Mies on nyt ekaa kertaa isyysvapaiden ja poikkeusjärjestelyiden jälkeen pois: huomenna tulee käymään, mutta lähtee taas, onneksi viikonlopuksi tulee tällä kertaa kotiin. On jotenkin kyllä niin höntti olo täällä: mä valvon, ja pyörin, ja jos nukun niin valot visusti päällä. Ja stereot. Ja kännykkä suunnilleen tyynyn alla. 
Kyllä mä taas totun mutta pahus että onkin päässyt unohtumaan tää yksinoleminen: oikeastaanhan mä olen viimeksi ollut yksin, siis näin yksin neitin ollessa hyvin pieni, kun neidin isän kanssa vielä yhdessä elettiin. Toisaalta jollain hassulla tavalla tästä nautinkin, oon saanut uusia mammakavereita tästä läheltä ja päivisin vietetään aikaa vaunulenkkeillen, illat ollaan lasten kanssa kavereita tapaamassa jne... On jopa tullut mieleen, että josko lykättäisiin talohaaveita vuodella, parilla ja viihtyisinkin vaikka parikin vuotta tässä kotona? Miksikäs ei. 
Mutta tänne en tunnu kyllä millään kerkiävän, päivät kuluu ihan muissa merkeissä.... Tänä aamuna sain jo tietokoneen auki, mutta en kerinnyt edes sähköpostia avamaan, saati että lukemaan, kun taas jo oltiinkin menossa.
Kyllä mä taas totun mutta pahus että onkin päässyt unohtumaan tää yksinoleminen: oikeastaanhan mä olen viimeksi ollut yksin, siis näin yksin neitin ollessa hyvin pieni, kun neidin isän kanssa vielä yhdessä elettiin. Toisaalta jollain hassulla tavalla tästä nautinkin, oon saanut uusia mammakavereita tästä läheltä ja päivisin vietetään aikaa vaunulenkkeillen, illat ollaan lasten kanssa kavereita tapaamassa jne... On jopa tullut mieleen, että josko lykättäisiin talohaaveita vuodella, parilla ja viihtyisinkin vaikka parikin vuotta tässä kotona? Miksikäs ei. Mutta tänne en tunnu kyllä millään kerkiävän, päivät kuluu ihan muissa merkeissä.... Tänä aamuna sain jo tietokoneen auki, mutta en kerinnyt edes sähköpostia avamaan, saati että lukemaan, kun taas jo oltiinkin menossa.
