U
Uupunut mies
Vieras
Olen lapsieni kanssa sosiaaliviranomaisten olosuhdeselvityksen loppumetreillä. Viisi vuotta olemme olleet entisen vaimoni kanssa sosiaaliviraston asiakkaita. Olen sieltä hakenut apua jatkuviin sopimusrikkomuksiin liittyen lasten vierailuun. Meillä on yhteishuoltajuus, viikko ja viikko. Nyt kumpikin meistä hakee yksinhuoltajuutta.
Tämä entinen vaimoni ei ole edes kiistänyt näitä sopimusrikkomuksia, mutta ikinä eivät ole sosiaaliviranomaiset pyytäneet edes yrittämään noudattamista.
Nyt, vähän ennen oikeudenkäyntiä lasteni äiti ilmeisesti tajuaa olevansa heikommassa tilanteessa kuin mitä on aiemmin kuvitellut. Viimeisessä tapaamisessa sosiaaliviranomaisten kanssa hän nosti esiin insestisyytökset. Hän on koulutukseltaan psykologi.
En mitenkään voinut säilyttää tyyneyttäni näiden aiheettomien syytösten edessä, eli äänestäni huomasi kiihtymyksen. Minulle on tolkutettu asianajajani, toisten miesten, miesjärjestöjen yms. taholta siitä, ettei ikinä saa malttia menettää. Siinä sitten kuitenkin tulistuin, kun virkailijat huolestuneen näköisinä kuuntelivat exän puhetta ja antoivat sellaisia minimipalautteita kuin "aha, joo-joo, vai niin jne." Siinä saa väkisin sen kuvan, että katkeroitunut, tuulesta temmattu vale otetaan tosissaan. Kun sitten äänensävystäni tosiaan huomasi ärtymykseni, keskeytti vaimoni minut ja sanoi, että "tommonen aggressiivinen toi oli avioliittommekin aikana". Siinä vaiheessa pääni meinasi räjähtää.
Seuraavana päivänä sain exältä sähköpostia, jossa hän muina naisina pyytää, josko vielä kerran muuttaisin kesän lomasuunnitelmia, hänelle kun tulee ulkomaan matka. Kyse on siis psykologista! Olin kuin puulla päähän lyöty. Jo on pokkaa!
Soitin myöhemmin sosiaaliviranomaisille ja kerroin, etteivät minun oikeusturvani, lasten etu ja heidän omat kirjatut tavoitteensa nyt toteudu. Vaadin, että minun on saatava vielä kerran mennä heidän juttusilleen ilman entistä puolisoani. Ihme kyllä siihen suostuttiin, asianajajani arveluiden vastaisesti.
Sanoin sosiaaliviranomaisille, etten enää ikinä astu samaan huoneeseen entisen vaimoni kanssa ilman asianajajaa. En myöskään puhu hänelle enkä tervehdi. Myöhemmin sosiaalivirkailija soitti minulle, ja kertoi että ylimääräiseen tapaamiseen suostutaan ja se tietenkin suodaan myös exälleni. Sitten hän sanoi, että lopuksi tapaamme sitten kaikki vielä yhdessä. Sanoin, ettei tämä tule onnistumaan, ilmoitinhan jo etten saavu tapaamisiin enää ikinä yhdessä exän kanssa. Tämä sai virkailijan ikään kuin hätääntymään. Aivan kuin he menettäisivät kasvonsa tai jotain sen tapaista. Hän sai minut sitten lupaamaan, että harkitsen asiaa sitten kun vielä tapaamme. Jäin ihmetelemään onko se tosiaan jossain yhteydessä heille häpeäksi?
Entinen vaimoni toi nämä insestisyytökset esiin siten, että kertoi erittäin yksityiskohtaisia tarinoita lapsiemme käyttäytymisestä. Hän puhui kuopuksen jatkuvasta julkisesta masturboinnista, yrityksistä työntää kieltä suuhun pussattaessa ja siitä, että minä olen pyyhkinyt hänen pyllyään liian vanhaksi. Sitten hän sanoi, että esikoiseni nukkuu vieressäni.
Kyse ei siis ole siitä, että nämä tarinat olisivat totta. Kyse ei ole siitäkään, että exäni olisi vääristellyt asioita mielessään ja sitten esittänyt ne liioiteltuna. Kyse on siitä, ettei näillä hänen jutuillaan ole minkäänlaista vastinetta todellisuudessa.
Kun minä saatuani puheenvuoron sanoin, että minua varoitettiin mahdollisista insestisyytöksistä, exä sanoi ettei hän minua insestistä syytä. Molemmilla virkailijoilla oli kiire vahvistamaan tämä tulkinta. Ihmettelen edelleen mistä moinen hoppu kiistää selvä asia. Kun nainen esittää selkeän, mutta täysin epäuskottavan insestisyytöksen, on kaamea kiire antaa sille otsikko: tämä ei ole insestisyyte.
Puhelimessa virkailija sanoi, että exäni puhui rajanvedosta. Hetken päästä häneltä ikään kuin lipsahti, että tämmöiset insestisyytteet ovat sangen tavallisia ja eivätkä välttämättä johda mihinkään. Miksi siis insestisyytettä ei voi kutsua reilusti insestisyytteeksi? Onko tässäkin kyse naisen suojelemisesta?
Minua ei tyydytä edes se tilanne, että koko episodi jäisi heidän raportissaan oikeudelle mainitsematta. Minä haluan, että ollaan rehellisiä loppuun asti ja kirjoitetaan että entinen vaimoni nosti esiin insestin ja esitetään tapa millä hän sen teki. Jos hän sitten vetäyy syytöksistä sanomalla, ettei se ollut insestisyyte, niin sekin pitää kirjoittaa. Mutta tuskin näin edullisesti tulee käymään.
