eri isä, eri kohtelu

Onko muita samassa jamassa? Eli olen yksinhuoltajana kahdelle lapselle, joilla on eri isät. Kumpikaan lapsista ei ole ns. vahinko, vaan syntyneet kyllä toivottuina parisuhteessa, mutta sukset sitten vain menneet ristiin isän kanssa erinäisistä syistä. Lapsilla on ikää 8 ja 4 vuotta. Ongelma on se, että lasten isät suhtautuvat isyyteensä huomattavan eri tavoin. Toinen tapaa kohtalaisen säännöllisesti lastaan, eli noin joka toinen viikonloppu, ja elatusmaksut tulee tilille asianmukaisesti, ja muutenkin osallistuu aika hyvin. On uudessa suhteessa ja tähän suhteeseen on kohta tulossa vauva. Nuoremman isä taas ei välitä lapsestaan yhteen ja ero tästä kaverista tapahtui aika riitaisissa merkeissä. Periaatteessa olenkin iloinen, ettei tarvii äijää enää nähdä, enkä välttämättä haluaisikaan, että se on lapsen kanssa tekemisissä, koska isää siitä ei kyllä saa. Eli en edes uskaltaisi antaa poikaa isälleen muuta kuin ehkä valvotusti muutamaksi tunniksi. Tosin ei siis isä ole lapsensa perään edes kysellyt, emme ole tekemisissä keskenämme. Lapsikaan ei isäänsä muista, on nähnyt tämän viimeksi joskus vähän päälle vuoden ikäisenä, jolloin äijä siis häipyi elämästämme ja paikkakunnalta. Murhetta tässä aiheuttaa nyt kuitenkin se, että vanhempi lapsi saa siis jatkuvasti enemmän huomiota ja lahjoja yms. ja matkustelee ulkomaita myöten isänsä uuden perheen kanssa. Nuorempi taas on jatkuvasti minun kanssa ja on alkanut ja kiukuttelemaan ja osoittamaan mieltään asiasta, koska luonnollisesti hän on kateellinen isoveljen "menevämmästä" elämästä.

Onko muita samassa tilanteessa? Ehdotuksia ratkaisuksi tähän ongelmaan? Nelivuotiaalle on paha vielä mitään "järkipuhetta" esittää ja saada ymmärtämään arkielämän realiteetteja.. :'( Sydäntä särkevää kuunnella pikkukaverin itkua ja tuskaa tässä asiassa.

 

Ei ole juuri tällaista ongelmaa mulla.

Ymmärtäähän sen, että pienemmälle tulee paha mieli. Olisiko mahdollista, että keksisitte kahdestaan jotain kivaa, kun isompi on isänsä luona.

Minun poikani isä on työnarkomaani. Kyllä työllekin voi isänsä menettää. Kuka millekin. Aina se on pojalle vaikea paikka, jos isä ei välitä tarpeeksi. Kun me äidit vain jaksaisimme olla katkeroitumatta, niin olisi paljon pelastettu. :flower:

 

Kyllä mäkin sen tajuan, että kaikista ei ole ihanneisäksi. Tässä tapauksessa se vaan tuntuu tosi pahalta, kun omat lapset on ihan eri tilanteessa. Säälittää oikein tää pienempi. Totta kai me silloin yritetään tehdä yhdessä jotain kivaa, kun toinen on isällään, mutta ei se aina ole niin helppoa sekään. Mulla on aika pienet tulot, joten ei niistä riitä kaiken maailman lahjoihin ja huvituksiin. Eli meillä ollaan lähinnä kotona ja käydään korkeintaan pulkkamäessä. On se toista kuitenkin kuin vanhemman pojan ulkomaanreissun ja muut huvit. Isän perheen kanssa kuitenkin tehdään lähes joka kerta jotain "ekstraa" ja isän luona on kuulemma kaikki uusimmat robottilelut ja pelikoneet. Harmittaa lujaa, kun on tällaisessa tilanteessa, että omat lapset on ihan eri tilanteissa. Lisäksi tässä on se, että vanhemman pojan isän suku myös aktiivisesti touhuaa tämän lapsen kanssa, sieltäkin satelee lahjoja ja ties mitä huvitusta ja menoja. Nuoremman pojan isän suvusta ei ole tietoakaan.

