Ensimmäistä lastaan yrittävät yli 35v

Scarleth, tsemppiä huomiseen punktioon! Toivottavasti viikonlopuksi on jotain mukavaa tekemistä, niin odottavan aika kuluisi hieman nopeammin jännittävänä viikonloppuna.

Tammuska, onnittelut hyvästä saaliista ja kaikkea hyvää piinailuun! Matkalaiselle alkavan syksyn kunniaksi lämpimät tarratamineet

 

Sorry tämä omanapaisuus, mutta olen ihan puulla päähän lyöty: punktiosaaliina 16 munasolua!! Sitähän nyt ei tiedä moniko niistä on kypsä ja käyttökelpoinen, mutta jos hedelmöittyneiden määrä edes jotenkin korreloi solusaldon kanssa, niin tässähän melkein alkaa olla toiveita että jotain saataisiin pakkaseenkin. No sitä täytyy vielä maanantaihin asti jännittää.

 

Minut voi laittaa varmaan taustavoimiin tänne. Odotan tällä hetkelle kirjettä IVF-jonoon pääsystä.

Kerroin tässä äidilleni onnettomasta tilanteestani. Sen sijaan että olisin saanut jotain kannustavaa tai neutraalia, jouduinkin maahan lytätyksi.
Kommentit olivat tyyliin: "Ihan hyvä että meni kesken, sillä et ole tuntenut miestäsi vielä kovin pitkään ja hän tulee varmasti jättämään sinut vielä."
Siitä etten saa enää luonnollisesti lapsia hän kommentoi: "No, ethän sinä koskaan lapsia ole halunnutkaan. Turha laittaa hoitoihin mitään rahaa, kun olet jo niin vanha ja mieskin jättää niin olet sitten suurissa veloissa. Jumala on päättänyt että et tule koskaan saamaan lapsia, joten turhaan kulutat rahojasi."

Tuo viimeinen kommentti oli hieman hämmentävä, sillä hän ei ole ollenkaan uskonnollinen.
Jotenkin tuntuu että en enää syvimpiä tuntojani hänelle avaa ja mahdollisista lapsista saa kuulla vasta niiden synnyttyä, tosin varmaan niistäkin lapsista tulee hänen mielestään loosereita.

 

Sadana, voi kamala mitä kommentteja Ihmiset on joskus kyllä tosi varomattomia sanomisissaan... mä olen tietoisesti jättänyt kertomatta lapsettomuushoidoista yhtään kenellekään, niin ei tarvi sitten pahoittaa mieltään kaikenmaailman sammakoista, mitä ihmiset päästää suustaan. Toivottavasti sinulla on lähipiirissä joku muu joka ymmärtää, ja jolta voit tarvittaessa pyytää tukea näissä jutuissa!!

ON: siirtopäivä oli tänään. Nyt on sitten kaksi alkiota kohdussa uiskentelemassa. Alkioita oli saatu yhteensä 11, joista pari oli pudonnut joukosta heti alkumetreillä. Lopuista sitten siirrettiin nyt nämä kaksi ja loput jäivät jatkoviljelyyn. Ne, mitkä jatkavat kehitystään blastokystiksi saakka, pakastetaan. Eli vielä joudun jännäämään saadaanko mitään pakkaseen vai ei... äh, olen siihen vähän pettynyt, kun kuvittelin että pakkaseen saatu saalis olisi selvinnyt jo tänään. Pelottaa,että nuo kaikki seitsemän kuukahtavat ja taas ollaan lähtöpisteessä. No, mutta pitää kai iloita että tulos on tähän asti ollut parempi kuin aikaisemmin, ja että nyt ylipäätään saatiin taas siirto tehtyä. Ja mistä sitä tietää jospa vaikka joku noista seitsemästä sinnittelee itsensä pakastimeen saakka!!

 

Heissan! Olin viikon lomalla, myos palstailusta, ja jeskamandeera mita uutisia sina aikana on tullutkin: Scarleth, 11 hedelmoittynytta alkiota?!?!?! Dziisus, pannaanko ihmelaake-DHEA:n piikkiin?! Nyt ihan sikana onnea matkaan!! =)

Mahtavasti tsemppia myos Tammuskalle ja tervetuloa ja valtavasti onnea Kimalteelle!

