Erilainen kammo liittyen synnytykseen

ennen esikoista kärsin järkyttävästä synnytyspelosta, mutta se on nyt tiessään kun odotan kakkosta. Mutta nyt olen alkanut nähdä painajaisia siitä vuodeosastosta, jolla olin/olen menossa taas keväällä. Mulla oli siellä monesta syystä kamalaa, sillä hoitajat olivat pahimmillaan ilkeitä ja parhaimmillaan jättivät täysin huomiotta. En saanut mitään apua enkä tukea, päin vastoin. Nukuin yhteensä 3h koko aikana.

Ihan pari esimerkkiä, jos kerron kaiken niin menee koko päivä lukiessa:

Mulla romahti paineet ja hb synnytyksen jälkeen niin että pyörtyilin. Minut synnytyssalista saattaneet kätilöt sanoivat, että älä missään nimessä nouse yksin sängystä aamulla, vaan soita hoitaja paikalle kun heräät. Aamulla mulle tuotiin sitten aamupala, soitin kelloa ja sain vihaisen vastauksen sisäpuhelimesta "joo, no kohta tulee joku." No, se joku ei koskaan tullut. Makasin siinä sängyllä 1,5h ja säin lopulta makuultani kylmää puuroa. Myöhemmin sitten nousin ylös, mutta olin pyörtyä. Onneksi paikalle sattui hoitaja silloin.

Olin yksin huoneessa, ei ollut kämppistä kertomassa miten osasto toimii. Joten en tiennyt edes, että ruoka syödään salissa, ei huoneissa. Reilu tunti ruoka-ajan jälkeen joku hoitajista tuli vihaisena sanomaan että rouvan ruoka jäähtyy. Kun kysyin että missä, hoitaja tuumasi vaan että ai sulle ei kerrottu, sori.

Muun ajan olinkin yksin, paitsi silloin kun yöllä hoitaja kiersi katsomassa parkkikiekosta sängyn päässä, että olin tarpeeksi imettänyt.

Eräs hoitaja haukkui ruokavalioni, koska lapsi oli iso syntyessään (4,4kg). Kun kerroin toiselle hoitajalle rokotustilanteessa että tyttöä kutsutaan jo nimeltä, hän sanoi vaan vihaisesti että "kutsukaa vaikka prinsessaksi mutta meitä ei kiinnosta". Jaa.

Loppujen lopuksi sitten hortoilin yksin käytävillä, mieheni vierailuja lukuunottamatta en jutellut oikein kenenkään kanssa. en saanut ohjausta vauvanhoidossa, olin aivan kädetön ja lopulta kyselin omalta äidiltäni. Monien muidenkin pikkujuttujen ansiosta jäi paha maku suuhun, sellainen olo että olin yksin ilman tukea (imetysapu oli sitä, että sain mustelmat rintaani siitä kun hoitaja kiskoi tissiä lapsen suuhun väkisin). Nyt koen suurta ahdistusta, näen painajaisia ja pelkään että "kärsin" taas.

En muuten ole ainoa jolla huonoja kokemuksia kyseisestä osastosta. epäilen silti jo järkeäni, että reagoinko vain liian voimakkaasti...

 

Missä tämmöistä kohtelua saa? Onko sulla mahdollisuutta mennä naapuri sairaanhoitopiiriin synnyttämään?

 

\

Missä tämmöistä kohtelua saa? Onko sulla mahdollisuutta mennä naapuri sairaanhoitopiiriin synnyttämään?

Mie synnytin koksissa. Mie en edes tiiä mikä on lähin toinen piiri, kun meidän alue on niin valtava (loviisa, porvoo suunnalla?).

Olen tosiaan miettinyt ja surrut tätä asiaa, kun välillä luulen jo kuvitelleeni kaiken tai ylireagoineeni. Mutta fakta on se että kaikki tuo ja paljon muuta tapahtui/jäi tapahtumatta...
:/

Synnytyssalissa henkilökunta oli ihanaa, ei parempaa olisi toivonut!

