Ensisynnyttäjän kysymyksiä synnytyksistä..

On moni jo vastannut, mutta lisään vielä korteni kekoon siitä huolimatta, että toistoa tulee.. kun ei tässä parempaakaan tekemistä ole..

Ennen synnytystä ilmeisesti saa jotain, jolla maha toimii?
Mä sain peräruiskeen (ja otan seuraavallakin kerralla sen. oli hyvä valinta!)

Miten se käytännössä tehdään?
Kätilö käski sängylle kyljelleen makaamaan ja sit valutteli vettä suoleen.. Siitä sit hipsin pikapikaa vessaan.. Varmaan "normaalitilanteessa" olisin pitänyt hommaa jotenkin nolona, mutta sillä hetkellä ei jostain syystä mitkään "häveliäisyysasiat" olis voineet vähempää liikuttaa..

Entäs kuinka todennäköistä on, että tuosta huolimatta tulee ponnistaessa kakka?
Mulla saatto vähän tulla, mutta siitä ei kukaan sanonut mitään eikä siinä numeroa tehty.. Hoksasin vain, että kätilö kiikutti parin ponnistuksen jälkeen sen suoja-alusen pois ja luulisin, että kakan takia niin teki..en kysellyt asiasta enempää, kun siinä oli vähän muutakin ajateltavaa..

Ja sitten vielä se, että millainen se sänky on, jossa synnytetään?
Normisängyssä synnytin minäkin: kiva pehmeä(hkö) patja ja tyyny.. Siinä vaiheessa, kun paikkoja kursittiin kokoon, laitettiin jalat niihin "rautoihin" (jotka kyllä tais olla muoviset, mutta siitä huolimatta..)

 

Hjoo Taysissa kait on usein se tilanne, ettei ole vapaita huoneita eikä välttämättä vessojakaan (jos synnytysvastaanotossa kymmenisen naista ja kaksi vessaa), ehkä se vaipan laitto on johtunut tästä.

En sitä peräruisketta itse pelkää, enkä repeämiäkään niin kamalasti (paitsi niitä, jotka vaikuttaa koko loppuelämään, esim. ei voi ulostaa normaalisti).

Eniten pelkään synnytyksen medikalisaatiota, että lääkitään tarpeettomasti äitiä ja vauvaa ja tehdään tarpeettomia ja hankalia tutkimuksia kätilöiden oman mukavuuden takia. Itselläni on myös välilevyn pullistumia, joten sängyssä makuutus (=tarpeettomat tutkimukset ja laitteisiin kiinnittämiset, jonka jälkeen ei voi nousta ylös) hankaloittaisi elämää kyllä todella paljon.

Tahdon etukäteen selvittää, mitkä toimenpiteet oikeasti on tarpeellisia ja mitkä ei ja mitä vaihtoehtoja hankalimmille jutuille on.

 

Itseasiassa mulla ummetuksen ansiosta ei mitään isompaa tullut synnytyksessä ollenkaan, ei tehty mitään tyhjennyksiä siis. Kyllä kai sellaisen ummetuspökäleen olisi huomannut sokeakin Ehkä tottakai jotain pientä valuu myös peräsuolesta kun ponnistetaan ja vauvan pää painaa sen suolen emättimessä ollessaan lyttyyn.

Sellaiset pienet eritteet miytä synnytyksen aikana tulee pyyhitään saman tien samalla vaivalla kun pyyhitään muutenkin, ettei sitä verta , lapsivettä, limaa, kakkaa, pissaa, tosiaan lätäköksi anneta alle kertyä. Ainakin minun synnytyksissä kaikki erite pyyhittiin siivottiin sitä mukaa kun jotain tuli ja alta vedettiin mytty paperia pois ja uutta alle.

. Kätilöt eivät muuten yleensä mainosta mitä tulee mistä reiästä, ihan vaan, että se on niin tavallista, ei heille mitään uutta. kuuluu käytännössä asiaan useimmilla. Etukäteen jännitin samaa asiaa, mutta tulin siihen tulokseen ettei tuollaista kyseisessä hetkessä tule edes ajateltua saati että välittäisin.

 

Multa kysyttiin haluanko peräruiskeen. Kätilö laski "letkulla vettä peräsuoleen" kunnes mulle tuli kakkahädän tunne ja pyysin lopettamaan. Vessa oli vieressä ja sinne tuli kiire...

Mulla synnytyssängyn alaosa vaihdettiin jalkatelineisiin ja "pöytään" kun vauva piti saada nopeasti ulos ja tarvittiin imukuppia.