Lumi72, kiitos muuten, kun ennätit olympiahumulta vastailemaan. Utelisin vielä royal jelly:stä ja bee pollen:ista: Onko lääkärisi suosittanut noiden käyttämistä? Täällä Suomessa taitavat olla ylipäänsäkin melko konservatiivisia lisäravinteiden suhteen, mutta oma lääkärini ei kysyessäni suositellut mehiläistuotteita. Jos oikein muistan, perustelu liittyi siihen, että sisältävät estrogeeniä, joka voi aiheuttaa ongelmia hormoonitasapainossa. Mutta todella mielenkiintoista, jos muualla suhtautuvat myönteisemmin.

Ulpunen: ma en itse asiassa muistanut koskaan kysya laakariltani royal jellysta tai bee propoliksesta, luin vain paikalliselta nettisivustolta (fertilityfriends.co.uk) etta voisivat olla avuksi. Bee propoliksen sanottiin erityisesti auttavan endoon. Olen kuitenkin nyt parin viikon aikana jattanyt mehilaistuotteet liki kokonaan pois, silla nappailtavaa on jo muutenkin ihan tarpeeksi: 3 x 200mg ubikinonia, 3 x 25mg DHEA:ta, 1 x omega-3-6-9-kapseli ja 1 x hedelmoitysmonivitamiini paivassa, joten olo on kuin marakassilla... Onneksi sivuoireet ovat olleet OK - tukkaa lahtee normaalia enemman ja valilla ollut hankala saada unta, mutta ei mitaan ihan mahdotonta (viela?).

Kavin tanaan pistelemassa toisen Prostap-piikin vatsanahkaani. Eka ei lupauksista huolimatta pitanyt menkkoja poissa, vaan sain ihan ihme megamenkat: yleensa ne kestavat mulla vain pari, kolme paivaa, mutta naa kestivat eka viitisen paivaa ja sit alkoivat parin kuivan paivan jalkeen uudestaan viikoksi! Meinasi menna hermo, mutta kuulemma niinkin voi kayda ekan piikin jalkeen. Nyt tokan jalkeen ei vuotoa enaa pitaisi olla, vaan paastaan oikeasti kuivattamaan endoa ennen seuraavaa ultraa, joka on buukattu 21.9.:ksi. Jos silloin kaikki nayttaa hyvalta, aletaan taas suihkuttelut ja pitkan kaavan pistelyt. Lokakuussa siis ollaan taas kai tositoimissa.

Voimia kaikille jannailyyn!

 

Ai niin, ja Sadanalle viela iiiiso sympatiarutistus! :hug: Kaikenlaisia typeria sammakoita ihmiset suustaan paastavatkin, ja viela laheiset ihmiset, joihin luulisi voivan luottaa. Yrita olla ajattelematta aitisi sanoja liikaa, keskity parantamaan oloasi ja valmistautumaan hoitoihin. (Kylla on aitisikin sitten mielinkielin, kun saa lapsenlapsen, jolloin voit vinosti hymyillen kysella, olisiko pitanyt olla menematta hoitoihin... Ehhehee!)

Onneksi on keskustelupalstat ja vertaistukea.

 

Sadana, todella kurjaa, että sinulla ei ole mahdollista saada tukea äidiltäsi vaikean elämänvaiheen keskellä, vaan päinvastoin hän lisää todella asiattomilla, ajattelemattomilla ja ilkeillä kommenteilla painolastia muutoinkin raskaaseen tilanteeseen Toivottavasti saat kirjeen mahdollisimman pikaisesti ja pääset aloittamaan hoitoprosessin sekä siten matkan kohden omia unelmia. Voimia ja jaksamista!