 

Nyt toisella kerralla osaat olla jo "vaativampi", uskon että kaikki menee hyvin!!

 

En mitenkään halua vähätellä kokemuksiasi, mutta usein synnytyksen jälkeen äiti kokee kaiken hyvin voimakkaasti. Itse ainakin ylitulkitsin ihmisten puheita ja ilmeitä, aivan kaikkea ja olin aivan sekavassa tilassa pari päivää synnytyksen jälkeen... toivon kuitenkin sulle parempia kokemuksia seuraavassa synnytyksessä.

 

\

En mitenkään halua vähätellä kokemuksiasi, mutta usein synnytyksen jälkeen äiti kokee kaiken hyvin voimakkaasti. Itse ainakin ylitulkitsin ihmisten puheita ja ilmeitä, aivan kaikkea ja olin aivan sekavassa tilassa pari päivää synnytyksen jälkeen... toivon kuitenkin sulle parempia kokemuksia seuraavassa synnytyksessä.

Juttelin tänään neuvolassa asiasta, terkkari oli sitä mieltä että en ole ollenkaan ylireagoinut (kerroin siis vaan mitä tapahtui, en miltä se minusta tuntui). Hän kertoi, että tällaista palautetta tulee kyseisestä osastosta jatkuvasti, käsitin myös että asiasta on ihan valituksia tehty...

Mutta siis, toivotaan että toisen lapsen kohdalla asiat menee erilailla. Terkkari ehdotti että anottaisi polikliinista synnytystä, joskin epäili etten sitä saa kun eka syntyi imukupilla. En kyllä välttämättä edes haluaisi. :/

 

Miksi ihmeessä et ole tehnyt osastolle valitusta!? tuskin se olisi myöhäistä vieläkään tai vähintäänkiin voisit tulostaa tuon mitä jo kirjoitit ja kertoa peloistasi! Uskomatonta, mutta todella ikävää.

 

\

Miksi ihmeessä et ole tehnyt osastolle valitusta!? tuskin se olisi myöhäistä vieläkään tai vähintäänkiin voisit tulostaa tuon mitä jo kirjoitit ja kertoa peloistasi! Uskomatonta, mutta todella ikävää.

Olen itsekin miettinyt samaa, yleensä en ole niin alistuva että antaisin asioiden olla. Kai sitä jotenkin olin niin loppu pitkään synnytyksen ja osastoajan jälkeen että en osannut edes tuollaista ajatella. Ja jälkeenpäin tuli olo, että mitä sitä enää marisemaan. mutta nyt uusi raskaus onkin nostanut yllättävän voimakkaan ahdistuksen pintaan, joten otan asian varmasti ainakin äitipolilla puheeksi. Terveydenhoitajani myös kertoi, että hän antaa usein tämmöiset palautteet eteenpäin, ihan siis rakentavasti eikä riidanhaluisesti. Saa nyt nähdä siis miten asia menee eteenpäin tässä viikkojen vieriessä.

 

Minäkin kaksi kertaa olen ollut koksissa synnyttämässä ja kerran menin sinne vuodeosastolle kun lapseni siirrettiin Kuusankoskelta lastenosastolle.

Silloin, kun siirryin Kuusaalta koksiin minua oli vastassa ihmettelevä kätilö, että mitä minä siellä tein, kun en ollut siellä synnyttänyt. Kerroin, että pikku poikani oli joutunut lastenosatolle. Vuodepaikkaa siihen hätään ei järjestynyt ja niin matkasin juuri synnyttäneenä kimpsuineni lastenosastolle vauvani luo. Vasta illalla sain vuodepaikan. Sinä aikana jona siellä olin, ei kukaan lkäynyt kysymässä minulta kuinka voin tms.

