epätoivoinen

Olen aivan hukassa, olen rv.6 ja tämä tuli todellakin yllätyksenä meille molemmille, meillä on entuudestaan 2.5 vuotiaat kaksoset. Mieheni ei halua pitää tätä lasta eli hänen mielestään ainoa vaihtoehto on abortti. En vaan tiedä pystynkö tekemään sitä.. Pelottaa että kävi miten kävi niin meidän tiet menee erilleen joka tapauksessa. Pelkään syyttäväni tulevaisuudessa miestäni jos teen abortin ja toisaalta jos pidän lapsen, saatan olla pian 3 lapsen yksinhuoltaja. Ahdistaa kun en tiiä mikä on oikea ratkaisu.

 

En tietenkään voi sulle suoraa vastausta suoda vaikka niin toivoisinki.Ensin tulee tää perinteinen klisee eli tee niin kuin itsestä oikealle tuntuu :headwall: Tiedän ettei sitä välttämättä itsekään tiedä tunne sotkuissaan,mutta yritä edes kuitenkin!!Ja jos päätät pitää lapsen niin voihan olla että miehesikin heltyy ajan mittaan.Voiko olla mahdollista että hän "pelkää" sitä raskasta osaa kun vauva on pieni?Etenkin kun teillä on kaksoset ennestään niin jos hän meinaa että yhden kanssa olisi yhtä raskasta kuin kahden..Eipä tainnu olla paljon apua tästä sepustuksesta ei kait sitä voi sanoa muuta kuin puhukaa ja puhukaa,kyllä se asia siitä vielä selkenee.Mitä tahansa teet niin on se varmasti oikea päätös sinulle :hug:

 

Kahden lapsen äitinä tiedät kuinka ihania omat lapset voivat olla, mietithän mitä menetät jos päätyt aborttiin.. Ymmärsin, että tästä lapsesta ei sinun ja miehesi mahd. teiden erkaneminen johdu, vaan suhteessa on jo muutenkin ollut epävarmuutta. On tietenkin harmi, jos miehesi ei halua uutta lasta, mutta miettikääpä yhdessä miltä vastasyntynyt pieni nyytti sylissänne tuoksuisi ja tuntuisi ja muistelkaa kuinka ihania kaksosenne olivat ihan pieninä vauvoina (vaikka työtä on varmasti ollut kovasti heidän hoitamisessaan!).
Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen päätittepä mitä tahansa. En voi muuta kuin neuvoa, että kuuntele sydämesi ääntä ja mieti syitä miksi antaisit vauvasi pois, ovatko ne lopulta painavampia kuin syyt antaa mahdollisuus uudelle elämälle...

 

juuri niin....mikäli vauva-ajan raskaus on se syy miksi miehesi ei halua
tätä seuraavaa lasta kannattaisi ajatella sitä ettävauva-aikakin on ohi menevää eikäkestä ikuisesti joten kannattaako siksi antaa jotain niin kallisarvoista pois.itsekkin itkin viime yönä kello neljä hirvittävää väsymystäni kun en olisi jaksanut enää nostaa huutavaa vauvaa pois sängystä, mutta silti nyt kun katson pojan tummiin viattomiin silmiin olen hirvittävän kiitollinen että hän on olemassa, rakastan häntä niin paljon että sattuu ja siksi jaksan päivästä toiseen ja nautin vauva-ajasta vielä kun sitä on jäljellä.kohta olen viisikymppinen (30v päästä)vaihdevuosien kourissa ja onpahan jotain ihanaa muisteltavaa...

 

tintii tuolla selitti kuinka tiedät kahden äitinä mitä menetät jos tästä lapsesta luovut,mut tiedät äitinä varmasti senkin miten raskasta voi vauvan hoito olla,eikö?kuuntele sydäntäsi,tee päätökset sen mukaan.tällainen asia ei kunnossa olevaa suhdetta lopeta,se on selvä,eli ongelmiaa teillä tosiaan jo täytyy olla...Oletko varma että tulette yhdessä kauaa pysymään vaikka abortin tekisitkin?Pohdi sitä,ja mieti mitkä ovat voimavarasi,ennenkuin päätät asiaa.kukaan muu ei voi puolestasi päättää.Jos olet sitä mieltä ettet jaksa kolmen kanssa yksin,niin tee niin,mutta jos ajattelet jaksavasi,pidä ihmeessä vauva.Koska äitihän aina viime kädessä lapsistaan vastuun kantaa ja lapsensa hoitaa.Niin se vain on.