 

Ei kannata tuota lasta sen vuoksi pilata piloille, että isä on huono. Siis antaa hänen kohdella muita huonosti tai antaa hänelle kaiken mikä mahdollista, sallia kaikki purkaukset ja kiukuttelut vaikka toiset kärsii.

Elämä nyt vaan on epäreilua. MOnilla lapsilla ei ole kunnollista vanhempaa yhtään, ei kunnollista äitiä tai isää. Lapsille samanlaiset rajat vaikka toisella on parempi isä. Niin se vaan menee. Elämä ei ole reilua, mutta ei kannata tosiaan sen vuoksi mennä mönkään kasvatuksen kanssa.
toki jotain kivaa mahdollisuuksien rajoissa nuoremmankin kanssa, mutta muuten samat rajat kuin esikoisellakin.

 

Löytyiskö miestä pojalle kaveriksi, jonkin järjestön kautta tai muuten vaan? Sen verran, että vähän tasapainottaisi tilannetta.

 

\

Ei kannata tuota lasta sen vuoksi pilata piloille, että isä on huono. Siis antaa hänen kohdella muita huonosti tai antaa hänelle kaiken mikä mahdollista, sallia kaikki purkaukset ja kiukuttelut vaikka toiset kärsii.

Elämä nyt vaan on epäreilua. MOnilla lapsilla ei ole kunnollista vanhempaa yhtään, ei kunnollista äitiä tai isää. Lapsille samanlaiset rajat vaikka toisella on parempi isä. Niin se vaan menee. Elämä ei ole reilua, mutta ei kannata tosiaan sen vuoksi mennä mönkään kasvatuksen kanssa.
toki jotain kivaa mahdollisuuksien rajoissa nuoremmankin kanssa, mutta muuten samat rajat kuin esikoisellakin.

Kyllä meillä kotona samat rajat on kummallekin lapselle. Ei oo siis kyse siitä, että kotona sitten oisin toisen kanssa jotenkin lepsumpi.

Eikä tietenkään kaikilla ole samanlaisia vanhempia, yhtä hyviä tai huonoja. Tuntuu vaan pahalta, kun tää tilanne on saman perheen sisällä. Mulla on tosi ahdistava olo nuoremman puolesta. Vielä se ei edes tajua, mistä kaikesta jää paitsi, mutta kun vähän vielä kasvaa niin on varmasti toinen tilanne. Esim. kesälomat aina äidin kanssa kotona, kun isoveli reissaa pitkin maailmaa. Ja isoveljellä on aina hienommat polkupyörät ja vaatteet ym. Ne ei kaikki edes suoraan "periydy" pikkuveljelle, koska isän perheessä halutaan säästää kamoja omalle jälkikasvulle. Tostakin ollaan riidelty tosi pahasti, mutta minkäs teet, kun tämänkään isän kanssa ei välit muuten ole parhaat mahdolliset. Onneksi siis sentään lapsensa hoitaa lähes sovitusti.

 

harmillista että lapsilla on noin eriarvoista, vaikka saman katon alla asuvat. Kun nuorempi kasvaa, hän ymmärtää enemmän asioita, mutta edelleen sinun tulisi vaan selittää ettet voi vaikuttaa asiaan; että isommalla on eri isä ja tästä johtuen erilaisia asioita elämässä.

Harmillista myös, että vaikka esikoisen isä ja suku kohtelee ja suhtautuu lapseen noin hienosti, he eivät ota huomioon ollenkaan toista lastasi edes siten että tämä saisi isomman pieneksi käyneet tavarat - onhän hän kuitenkin samaa perhettä, VELI, lapset asuvat samassa huushollissa keskenään, ja toiminnoillaan aiheuttavat sisaruskateutta. He ovat siis aika itsekään kuuloisia ihmisiä.. kuitenkin.