Kahden synnytykseni aikana asiat meni ihan ok. Vuoroon sattui mukavia ja ammattitaitoisia kätilöitä. Ainut mikä oli kummallista, oli se, että menin hakemaan vauvalleni lisämaitoa niin sain nyrpeitä murahduksia vastaukseksi ja naama väärinpäin alkoi täti pulloa lämmittelemään. Tietysti vauvani oli niin nälkäinen, että jouduin hakemaan useamman kerran maitoa. Täti muuttui aina vaan kiukkuisemmaksi niin pyysin lkoppujenlopuksi hänen laittaa perunat tulille kun vauvalle ei tuntunut mikään piisaavan. Vihdoin pieni hymyn pilkahduskin sieltä tuli. Tietysti oli rasittavaa yön pitkinä tunteina nousta ja lämmitellä maitoa vauvapololle mutta palkka juoksee ja aamulla kättäri pääsee nukkumaan toisin kun juuri synnyttänyt mamma... =)

Mutta ken on Kotkaan menossa synnyttämään älköön olkoon huolissaan, kyllä sieltä löytyy empaattistakin henkilökuntaa.

P.S. RouvaHuldaHuoleton! Arvelinkin heti, että olet ollut koksissa synnytämässä parkkikiekon perusteella, joka on sängyn päädyssä... Tsemppiä tulevaan. :hug:

 

Minulla on myös Koksista samoilta ajoilta huono kokemus synnyttäneiden vuodeosastolta (kuten hulda jo tietääkin, mutta ajattelin vain muille kertoa ettei kuvittele omiaan) ja lisäksi tiedän vielä erään toisenkin samoihin aikoihin synnyttäneen äidin joka myös koki huonoa kohtelua siellä. En tiedä oliko osaston henkilökunnalla noihin aikoihin jotain keskinäisiä ongelmia tms. mutta kohtelu osastolla oli todella tylyä. Itsekään en tajunnut asiasta valitusta tehdä kun sieltä päästyäni olin vain niin onnellinen siitä että pääsin vauvani kanssa kotiin, enkä jaksanut pahoja asioita ajatella. Itse synnytysosastolla henkilökunta oli todella mukavaa, ja muilta eri vuosina synnyttäneiltä olen kuullut myös koksista lähinnä positiivisia kokemuksia.

 

\

Minulla on myös Koksista samoilta ajoilta huono kokemus synnyttäneiden vuodeosastolta (kuten hulda jo tietääkin, mutta ajattelin vain muille kertoa ettei kuvittele omiaan) ja lisäksi tiedän vielä erään toisenkin samoihin aikoihin synnyttäneen äidin joka myös koki huonoa kohtelua siellä. En tiedä oliko osaston henkilökunnalla noihin aikoihin jotain keskinäisiä ongelmia tms. mutta kohtelu osastolla oli todella tylyä. Itsekään en tajunnut asiasta valitusta tehdä kun sieltä päästyäni olin vain niin onnellinen siitä että pääsin vauvani kanssa kotiin, enkä jaksanut pahoja asioita ajatella. Itse synnytysosastolla henkilökunta oli todella mukavaa, ja muilta eri vuosina synnyttäneiltä olen kuullut myös koksista lähinnä positiivisia kokemuksia.

Niin, siis tosiaan huonoja kokemuksia olen kuullut muutaman kuukauden sisään synnyttäneiltä, meilläkään ei eroa ole kuin 2kk ja samat kokemukset! :flower:

 

meillä on kaksi lasta. ja nyt jälkeen päin oon muistellut että sairaalassa oli paljon mukavampaa toisen lapsen kanssa. ensimmäisen lapsen kanssa sai huonoa kohtelua, enkä saanut neuvoja paljonkaan. muutama hoitaja oli todella tylyjä. ja mä tiuskasin muutaman kerran takaisin. en tiedä voiko se pitää paikkaansa että nuoret äidin saavat tuollaista kohtelua. kun tyttö syntyi olin 20v ja kun poika tuli olin 23v.

