Entäs se sektiopelko?

Miksi huomiota saavat vain ne äidit, jotka pelkäävät alatiesynnytystä? Entäs jos pelkääkin kamalasti sektiota? Jos inhoaa sitä, että vatsa viilletään auki monessa kerroksessa? Pelkää jälkikipuja? Pelkää sitä, kun joutuu viettämään sairaalassa niin kauan sektion takia, kun inhoaa sairaalassa oloa? Miks näistä ei koskaan puhuta?

 

Miksi huomiota saavat vain ne äidit, jotka pelkäävät alatiesynnytystä? Entäs jos pelkääkin kamalasti sektiota? Jos inhoaa sitä, että vatsa viilletään auki monessa kerroksessa? Pelkää jälkikipuja? Pelkää sitä, kun joutuu viettämään sairaalassa niin kauan sektion takia, kun inhoaa sairaalassa oloa? Miks näistä ei koskaan puhuta?

en tiiä...
mulla kans inhottaa ajatus tuosta..
mut jos sillä voidaan pelastaa lapsen tai äidin henki niin siitä vaan sitten...

 

Miksi huomiota saavat vain ne äidit, jotka pelkäävät alatiesynnytystä? Entäs jos pelkääkin kamalasti sektiota? Jos inhoaa sitä, että vatsa viilletään auki monessa kerroksessa? Pelkää jälkikipuja? Pelkää sitä, kun joutuu viettämään sairaalassa niin kauan sektion takia, kun inhoaa sairaalassa oloa? Miks näistä ei koskaan puhuta?

en tiiä...
mulla kans inhottaa ajatus tuosta..
mut jos sillä voidaan pelastaa lapsen tai äidin henki niin siitä vaan sitten...

Juu. Mä vaan ajattelin, että jos jollain on tietystä syystä suunniteltuja sektioita ja pelkää niitä, niin saakohan sitten mitään apua? Eli kun synnytyskammoisille on kaikkia ryhmiä ja keskusteluapuja, niin onkohan noille sitten mitään??

 

Mä oon hurjan sektiopelkoinen! Ja mua kyllä on kuunneltukkin sairaalassa, kun pienuuteni takia olisin saanut sektion, niin en halunnut. Joka kerta oon sitten saanut "yrittää" alatiesynnytystä, ja aina on mahtunut! Tuo kolmonen oli päänympärykseltään vielä aika iso, 36cm.

 

Kyllä sektioäiditkin saavat tukea, neuvolassa ja psykiatrian polilla - ainakin itse sain.

 

Siis eli jos mulla nyt todetaan esim. joku syy, miksi en voi synnyttää tätä alateitse, niin saisin tukea??? Jos lapsi vaikka väärässä asennossa??? Kun pelkästä sektioajatuksesta saan kamalasti sekä pelon että vihantunteita.

 

Mulla on myös hirmuinen sektiopelko vaikka alatiesynnytys olikin viimeks vaikea. Jos etukäteen tietäisin että joudun sektioon niin pakko olis jotakin apua saada. Pelkään myös sitä että alatie synnytys vaihtuu sektioksi kesken synnytyksen ja menen ihan paniikkiin.

 

Aika kiva tietää etten ole ainut. Esikoista kun olin ponnistanut 40 minuuttia ja se lapsi ei meinannut tulla ulos millään, niin alkoivat kysellä että mitä olen syönyt, jos aletaan valmistautua leikkaukseen. SItten minä menin niin paniikkiin, että ihan pelkällä raivolla ponnistin ipanan ulos. Tuloksena oli yli 20 tikkiä ja ruhjottu alapää. En tiedä onko normaalia, mut kätilö repi käsin alapäätä eli jotenkin venytti. Välilihakin jouduttiin runnomaan auki jotenkin ihmeellisesti. En istunut 4 kuukauteen ja alapää oli karseen näkönen (ihan musta), mutta saimpahan alatiesynnytyksen silloin ja olen tosi tyytyväinen!!

