Epätyypillinen masennus onko kellään?

["kummajainen"]

aika vähän tietoa on siitä...

 

[Blue]

Tietoa ehkäpä juuri sen takia niin vähän että se on epätyypillinen, eli ei ilmene siten miten masennus yleensä. Ja tuskin sen epätyypillisen masennuksen oireet ovat kenelläkään täsmälleen samat kuin toisella, muutenhan se olisi sitten taas ihan tyypillistä masennusta.

 

["aapee"]

Epätyypillinen masennuksen tunnuspiirteitä ovat:

Mielialan reaktiivisuus (paradoksaalinen anhedonia) ja positiivisuus
Huomattava painonnousu tai lisääntynyt ruokahalu
Liiallinen nukkuminen tai unisuus (hypersomnia)
Voimattomuus
Huomattava sosiaalinen kyvyttömyys johtuen yliherkkyydestä tulla muiden ihmisten torjumaksi

Ainakin kaikki nuo löytyy multa...

 

[Birgitte]

Minä olen ajatellut, että "epätyypillinen masennus" on yksinkertaisesti huonon itsetunnon, heikon elämäntilanteen, paikalleen jämähtämisen, ja sosiaalisten pelkojen summa. Siinä on kyse enemmän kyvyttömyydestä ylläpitää positiivista asennetta ja kyvyttömyydestä tehdä positiivisia/pysyviä muutoksia elämäänsä kuin varsinaisesta masennuksen alaluokasta. Sille on kuitenkin pitänyt antaa tällainen nimi "epätyypillinen masennus", koska sitä esiintyy yhteiskunnassamme niin paljon, mutta loppujen lopuksi se on jotain, josta pääsisi yli ilman lääkkeitä ja terapiaa, jos vaan olisi tarpeeksi vertaistukea ja elämä tekisi hypyn parempaan suuntaan. Odottamalla se ei sitä hyppyä tee, mutta ilman tukea ei ihminen sitä hyppyä voi yksinkään tehdä, jos tila on ajautunut kovin pahaksi.

 

[up]

up

 

["aapee"]

sepä se kun ei ole minkäänlaista vertaistukea tai ylipäätänsä mitään tukea vaikka ihmisiä onkin ympärillä. ne ei vaan usko/piittaa tai tajua tilannetta.

 

["vieras"]

En tiedä, mikä hitto mulla on vikana. Pelkään sosiaalisia tilanteita, saan niissä paniikkikohtauksia, saan kohtauksia joskus muutoinkin (esim. riidat miehen kanssa), pelkään poistua kotoa (pelkään että joku tappaa minut tai jotain, asumme todella huonolla alueella), en jaksa tehdä mitään, syön kokoajan, olen lihonut tavattomasti, ruoka ei anna lohtua kuitenkaan, mietin kuolemaa mutten itsemurhaa, olen väsynyt ja saamaton, en osaa aloittaa mitään hommaa, en osaa olla liikkumatta paikallani.. Olen yksi epäsuhta, vastakohtien ihmeolio. Vihaan tätä. Vihaan sitä, ettei kukaan osaa kertoa, mikä minulla on. Tai miksikä osaisi, en osaa itsekän kertoa, mikä minulla on. Terapiassa en osaa tehdä muuta, kuin hymyillä ja sanoa että kaikki on ihan ok, kyllä kyllä. Muille ihmisille esitän iloista ja värikästä, yritän puhua hauskalla tavalla ja vaikuttaa siltä kuin arvostaisin itseäni. Sellainen haluan olla, ja sellainen siis olen. Sisälläni vain on joku aivan muu henkilö, joka vihaa minua ja haluaa tuhota sen.
Luin orelistasi, ja tuntui heti, että tuossa se on, taas. Lukuisista diagnoseistani ei vielä ole apua ollut, joten ihan sama kai se, mitä sairastan, jos sairastan mitään.
Anteeksi jos tämä nyt meni jotenkin ot'ksi..

 

[eikös]

Eikös epätyypillinen masennus ilmene monella niin, että esim.kavereiden kesken voi olla todella positiivinen ja sosiaalinen, mutta yksin olo hirvittää. Yksin jäätyään ahdistuu heti ja saattaa alkaa ahmimaan tms.

Eli masennus on mutta, sen pystyy torjumaan tietyissä tianteissa ja voi olla hyvinkin sosiaalinen vaikka samaan aikaan itsetunto on ihan ruvilla. Syrjäänvetäytymistä ei niinkään ilmene, eikä painon putoamista kuten tyypillisesti masennuksessa.

 

["aapee"]

Mä olen niin kyllästynyt tähän paska olotilaan. Joskus Toivoisi että joku huomaisi miten paskas kunnos olen. Eipä vaan kukaan huomaa... Sama oli kullakin kun yritin käydä puhumassa tästä niin kaunistelin asiani niin etten loppujen lopuksi varmaan vaikuttanut apua tarvitsevalta.