 

Entäs kuinka todennäköistä on, että tuosta huolimatta tulee ponnistaessa kakka?
Mulla saatto vähän tulla, mutta siitä ei kukaan sanonut mitään eikä siinä numeroa tehty.. Hoksasin vain, että kätilö kiikutti parin ponnistuksen jälkeen sen suoja-alusen pois ja luulisin, että kakan takia niin teki..en kysellyt asiasta enempää, kun siinä oli vähän muutakin ajateltavaa..

)

Sehän vasta oiskin kun kätilö alkais mesoomaan kesken ponnistuksen "noniin,piti siihen sängyllekin vielä paskoa! Ihan kun ei muuten olis jo tarpeeks hommaa! "

 

Mulle ei tehty minkäännäköstä suolen tyhjennystä, eikä se myöskään tyhjentynyt ennen synnytystä itsekseen, ennemminkin oli ummetusta (arvaus:minne ne kakat tuli?). Pöytä oli kyllä aika kolkko, en muista oliko siinä jalkatukia.

 

No pahin skenaariohan on, että sekä äiti että vauva kuolee. Mutta se on ihan himputin epätodennäköistä, todennäköisemmin kuolet kolarissa matkalla synnärille. Ei sellaisen pelon kanssa kannata elää, mikä on niin epätodennäköinen: sitähän saisi loppuelämän pelätä, että koska napsahtaa.

Lähde synnytykseen avoimin mielin. Muista, että se on varmasti elämäsi ikimuistoisin kokemus. Luota itseesi, luota henkilökuntaan. Onnea sinulle!

 

Niin ja vastaan mäkin nyt vielä..
Mä olen aika häveliäs ihminen ja mietitytti kanssa toi kakkajuttu ennen synnytystä että "voi ei,vähän noloo..".Mutta siinä ponnistustilanteessa mulle oli oikeesti ihan sama mitä siihen sängylle tuli kunhan vaan siellä seassa oli se vauvakin.

 

Mulle laitettiin peräruiske ennen synnytystä eli vettä suoleen. Sitten vaan suoraan vastaanottotilan vessaan kakalle. Siinä vaiheessa olin niin kipeä, että oli homma selvitä pois vessasta!
Ja se on siellä kipeänä salissa ihan sama, että minkalainen sänky, tuleeko kakkaa (jota ei edes näe, miten sen näkisi), kunhan pääsee vain kivuista eroon!! Sain epiduraalin, enkä voinut liikkua, joten pissaaminenkin hoitui katetrilla. Taisi tulla pissaakin sängylle, mutta sekin oli aivan sama siinä tilanteessa!!

 

täytyy olla samaa mieltä enemmistön kanssa että siinä tilanteessa ei paljon kakat hävetä mulle ei kummallakaan kerralla mitään peräruisketta tarjottu ja ainaki ekan lapsen synnytyksessä muistan hämärästi että ponnistaessa mahdollisesti paskoin siihen sängylle mut ei ne kätilöt sitä noteerannu mitenkää vaihto vaa sen alustan.

 

En mä telineistä tiiä kun en ponnistamaan päässy. Mut se "sänky" oli helvetin kova, suuri miulle ja liukas. Peräruisketta ne kuuluvata tarjoavan kuten mullekin muttei pantu kun olin kotona jo laukkonu huussissa monesti.

 

Hjoo Taysissa kait on usein se tilanne, ettei ole vapaita huoneita eikä välttämättä vessojakaan (jos synnytysvastaanotossa kymmenisen naista ja kaksi vessaa), ehkä se vaipan laitto on johtunut tästä.

En sitä peräruisketta itse pelkää, enkä repeämiäkään niin kamalasti (paitsi niitä, jotka vaikuttaa koko loppuelämään, esim. ei voi ulostaa normaalisti).

Eniten pelkään synnytyksen medikalisaatiota, että lääkitään tarpeettomasti äitiä ja vauvaa ja tehdään tarpeettomia ja hankalia tutkimuksia kätilöiden oman mukavuuden takia. Itselläni on myös välilevyn pullistumia, joten sängyssä makuutus (=tarpeettomat tutkimukset ja laitteisiin kiinnittämiset, jonka jälkeen ei voi nousta ylös) hankaloittaisi elämää kyllä todella paljon.

Tahdon etukäteen selvittää, mitkä toimenpiteet oikeasti on tarpeellisia ja mitkä ei ja mitä vaihtoehtoja hankalimmille jutuille on.

