Erilainen joulu, hyvä joulu silti! (Asiaa myös siitä, että mies osaa ja pystyy)

[entinen vakituinen]

Mitenpä tarinan aloittaisi? No ehkä sillä traagisimmalla asialla heti. Minä, joka olen elänyt kalenterin ja puhelinmuistutusten kanssa minuuttiaikatauluelämää, vuorotyön ja harrastusten ja perheen välillä pujotellen koin mitä kauheimmalla tavalla viisi viikkoa sitten äkkipysähdyksen elämässäni. Ajoin meinaan pahan autokolarin ja sain pahat murtumat lantion alueelle. Eli olen muuttunut toiminnan ja tekemisen ihmisestä avuttomaksi ja autettavaksi liikuntarajoitteiseksi potilaaksi. Ajatus joulusta hiipi jo sairaalassa ensimmäisen kerran mieleeni kauhulla. Miten ihmeessä saan joulumielen itselleni, koska se on minulle aina tullut tekemällä ja puuhailemalla. Kaiken olen tehnyt itse siihen ärsyttävyyteen saakka, että kertoessani puuhistani saan aina ystäväni hengästymään. Ensin iski kotiin päästyä itku ja epätoivo, eihän tästä tule mitään kun pukemiseen ja peseytymiseenkin tarvitsee apua. Ikinä en ole opettanut lapsilleni enkä miehelleni mistään joulutöistäni mitään kun olen halunnut tehdä kaiken itse. Onneksi lapseni ovat jo isoja ja mieheni sellainen joka tarpeen tullen näyttää voimansa. Tänä jouluna neuvon ja opastan perhettäni ja he toteuttavat, yhdessä puuhaamme asioita eteenpäin. Jostakin asioista ehkä tingitään, en esimerkiksi ehkä koe tarpeellisena asiana uuninpesua tänä vuonna, vaikka toisaalta näyttää se ikkunoidenkin pesu mieheltä sujuvan, vaikka aina olen ollut sitä mieltä, että teen itse kun kukaan ei osaa kuitenkaan tehdä yhtä hyvin kuin minä. Ja sain minä tontutkin perinteiseen tapaan ikkunoiden väliin lasikuistille kun sanoin tyttärelleni, että laita oman esteettisen silmäsi mukaan ne vaan. Eivät ole ihan niin kuin minun laittamani, mutta kauniisti ovat. Muutamat jopa niin, että piti myöntää, itse en ehkä olisi tuota keksinytkään. Luulenpa, että piparitkin saavat koristeensa tänä vuonna, pitää vaan luottaa lastenkin kykyihin. Miksiköhän se joulu on naisten joulu Suomessa, naisten tekemä, naisten stressin aiheuttaja? Eihän mikään muu juhla ole näin järjetön naisen oma voimannäytön paikka? Kukaan ei tuskaile samaan tapaan juhannuksen tulemisesta, vai tuskaileeko? Ehkä joulu pitääkin viettää näin? Minulle se vaan piti tulla näin ison onnettomuuden kautta, että ymmärsin hellittää. Vaikka kyllä minä siltikin toiminnan ihmiseksi varmasti palaan jossakin määrin kunhan ensin parannun. Mutta älkää soimatko puolisoitanne naiset, kyllä mieskin osaa joulun laittaa!

 

[MolliMelooni]

Mahtavaa, että löydät onnettomuudesta oivalluksia. Meillä ei olla juurikaan stressattu joulusta, mutta ymmrrän kyllä tuon kuvailemasi suorittamisen paineen, mikä joulun tekemisessä piilee. Toivottavasti joku joulusta ynnä muusta stressaantuva löytää kertomuksestasi pysäyttäviä näkökulmia.

Parantumisprosessiin voimia koko perheelle ja hyvää yhdessätehtyä joulua!

 

["viima"]

meillä ei oo mitään joulukiireitä tai stressejä.
mut kaippa tuommoinen pysähtyminen teksi hyvää muillekin.
parane pian!