 

\

meillä on kaksi lasta. ja nyt jälkeen päin oon muistellut että sairaalassa oli paljon mukavampaa toisen lapsen kanssa. ensimmäisen lapsen kanssa sai huonoa kohtelua, enkä saanut neuvoja paljonkaan. muutama hoitaja oli todella tylyjä. ja mä tiuskasin muutaman kerran takaisin. en tiedä voiko se pitää paikkaansa että nuoret äidin saavat tuollaista kohtelua. kun tyttö syntyi olin 20v ja kun poika tuli olin 23v.

Nuorten äitien huonoon kohteluun en osaa ottaa kantaa, luulen että mua ei ainakaan kovin nuorena pidetty, olin 27 kun esikko syntyi :/

 

Tutulta kuulostaa, etkä todellakaan ylireagoi! Esikoispoika syntyi Koks:ssa vuosi sitten ja vaikka en itse ihan vastaavaa kohtelua saanutkaan, niin aika välinpitämättömän oloista oli kohtelu osastolla. Osaston päivärytmistä ei kukaan kertonut mitään, ruoka-ajat ja fyysiset tilat tiesin, koska olin ollut muutaman päivän ennen synnytystä vastakkaisella synnyttämättömien osastolla raskausmyrkytyksen takia. Kukaan ei ohjannut vauvanhoidossa, papereista katsoivat että sähän oletkin sairaanhoitaja, ilmankos on niin napakat otteet-itse tuntui että olin ihan pihalla, koulutukseni ei mitenkään auttanut lapsen hoidon oppimisessa. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen, enkä ollut ennen pojan syntymää juurikaan ollut tekemisissä vastasyntyneiden kanssa työni puolesta tai muutenkaan!

Imetysohjausta ei tippunut, katsoivat pikaisesti että hyvinhän tuo imee-imettäminen sattui ihan helvatisti ja kotona kun asiaa selvittelin, niin ymmärsin että vauva imee ihan väärällä otteella! Onneksi saatiin sitkeällä yrittämisellä ote korjattua. Joku varmaan ihmettelee, että etpäs vaatinut, mutta siinä tilanteessa olin itse niin hämmentynyt uudesta ihmisestä ja koko tilanteesta, etten osannut oikein pitää puoliani. Normaalisti en hyväksyisi tuollaista kohtelua ja vaatisin kyllä ohjausta, mutta juuri synnyttäneenä aika tuntui menevän pojan ihmettelyyn! Ei siellä viitsinyt paljon apuja kysellä kun oltiin naama nurinpäin jo valmiiksi.

Itse sairaanhoitajana en voi kuin ihmetellä osaston meininkiä ja suhtautumista potilaisiin, työilmapiirin täytyy olla melkoisen huono kun heijastuu noin vahvasti itse työhön. Kyseessä tuntuu olevan aika lailla kyseisen osaston ongelma, synnyttämättömien osastolla oli ihan toinen meininki, samoin itse synnärillä kätilöt olivat todella mukavia. Valitettavasti tämän osaston kohdalla kyseinen kohtelu on valitettavan yleistä, itselläni on useampi ystävä siellä ollut ja lähes kaikki sanovat samaa...

Ei voi muuta sanoa, kuin että yritä ajatella ettei siellä tarvitse olla kuin muutama päivä ja nythän sen voi ottaa myönteiseltä kannalta, että ainakaan ei tule yllärinä! Ja heti kotio kun lääkäri on tarkastanut vauvan!

 

kannattaa jättää palautetta huonosta kohtelusta. tai jos ja kun ilmenee vielä tälläistä niin mä ainakin sanoisin että ettekö te (hoitajat) ole täällä auttamassa ja ohjaamassa. ja sanoo kans vihasemmin, jos ymmärrätte. kun sairaalassa ollaan niin sieltä PITÄISI saada apua ym... ja sitä ei tarvi hävetä. ne ovat ammatti-ihmisiä joiden kuuluu auttaa!

