Epävarma tuore äiti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olenko ainoa?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Olenko ainoa?

Vieras
Hei kokenut äiti, myönnätkö vahtaavasi, miten tuoreet äidit käsittelevät lapsiaan? Olen kotona ihan suvereeni vauvan kanssa, mutta epävarmuus iskee, kun mennään vieraisille tai julkisiin paikkoihin. Jotenkin tuntuu, että kokeneemmat äidit suhtautuvat hieman huvittuneesti ylenkatsoen, että "tuohan tekee asiat ihan hullusti"...

Syöminen on meillä usein väsyneenä itkun paikka, enkä siksi mielelläni syötä lasta muualla kuin kotona. Tuntuu, että kaikkien muiden lapset syövät ilman kitinää ja että kaikki katsovat, että "eihän tuo osaa edes pidellä lasta kunnolla" tms. Ja sekin että en halua syöttää julkisesti, vaikuttaa häiritsevän kokeneita äitejä, joille kaikki on niin luonnollista ja sujuu tosta noin vaan.

Tunnen olevani tosi huono, kun kaikilta muilta esikoisvauvan vanhemmilta tuntuu kaikki sujuvan niin vaivatta ja luonnollisesti :(.
 
Ei kukaan ole seppä syntyissään.
Maalaisjäörkeä kun käyttää siitä on hyvä lähteä.
Kaikki muu tulee sitten käytännön opin kautta.
Kyllä sinä pärjäät.
Onnea tuoreelle äidille =)
 
no ei suju mullakaan ja itellä 3kk ikäne tyttö ja esikoinen :D kyllä se tarvii vain harjoittelua aluksi meilläkin vähän imetys tökki mutta nykyään sujuu ihan niinkuin kokeneeltakin mut kyl vieki jotkut asiat saattaa vähän tökkii et tsemppia vaan ja kärsvällisyyttä. kyl ne mammatkin lopettaa aikoinaan sen tuijotteleun.
 
Meille syntyy pian neljäs lapsi ja mä oon kyllä ihan yhtä torvelo sen kans ku kuka tahansa muukin.. En pidä itteäni eksperttinä, kyllä se taas on sitä samaa opettelua, mitä se esikoisen kanssakin oli. Sitä vaan unohtaa niin nopeasti, millaista se pienen vauvan hoitaminen oli. Mutta elossa nuo muutkin on selvinneet mun käsissä, joten eiköhän tän nelosenkin kans pärjätä.

Eli siis vastaus kysymykseesi: mä en ainakaan kyttää, enkä usko että kovin moni muukaan. Jos joku arvostelee, jätä omaan arvoonsa. Jokainen oppii tavallaan ja on omalleen se paras äiti. :)
 
Ai myönnänkö vahtaavani tuoreita äitejä. Tuskin olen niin tehnyt. Pienet vauvat on niin suloisia, että vahtaan vain ihmeissäni heitä.
Mutta luonnollista, että koet asian noin. Kyllä se siitä päivä päivältä lutviutuu tuo kokemus ja varmuus.
 
Toi kuulostaa NIIIIIN tutulta! Aina kun vauva itki vaunuissa ajattelin että nyt ne luulee etten mä anna sille ruokaa, ja imettää en uskaltanut kuin kotona kun ajattelin että ne katsoo etten mä osaa, ja ajattelin että kaikki huomaa miten epävarma mä olen käsitellessäni sitä vauvaa vaikka vaippaa vaihtaessani...

Ja nyt kun vauva on 8kk niin tajuan ettei sitä kukaan kato, ja kaikki isompien lapsien vanhemmat tajuaa että pikkuvauvat vaan on vähän hankalia käsiteltäviä ja pikkuvauvat vaan parkuu joskus (lähinnä ite huokaan helpotuksesta että onneksi oma ei ole enää ihan niin pieni :D ) ja imetys vaan on alkuun hankalaa...
 
Eniten kiusaa se, että syöminen on välillä todellista taistelua, kun lapsella on nälkä, mutta ei vaan väsymykseltään suostu syömään :(. Eikä julkisilla paikoilla voi käydä mihinkään vierekkäin rauhassa pötköttämään ja odottamaan sopivaa hetkeä syömiseen...

Onkohan siihen koskaan luvassa helpotusta, lapsi kuitenkin nyt "jo" 3 kk...
 
Itse kuulun niihin jolle vauvojen käsittely on aina ollut (esikoisesta lähtien) sujuvaa ja luontevaa, mutta ikinä en ole vahdannut kuinka muut äidit vauvojansa käsittelee. Varmuus hoitamiseen tulee kun luottaa itseensä, eikä vaivaa päätänsä sillä mitä muut mahdollisesti ajattelee.Sinä olet paras omalle lapsellesi, sinun käsittelyysihän se vauvasi tottuu/on tottunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eniten kiusaa se, että syöminen on välillä todellista taistelua, kun lapsella on nälkä, mutta ei vaan väsymykseltään suostu syömään :(. Eikä julkisilla paikoilla voi käydä mihinkään vierekkäin rauhassa pötköttämään ja odottamaan sopivaa hetkeä syömiseen...

Onkohan siihen koskaan luvassa helpotusta, lapsi kuitenkin nyt "jo" 3 kk...