Scarleth, hienoa, että punktio meni noin loistavasti Kaikkea hyvää matkaan tarrautumista pikku kaksikolle sekä hyvää mieltä piinailuun! Näyttää kyllä siltä, että pakkaseenkin saattaa ilmaantua muutama huurunenä

Lumi, kun miettii kaikkia lääkityksiä ja niistä johtuvia kaiken maailman sivuoireita ja kremppoja, mitä on ollut ja on vielä edessä, niin raskauden mahdolliset erilaiset (normaalit ja asiaankuuluvat) oireet tuntuvat aika pieniltä kaiken eletyn show'n rinnalla. Sitä melkeinpä suorastaan oikein odottaa ja toivoo erilaisia (hyviä ja normaaleja) raskausoireita, niin ainakin tietäisi, että raskaus on alkanut ja se etenee hyvin. Toiveensa kullakin Toivottavasti sivuoireet eivät sinulla mene ihan mahdottomuuksin ja toivottavasti pääset aloittamaan suunnitellusti uuden hoitojakson! Tsemppiä ja lehmän hermoja hoitojen odottamiseen!

Kävin tänään ultrassa ja kohdun paksuus oli hieman alle 7 mm. (Onneksi muutoin kaikki vaikutti ok:lta.) Lääkärin mukaan siirtoa ajatellen olisi hyvä, että paksuus olisi yli 7 mm, joten menen uudelleen ultraan perjantaina. Progynova-lääketasoa nostettiin hieman. (Saas nähdä, miten se vaikuttaa päänsäryn määrään, jota on tällä viikolla ollut jonkin verran, tosin siedettävästi.) Toivottavasti kaikki on kunnossa, niin pääsisin ensi viikolla siirtoon. Jos hyvin käy, niin saat Scarleth minusta pikaisesti piinailuseuraa

 

Heissan! Mulla ei niin mitään oireita!!! Ja viimeeksi vannon tuntevani tosi ilkeän nippaisun mahassani jolloin on varmaan yrittänyt tapahtua kiinnittymistä! Mut 6.9 on verikoe ja tuloksen saan vasta 7.9, eli sinne asti piinaillaan... Kaapissa olis kyllä pari testiä... Tänään tuli Kysistä kirje et jos nyt ei tartu, ni kp12 on ultra ja heti seuraavaan kiertoon pas. Ja jos sieltäkään ei natsaa ni viimeinen hoito aloitetaan kolmepäivää aikaisemmin ja tosi isolla satsille, et kaikki munikset kerkee kypsyä mukaan. Ku nythän osa kypsyi jälkijunassa ja jäi sit raaoiksi! Tällaista täällä...

 

Hyvää huomenta!

Heissan! Olin viikon lomalla, myos palstailusta, ja jeskamandeera mita uutisia sina aikana on tullutkin: Scarleth, 11 hedelmoittynytta alkiota?!?!?! Dziisus, pannaanko ihmelaake-DHEA:n piikkiin?!

No kyllä vähän tekis mieli laittaa DHEA:n piikkiin Tosin olihan tässä kierrossa kaikenlaisia muitakin virityksiä, mm. lääkeannoksen säätöä ja yleisesti ottaen stressittömämpää elämää. Mutta jos seuraava hoito tarvitaan, niin ei puhettakaan ettenkö tankkais DHEA:ta, kyllä sen verran itseäni arveluttaa että se on osatekijänä tässä huimassa munasolusaaliin paranemisessa. Mulle on tosin vielä mysteeri, että onko loppuviimeksi munisten laadussa tapahtunut mitään parannusta... soitan huomenna aamulla klinikalle ja kysyn onko niistä jatkoviljellyistä mikään jatkanut kehittymistään. Iik, pelottaa nyt jo koko puhelu!

Ja jos sieltäkään ei natsaa ni viimeinen hoito aloitetaan kolmepäivää aikaisemmin ja tosi isolla satsille, et kaikki munikset kerkee kypsyä mukaan. Ku nythän osa kypsyi jälkijunassa ja jäi sit raaoiksi!

Tammuska, sun lääkäri varmasti tekee asiantuntevan hoitosuunnitelman, mutta kerronpa silti oman kokemukseni. Eli mulla on soluja tullut aiemmilla kerroilla tosi vähän ja niistä iso osa jäi ainakin ekassa IVF:ssä raa'aksi. Tällä kertaa oli ensin tarkoitus aloittaa isommalla annoksella kuten sullakin, mutta sitten varsinaisella suunnittelukäynnillä olikin toinen, kokeneempi lääkäri joka päätti, että päinvastoin aloitetaankin pienemmällä annoksella, tavoitteena saada solut kypsymään rauhallisemmin ja tasatahtisemmin. Ja kuinkas kävikään: aiempien 7 ja kuuden solun saaliiden sijasta tuloksena nuo 16 solua joista 15 kypsiä.