Kaupungin sosiaalitoimelle yleensä on ns. mieskavereita, miehiä, jotka ovat vapaaehtoisia kavereita yh:n lapsille. Kysypä onko teillä semmoista. Kysy myös tukiperhettä, sellaista jossa on isä / mies. Lapsi pääsisi aina välillä jonnekin aivan kuten velikin.

Missä päin maailmaa asut? Ihan tukiperhejutusta ajatelleen kysyn..

Ja kun tämä nuorin kasvaa, laita hänet sitten kesällä ja talvellakin leireille. Monenlaisia on, niissä on yleensä kivaa ja lapset viihtyy.

 

Minustakin esikoisesi isä uusperheineen kuulostaa itsekkäältä, jos pojan veli ei mahdu heidän perheensä rientoihin ja kuluttamiseen. Minun isäni (äitini ex) muisti aina myös pikkusiskopuoltani lahjalla, jos antoi minulle jotain. Isäni asui ulkomailla ja siskoni oli aina tervetullut kanssani reissuun isän luokse. Isän uusi perhe piti siskoani aivan yhtä paljon perheenä kuin minua. Samoin isäpuoleni perhe pitää minuun yhä yhteyttä ja kohtelee perheenjäsenenä, vaikka äitini ehti erota vuosia sitten pikkusiskoni isästä.

Voisitko vielä yrittää keskustella esikoisesi isän kanssa, selittää, että hän tekee lapselleen karhunpalveluksen, jollei huolehdi veljesten välisistä suhteista. Jollei hän edelleenkään ymmärrä tilannetta, kysy vaikka lastenvalvojalta vinkkiä tai apua, kuinka veljekset saisi tasa-arvoisempaan asemaan?

 

Esikoisen isä ja tämän suku ostaa kyllä pikkuveljellekin pienehköjä lahjoja esim. jouluna tai synttärinä. Mutta matkoilla eivät ota mukaan eivätkä muutenkaan ota pikkuveljeä luokseen esim. viikonlopuiksi. Joskus jonkun satunnaisen illan on pikkuvelikin isomman isän luona. Mä luulen, että isä saattais enemmänkin haluta olla tän pienemmän kanssa, mutta isän uusi vaimo on aika hankala tapaus, joka ilmeisesti just ja just sietää tätä esikoistakaan, joten en sitten tiedä.. Tai siis ei pojalla mitään hätää sen naisen osalta ole, mutta vähän oon kautta rantain kuullu, että jotain kränää tän isän jo olemassa oleva jälkikasvu aiheuttaa.

Mun omasta mielestä oiskin täydellistä, jos voisivat ottaa myös pikkuveljen luokseen joka toinen viikonloppu. Lapset saisivat saman kohtelun ja mullekin tulis edes JOSKUS ns. vapaa-aikaa. Mutta ehkä toi ei oo realistinen haave, koska nuorempi ei oo saman isän lapsi. Mutta tosiaan on kuitenkin pikkuveli toiselle, joten samaa perhettä joka tapauksessa!

 

Lapsen isällä on velvollisuuksia, jotka hän hoitaa erinomaisesti vain lastaan kohtaan, ei sinua tai vierasta lasta kohtaan.Hän ei ole itsekäs.
Miksi hänen pitäsi järjestää vapaat viikonloput sinulle?

Ei ole vain Isien syy , että lapsella menee "huonosti", et voi olla vain uhri
ja syytellä muita, myös sinun tulee kantaa vastuu.

 

\

Esikoisen isä ja tämän suku ostaa kyllä pikkuveljellekin pienehköjä lahjoja esim. jouluna tai synttärinä. Mutta matkoilla eivät ota mukaan eivätkä muutenkaan ota pikkuveljeä luokseen esim. viikonlopuiksi. Joskus jonkun satunnaisen illan on pikkuvelikin isomman isän luona. Mä luulen, että isä saattais enemmänkin haluta olla tän pienemmän kanssa, mutta isän uusi vaimo on aika hankala tapaus, joka ilmeisesti just ja just sietää tätä esikoistakaan, joten en sitten tiedä.. Tai siis ei pojalla mitään hätää sen naisen osalta ole, mutta vähän oon kautta rantain kuullu, että jotain kränää tän isän jo olemassa oleva jälkikasvu aiheuttaa.