 

\|O En siis ole ainoa jolla huono kokemus tuolta osastolta! Ja siinä on kenenkään turha vedota mihinkään hormoneihin! Olen itse "vain" lähihoitajaopiskelija mutta tämän vähäisen mutta toisaalta jo mittavan oman kokemuksen johdosta eri työharjoittelupaikoissa ja työympäristöissä olin aivan äimänä kohtelusta osastolla! Kätilö sen sijaan oli ihana :heart:

Olen täällä jossain kokemuksestani kertonutkin mutta kerron uudelleen mahdollisimman lyhyesti vaikka pitkä juttu tästä varmaan tulee

Synnytin ma-su välisenä yönä ja osastolle pääsin aamuyöstä. Hoitaja vastassa oli oikein ystävällinen ja näytti mulle samantien kaikki paikat. Ei siitä esittelykierroksesta tosin juuri muistikuvaa jäänyt kun olin niin väsy-pöhnäinen Olin sen maanantain vähän pihalla että mitenkäs tämä vauvapaketti toimiikaan ja miten usein vaihdetaan vaippaa yms. ja niihin juttuihin sain ihan hyvät ohjeet. Hoitajat olivat mukavia. Esitin eräälle toiveen, että haluaisin kotiutua mahdollisimman pian, muistaakseni hän oli terveydenhoitajaopiskelija. Hän sanoi, että yleensä ensisynnyttäjät ovat osastolla kolme päivää eli pääsisin kotiin torstaina. Toivoin, että saisin lääkärintarkastuksen vauvalle keskiviikkona. Hän sanoi, että eiköhän se onnistu. Seuraavana aamuna tuli uusi hoitaja ja hänelle taas muistutin asiasta, että lupailtiin lääkärintarkastusta jo keskiviikolle. Hän olikin oikeen tiukkapipotäti ja jankutti, että ei kyllä yleensä ensisynnyttäjät voi kotiutua silloin. Sanoi kuitenkin, että katsotaan jos lääkäri suostuu tarkastamaan vauvan keskiviikkona. Olin muuten huomannut sen parkkikiekon siinä sängyn päädyssä. Ma-ti välisenä yönä hoitaja kysyi, että milloin vauva on syönyt ja totesi, etten ole kiekkoa kääntänyt. Sanoin, että en tiennyt että se kiekko oli siinä sitä varten. Ok, kääntelin sitä siinä sitten sen yön aikana. En saanut unta, ahdistuin kun makasin vaan siellä huoneessa sängyllä. Mulla oli hyvä olo, olisin halunnut TEHDÄ jotain. Vauva nukkui ja heräili syömään, sen kaiken muun ajan vaan olla öllötin ja tylsistyin, kyllästyin, ahdistuin. Halusin kotiin. Imetysohjausta sain; eräs hoitaja neuvoi kyljelleen ja puoliväkisin veti käteni ihan itselleni epämieluisaan asentoon. No, siinä sitten imeteltiin jotenkuten. En luottanut heti itseeni että sen osaan. Sitten kun hoitsut eivät olleet paikalla, homma sujui siinä asennossa missä itse halusin olla ja siihen aikaan kun vauva ilmaisi nälkäänsä. Eräs hoitaja sanoi, että pitää herättää vauva syömään 3 tunnin välein, toinen sanoi että 4 tunnin välein. Vauva ei ikinä syönyt kun rintaa tarjottiin kellon mukaan. Söi silloin kun ilmaisi halunsa rinnalle. Maanantaina olivat jo alkaneet ehdotella lisämaidon antamista. En ollut varma, onko sille tarvetta joten annoin kokeilla. Tyttö oli tyytyväinen, nukkui ja söi omaa tahtiaan. Lisämaitoa ei suostunut syömään. Kerran taidettiin kokeilla maanantaina. Tiistaina pari kertaa. Neljännellä kerralla sanoin että EI, kun tytölle se ei maistu. Syöttöpunnituksia tehtiin. Kysyin hoitajalta, paljonko sen pitäisi olla. Hän ei edes osannut sanoa ja totesi, että kokeillaan kuitenkin lisämaitoa \|O

