Entinen "suurperheellinen", nykyinen "pienperheellinen vastaa.

Epäilemättä sinun näkökulmastasi niin on.

Itselleni idea tuli Facebookin" Wanhojen palstalaisten kokoontumisajojen" kautta.
Viestit täällä vielä käyviltä olivat sen verran "rankkoja", että tulin uteliaaksi. Onko tämä todellakin niin "harmaiden ilkeilijöiden" valtaama kuin sanotaan.

Mikä on oma arviosi?
 
Kasvoivat mokomat aikuisiksi ja perustivat omat perheensä!

(Hävytöntä moinen? ;) )

Ja sitten tuli vielä muuttokin 300 kilometrin päähän eli lapsenlapset käyvät kyllä ahkeraan, mutta eivät ole enää samalla lailla mukana arjessa kuin ennen, kun viettivät aikaa luonani päivittäin...
 
Mksi muutit?

Muutettiin siksi, koska miehen työpaikalla tuli YT:t ja minun syöpäni uusiutui.
Ei ollut enää "varmaa", että mies voisi tulevaisuudessakin tehdä 80% etänä ja minun "hoitovierailuni" Oulussa olisivat maksaneet maltaita.

Oli helpompi ja turvallisempi asua "paikan päällä".
Lisäksi alkoi yhä useammin käydä mielessä se, että meitä oli enää kotona "vähän" (5 henkeä) ja vanhimman pojan perhe oli vasta "alussa" (kuudella hengellä) joten iso talo ja isoa isompi tontti meni vähän "hukkaan".

Mutta - sitä en kiellä - pidempi välimatka lapsiin, vävyihin, miniöihin, lapsenlapsiin oli ja yhä on , rankka!

Onneksi vahempansa (siis lastenlasten vanhemmat) tajuavat asian ja esim. Jesse oli taannoin kuusi viikkoa putkeen mummin luona... - aika jota toinen "mumma" piti kamalana ja jonka aikana lapsen äiti kiipeili väliin pitkin seiniä silkasta ikävästä ( oli onnekseen ylityöllistetty silloin eli oli ihan itsekin sitä mieltä, että meillä oli enemmän aikaa pojalle kuin mitä hänellä olisi normaaliarjessa ollut)
 
Viimeksi muokattu:
Mikä tilanne syövän kanssa on nyt?
Se oli väliin kokonaan "poissa", mutta nyt on taas löytynyt pieniä etäpesäkkeitä, jotka pitäisi "grillata pois" (sädettää).
Minulla vain meni aiempien hoitojen aikaan syömiset ja juomiset tosi heikoille eli lääkäreiden mielestä en kestäisi "gilliä" juuri nyt.
Mennään siis sytostaateilla jonkin aikaa.
Sitten katsotaan.

Mitenkään hälyttävä tilanne ei kuitenkaan ole.
(Ei esim. etäpesäkkeitä aivoissa tai maksassa tms.)
Pikemminkin ärsyttävä.
 
Se oli väliin kokonaan "poissa", mutta nyt on taas löytynyt pieniä etäpesäkkeitä, jotka pitäisi "grillata pois" (sädettää).
Minulla vain meni aiempien hoitojen aikaan syömiset ja juomiset tosi heikoille eli lääkäreiden mielestä en kestäisi "gilliä" juuri nyt.
Mennään siis sytostaateilla jonkin aikaa.
Sitten katsotaan.

Mitenkään hälyttävä tilanne ei kuitenkaan ole.
(Ei esim. etäpesäkkeitä aivoissa tai maksassa tms.)
Pikemminkin ärsyttävä.
Toivottavasti menee hyvin! :heart:

Mun äiti kuoli syöpään toukokuussa.
 
Mitä tapahtui tönölle? Entäs Ginalle?
Tönö on nyt vanhimman poikani ja perheensä kotina. (Heillä on neljä lasta so far)
Päätynee sitten joskus aikanaan Oskarin vanhimman pojan ja hänen tulevan perheensä kodiksi. Näin veikkaisin.

Ginan tilanne on vielä vähän epäselvä. Hän viettää luonamme vähintään viikon per kk (väliin enemmänkin eli hänellä on esim omat vaatekaappinsa, oma kammarinsa, oma sänkynsä yms.) ja olisin itse sen kannalla, että muuttaisi mieluiten kokonaan Ouluun.
Ei meille vaan omaan asuntoon johonkin suhteellisen lähelle.
Itsenäisyys on tärkeää.
Muutos vain pelottaa Ginaa juuri nyt enkä tahdo painostaa...

Eli katsotaan, miten menee.

Onhan siellä Vöyrissä vielä lapsetkin. Kyllä he Ginasta huolehtivat, jos tarve on/ilmenee... eli ei ole mitään syytä "kokea pakkoa".
 
Mun äiti kuoli syöpään toukokuussa.
Osanottoni. Äidin menettäminen on aina rankka juttu. Oli sitten 11 tai 31 tai...

Oma äitini on 72 ja jaksaa 20 kertaa enemmän kuin minä (on parhaillaan Kiinassa pikkuveljeni ja tämän vaimon luona). Kiusoittelenkin väliin, jotta sitten kun minä olen 80, enkä jaksa enää mitään, niin äiti on jonkin oudon keikauksen kautta luultavasti 50 ja vetää zumbatreenejä...
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
vieras..
Koska en muista:

Montako lasta sulla olikaan? Minä vuonna ovat syntyneet?

Kuinka suuria perheitä heillä on itsellään?

Miltä perhekoon pienentyminen lasten kasvun myötä on tuntunut?

Minkä ohjeen antaisin muille äideille?
 
Sellainen kysymys nousi mieleen, kun täällä puhuttiin, että lähdit palstalta koska "sekosit". Että mikäköhän on totuus? Joku väitti, että olit syyttänyt täällä jotakuta murhasta ja saanut siitä sanktion. Onko tämä totta
Ihan oikeassa olivat.
Syytin yhtä toimittajaa - luultavasti murhasta , vaikka oikeampi termi lie olisi tappo tai kuolemantuottamus tms.
Tasan tarkkaan sama teksti on yhä blogissa eli ei ole käynyt mielessäkään sitä poistaa. Olen yhä samaa mieltä.

Olin myös parissa keskustelussa tyystin asiaton eli annoin (punaviiniä meni niihin aikoihin iltaisin vähän turhankin paljon) "täyslaidallisen" silloinkin kun moinen ei olisi ollenkaan ollut tarpeen.

Sain sanktion muistaakseni 2 vrk sen jälkeen, kun olin ihan itse huomannut, että muutaman vuoden/mahdollisesti pidemmän ajan palstatauko olisi paikallaan ja siihen omaehtoisesti ryhtynyt.

Palasin, koska "entisten kaksplussalaisten facebookryhmän" tarinat nykymenosta alkoivat ketuttamaan. Katsotaan nyt sitten, että miten tämä tästä lähtee käyntiin.
Aikaa minulla on. (Luen puolitoista kirjaa päivässä ja katson ainakin yhden leffan)
Mutta onko kärsivällisyyttä... se nähdään.
 

Yhteistyössä