Miten naiset voivat käyttää näin raukkamaista ja lapsille haitallista korttia?
Tämä entinen vaimoni ei ole edes kiistänyt näitä sopimusrikkomuksia, mutta ikinä eivät ole sosiaaliviranomaiset pyytäneet edes yrittämään noudattamista.
Nyt, vähän ennen oikeudenkäyntiä lasteni äiti ilmeisesti tajuaa olevansa heikommassa tilanteessa kuin mitä on aiemmin kuvitellut. Viimeisessä tapaamisessa sosiaaliviranomaisten kanssa hän nosti esiin insestisyytökset. Hän on koulutukseltaan psykologi.
En mitenkään voinut säilyttää tyyneyttäni näiden aiheettomien syytösten edessä, eli äänestäni huomasi kiihtymyksen. Minulle on tolkutettu asianajajani, toisten miesten, miesjärjestöjen yms. taholta siitä, ettei ikinä saa malttia menettää. Siinä sitten kuitenkin tulistuin, kun virkailijat huolestuneen näköisinä kuuntelivat exän puhetta ja antoivat sellaisia minimipalautteita kuin "aha, joo-joo, vai niin jne." Siinä saa väkisin sen kuvan, että katkeroitunut, tuulesta temmattu vale otetaan tosissaan. Kun sitten äänensävystäni tosiaan huomasi ärtymykseni, keskeytti vaimoni minut ja sanoi, että "tommonen aggressiivinen toi oli avioliittommekin aikana". Siinä vaiheessa pääni meinasi räjähtää.
Seuraavana päivänä sain exältä sähköpostia, jossa hän muina naisina pyytää, josko vielä kerran muuttaisin kesän lomasuunnitelmia, hänelle kun tulee ulkomaan matka. Kyse on siis psykologista! Olin kuin puulla päähän lyöty. Jo on pokkaa!
Soitin myöhemmin sosiaaliviranomaisille ja kerroin, etteivät minun oikeusturvani, lasten etu ja heidän omat kirjatut tavoitteensa nyt toteudu. Vaadin, että minun on saatava vielä kerran mennä heidän juttusilleen ilman entistä puolisoani. Ihme kyllä siihen suostuttiin, asianajajani arveluiden vastaisesti.
Sanoin sosiaaliviranomaisille, etten enää ikinä astu samaan huoneeseen entisen vaimoni kanssa ilman asianajajaa. En myöskään puhu hänelle enkä tervehdi. Myöhemmin sosiaalivirkailija soitti minulle, ja kertoi että ylimääräiseen tapaamiseen suostutaan ja se tietenkin suodaan myös exälleni. Sitten hän sanoi, että lopuksi tapaamme sitten kaikki vielä yhdessä. Sanoin, ettei tämä tule onnistumaan, ilmoitinhan jo etten saavu tapaamisiin enää ikinä yhdessä exän kanssa. Tämä sai virkailijan ikään kuin hätääntymään. Aivan kuin he menettäisivät kasvonsa tai jotain sen tapaista. Hän sai minut sitten lupaamaan, että harkitsen asiaa sitten kun vielä tapaamme. Jäin ihmetelemään onko se tosiaan jossain yhteydessä heille häpeäksi?
Entinen vaimoni toi nämä insestisyytökset esiin siten, että kertoi erittäin yksityiskohtaisia tarinoita lapsiemme käyttäytymisestä. Hän puhui kuopuksen jatkuvasta julkisesta masturboinnista, yrityksistä työntää kieltä suuhun pussattaessa ja siitä, että minä olen pyyhkinyt hänen pyllyään liian vanhaksi. Sitten hän sanoi, että esikoiseni nukkuu vieressäni.
Kyse ei siis ole siitä, että nämä tarinat olisivat totta. Kyse ei ole siitäkään, että exäni olisi vääristellyt asioita mielessään ja sitten esittänyt ne liioiteltuna. Kyse on siitä, ettei näillä hänen jutuillaan ole minkäänlaista vastinetta todellisuudessa.
Kun minä saatuani puheenvuoron sanoin, että minua varoitettiin mahdollisista insestisyytöksistä, exä sanoi ettei hän minua insestistä syytä. Molemmilla virkailijoilla oli kiire vahvistamaan tämä tulkinta. Ihmettelen edelleen mistä moinen hoppu kiistää selvä asia. Kun nainen esittää selkeän, mutta täysin epäuskottavan insestisyytöksen, on kaamea kiire antaa sille otsikko: tämä ei ole insestisyyte.
Puhelimessa virkailija sanoi, että exäni puhui rajanvedosta. Hetken päästä häneltä ikään kuin lipsahti, että tämmöiset insestisyytteet ovat sangen tavallisia ja eivätkä välttämättä johda mihinkään. Miksi siis insestisyytettä ei voi kutsua reilusti insestisyytteeksi? Onko tässäkin kyse naisen suojelemisesta?
Minua ei tyydytä edes se tilanne, että koko episodi jäisi heidän raportissaan oikeudelle mainitsematta. Minä haluan, että ollaan rehellisiä loppuun asti ja kirjoitetaan että entinen vaimoni nosti esiin insestin ja esitetään tapa millä hän sen teki. Jos hän sitten vetäyy syytöksistä sanomalla, ettei se ollut insestisyyte, niin sekin pitää kirjoittaa. Mutta tuskin näin edullisesti tulee käymään.
Miten naiset voivat käyttää näin raukkamaista ja lapsille haitallista korttia?
Jaksamista sinulle!