 

["vieras"]

Yksi ystäväni joutui kiireelliseen leikkaukseen juuri ennen joulua. Siihen asti hän kuului näihin naisiin jotka stressaavat ja hössöttävät joulusta. Sitten kun ei voinut tehdä mitään, hän huomasi että tuli se joulu siitä huolimatta. Eikä hän ole sen jälkeen hössännyt enää joulua.
Oma ätini kuuluu näihin jouluhössöttäjiin, siis se menee aivan äärimmäisyyksiin, eikä hän voi käsittää että minä en tee itse kaikkea eikä meillä ole perinteistä jouluruokaa. Hänen mielestään me emme vietä "oikeaa" joulua ja mun mielestä me vietetään just oikeaa joulua. Minä en ole kiukkuisena kiljumassa jouluna kun lapset eivät sovikaan omaan joulumuottiini kuten hän teki.

 

[MolliMelooni]

Mun joulustressittömyys johtunee siitä, ettei mun perheen muut naiset luota mun ruoanvalmistus- tai muihin jouluntekotaitoihin. (meillä siis vietetään yhteistä joulua kaikki sisarukset perh. sekä muut asiaankuuluvat isovanhemmat ynnä sun sellaiset)

Toiset sisarukset ja mun äiti siis valmistavat ruokia hiki päässä, kun mä tarjoudun kantamaan korteni kekoon, mua pyydetään tuomaan suklaata ja kermaalikööriä. Saattaisin loukkaantua, ellen olisi laiskuuttani tyytyväinen.

 

[2good2be4gotten]

Anoppini on jouluihminen henkeen ja vereen. Aina ennen joulua kuuluu siivota kaikki kaapit, varastot, pestä sauna, verhot, ikkunat, matot ja kaikki muu mikä vähänkin pesua kestää. Sitten hän ostaa säkkitolkulla lahjoja kaikille ja jouluaattona istuu kotona kynttilänvalossa.
Itse vasta yritän opetella jouluihmiseksi, tänä vuonna teen/lähetän ensimmäisen kerran kortit. Vanhempi lapsi askartelee joitain joulukoristeita ikkunoihin(2v) ja jopa pari jouluvaloa on jo ikkunoissa. Mies joka joulu paistaa yöllä kinkun ja aito kuusi on jo parina vuonna ollut joka koristellaan aattoaamuna. Mies käy yleensä perinteisillä jouluostoksilla serkkunsa kanssa eli ostaa kaikki lahjat ja ruoat, joten niistä ei mun tarvitse stressata.
Ja mikä parasta, jouluna me ei mennä minnekään. Mies varmaan katsoo lasten kanssa piirrettyjä, syödään, avataan lahjat, käydään saunassa ja ollaan vaan.
Töissä ollessa olin viimeiset 9joulua aina töissä niin nyt on kiva viettää tällaistakin joulua.

Ja vaikka en itse mitään joulun eteen tekisi/pystyisi tekemään, niin tiedän että mies osaisi/tekisi kaiken tarvittavan.

 

[peyote]

Jaaha, sinustapa tulee minun äiti mieleen kovasti.

Mulla joulu ei koskaan ole ollut voimannäyte, vaan ollaan oikein mietitty, miten saatas mahdollisimman rento joulu. Hyvät, mutta helpot pöperöt, ei todellakaan mitään uunien pesuja, vaan rentoa menoa koko joulukuu. Ainoa, mitä on pakko tehdä, on lasten joulukalenterit ja piparit, eikä nekään ole pakkopakko, vaan ne haluan tehdä.

Äitiltä leikattiin olkapää, josta oli jänne katkennut. Sen oli todella vaikeaa ottaa apua vastaan. Toisin kuin sun mies, mun isä ei ole kovin kätevä. Tahtoisi kyllä auttaa, mutta ei tunnista avuntarvetta ja on hidas tajuamaan, mitä apua halutaan, vaikka pyydetään. Äidin oli vaikea peseytyä ja silti isä jätti sen yksin saunaan pesulle, niin, että minä menin sitten sinne auttamaan. Äiti oli kuulemma sanonut, että mene vaan. Ei olisi pärjännyt ilman apuani oikeesti. Sen jälkeen sanoin isälle, ettei äitiä saa jättää yksikätisenä enää pesulle yksin, vaan se tarvitsee apua, vaikka sanoisi pärjäävänsä. Samoin vaatteita se ei saanut päälle ja pois. Ja kun se ei koskaan pyytänyt apua, vaan avun tarve piti nähdä ja mennä sitten auttamaan, muuten se yritti itse vaan hivuttaa.