Mun omasta mielestä oiskin täydellistä, jos voisivat ottaa myös pikkuveljen luokseen joka toinen viikonloppu. Lapset saisivat saman kohtelun ja mullekin tulis edes JOSKUS ns. vapaa-aikaa. Mutta ehkä toi ei oo realistinen haave, koska nuorempi ei oo saman isän lapsi. Mutta tosiaan on kuitenkin pikkuveli toiselle, joten samaa perhettä joka tapauksessa!

Tottakai se olisi sinun mielestä täydellistä, kun voisit siirtää hoitovastuuta pienemmästä lapsesta ex-miehellesi jolla ei ole osaa eikä arpaa sinun nuorempaan lapseen liittyen. Tottakai ja se olisi varmasti hauskaa myös lapsen kannalta. Samoin se että pienempi lapsi saisi enemmän lahjoja ja matkoja. Tottakai se olisi lapsellekin mieluisaa.
Ja ex-miehesi olisi todella hieno jos sen tekisi, mutta aivan kohtuutonta odottaa sitä, koska hänellä ei tosiaankaan ole siihen mitään velvollisuutta. Se että pienemmällä lapsella ei ole huolehtivaa isää on väärin lasta ja sinuakin kohtaan, mutta ratkaisu tulisi tulla sieltä pienemmän lapsen isän suunnalta, siten että alkaisi kantamaan vastuuta lapsestaan eikä suinkaan pidä odottaa sitä isomman lapsen isältä!

 

Meillä ex-isäpuoleni nykyinen vaimo (pikkusiskopuoleni pikkuvelipuolien äiti - ah tätä uusperhehässäkkää ) taas tuntuu sulattavan minua paremmin kuin siskoani, koska en ole hänen miehensä biologinen lapsi. En ilmeisesti tunnu jotenkin yhtä uhkaavalta, kuin tämä verisukua oleva tytär.

Ihmiset ajattelevat näistä asioista niin monin eri tavoin. Kaikilla on omat elämänhistoriansa tuomat rasitteet kannettavanaan. Ketä rassaa mikäkin. Oletko yrittänyt puhua suoraan tämän exäsi uuden vaimon kanssa? Toivottavasti hän ymmärtäisi tilanteen. Mutta joo, hankala tilanne, jollei ymmärrä.

 

Ihmiset ajattelevat näistä asioista niin monin eri tavoin. Kaikilla on omat elämänhistoriansa tuomat rasitteet kannettavanaan. Ketä rassaa mikäkin. Oletko yrittänyt puhua suoraan tämän exäsi uuden vaimon kanssa? Toivottavasti hän ymmärtäisi tilanteen. Mutta joo, hankala tilanne, jollei ymmärrä.
[/quote]

En oo juuri tekemisissä exän vaimon kanssa, enkä oikein välitä ollakaan. On tullut siis sellainen olo, että hän ei kaikilta osin hyväksy miehen biologistakaan lasta, joten miksi hyväksyisi sitten tämän?

Tosin totta on, kuten monet jo sanoi, että ensisijaisesti tässä siis lapset kärsii, aivan ilman omaa syytä. Helpointa olisi jos aikuiset katsoisi vain peiliin ja miettisi, mitä kukin voi tässä tilanteessa tehdä. Esim. just exä perheineen vois aika pienin teoin auttaa tilannetta tosi paljon, vaikka siis ei sitten heidän omasta lapsestaan ole kyse. Mutta mun mielestä ei se heiltä vaatisi kuin vähän välittämistä ja epäitsekkyyttä, niin tämäkin pikkukaveri tuntisi olonsa paljon paremmaksi. Voi kun osaisivat sitä oma-aloitteisesti tuoda esiinkin, koska mä en todellakaan kehtaa asiasta ruinata. Ja ok, ei se ole heidän vika, että lapsen isä on lurjus ja kadonnut maisemista, mutta mun mielestä ei aina auta asiaa se, että pohditaan vain syyllisiä, kun kuitenkin tarvittais käytännössä toimivia ratkaisuja.