Katalle tsemppiä, pidän peukkuja että limakalvo pulskistuu ja pääset siirtoon! Oliskin kiva saada piinailuseuraa. Mä olen vielä ihmeen levollisin mielin, mutta eiköhän se oire- ja testauskohellus viimeistään alkuviikosta ala, minun maineellani... Tällä kertaa olen antanut itselleni luvan olla avoimesti toiveikas - ei mahdollista pettymystä lievennä sitten yhtään, vaikka olisikin piina-ajan ollut mahdollisimman pessimistinen. Joten elelen siis ruusunpunaisissa vauvaunelmissa ainakin vielä jokusia päiviä!

Scarleth, pp3

 

Tammuska, sinulla on todella jännittävä viikko edessä: tsemppiä piinaavan piinailun keskelle! Vielä ei kannata heittää kirvestä kaivoon, sillä oireettomuus ei sinänsä vielä kerro mitään: monet ovat plussanneet ilman mitään oireita. Mutta olisihan se tietenkin helpompaa odottaa piinailun päättymistä, jos olisi selkeät merkit plussan mahdollisuudesta.

Scarleth, huomasinkin toisesta pinosta, että olitte saaneet pari huurunenää pakkaseen: mahti juttu! Vaikka mistään ei voikaan olla mitään varmuutta, niin hieman se omaa oloa ja tulevaisuuteen orientoitumistani helpotti ja helpottaa edelleen, kun tietää, että on mahdollisuus myös kevyempään ja nopeampaan vaihtoehtoon - varsinkin, kun 1. ivf:stä ei päästy edes (tuore)siirtoon saakka ja 2. ivf:n yhteydessä oli kaikenlaista hässäkkää. Sinullakin on nyt todella jännittävät päivät elettävinä. Jostakin syystä minulla on hyvät fiilikset tilanteesi suhteen Toivottavasti se plussa sieltä testipäivänä (tai sitten hieman aikaisemmin ) sitten pärähtää ruutuun! Toivonkin sinulle kaikkea hyvää hermoja raastavaan piinailuun! Ja toivottavasti ainakin välillä pystyt edelleen nauttimaan pikku kaksikon mukana matkailusta ja toivottavasti synkimpiä hetkiä varten on jotain mukavaa tekemistä, joka voisi kääntää ajatukset pois kaikenlaisten ikävien skenaarioiden miettimisestä.

Moto, mitä sinulle kuuluu? Onko sinulla nyt syksyllä mahdollisuus jatkaa hoitoja? Toivottavasti kesäsi sujui mukavissa merkeissä ja olet saanut voimia ja energiaa sekä hyvää mieltä tulevaan syksyyn!

Pepponen, Sintu ja Rena sekä muut plussanneet: mikäli vielä välillä vierailette palstalla, niin tulkaahan kertomaan kuulumisianne! Hyvää vointia ja mieltä sekä lämpimiä ajatuksia masuasukeillenne!

Perjantaina kävin ultrassa ja kerrankin siellä näytti kaikki olevan hyvällä mallilla! Eli mikäli sulatus onnistuu, niin (vasta) ensi perjantaina olisi siirto. Eli täällä vielä kovasti elellään piinailun piinailua - välillä paremmin ja välillä huonommin. Viime aikoina eri elämän piireissä esille tulleet useat raskausuutiset ovat tuntuneet todella ahdistavilta, vaikka jollakin tavalla olenkin jo lukuisiin aikaisempiin raskaus- ja vauvatilanteisiin sopeutunut/turtunut. Ehkä ajoittaiseen ahdistuneisuuteen vaikuttaa se, että oma vauvani olisi syntynyt heinä-elokuussa ja olisin parhaillaan äitiyslomalla, jos kaikki olisi mennyt hyvin. (Välillä hetkellisesti kyllästyttää ostaa onnittelulahjoja muiden vauvoille: sitä niin haluaisi onnistua ja hankkia kerrankin omalle tulevalle vauvalle kaikenlaista sen sijaan, että tekee jatkuvasti hankintoja muiden vauvoille. Joskus en pysty jotakin asiaa ostamaan, jos se näyttää sellaiselta, jonka ehdottomasti haluaisin omalle vauvalleni hankkia: tuntuisi jotenkin luovuttamiselta hankkia se jollekin muulle. Kaikenlaista sitä välillä miettiikin ja kokee...) Lisäksi tulevat hoidot ja pelko niiden epäonnistumisesta painavat taustalla mieltä: keskenmenon/kohtukuoleman jälkeen on vaikea uskoa omaan onnistumiseen, vaikka kaikesta huolimatta toivoakin on hyvin vahvasti läsnä. (Ei tätä muutoin jaksaisi.) Toivon siis parasta ja pelkään pahinta - kuten varmasti moni muukin täällä oman tilanteensa kohdalla.