Sulla on vauva vielä noin pieni, älä huoli, ajan kanssa se helpottaa. Mullakin on esikoinen tässä ja nyt 7 kk:n iässä kaikki on huomattavasti helpompaa kuin tuolloin 3 kk:n iässä. Poika on jo isompi ja syö hienosti ilman kiukutteluja ja jos kiukuttaa niin sitten kiukuttaa. Vauvat on sellasia:)

Älä stressaa vaan ole ylpeä itsestäsi, olet paras äiti lapsellesi etkä taatusti tee mitään väärin!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minä:
Itse kuulun niihin jolle vauvojen käsittely on aina ollut (esikoisesta lähtien) sujuvaa ja luontevaa, mutta ikinä en ole vahdannut kuinka muut äidit vauvojansa käsittelee. Varmuus hoitamiseen tulee kun luottaa itseensä, eikä vaivaa päätänsä sillä mitä muut mahdollisesti ajattelee.Sinä olet paras omalle lapsellesi, sinun käsittelyysihän se vauvasi tottuu/on tottunut.

Täällä kans samat mietteet.
Ja lisäksi, keskity "kuuntelemaan" lastasi äläkä ajattele mitä muut ajattelee. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Alkuperäinen kirjoittaja Minä:
Itse kuulun niihin jolle vauvojen käsittely on aina ollut (esikoisesta lähtien) sujuvaa ja luontevaa, mutta ikinä en ole vahdannut kuinka muut äidit vauvojansa käsittelee. Varmuus hoitamiseen tulee kun luottaa itseensä, eikä vaivaa päätänsä sillä mitä muut mahdollisesti ajattelee.Sinä olet paras omalle lapsellesi, sinun käsittelyysihän se vauvasi tottuu/on tottunut.

Täällä kans samat mietteet.
Ja lisäksi, keskity "kuuntelemaan" lastasi äläkä ajattele mitä muut ajattelee. ;)

Yritän, mutta paskamutsi ei välillä saa selvää, mitä lapsi yrittää sanoa, mutta kokeneilla äidellä on siihenkin aina vastaus valmiina ja nolona saan taas todeta, että enhän minä mitään osaa... Tai minun mielestäni vauva itkee yhtä asiaa, mutta kokeneiden äitien mielestä ihan toista asiaa :(.
 
Mulla oli valmiiksi kokemusta pikkuvauvojen hoitamisesta kun omani sain. Mutten mää kattele muita äitejä silleen arvostelevasti. Korkeintaan aattelen että tuokin äiti kyl oppii eikä laps mee rikki vaikkei aina heti selviäiskään mikä kiikastaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Alkuperäinen kirjoittaja Minä:
Itse kuulun niihin jolle vauvojen käsittely on aina ollut (esikoisesta lähtien) sujuvaa ja luontevaa, mutta ikinä en ole vahdannut kuinka muut äidit vauvojansa käsittelee. Varmuus hoitamiseen tulee kun luottaa itseensä, eikä vaivaa päätänsä sillä mitä muut mahdollisesti ajattelee.Sinä olet paras omalle lapsellesi, sinun käsittelyysihän se vauvasi tottuu/on tottunut.

Täällä kans samat mietteet.
Ja lisäksi, keskity "kuuntelemaan" lastasi äläkä ajattele mitä muut ajattelee. ;)

Yritän, mutta paskamutsi ei välillä saa selvää, mitä lapsi yrittää sanoa, mutta kokeneilla äidellä on siihenkin aina vastaus valmiina ja nolona saan taas todeta, että enhän minä mitään osaa... Tai minun mielestäni vauva itkee yhtä asiaa, mutta kokeneiden äitien mielestä ihan toista asiaa :(.

Ei se taida olla nyt kohdallasi kokemuksesta kiinni, vaan itseluottamuksesta. Sitä tarvitset!
Osasin kyllä jo esikoisen aikaan kuunnella lasta ja vastata itkuihin yms.
Eli luota että osaat varmasti toimia oikein, jollet jotain itkua saa rauhoittumaan niin niitä tilanteita tulee varmaan kaikilla ettei tiedä mikä se nyt on se syy. Kokeilemalla vaan sulkemaan syitä pois sitten. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Alkuperäinen kirjoittaja Minä:
Itse kuulun niihin jolle vauvojen käsittely on aina ollut (esikoisesta lähtien) sujuvaa ja luontevaa, mutta ikinä en ole vahdannut kuinka muut äidit vauvojansa käsittelee. Varmuus hoitamiseen tulee kun luottaa itseensä, eikä vaivaa päätänsä sillä mitä muut mahdollisesti ajattelee.Sinä olet paras omalle lapsellesi, sinun käsittelyysihän se vauvasi tottuu/on tottunut.

Täällä kans samat mietteet.
Ja lisäksi, keskity "kuuntelemaan" lastasi äläkä ajattele mitä muut ajattelee. ;)

Yritän, mutta paskamutsi ei välillä saa selvää, mitä lapsi yrittää sanoa, mutta kokeneilla äidellä on siihenkin aina vastaus valmiina ja nolona saan taas todeta, että enhän minä mitään osaa... Tai minun mielestäni vauva itkee yhtä asiaa, mutta kokeneiden äitien mielestä ihan toista asiaa :(.

Ei se taida olla nyt kohdallasi kokemuksesta kiinni, vaan itseluottamuksesta. Sitä tarvitset!
Osasin kyllä jo esikoisen aikaan kuunnella lasta ja vastata itkuihin yms.
Eli luota että osaat varmasti toimia oikein, jollet jotain itkua saa rauhoittumaan niin niitä tilanteita tulee varmaan kaikilla ettei tiedä mikä se nyt on se syy. Kokeilemalla vaan sulkemaan syitä pois sitten. :)

Ja joskus sitä voi olla vaan niin väsynyt ettei osaa edes ajatella mikä vikana vaikka muut vierestä näkee heti. ;)
 

Yhteistyössä