ensin festarit, sitten vasta lapset - ajatus iltasnomissa tänään

Eli tuo on lainattu tämän päivän iltiksestä, ei nyt suoraan, mutta ajatus kuitenkin noin. Että kun menee nuorena ja vapaana niin ei sitten tarvitsekaan mennä vanhempana vaan keskittyy perheeseen.
pitääköhän miten paikkansa? Kannattaisiko nauttia vapaudesta ja nuoruudesta ensin ja sitten keskittyä perheeseen ja lapsiin?
ja edelleen - ihan vaan tuon iltiksen jutun ajatuksista tuo mieleen. En morkkaa tässä ketään nuoria äitejä vaan heitän vaan kysymyksen ilmaan...

Minä olen aina ajatellut, ettei elämä lopu lasten tekemiseen. Ehkä tämä johtuu siitä, että lähipiirissäni on moni opiskellut (pitkälle) lasten kanssa ja lapset ovat tulleet luontevaksi osaksi elämää. Ei niin, että lapset olisivat maailman napoja, vaikka tärkeimpiä he tietenkin ovat. Matkustelu ja moni asia onnistuu lasten kanssakin.

 

Eli tuo on lainattu tämän päivän iltiksestä, ei nyt suoraan, mutta ajatus kuitenkin noin. Että kun menee nuorena ja vapaana niin ei sitten tarvitsekaan mennä vanhempana vaan keskittyy perheeseen.
pitääköhän miten paikkansa? Kannattaisiko nauttia vapaudesta ja nuoruudesta ensin ja sitten keskittyä perheeseen ja lapsiin?
ja edelleen - ihan vaan tuon iltiksen jutun ajatuksista tuo mieleen. En morkkaa tässä ketään nuoria äitejä vaan heitän vaan kysymyksen ilmaan...

Minä olen aina ajatellut, ettei elämä lopu lasten tekemiseen. Ehkä tämä johtuu siitä, että lähipiirissäni on moni opiskellut (pitkälle) lasten kanssa ja lapset ovat tulleet luontevaksi osaksi elämää. Ei niin, että lapset olisivat maailman napoja, vaikka tärkeimpiä he tietenkin ovat. Matkustelu ja moni asia onnistuu lasten kanssakin.

anteeksi väärät sanavalinnat. Ei elämä lopu, ei ole minulla ainakaan loppunut vaan on tullut uusia hyviä asioita elämään, vaikka koskaan en ole harrastanut festareilla enkä muuten perseet ollalle -ryyppäämistä
Mutta kun joillakin se näyttä olevan se ns hauskan pito sitä ryyppäämistä niinkuin tuollakin äidillä jolla festareilla vauva otettiin huostaan (onneksi, sanoisin niin, tulihan ajateltava omasta elämästään!!).
Mutta kyllä kai jokainen on nuorempana mennyt enemmän vai kuinka? Ette ole koskaan puolille öin ja yli olleet missään, kertomatta isälle ja äidille missä??? Kun on nuorena juoksunsa juossut ei sitten myöhemmin tarvitse enää niin paljon, vai olenko aivan väärässä????
Matkustelen lasten kanssa myös, mutta en toki ole vauvana minnekään aurínkorannoille raahannut vaan lapsen ja vanhemman molempien tarpeet huomioonottaen. No ei aurinkorantoja muutenkaan, mutta toki muutama vuosi vähän rauhallisempa matkailua ja nyt kun lapset on isompia niin liikuttaan maailmalla enemmän lentäen, autolla, junalla tai jopa sitten vaikka kamelin selässä

 

kaikki on niin määriteltyä, ja vanhemmaksi saa tulla silloin ja silloin ja pitää olla tietynlainen.....mielestäni pointti vanhemmuudessa on se, että virheistä pitää oppia ja antaa rakkautta täysillä lapsille, mutta se ei sulje pois muuta elämää ja sitä, että ei aina ole niin ihana vanhempi. Itse olen ollut joskus kurja vanhempi ja sitten kuitenkin kaikesta selvitty ja lapsille osoitettu että on maailman tärkeimmät. Kyllä on niin täydellinen pikkumaailma toisilla ihmisillä.

 

Mua ei ainakaan kiinnosta juhliminen niin paljoa kun lapset.Siis ei mun ole pakko päästä mihinkään vaikka kaverit menisikin.Mutta on kai niitäkin joille juhliminen on melkeinpä elinehto, mä vaan en kuulu siihen joukkoon.Juhliminen on kivaa kun sitä voi tehdä harvoin.

 

Minä olen oikeasti sitä mieltä, että nuorena tulee juhlia juhlimiset+kouluttautua ja sitten vasta lapset (ainakin naisen)

Ja sitten lasten saannin jälkeen juhliminen on lopetettava tyystin... ????

Hih..

juu kuule kun se on niin että elämä loppuu kun lapsia saadaan ja sitten voi vaikka imuroida joka päivä ja vaihtaa ne helv...tin käsi-, pylly- ja vieraspyyhkeet ihan joka päivä Jos elämä tympii, voi aina haukkua anoppia kaksplussalla.

 

Itse olen enimmät menot mennyt ja bailut bailannut ennen lapsia.
Olin 32v kun esikoinen syntyi. Aiemmin en edes ollut harkinnut lapsia.

Toki käyn ja käydään miehen kanssa yhä hipalla, mutta pienemmässä mittakaavassa.
Samoin ulkomaanmatkat on vähän muuttaneet luonnetaan.

Itse olen tyytyväinen tähän ratkaisuun ja elämääni

 

Minä taas en ennen lasta juurikaan tykännyt juhlia! Väsyttävää puuhaa, ajattelin ennen. nyt taasen otan ilon irti kun lähden juhlimaan eikä siitä varmasti lapsi kärsi.

 

Ja toisekseen ettei menisi nyt ihan nykyajan vanhempien parjaukseksi niin kyllä omat vanhempanikin osasivat juoda ja juhlia jo silloin 70- ja 80-luvuilla, samoin kuin kavereidenkin vanhemmat.uskallanpa jopa väittää, että sillon saattoi asiat olla monessa perheessä paljon huonommin kuin nykyään nimenomaan tuon juomisen suhteen.Oma kaverini joutui esim.lähes 7-vuotiaasta eteenpäin valvomaan veljeään ja tekemään ruokaostoksia jne kun viina vei heidän äitiään.Samoin tuntui olevan monessa muussakin perheessä alko-ongelmaa.Juttu meni kuitenkin niin, että siihen aikaan ei ollut iltapäiväkerhoja sun muita järjestettyjä juttuja ekaluokkalaisille eikä sosiaalihuolto toiminut yhtä tehokkaasti eli ottanut huostaan jne.Siis juomista toki oli, mutta mikään instanssi ei siihen puuttunut niin nopeasti ja tiukasti kuin nykyään.Eivätkö ihmiset silloin seuranneet kanssaihmisiään vai mistä lie olisi johtunut?!Ehkä siitäkin, että silloin piti mielestäni jo lapsen pärjätä aiemmin itsenäisesti kuin nykyään.Uskon, että nykykriteereillä moni lapsi olisi siihen aikaan otettu huostaan, joita tunsin ja millaista alkoholinkäyttö oli.

Ja tällä kirjoituksella en missään nimessä puolusta esim.tapahtunutta juttua, mistä lööpeissä on kirjoitettu vaan vain tuomaan ajateltavaa toiseltakin kantilta.