen suuhun väkisin). Nyt koen suurta ahdistusta, näen painajaisia ja pelkään että "kärsin" taas.
En muuten ole ainoa jolla huonoja kokemuksia kyseisestä osastosta. epäilen silti jo järkeäni, että reagoinko vain liian voimakkaasti...