 

"Mutta mun mielestä ei se heiltä vaatisi kuin vähän välittämistä ja epäitsekkyyttä, niin tämäkin pikkukaveri tuntisi olonsa paljon paremmaksi. "

Voi kyllä sinun nyt pitäsi itse epäitsekkäästi, oma-aloitteisesti huomata , että tämä on sinun "ongelmasi" ja sinun vastuulla ei Exäsi.

muiden pitäsi auttaa ja antaa sinulle, muuten he ovat itsekkäitä? Mitä itse annat Exäsi perheelle?

Olet itse puoliksi vastuussa siitä että sinulla on 2 lasta vailla päivittäistä
isää, toinen enemmän kuin toinen.Erossa on 2 osapuolta.

Pystyt varmasti hoitamaan tilanteen, pulkkamäki ja yhdessäolo ovat ihan
arvokkaita asioita vaikkei lomille ja reisuun pääsisikään..

Välillä itselleninikin tulee martyyri olo yksin poikani kanssa, mutta
ei olla uhreja...

 

"Mutta mun mielestä ei se heiltä vaatisi kuin vähän välittämistä ja epäitsekkyyttä, niin tämäkin pikkukaveri tuntisi olonsa paljon paremmaksi. "

Voi kyllä sinun nyt pitäsi itse epäitsekkäästi, oma-aloitteisesti huomata , että tämä on sinun "ongelmasi" ja sinun vastuulla ei Exäsi.

muiden pitäsi auttaa ja antaa sinulle, muuten he ovat itsekkäitä? Mitä itse annat Exäsi perheelle?

Olet itse puoliksi vastuussa siitä että sinulla on 2 lasta vailla päivittäistä
isää, toinen enemmän kuin toinen.Erossa on 2 osapuolta.

Pystyt varmasti hoitamaan tilanteen, pulkkamäki ja yhdessäolo ovat ihan
arvokkaita asioita vaikkei lomille ja reisuun pääsisikään..

Välillä itselleninikin tulee martyyri olo yksin poikani kanssa, mutta
ei olla uhreja...

 

Panosta sinä pikkumieheesi kun isompi poissa. Selosta tilanne hänelle yksinkertaisesti, kyllä lapsikin ymmärtää.

 

Miehelläni on 10-vuotias lapsi edellisestä suhteesta joka on meillä säännöllisesti joka toinen viikonloppu sekä kuukauden kesälomalla. Lapsi viihtyy meillä hyvin ja olemme kaikki tyytyväisiä tilanteeseen.
Lapsen äidillä on sen lisäksi 7- ja 4- vuotiaat lapset molemmat eri isille. Hän on myös alkanut pyytämään että ottaisimme joskus myös heitä meille viikonlopuksi jottei tulisi paha mieli... ja mitä vielä! Omat isät eivät ole heidän elämässään millään lailla mukana. Ja sehän ei ole kenenkään muun kuin hänen itsensä vika.
Palkatkoon lapsenhoitajan näille nuoremmille jotta pääsee sitä neljättä isää etsimään.
Itse on valmis lapsia tekemään ensimmäisen vastaantulevan kanssa joten hoitakoon ne myös.

 

Ootko ajatellut, että sen toisen lapsen mukaan ottaminen matkalle maksaa. Voisit tietysti tarjoutua maksamaan veljen matkan ja muut kulut, jos he vaikka sitten suostuisivat ottamaan hänet mukaan, mitään velvollisuuttahan heillä ei siihen ole.

 

\

Ootko ajatellut, että sen toisen lapsen mukaan ottaminen matkalle maksaa. Voisit tietysti tarjoutua maksamaan veljen matkan ja muut kulut, jos he vaikka sitten suostuisivat ottamaan hänet mukaan, mitään velvollisuuttahan heillä ei siihen ole.