Välillä lähetin poikaani mummolaan auttamaan, se on sellaisessa hyvä, on niin terävä huomaamaan, missä tarvitaan apua, vaikka oli silloin 12 vasta.

Vähän hymyilyttää tuo, että annat ohjeita, miten mikäkin täytyy tehdä. Relaa hei vähän, kyllä ne osaa, ilman, että yrität sairaanakin valvoa kaikkea tekemistä.bEhkä, jos opit luovuttamaan vastuuta ja valvontaa pois itseltäsi ja annat toisten hoitaa asiat omaan tyyliinsä, tulevat joulut tulevat olemaan miljoona kertaa helpompia ja rennompia. Hyvää joulua ja muista antaa ihmisten auttaa sinua!

 

[rakastan joulua]

Siunattua joulua sinulle ja paranemisia!!! Hienoa, että perheesi auttaa joulun laittamisessa. Voit olla pesueestasi hirmuisen ylpeä, tyytyväinen ja onnellinen!!

Itse kanssa teen oman näköiseni joulun eli tykkään joulukoristeista sun muista, mutta en tee mitään mahtavaa suursiivousta, kuten äitini tekee joka vuosi syksyllä. Joululahjoja tykkään laitella ja joulukortit lähetän. Jouluruokien ja leivonnaisten tekoa vielä mietin, että teenkö vai en? Menemme miehen kotia joulun viettoon ja pitää vielä lähempänä kysellä anopilta, että tarvitseeko mitä tuoda?

 

[joulu tuli]

Mulla oli viime vuonna joulun aikaan oikea ranne murtunut, ja käsi oli kipsissä sormenpäihin asti. Juuri mitään en siis voinut itse tehdä mutta sieltä se joulu vain tuli kun osasi pyytää/ottaa apua vastaan...

Siivouksen hoiti siivousfirma, lapset ja mies koristeli, mies paketoi lahjat jotka melkein kaikki tilasin netistä, anoppi ja äiti auttoi leipomisessa ja ruokien kanssa, eli ihan hyvä joulu tuli vaikkei itse juuri pystynyt valmisteluihin osallistumaan.

 

[Big Bang Theory]

En stressaa joulusta. Aina on joulupöytä ja joulufiilis jouluaattona ollut! Lahjat on ostettu jo ja tänä vuonna mennään anopille 500km päähän. Eiköhän se joulu sieltä tule.

 

["Milla"]

Niin jouluja on tosiaan monenlaisia. Minäkin samanlainen suorittaja ja työmyyrä kuin sinäkin...tosin entinen sellainen. Kaksi viimeisintä joulun alusaikaa olen viettänyt erinäisten syitten takia sairaalassa ja sama toistuu tänäkin vuonna. Sairastan useita eri sairauksia ja myöskin vaikeaa masennusta joka on ajanut minut itsemurhan partaallekin. Minun joulumieli ja ilo joulusta on kuollut ja kuopattu. Näiden viime vuosien tapahtumien takia en osaa enää lainkaan iloita joulusta ja kaikenlainen laittaminen on todellista pakkopullaa vaan lasten takia on yritettävä edes vähän. Kaikki ikävimmät tapahtumat liittyvät juuri joulun alle ja senkin takia joulufiilis on menetetty totaalisesti, vain huonoja ja tuskallisia muistoja tulee mieleen näin joulun alla. Jos asuisin yksin en viettäisi enää koko joulua, se ei valitettavasti merkitse minulle enää mitään

Voimia ap:lle parantumiseen!

 

["vieras"]

Minä stressaan ne lahjat ja joulukortit. Pipareiden koristelusta on aina lapset vastanneet tai sitten niitä ei ole koristeltu lainkaan.

Meillä mies muuten hoitaa uunin pesun minua useammin :xmas:

 

[ap.]

Niin no mainittakoon, että olen ollut perhettäni passaava kodin hengetär myös arkena, joten siksi on pitänyt hiukan neuvoa kun aloitimme sellaisista asioista miehen kanssa kuin että mistä löytyy astiat, ja silti kumma kyllä se vaan oppii nopeasti, vaikken ikinä uskonut. Että en mä osaa edes kipeänä pelkkänä kuningattarena olla kun haluaisin niin osallistua eli sovimme, että minä saan edes kertoa sitten mitä haluan että tehdään.