Niinä kertoina kun mä olen ollut synnyttämässä on aina ollut vessa vapaana synnytysvastaaotossa. Esikoista synnyttäessä seisoin synntysvastaanoton vessan suihkussa varmaan liki 2 tuntia eikä kukaan tullut kolkuttelemaan ovelle että muidenkin olis pitänyt päästä (oli hiljaistaa).

Kuopusta synnyttäessä sanoin ihan reilusti kätilälle synnytyssalissa että mä sitten seison mielumin koska sillon supistukset ei koske niin kovasti ja koska anturi mahanpäälle saatiin nätisti seisaaltaankin llaitettua, ei kätilöllä ollut mitään mun seisoskelua vastaan.

Mä olen kummassakin synnytyksessä kirjannut esitietolomakkeeseen myös, että haluan olla niin kauan ilman mitään puudutteita kun hyvälle tuntuu ja ensisijainen vaihtoehto puudutteista on kohdunkaulapuudute. Kummallakaan kerralla ei mulle ole tuputettu kivunlievitystä (esikoisen synnytysessä kätilö piti kiinnin siitä kohdunkaulankuudutteesta kun aloin hourimaan epiduraalista ja olen tästä edelleen kiitollinen!!). ja kummallakin kerralla olen sitten tarpeen tullen saanut tuon kohdunkaulapuudutteen nopsaan (siihen ei tartteta nukutuslääkäriä).

Kuopuksen synnytyksessä (missä olen enempi selvillä mitä mä oikeasti haluan) mua makuutettiin tasan kahdesti sängyssä, ekan kerran synnytysvastaanotossa ja toisen kerran synnytyssalissa missä laitettiin tuo puudute.

Mun kokemusteni mukaan TAYSissa myös ollaan aika suvaitsevaisia jos haluaa ponnistaa muuten kun puolimakuultaan sängyllä.

 

Tämä on mennyt varmasti vahingossa lukkoon. Sattuu näköjään muillekin eikä vain mulle

 

en saanut peräsuisketta, enkä suostunut siihen sängylle ollenkaan. Selällään synnyttäminen on 1700-luvulta. Ponnistin jakkaralla, ja vauva siis syntyi siihen lattianrajaan, kätilö (kontillaan lattialla) otti kopin.

 

ja kauheinta mitä synnytyksessä voi tapahtua on se että äiti tai/ja lapsi menehtyvät :/ pikkujuttuja jos on perse halki jos ei omaa vauvaa saakaan syliin :/ semiä!!

Toki kamalinta olisi se jos vauvalle tai itselle kävisi jotain, mutta omakohtaisella kokemuksella voin sanoa että ei ole ihan pikkujuttu jos peräaukon sulkijalihakset menevät kokonaan poikki. Toipuminen oli rankkaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Onneksi tämä on harvinaista.

 

Olen synnyttänyt koks:ssa 05, 07, 08 ja 10 eikä kertaakaan ole peräruisketta edes tarjottu. Ekasta muistan, että tuli vähän kakkaa, mitta huomaamattomasti kätilö sen pyyhkäisi pois. Siinä kohtaa tosin olis saanut vaikka napauttaa lekalla päähän, eikä olis kiinnostanut pätkääkään! Ekasta en saanut jalkatukia vaan kätilöt 2kpl pitivät mun jalkoja. Tokassa synnytin gynekologisessa asennossa jalat irrotettavissa tuissa, se oli paljon paljon mukavampi tapa. Kolmannessa kerkisin vaan kiljaista, että tahdon jalkatuet kun lapsonen mätkähti ponnistamatta (supistuksen voimalla) patjalle. Neljännessä jalkatuet oli sisäänrakennettu moderniin ameriikkalaistyyppisen ultramukavaan sänkyyn, pienellä ranneliikkeellä ne siihen tupsahtivat kun aloin ponnistella.

Sängyt ovat aina olleet mukavia, etenkin toi viimeinen. Synnytyssaleissa on ollu veskit, joihin olen päässyt halutessani, tosin minusta on kamalan hankalaa aina siirtyä tippojen kanssa veskiin, kun ilman oksitosiinia en ole kertaakaan pystynyt synnyttämään.