 

Aika kiva tietää etten ole ainut. Esikoista kun olin ponnistanut 40 minuuttia ja se lapsi ei meinannut tulla ulos millään, niin alkoivat kysellä että mitä olen syönyt, jos aletaan valmistautua leikkaukseen. SItten minä menin niin paniikkiin, että ihan pelkällä raivolla ponnistin ipanan ulos. Tuloksena oli yli 20 tikkiä ja ruhjottu alapää. En tiedä onko normaalia, mut kätilö repi käsin alapäätä eli jotenkin venytti. Välilihakin jouduttiin runnomaan auki jotenkin ihmeellisesti. En istunut 4 kuukauteen ja alapää oli karseen näkönen (ihan musta), mutta saimpahan alatiesynnytyksen silloin ja olen tosi tyytyväinen!!

Huh... Mun synnytyskokemus oli "vähän" toisenlainen.. Suunniteltu sektio jossa kaikki meni hyvin, naureskeltiin, annoin kuvata sen ja mitään ongelmia ei haavasta ollut.

 

minä olen 4n äiti ja joka kerta kanssa pelännyt, että jos joudunkin sektioon. mistään en ole ko pelkoon saanut apua, eikä neuvolassa ainakaan oikein ymmärretty. toki, jos jomman kumman terveys tai henki olisi ollut kyseessä, olisi ollut pakko toimenpiteeseen ryhtyä, mutta leikkauspelko on minulle aivan totta.

 

Voi, kunpa mäkin saisin tuollaisen synnytyksen, kuin sinä, Raitapaitainen! Minulle on jo luvattu suunniteltu sektio, takana kun on kaksi kiireellistä sektiota.

 

Mä olen kanssa pelännyt sektiota. Essikoista odottaessa yksi lääkäri totesi et 4.5kg on isoin joka mahtuu alateitse tulemaan poitsu olikin sit 4400g ja koville otti imukupilla jouduttiin auttamaan maailmaan.
Toista odottaessa ei neuvolan täti ottanut pelkoani tosissaan, kun kysyin koska ppääsen synnytystapa arvioon niin sit kuulemma kun on 10 päivää yli menin ihan paniikkii. Yritin selittää miksi haluan sen arvion ei kuulemma sinne noin vain pääse pitää olla joku syykin.
(esikoisen kanssa oli raskausdiabettes). Menin kotiin ja soitin hysteerisenä kaverille joka käski soittaa mun omalle gynelle soitin hänelle itkin paniikissa puhelimessa ja yritin selittää tilannetta samana päivänä lähti l'hete synnytyslaitokselle ja pääsin synnytystapaarvioon vko:38 ja seuraavana päivänä käynnistys.

 

Käynnistetty synnytys ja illalla klo 18 lekuri sanos et jos ei 22 mennessä oo tullu niin sitten leikataan, kauhee paniikki iski!! ja tulihan se sitten ulos just sopivasti 21.32

 

mul on tulossa synnytystapa arvio vk 36. mulle on määrätty sektio ku tuli niin pahat repeämät esikoisen kanssa, ei saa revetä suoli uudestaan.siis puhkes emättimen sisältä peräsuoleen päin että vauvan tukkaa nbäkyi peräaukosta. alateitse meni loppuun kunnialla mut toipuminen teki kipeetä. jännittää ja inhottaa iso leikkaus vaik kai se yleensä hyvin menee. ja kun on tuo 15kg esikoinen niin kun ei sais nostella sitten yms.
mut siis mulla ei ole vaihtoehtoja,uudelleen en saa revetä.

 

mulla kans sektiopelko.
no enää sillä ei oo väliä ku en ajatellu enää lapsia tehdä. tyttöä kun oltiin tekemässä niin homma vaan kesti ja kesti, sit alko jo tytöllä sydänäänet viskomaan, lääkäri sano klo 17 että jos ei oo tullu klo 21 mennessä ominavuin niin sit käydään naapurissa avittamassa. tyttö sit synty 19.14 19min pakkoponnistuksen jälkeeen, mulla ei ollu minkäännäköstä ponnistustarvetta ja supparitki hävis |O
ja sydänäänten aaltoilu johtui ilmeisesti napanuorasta joka oli kropan ympäri.
No pojastakaan ei tullu missään vaiheessa ponnistuspakkoa, eli olen viallinen synnyttäjä.

 

Mä en pelkää sektiota, mutta viimeiseen asti toivon kyllä että siltä vältyn... oon ollut muutaman sektion katsomassa enkä haluais ite siihen "kiskottavaksi". Aika ronskin näköistä touhua ja vielä enemmän mua kammottaa sektion kohdalla se toipuminen