Lomamatka 4 vuotiaan kanssa on ihan erilaista kuin 8-vuotiaan kanssa. yhteistä tekemistä ja puuhaa saa tosiaan miettiä, kumman ehdoilla loma olisi?

Eli kyse ei ole vain siitä, että äiti maksaisi matkat ja kulut. Vastuu lapsesta siellä lomalla siirtyy kuitenkin esikoisen isälle ja vaikuttaa koko lomaan, vakuttaa myös nyxään ja tämän lomaan.

Exän nyxän ei tarvitse rakastaa puolison etälapsia, kunhan hyväksyy ja sietää ja kohtelee hyvin.
jos nyxällä on vaikeuksia hyväksyä ja sulattaa miehensä biologinen lapsi, on minusta kohtuutonta vaatia että hän vielä siihen päälle hyväksyisi jonkun "ulkopuolisen" lapsen lisäksi.

Exäsi on jo aika kivasti huomioinut ja samoin exän suku tätä lasta, jolle eivät ole sukulaisia lainkaan. Silti se ei riitä sinulle.. on ymmärrettävää että haluaa samanarvoisen kohtelun molemmille lapsilleen, mutta eihän se ole exäsi tehtävä ! - koska hän ei ole toisen lapsen isä !

4-vuotias suhtautuu tilanteeseen juuri siten kuin sinä selität, sinun asenteellasi.

Muistan, kun aikoinaan meidän lomamatkalla oli minun sukulaislapsi. Oli vähän vanhempi kuin omani, jotka olivat jo koululaisia, siinä mielessä ei mikään perään katsottava, mutta se oli silti paljon rankempi loma kuin aiemmat, jolloin ollaan omalla porukalla..

 

Ei tietenkään ole exän vastuulla hoitaa poikansa velipuolta, mutta vanhempana hänellä on vastuu huolehtia siitä, että lapsellaan on hyvät edellytykset lämpimään ja välittävään sisarussuhteeseen - olivat ne sisarukset puolikkaita, neljänneksiä tai kasvatteja. Isä antaa kurjat eväät elämään, jos opettaa lapselleen, ettei toisen pahasta mielestä tarvitse välittää. Ei lupaa kovin empaattista veljessuhdetta, jos pojat ovat jatkuvasti eriarvoisessa asemassa.

On keinotekoista leikata isän vastuu vain poikaansa. Vanhempana hänellä on vastuunsa myös tämän perhesuhteista. Kun ihmiset eroaa, siitä seuraa monenmoista uusperhehässäkkää, johon on vain sopeuduttava.

Minun mielestäni on todella syvältä ajatella, että kukin kantakoon vastuun vain omista tekemisistään. Ei kai sen pienen veljen pidä kärsiä isänsä kelvottomuudesta, jos muut asianomaiset aikuiset - kuten veljensä isä - pystyvät omilla teoillaan paikkaamaan kurjaa tilannetta.

 

sen verran isoilla ihmisillä pitäis olla sydäntä, ettei aseta veljiä eri asemaan, kun isompi saa hirveesti ja pienempi ei juuri mitään. tarviiko ulkomaille lasta viedä joka vuosi? tarviiko aina ostaa tosi kalliita leluja. vähän sydäntä peliin aikuisille ihmisille ja miettii mikä se tilanne on sillä 4-vuotiaalla joka on täysin SYYTÖN koko juttuun. toki lapsien pitää ymmärtää jo pienestä pitäen, että elämä ei oo reilua, mutta on aika sydämetöntä, jos isoveljen pieneksi jäävät hokkarit, pyörät ja vaatteet täytyy mennä sitten takaisin isälle...
entäs lelut, joista isompi ei välitä jonkun vuoden kuluttua? saako hän antaa ne pikkuveljelle? kai omia lelujaan saa antaa kelle haluaa?