Ekasta sain pari repeämää ja episiotomian imukupin takia, mutta ne paranivat huippunopeesti. Loput 3 on menny ilman repeämiä, max 3 pientä tikkiä jotka on hävinneet näkyvistä jo ennen kotiinlähtöä. Joka kerta alapää on kestänyt istumisen normaalisti jo samana päivänä, nyt viimeksi jo synnytyssalissa istuin puupenkillä kuin mitään ei olis koskaan tapahtunut alapäässä. Mun mielipide on, että synnyttäminen on kivaa

 

Olen synnyttänyt 2007 ja 2010 Tyksissä eikä siellä anneta mitään peräruiskeita. Ekalla kerralla oli tutustuminen sinne, jolloin joku kysyi asiaa ja kätilö sanoi ettei anneta kuin poikkeustapauksissa. Eli lähinnä jos tavaraa on niin paljon ja niin kovaa että on este vauvan syntymiselle. Tyksissä on vastaanotossa jokaiselle oma koppi jossa odotellaan saliin pääsyä, ei niin kuin Taysissa että kaikki ovat samassa tilassa. Vessoista en muista miten on, olen kummallakin kerralla päässyt nopeesti saliin.

 

[QUOTE="vieras";23486834]Ennen synnytystä ilmeisesti saa jotain, jolla maha toimii? Miten se käytännössä tehdään? Mulla ihan kamala ummetus, eikä esim miniperäruiskeista (mikrolax) ole juurikaan apua, joten kai siellä jotain tuhdimpaa annetaan? Entäs kuinka todennäköistä on, että tuosta huolimatta tulee ponnistaessa kakka? Ja sitten vielä se, että millainen se sänky on, jossa synnytetään? Ei kai se ole sellainen kova gynenpöytä, jossa jalat laitetaan niitä rautoja vasten?[/QUOTE]

-En saanut, enkä pyytänyt kummallakaan kertaa mitään millä vatsa "toimisi"
-En tiedä kuinka tod näk on että kakka tulee, ei mulla tullut kummallakaan kerralla.
-Normi sairaalasänky, jossa selkänojaa sai säätää makuu- ja pystyasentoon. Ei mikään gynen pöytä.

 

Itseasiassa sitä on todella vaikea tietää tuleeko pöydälle kakka vai ei. Lapsen pää työntää suolen sisältöä ulos, ja kun ponnistaa niin sehän on hyvin samankaltainen toimitus kuin ulostus. Et siis tunne sinänsä mitä tulee ulos ja kummasta rööristä. Vaan siinä tapauksessa että on muistanut kysyä kätilöltä tuliko muutakin kuin vauva voi tietää varmaksi. Mutta sillä ei oikeesti ole väliä, se on niin perusjuttu kuin vain olla voi.

 