Ti-ke iltana ja yönä rullasin sitä kiekkoa, jossain vaiheessa yötä kyllästyin rullailemaan kun tyttö söi vähän väliä ja jätin rullailut sikseen. Ajattelin, että jos kysyvät niin sanon että on syönyt, kuten olikin. Eivätkä tulleet kysymäänkään.. yöhoitsu näki minut syöttämässä..

Keskiviikkoaamuna mulla oli taas se ilkeä hoitaja, kun menin lastenhoitohuoneeseen. Sanoin, että haluaisin kotiin tänään ja sen lääkärintarkastuksen. Totesin, että voisinhan tietysti lähteäkin mutta haluaisin mielellään että lääkäri katsoisi vauvan. Hän sanoi tylysti että "voithan sinä lähteä mutta vauvaa et välttämättä saa mukaasi". Oli tosi ilkeästi sanottu ja en myöskään ollut juuri nukkunut koko aikana osastolla, aloin itkeä kun suututti ja väsytti niin paljon. Siinä sitten pillitin ja sanoin että väsyttää ja haluan kotiin nukkumaan. Koko päivän varroin tietoa siitä saanko sen lääkärintarkastuksen. Olin päättänyt, että jos en saa, vaadin jotain selitystä asialle ja olisin sanonut, että onko heillä muka oikeutta estää minua lähtemästä VAUVAN kanssa kotiin. Hoitsu kuitenkin tuli ja sanoi että lääkäri suostuu tapaamaan meidät. Mentiin lekurin luo ja kaikki oli ok, hän totesikin että äidit yleensä haluavat nopeammin kotiin kun eivät saa nukuttua siellä. Ihan mukava lääkäri oli. Hänen eräs kommenttinsa tosin jäi mietityttämään; hän sanoi että kotiinlähdön ehtona olisi se, että kotona on joku toinenkin aikuinen. Olihan mulla mies kotona, mutten ymmärrä miten sillä asialla oli mitään tekemistä kotiin lähdön kanssa.

Minusta nuo kommentit olivat ylimielisiä, alistavia ja tuskin mihinkään lakiin perustuvia. Hoitajan kommentin koin uhkailuna. Hän oli muutenkin tyly. Kirjoitin potilasasiamiehelle ajat sitten, mutta hän ei ole vastannut. Ehkäpä eivät halua yhtään enempää valitusta, jos kerta on valituksia tehty. Mulla on jossain ylhäällä se toinen taho, johon voi ottaa yhteyttä. Aion tehdä valituksen heidän käytöksestään ja etenkin noista kommenteista. Mun käsittääkseni Suomen laissa ei ole mitään pykälää, että kun synnyttää sairaalassa, ei saisi lähteä kotiin VAUVAN kanssa silloin kun haluaa. Vauva oli terve jne.

Joten tehkää niitä valituksia rohkeasti, jotta tuo käyttäytyminen saataisiin loppumaan. En ole vielä ottanut yhteyttä sinne tahoon, jolta kysellä asiasta mutta aion tehdä joka tapauksessa jonkunlaisen valituksen. Pistäkää vaikka yv:tä jos haluatte tukea valituksen tekoon, jos saisin sen tässä itse hoidettua niin voin kertoa kuinka se käytännössä menee

Se on niin väärin, että juuri synnyttäneitä naisia kohdellaan liukuhihnatuotantona, ammattitaidottomasti ja ylimielisesti. Ja sille pitää saada loppu :kieh:

 

Tulipa tuo äskeinen tosi "lyhyesti"

Noista nuori äiti-kommenteista. Mä kuulin huonekaverilta joka taisi olla mua 3 vuotta vanhempi, että hänelle oli kerrottu että huoneeseen tulee "nuori äiti". Olen siis 22-vuotias. Enpä yhtään yllättyisin, jos olisivat kaiken muun lisäksi ikärasistejakin..