Toivottavasti nyt saataisiin porukalla aikaiseksi oikein kunnon plussa-aalto alkavan syksyn kunniaksi! Pidetään lippu korkealla tytöt!

 

Vauvoja siellä ja pystymahoja täällä.. Tuntuuko teistä muistakin ettei missään saa olla 'rauhassa'? Meidän pihaan on syntynyt kesän aikana 3 vauvaa ja töissäkin taisi olla neljä yhtä aikaa raskaana.. Yksi hyvä ystävä sai vauvan toukokuussa enkä vieläkään ole vauvaa käynyt katsomassa. Ei vaan jaksa. Ei ole itseltä pois että muut onnistuvat, mutta jotenkin se tuntuu tämän ongelman hieromista vasten kasvoja kun käy sitä vauvaonnea katsomassa. Sitä alkaa eristäytyä johonkin omaan kuplaan eikä osaa enää edes kaupungilllakaan rentoutua ja olla vaan. Jaksavatko teidän ystävänne teitä odottaa vai oletteko uskaltaneet mennä tulta päin katsomaan vauvoja?

Voimia teille kaikille kohtalotovereille!

 

Sadana, on kamala kuulla tuollaisia kommentteja, varsinkin äidiltään. Ikävä kyllä vanhemmille lapsen lapsettomuus voi olla myös aika kova paikka ja kun se tieto tulee heille niin lapsukset ovat mahdollisia.
Mun porukat tietää meidän tilanteen ja olen vartavastaen pyytänyt heitä kysymään mitä kuuluu (n. 8 kk sitten) ja tänä aikanan äiti on kerran puhelimessa kysynyt siitä "teidän pro.. tilanteesta" ja alkoi ennenkuin edes vastasin kertomaan serkun kakaroista. Kirjojen mukaan ns. normia toimintaa. Lohduttaako - Ei.

Mutta mulla on kysymys teille. En tiedä mitä teen.
Jääkaapissa on Puregonia seuraavaan hoitoon ja plan on ollut etä "pian". Toisaalta kumpikin + on tullut luomuna silloin kun olen ollut paastolla.
Menenkö 3. IVF ja olen paastolla (ns. 2xmahis onnistua) vai olenko paastolla ja koitetaan luomuna vai menen hoitoihin ilman paastoa ja unohdan sisäisen olon että mun kohdalla paasto on se juttu eikä Puregonit ja muuta. Tai yhdistän voimat?
Tai unohdan koko jutun?
Mulla olisi työjuttujakin joihin voisin panostaa = olisin ns. vapaaehtoinene lapseton (eikai!!!) En ole sisäisesti valmis.

Aika menee mies vanhenee ja minäkin siinä sivussa.
Alkaa siis ahdistaa. Olenko kykenevä lisä miinustuloksiin???!

 

Testasin sit negan! Ja harmittaa ihan sikana, vaikka tota osas odottaa ku ei mitään oireita, to verikoe ja sit kp 12 ultra ja sueraavan kiertoon siirto jos huurunenät kestää sulatuksesta!

 

Ellenni; ihminen yleensä katuu enemmän tekemättä jättämisiä kuin tekemisiä, joten go for it girl Lisämiinusten uhallakin. Vaikka nämä vaikeita asioita onkin, mun mielestä ei pettymysten ja kolhujen pelossa kannata jättää elämää elämättä ja menemättä unelmien perään täysillä Eipä tarvi sitten myöhemmin harmitella, että miksi en ainakin yrittänyt loppuun saakka...