mikäli exäsi jatkaa eloaan niin sydämettömänä kuin tähänkin asti, niin yritä tehdä pikkuveljen elämästä kotona kaksistaan ollessanne niin hauskaa kuin mahdollista. tehkää sellaisia juttuja, joista pikkuveli tykkää. mä tykkäsin pienenä aina eväsretkistä metsään. se oli sellaista seikkailua

tuntuu jotenkin hölmöltä, että veljet elävät jotenkin täysin erilaista elämää ihan vaan sen takia, että isät ovat niin erilaisia. lapset ovat tässä syyttömiä ja heitä pitäisi ajatella. ei sitä isompaa tarvitse piloille lellitä, vaikka isällään olisi rahaa syytää vaikka kuinka. MHO

 

Ymmärrän periaatteessa ap:n huolen lastensa eriarvoisesta isäsuhteesta. Mullakin on kaksi lasta, joilla eri isät. Samoin siskollani. Mua ja systeriä yhdistää se, että kummankin esikoisen isät ovat puskeneet horsmaa jo iät ajat. Silti mulle ei ole koskaan tullut edes mieleen, että exän pitäisi ottaa mun tyttönikin mukaansa tai ostaa tytölleni samanlaisia asioita kuin ostelee pojalleen.

Mun lapseni ovat joutuneet pienestä pitäen hyväksymään sen tosiasian, että toisella on isä ja toisella ei, enkä pidä sitä mitenkään huonona asiana. Nallekarkit vaan ei aina mene tasan ja luulenpa, että nuo mun muksuni ovat sisäistäneet asian niin hyvin, etteivät nyt isoinakaan enää haikaile sellaista, mitä jollain toisella on, mutta mitä itse ei voi saada.

Miten sun vanhempasi suhtautuu asiaan? Sisaruksesi, kuopuksen kummit? Voisivatko he ottaa nuorempaa välillä mukaansa? Mun tyttö pääsi pienenä usein kummisetänsä kanssa elokuviin, Linnanmäelle jne. Vanhempieni kanssa likka on käynyt ulkomailla. Voisitko säästää sen verran rahaa, että kerran vuodessa kävisit tämän pienemmän kanssa vaikka laivaristeilyllä Tallinnassa tai Tukholmassa? Jos euron päivässä laitat säästöpossuun, sulla on vuoden kuluttua jo 365 euroa.

 

Lapsen isällä on velvollisuuksia, jotka hän hoitaa erinomaisesti vain lastaan kohtaan, ei sinua tai vierasta lasta kohtaan.Hän ei ole itsekäs.
Miksi hänen pitäsi järjestää vapaat viikonloput sinulle?

Ei ole vain Isien syy , että lapsella menee "huonosti", et voi olla vain uhri
ja syytellä muita, myös sinun tulee kantaa vastuu.

Heh, erinomaisesti Sulla reppanalla ei taida oikein olla käsitystä millainen on erinomainen isä. :hug: no voimia sullekin.

 

Mun mielestä on vähän kummallista kun täällä ihmiset tuntuu pitävän exää sydämmettömänä kun ei tasapuoliseti huomio omaa ja exänsä uutta lasta. Siitä että perheessä on eri isille lapsia ei ole ex- puoliso vastuussa eikä se myökään ole lapsen vika.Musta ois ihan outoa jos mun mies joutuisi ostelemaan tavaroita myös exänsä uudelle lapselle tai me otettaisi hänet mukaan meidän reisuille, hänhän on meille ihan vieras lapsi.

Jos toisen lapsen isä ei muista lastaan , kaipa äidin on sitten yritettävä keksiä jotain kivaa lapsen kanssa kun toinen on isällään. Vastuu on siitä ennemmin äidillä kuin hänen exällä joka ei ole lapsen isä jos ei kerran oikea isä vastuutaan kanna.Tosi epäreilua lapsen kannalta jos lapsen isä ei kanna vastuuta mutta ei sitä voi toisten lasten isille siitä huolimatta siirtää.

 

Ei tietenkään voi, eikä ketään voi pakottaa isäksi. Mulla on onneksi samanlainen tilanne molemmilla pojilla.