Mulle ei ole laitettu mitään peräruiskeita, kysyttiin vaan että onko käynyt ulostamassa ja olin käynyt. Usein kotona jos supistukset ovat jo voimakkaita niin se laittaa suolen toimimaan ja se kannattaa "hyödyntää" sillä minä ainakin jännitän sairaalaa enkä saanut siellä ennen ja jälkeen kakattua enkä oikein pissattuakaan sairaalassa olin siis ihan jumissa. Lisäksi jännityksestä ja epävarmuudesta meni synnytyskin ihan pilalle. Jos olisin luottanut itseeni että selviän tästä niin kaikki olisi mennyt paremmin, mutta kun liian aikasessa vaiheessa alettiin kivunlievitystä ja varsinkin puudutuksia ja jos puudutusta tarvii käyttää niin sitten ollaan siinä sängyn vankina eikä siitä pääse mihinkään! Se oli kauheaa! Kun epiduraali ei vaikuttanut yhtään ja itkin tuskissani ja olisi halunnut päästä kävelemään, mutta ei päässyt kun olin niin lyhyillä piuhoilla kiinni ja kun eppari vaikuttaa kuitenkin vähän jalkoihin niin ei niillä jaloilla saa kävellä! Myöhemmin oli pakko laittaa sitten spinaalipuudutusta. Lisäksi kun suoneen laittettiin menemään oksitosiinia joka kaikki oli hävinny kun eihän sitä erity jos jännittää, muistakaa se! Spinaali auttoi ja sain levätä, mutta nukkumaan en pysty ja en muutenkaan pysty sairaalassa nukkumaan ollenkaan. Ponistusvaihe meni muuten hyvin, mutta toinen kätillö haki lääkärin kun sen mielestä olin väsynyt vaikka en ollut! Ja mitään kysymättä lääkäri päätti imukuppisynnytyksestä vaikka ei ollut tarvetta! Se imukupin laittaminen vauvan päähän sattui enenmmän kuin synnytys! Siitä ärsyytyneenä sain niin paljon voimaa että ponnistin hetkessä vauvan ulos ja lääkäri jälkeenpäin joutui moneen kertaan pyyteleen anteeksi kun oli erehdyksessä laittanut imukupin ja se oli sitten mun synnytyskertomuksessa että oli imukuppisynnytys vaikka se oli lääkärin virhe! Lisäksi se kätilö oli ihme tuppisuu, olisin tarvinnut ohjeita ja kannustusta ja niitä sain tosi vähän! Kaiken lisäksi repesin joka ilman suuntaan ja tulos oli III-asteen repeämä eli vielä oli edessä leikkaussali reissu, sillä tuollainen repeämä voidaan ommella vain narkoosissa leikkaussalissa. No meni siinä se peräaukkokin, mutta tohtori osasi sen korjata ja se parani ennalleen, tosin meni siihen aikaa. Tuosta pahasta repeämästä en ole niin pahana, se hoidettiin sairaalassa hyvin, mutta mielestäni synnytyksen kulussa kätilöt tekivät virheitä ja myös lääkäri. He olivat päättäneet laittaa minut kaikilla kivunlievityksillä tainnuksiin mitä talosta löytyi kun käytössä oli vielä kaikki puudutteet kohdunkaula ja viimeisenä alapään puudutus (mikä oli fiksua). Näin jälkeenpäin tärkeintä on että'pääsee kävelemään, siinä noin puolen välin jälkeen kivut ovat sellaiset ja olo niin levoton että jos ei kävelemään pääse niin jotain menee rikki. Pelkkä kohdunkaulan paikkallispuudutus ja lopussa vasta spinaalipuudutus (mikäli tarvetta) ja viimeisenä välilihan tms. puudutus olisi riittänyt. Näiden lääkkeellisten toimenpiteiden sijaan olisin tarvinnut ohjausta miten kannattaa liikkua ja missä vaiheessa, miten hengitellään, miten rentoutellaan ym? - Mistään tällaisesta ei ollut puhetta sanallaakaan ennen niitä puudutuksia!! Minä olin kuitenkin koko osaston AINOA synnyttäjä ja kätilöillä ei ollut muuta aikaa kuin soittaa anestesia lääkäriä paikalle, sen sijaan jos olisi käytetty aikaa siihen niiden hyvien hormoonien herättämiseen niin synnytys olisi varmasti mennyt myös nopeasti sillä minun synnytykseni kesti siellä lähes 18 tuntia siis liian kauan! Se olis ollut puolet lyhyempi jos olisi tehty fiksusti. Vasta telkkarista olen saanut katsoa miten Tamisaaressa hoidettiin synnytykset; synnyttäjillle ei tarjottu lääkkeellistä kivunlievitystä vaan kaikkea muuta, kätilöt tarjoutuivat tekemään itse jopa vyökyketerapiaa! Suomessa voi synnytys olla aivan erilainen vain siitä johtuen millä alueella sattuu asumaan, minun oli pakko mennä oman alueen sairaalaan ei ollut vaihtoehtoa. Tässä tulikin pitkä sepustus, mutta neuvon teitä ensisynnyttäjät että vaatikaa - neuvoja, tukea mielummin ensin kuin puudutuksia. Ajatelkaa että se puudutus on sitten viimeinen vaihtoehto - esimerkiksi se on sitten hyvä vaihtoehto kun on kävellyt jalkansa jo kipeiksi ja on ihan väsynyt ja kaikki muut on jo kokeiltu niin siinä vaiheessa puudutus ja lepo auttaa kummasti ja jaksaa synnytyksenkin paremmin. Mutta levänneenä puudutuksesta ei ole kuin haittaa! Nämä on tietenkin synnyttäjä kohtaisia asioita, mutta liian vähän ainakin oman raskauden aikana sai neuvontaa miten pitäs tehdä ja mitä pitää osata vaatia, nimenomaan pitää itse osata vaatia tai et saa sellaista synnytystä mitä olet toivonut. Minäkin ennen sitä epiduraalia sanoin etten tarvi sitä, mutta anestesia lääkäri oli tulossa jo eli synnyttäjää ei kuunneltu!

 

Jos vatsa ei ole toimnu kunnolla niin suosittelen synnärillä pyytämään vesiperäruiskeen ja ei ole enää pelkoa kakan valumisesta kesken ponnistuksen. Helpottaa myös ponnistusta, sillä suolessa oleva kakka myös vaikeuttaa vauvan syntymää viemällä potentiaalista tilaa alapäästä...
Sänky on ihan tavallinen sairaalasänky, ja siihen saa tarvittaessa ne tuet myös.
Yleensä ponnistaessa voi olla puoli-istuvassakin asennossa ja pitää kiinni vaikka niistä sairaalasukista...