Täällä jo etukäteen lääkitty mahdollista / todennäköistä loppuviikon negatestiä soittamalla klinikalle ja sopimalla PAS heti seuraavaan kiertoon. Zumenonit haen valmiiksi jo tänään, uskoisin että menkat alkaa nyt loppuviikosta. PAS oliskin sitten kai siitä jo reilun kahden viikon päästä. Jännää, päästään sitten kokeilemaan samalla blastokystisiirtoa Mutta juu, katsotaan nyt tämä hoito loppuun ensin, vaikka luovutusmielialalla olenkin...

 

Terve taas kaikille....

Huonoja omanapaisia uutisia: Minä ehdin olla vain hetken tässä ketjussa, kun plussasin heti ekasta pitkän kaavan IVF-hoidosta 11.7.2012. Iloa ei riittänyt loputtomiin, varhaisraskausden ultrassa 31.7. kaikki oli vielä hyvin, mutta eilen 3.8.2012 niskapoimu-ultrassa todettiin raskauden keskeytyneen jo RV 8. Eilen alkoi sitten lääkkeellinen tyhjennys :-(

Kamalaahan tämä on, mutta yrittän ajatella niin, että todistetusti voin edes tulla raskaaksi (en ole plussannut koskaan ennen) ja että pakkasessa on vielä 5 alkiota. Eivät ole tosin top-laatuisia, mutta jospa edes jokin niistä selviäisi sulatuksesta.

Kysyisin muilta, joilla on ollut spontaani/lääkkeellisesti tyhjennetty keskenmeno: minkä ajan kuluttua vuodon alkamisesta kävitte ultrauttamassa kohdun eli tarkistuttamassa onko se varmasti tyhjentynyt raskausmateriaalista? Ajattelin huomenna soittaa Väestöliiton klinikalle ja kysyä milloin voisi mennä ultrattavaksi. Haluan mennä mahdollisimman pian kaavintaan jos kohtu ei tyhjene lääkkeillä.

Ja sitten tietysti pitää odottaa ne pakolliset yhdet kuukautiset ennenkuin pääsee PAS:iin...

- Toivoja74

 

Voi Toivoja, tuo on ehkä kamalinta mitä voi tapahtua :hug: Olen itse kokenut yhden alkuraskauden keskenmenon ja se oli epäilemättä aikuisikäni kamalin kokemus. Silloin kuvittelin tulevani heti pian uudelleen raskaaksi, mutta toisin on käynyt, keskenmenosta aikaa jo 8 kk ja vielä tässä kärvistellään uutta plussaa odottelemassa. Aika onneksi auttaa, mulla ehkä kuukausi-pari oli vaikeaa ja asia palasi säännöllisesti mieleen. Sitten alkaa helpottaa, mutta ei se varmaankaan koskaan unohdu.

Faktaahan se on, että alkanut raskaus on lääketieteellisesti näkökulmasta katsoen hyvä merkki, vaikkei siinä itse ihan heti jaksakaan mitään positiivista nähdä. Onneksi pääset noinkin pian uuteen yritykseen - ja toivotaan että tärppää, luulisin että uusi raskaus on keskenmenosuruun paras lääke. Sitä odotellessa. Paljon voimia, kyllä se aurinko vielä paistaa!!

 

Tänään oli tullut kirje Naistenklinikalta. Ensi viikolla on aika Hormoniklinikalle lääkärin juttusille.

Minä olen tottunut äitini negatiivisuuteen, sen vain aika ajoin unohtaa ja häntä kohtelee normaalina ihmisenä. Kunnes hänen suustaan pääsee sammakoita ja vetää minut jälleen matalaksi ja muistuttaa minua miksi en koskaan kerro hänelle itselleni tärkeitä kuulumisia.