 

Mulle tuli Kotkassa juuri sellainen olo, että onko tää vauva mun vai osaston lastenhoitajien omaisuutta. Minusta tuntui hullulta, että mun olisi pitänyt syöttää ja vaihtaa vaippaa osaston aikataulun mukaisesti. Suorastaan huvittavaa oli, kun eräs lastenhoitaja kävi huolehtimassa juuri noita syöttöjä. Ihan kun en älyäisi syöttää vauvaani milloin oli nälkäinen ja hakea lisämaitoa tarpeeseen.

Toinen sellainen ikävä paikka oli lastenhoitohuone. Minusta oli äärimmäisen kiusallista mennä sinne silmänalle hoitamaan vauvaani, koska vauva oli kolmas lapseni ja tavat olivat minulle itselleni tulleet omiksi. Kauhea kun ei osannut lasta hoitaa ollenkaan kun otti vaikka harsotaitoksen väärään kohtaan tai pyyhki väärään suuntaan. Siinä se kolmen lapsen äiti seisoi neuvottomana odottamassa hoito-ohjeita...

Että jos ensisynnyttäjät ovat jääneet ilman opastusta niin ne neuvot on tulleet meille moniäideille =)

Pikkujuttajahan nää mun nyt kirjoittamat jutut ovat mutta muistuu mieleen kun alkaa synnytyksiään kelaamaan.

 

Emilynin ja peuhun kanssa juuri samanlainen on minun kokemukseni. Meillä tosin kävi niin että pojan paino ei ollut noussut tarpeeksi ja oltiin sairaalassa se kolme vuorokautta. Silloin se oli mielestäni ok, koska siihen oli syy, mutta oli uskomatonta kun nukkumattomuuteni takia ehdotin tarkastusta ja kotiin lähtöä 48 tuntia synnytyksestä, niin kommentti oli vaan "Ikinä ei ensisynnyttäjät saa lähteä kahden päivän jälkeen!" ilman mitään perusteluja. Siihen aikaistettuun tarkastukseen osastonhoitaja tuli muuten hakemaan meitä kesken imetyksen tiuskien että "Ala nyt tulla kun kerran tätä halusit". En edes saanut imettää loppuun vaan oli juuri silloin mentävä odottamaan oven taakse lääkärille pääsyä noin kymmeneksi minuutiksi.

Olihan se muuten vähän vaikeaa saada pojan painoa nousemaan kun kukaan ei opastanut kunnolla imetyksessä. Kiskottiin vain tissiä pojan suuhun ja naputeltiin/taputeltiin sekä poikaa että minua. Onneksi lopulta eräs hoitaja ajan kanssa opasti minua imettämään istuen ja siitä se alkoi sujua. Kummallista oli myös se että kovasti puhutaan että pitäisi juoda paljon että maitoa tulee, mutta mistään ei osastolta saanut juotavaa (kesähelteillä) ruoka-aikojen välillä.

Ai niin. Teki melkein mieli lähettää kopio pojan neuvolakortista sille painosta nälvineelle osastonhoitajalle, kun poika 3 kk tarkastuksessa oli painokäyrällä +30.

 

Jos synnytys oli ok silloin etkä sitä tilannetta jännitä niin seuraavan kanssa menee loistavasti. et tarvii apua et ohjausta, koska saat kakkosen ja sulla on jo kokemusta ja tietoa miten vauvaasi hoidat. Unohda entinen ehkä ne tylyt hoitajat on vaihtunut mukavampiin. sellaisia kultaisia hoitajia tarvitaan, toivotaan parasta.