 

Mulle ei ole laitettu mitään peräruiskeita, kysyttiin vaan että onko käynyt ulostamassa ja olin käynyt. Usein kotona jos supistukset ovat jo voimakkaita niin se laittaa suolen toimimaan ja se kannattaa "hyödyntää" sillä minä ainakin jännitän sairaalaa enkä saanut siellä ennen ja jälkeen kakattua enkä oikein pissattuakaan sairaalassa olin siis ihan jumissa. Lisäksi jännityksestä ja epävarmuudesta meni synnytyskin ihan pilalle. Jos olisin luottanut itseeni että selviän tästä niin kaikki olisi mennyt paremmin, mutta kun liian aikasessa vaiheessa alettiin kivunlievitystä ja varsinkin puudutuksia ja jos puudutusta tarvii käyttää niin sitten ollaan siinä sängyn vankina eikä siitä pääse mihinkään! Se oli kauheaa! Kun epiduraali ei vaikuttanut yhtään ja itkin tuskissani ja olisi halunnut päästä kävelemään, mutta ei päässyt kun olin niin lyhyillä piuhoilla kiinni ja kun eppari vaikuttaa kuitenkin vähän jalkoihin niin ei niillä jaloilla saa kävellä! Myöhemmin oli pakko laittaa sitten spinaalipuudutusta. Lisäksi kun suoneen laittettiin menemään oksitosiinia joka kaikki oli hävinny kun eihän sitä erity jos jännittää, muistakaa se! Spinaali auttoi ja sain levätä, mutta nukkumaan en pysty ja en muutenkaan pysty sairaalassa nukkumaan ollenkaan. Ponistusvaihe meni muuten hyvin, mutta toinen kätillö haki lääkärin kun sen mielestä olin väsynyt vaikka en ollut! Ja mitään kysymättä lääkäri päätti imukuppisynnytyksestä vaikka ei ollut tarvetta! Se imukupin laittaminen vauvan päähän sattui enenmmän kuin synnytys! Siitä ärsyytyneenä sain niin paljon voimaa että ponnistin hetkessä vauvan ulos ja lääkäri jälkeenpäin joutui moneen kertaan pyyteleen anteeksi kun oli erehdyksessä laittanut imukupin ja se oli sitten mun synnytyskertomuksessa että oli imukuppisynnytys vaikka se oli lääkärin virhe! Lisäksi se kätilö oli ihme tuppisuu, olisin tarvinnut ohjeita ja kannustusta ja niitä sain tosi vähän! Kaiken lisäksi repesin joka ilman suuntaan ja tulos oli III-asteen repeämä eli vielä oli edessä leikkaussali reissu, sillä tuollainen repeämä voidaan ommella vain narkoosissa leikkaussalissa. No meni siinä se peräaukkokin, mutta tohtori osasi sen korjata ja se parani ennalleen, tosin meni siihen aikaa. Tuosta pahasta repeämästä en ole niin pahana, se hoidettiin sairaalassa hyvin, mutta mielestäni synnytyksen kulussa kätilöt tekivät virheitä ja myös lääkäri. He olivat päättäneet laittaa minut kaikilla kivunlievityksillä tainnuksiin mitä talosta löytyi kun käytössä oli vielä kaikki puudutteet kohdunkaula ja viimeisenä alapään puudutus (mikä oli fiksua). Näin jälkeenpäin tärkeintä on että'pääsee kävelemään, siinä noin puolen välin jälkeen kivut ovat sellaiset ja olo niin levoton että jos ei kävelemään pääse niin jotain menee rikki. Pelkkä kohdunkaulan paikkallispuudutus ja lopussa vasta spinaalipuudutus (mikäli tarvetta) ja viimeisenä välilihan tms. puudutus olisi riittänyt. Näiden lääkkeellisten toimenpiteiden sijaan olisin tarvinnut ohjausta miten kannattaa liikkua ja missä vaiheessa, miten hengitellään, miten rentoutellaan ym? - Mistään tällaisesta ei ollut puhetta sanallaakaan ennen niitä puudutuksia!! Minä olin kuitenkin koko osaston AINOA synnyttäjä ja kätilöillä ei ollut muuta aikaa kuin soittaa anestesia lääkäriä paikalle, sen sijaan jos olisi käytetty aikaa siihen niiden hyvien hormoonien herättämiseen niin synnytys olisi varmasti mennyt myös nopeasti sillä minun synnytykseni kesti siellä lähes 18 tuntia siis liian kauan! Se olis ollut puolet lyhyempi jos olisi tehty fiksusti. Vasta telkkarista olen saanut katsoa miten Tamisaaressa hoidettiin synnytykset; synnyttäjillle ei tarjottu lääkkeellistä kivunlievitystä vaan kaikkea muuta, kätilöt tarjoutuivat tekemään itse jopa vyökyketerapiaa! Suomessa voi synnytys olla aivan erilainen vain siitä johtuen millä alueella sattuu asumaan, minun oli pakko mennä oman alueen sairaalaan ei ollut vaihtoehtoa. Tässä tulikin pitkä sepustus, mutta neuvon teitä ensisynnyttäjät että vaatikaa - neuvoja, tukea mielummin ensin kuin puudutuksia. Ajatelkaa että se puudutus on sitten viimeinen vaihtoehto - esimerkiksi se on sitten hyvä vaihtoehto kun on kävellyt jalkansa jo kipeiksi ja on ihan väsynyt ja kaikki muut on jo kokeiltu niin siinä vaiheessa puudutus ja lepo auttaa kummasti ja jaksaa synnytyksenkin paremmin. Mutta levänneenä puudutuksesta ei ole kuin haittaa! Nämä on tietenkin synnyttäjä kohtaisia asioita, mutta liian vähän ainakin oman raskauden aikana sai neuvontaa miten pitäs tehdä ja mitä pitää osata vaatia, nimenomaan pitää itse osata vaatia tai et saa sellaista synnytystä mitä olet toivonut. Minäkin ennen sitä epiduraalia sanoin etten tarvi sitä, mutta anestesia lääkäri oli tulossa jo eli synnyttäjää ei kuunneltu!

Enpä uskoisi tyyppiä, joka ei osaa edes kappalejakoa. Onko sulla jotain tieteellistä ja objektiivista tietoa tuosta, että puudutuksista on haittaa? Enpä usko. Muutaman lääkärin kanssa olen asiasta ihan siviilissä jutellut jahe ovat kyllä olleet sitä mieltä, että on aivan järjetöntä olla ottamatta puudutetta. Suurimmalle osalle synnytys on erittäin kivulias tapahtuma. Kärsimys ei kaunista ketään.

Ihan sairasta, että täällä tietämättömät markkinoivat omia mielipiteitään tai ammattikoulun käyneen vyöhyketerapeuttinsa mielipiteitä lähes faktoina, tai vähintäänkin tutkimustietoon verrattavissa olevanan tietona, jota jonkun subjektiivinen kokemus ei ole tosiaankaan ole.

Puudutukset on hyvä juttu ja monessa tapauksessa kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu. Sen näkee jo tilastoistakin.

 

Itse olen synnyttänyt TAYSissa 2009 ja käyrillä maatessa kysyivät haluanko ruiskeen, ja kun käyrät oli saatu otettua sain ruiskeen, minkä jälkeen ensimmäisellä kerralla ( olin siis kahteen otteesaan siellä synnytysvastaanotolla ja vasta toisella kertaa päästiin kotiin pienen kanssa ) neuvottiin makaamaan ensin hetki toisella kyljellä, ja sitten toisella, Toisella kerralla sanottiin vaan että noin 10-15 min kannattaa maata siinä ja sitten vessaan.
Mitään vaippoja ei kyllä laitettu, siteen antoivat kun jouduttiin kävelylle, jos lähtee vettä tihkumaan ettei ihan suoraan lattialle lorahda.
Taisi mullakin sängyssä ne tuet olla valmiina, ensin koitin ponnistaa kyljelläni, mutta se ei tuntunut hyvältä, sitten vaihdettiin puoli-istuvaan asentoon, ja neuvottiin ottamaan hyvä ote sukanvarsista ja siten pitämään jalat koukussa, lisäksi mies vielä taisi toisesta polvesta hetken pitää kiinni, kokonaisuudessaan ponnistus kesti sen 6 min, eli siinä ei hirveästi asentoja ehtinyt vaihdella.

 

Ja sitten muistetaan taas, että jokainen synnytys oma tapahtumansa, mitä ei voi verrata toisiin muutoin kuin luonnollisen synnytyksen kulun kautta.
Puudutetukset ym. ovat lääkärin määräyksen alaisia ja meidän ei pidä niihin puuttua.
Omista kokemuksista voi puhua mutta lääkärin ja kätilön vastuulla on arviointi ja päätökset sairaalassa.