 

moro vaan!
mul on kans se kokemus et ei siel oikeen osata vauvoja hoitaa ja sen takia ne hoitajat on siel niin epäkohteliaita. ne ei ei osaa mm. opastaa imetyksessä ja lisämaidossa yms. epävarmuuttaan ne siellä ärhentelee. kun oon nyt menossa uudelleen sinne parin vuoden tauon jälkeen joulun jälkeen, ja siis "himpun verran" kokeneempana, ni näytän niille akoille kyllä et mistä kana pissii!! otetaan kaikki se asenne, jooko? eikä nöyristellä arkoina potilaina. mehän niiden palkka verorahoillamme maksetaan!!

 

Hei!

Mä olen myös kokenut kaikenlaista sairaalassa, sillä jouduin olemaan synnyttämättömien osastolla 10 viikkoa ennen suunniteltua sektiota. Mä voin koko sydämestäni sanoa sulle, että osastoilla on samanlainen kirjo ihmisluonteita kuin sairaaloiden ulkopuolellakin, joten kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen.

Mä pahoitin useaan otteeseen mieleni joidenkin kätilöiden ja lääkäreiden sanomisista, mutta en koskaan jäänyt hiljaisena sietämään huonoa kohtelua. Huomautin aina asiallisesti, että en kaipaa tuollaista kohtelua osakseni ja kohtuullisen usein tilanteet ratkesivat siihen, että kätilöt olivat seuraavalla kerralla ystävällisempiä. Kielsin myös muutamaa hoitajaa lähestymästä mua , jolleivat he kyenneet olemaan asiallisia. Oli kyllä surkeata huomata, että ammattihenkilökunnalta puuttuu taito kohdata potilaansa asiallisesti.

Mun mielestä synnyttävä nainen ja juuri lapsensa saanut äiti on äärimmäisellä tavalla muiden ihmisten armoilla ja siksi on todella surullista huomata, että toisen ihmisen hätää ja avuntarvetta väheksytään synnytysosastoilla.

Voimia sulle tulevaan koetukseen ja pidä puolesi osastolla! Olet taatusti oikeutettu saamaan hyvää ja ennen kaikkea ihmisarvoista kohtelua osaksesi.

 

Tällaisissa asioissa on tärkeää, että palautetta annetaan suoraan osastolle ja sairaalan hallinnolle. Ei tuollaista saisi tämän päivän hyvinvointivaltiossa tapahtua!

Laittakaa vaikka sähköpostilla potilasasiamiehelle valitusta ja linkki tälle sivulle.

 

\

Tällaisissa asioissa on tärkeää, että palautetta annetaan suoraan osastolle ja sairaalan hallinnolle. Ei tuollaista saisi tämän päivän hyvinvointivaltiossa tapahtua!

Laittakaa vaikka sähköpostilla potilasasiamiehelle valitusta ja linkki tälle sivulle.

Minä pistin sähköpostia mutta rouva potilasasiamies ei ollut kiinnostunut vastaamaan. En aio soitella perään miksi, onneksi sain täältä palstalta infoa miltä taholta voin asiasta tiedustella kun potilasasiamies ei lotkauta korviaankaan. Eipä hän taida olla niin puolueeton, kyseessähän on juuri sairaalan potilasasiamies..

 

\

Tällaisissa asioissa on tärkeää, että palautetta annetaan suoraan osastolle ja sairaalan hallinnolle. Ei tuollaista saisi tämän päivän hyvinvointivaltiossa tapahtua!

Laittakaa vaikka sähköpostilla potilasasiamiehelle valitusta ja linkki tälle sivulle.

Mun palaute menee neovolan kautta, mun nykyinen äitiysneuvolan terkkari otti asian tosissaan ja huolekseen. Mie en aikanaan onneton osannut ihmetykseltäni tehdä asiasta virallista, vaikka jälkikäteen se ihan harmittaa.