 

Kättärillä olen molemmat lapset synnyttänyt.

Esikoinen käynnistettiin yliajan takia.
Siinä kun supistukset alkoi, alkoi myös vatsa toimia, useaan kertaan Ei siis ollut tarvetta peräruiskeelle.
Monesti kuitenkin antavat, mutta kysyvät kyllä luvan, sitä ei ole mikään pakko ottaa, joskin on silti mukavampaa, että ei olisi suoli aivan täynnä sitä itseään kun on ponnistuksen aika

Tuttavalleni tarjottiin peräruisketta ihan supistuksen lisäämisen nimissä ja se myöskin auttoi. Suoli oli kyllä jo toiminut vallattoman hyvin kuulema, mutta ruiske sai mahan toimimaan vielä lisää ja lopulta supistukset tihenivät reippaasti hiipumisen jälkeen.

KAkkosta lähtiessäni synnyttämään ei edes tarjottu, koska synnytys eteni niin nopeasti. Olin ehtinyt olla vastaanotto huoneessa vain tunnin ja supistellut oli vasta vajaa tunnin, kun jo kätilö totesi, että nyt syntyy ja juoksu jalkaa synnytyssaliin. Kyllähän siinä hieman tavaraa oli tullut ponnistaessa, mutta sitä ei TODELLAKAAN ajatellut siinä vaiheessa. Isäkään ei ehdi tuota tajuta, koska kätilö siistii töhryn pois samantien, et siis joudu makaamaan tuotoksissasi

Ajatus on niin siinä synnytyksessä ja vauvan hyvinvoinnissa sekä kivun siedossa ja lepäämisessä, että mitään muuta ei aivot jaksa rekisteröidä, ihan oikeasti näin on. KAikki mitä nyt pohdit, siis kakkiminen pöydälle tms. jäävät ajatuksista pois kun h-hetki koittaa. Jännitys toki säilyy koko synnytyksen ajan, uusi ja tuntematon alue kun se ensisynnyttäjälle on.

Sänky on pehmeä ja moottoroitu, jotta pääpuolta pystytään säätämään äidille mukavaksi tai kiiretilanteessa oikeaan asentoon, jotta kätilöillä/lääkärillä olisi mahdollisimman helppo työskennellä.
Sängyssä on myös jalkatuet. Ne asennetaan yleensä vain kiiretilanteessa tai jos äiti uupuu. Jalkojen kannattelu itse tai vaikka isän/tukihenkilön voimin on kuitenkin yllättävän raskasta.

Pahinta mitä voi tapahtua?
Se että lapselle tai äidille tapahtuu jotain. Muu on toissijaista ja kysyttyjä repeämiä ei tuoksinnassa edes tajua tulevan. Toki tekisivät jälkeenpäin kipeää, mutta silloin elämää on jo ilostuttamassa se oma vauva, joka lieventää näitäkin kipuja osaltaan, ei tietenkään poista
On aika pieni prosentti synnyttäjistä, jotka repeävät TODELLA pahasti. Normaalisti repeämät ovat hyvin pieniä ja pinnallisia ja parenvat parissa viikossa. Tikkejä näihin saattavat laittaa ihan vain siksi, että äidin olisi mukavampi käydä vessassa

Itse sain ensisynnytyksessä vain kolme pinnallista nirhua, joista kahteen sain tikit, tikit laitettiin puudutesumutteen laiton jälkeen.

Synnytyksestä pyritään muutoinkin tekemään äidille mahdollisiman positiivinen ja rauhallinen tapahtuma. Jos tuntuu, ettei kipua enään siedä saa lääkettä, puudutetta tms. mikä kätilön mielestä tai äidistäkin olisi paras. Epiduraali on loisto keksintö, sen otin esikoisen synnytyksessä ja kivut katosi kuin tuhkatuuleen ja ajoituskin oli juuri oikea.

Toivotan ensisynnyttäjille avointa ja rauhallista mieltä synnytykseen.
Monet nyt päätä vaivaavat ja mielessä kammoksuttavat ajatukset hälvenevät raskauden edetessä ja kun hetki alkaa koittaa, ei oikeastaan kiinnostaisi mikään ikävä sivuasia, kunhan vain vauvan saisi kainaloon ja se loppuraskauden epämukava olo katoaisi.