 

Hei Toivoja74, pikavastaus sinulle. Ja pahoittelut Meillä oli keskeytynyt keskenmeno kesällä 2011 ja sen jälkeen ei ole mitään tapahtunut. Synnytin sen pienen nyytin sairaalassa, oli ehtinyt jo niin isoksi. Sairaalassa eitä ei lähtiessä ultrattu, ja kaikki näytti hyvältä, kunnes kuukauden päästä aloin vuotaa rajusti uudelleen. Ennen tätä kohtu oli ultrattu ja muka tyhjäksi todettu. Kolmen ultran jälkeen yksi tarkka lääkäri löysi kohdusta vielä raskausmateriaalia. Tämä oli kaksi kuukautta keskenmenon toteamisen jälkeen. Ole siis tarkkana ja pidä huolta, että sinut tarkastetaan perin pohjin. Minulla jälkitarkastus sairaalassa tehdyn lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen oli siis kuukauden päästä. Silloin tehtiin myös verikoe, jossa katsottiin onko raskaushormoni vielä koholla. Lopulta minulle tehtiin kaavinta.

Voimia raskaisiin päiviin. Keskenmeno on minun elämäni hirvein kokemus, eikä pääse unohtumaan edelleenkään, koska uusi raskaus ei vaan kaikesta huolimatta ole alkanut.

 

Eilen käytiin lekurilla ja nyt oli lääkäri aika sormi suussa. Hänen mielestään ei kannata heti ruveta IVFään tai PAS. Kun niillä tulos on ollut aina puhdas -, mutta kun omillaan ollaan menty niin + on tullut. Hämmentävää. Ehkä mä vain pilaan niiden tilastot...

 

Sydämelliset kiitokset Scarleth ja Eliette kokemustenne jakamisesta ja kannustuksesta, kirjoituksenne auttaa jaksamaan :hug:

Aion tosiaan huolehtia, että tarkistetaan kohdun oikeasti tyhjentyneen - olen lukenut keskeytyneistä keskenmenoista ja niiden epäonnistuneista lääkkeellistä tyhjennyksistä viime päivinä ihan liikaa netistä. Aivan karmivia kokemuksia.

Kamalinta tässä on tietysti se, että tiedän 99% varmuudella ettei raskaus ala ennen uusia hoitoja - jos sittenkään.

Teidän selvitymistarinanne ja jokainen lapsettomuudesta kärsivä, joka jaksaa yrittää aina yhä uudelleen, antaa voimia. Vielä me joskus onnistutaan!

 

Toivoja74, koitin lähettää sulle YVtä, mutta se ole mahdollista.

Tsemiä sulle ja koitahan jaksaa!

 

Toivoja, olen todella pahoillani :hug: . Menetin alkuvuodesta vauvani (raskausviikkoja yli 20) ja kevät oli todella raskasta aikaa. Vastaavanlaista en ole kokenut koko aikuisikäni aikana. Niin kliseistä kuin se onkin, aika on auttanut ja olen päässyt syvästä ahdistuksesta ja surusta tavalliseen elämään kiinni. Menetystä ja surua ja kaipausta en tule koskaan unohtamaan, mutta pystyn nyt kuitenkin ajattelemaan ja elämään elämää eteenpäin: toiveissa on kovasti uusi mahdollisuus – kaikesta huolimatta. Mitä tulee jälkitarkastukseen, niin se oli kohdallani sovittu automaattisesti synnytyksen yhteydessä/jälkeen noin kuukauden päähän. Tosin ennen sitä jouduin tulehduksen ilmaannuttua kaavintaan. Suosittelenkin perusteellista jälkitarkastusta, niin voit paremmilla mielin jatkaa hoitoja eteenpäin eikä tarvitse miettiä mahdollisia takapakkeja. Voimia ja jaksamista sekä kaikkea hyvää hoitoihin: toivottavasti mahdollisimman pikaisesti on luvassa iloa ja onnea kaiken surun ja tuskan jälkeen. Kaikista pimeintä on ennen auringonnousua...

Eliette, mitä tulee vauvojen ja perheonnen kohtaamiseen, niin omalla kohdallani olen tehnyt sen päätöksen, että vaikka kuinka kipeää tekisi, niin käyn katsomassa ystävieni uusia tulokkaita. Lähipiiriini on tullut niin paljon vauvoja ja tulossa koko ajan lisää, että mikäli en haluaisi tavata vauvoja/lapsia, en tapaisi ystäviäni juuri koskaan: yritän olla eristäytymättä (liikaa) ja yritän pitää yhteyksiä ystäviini. Tietenkin enemmänkin voisi olla yhteyksissä. Tosin joskus olen jättänyt jotain väliin ja ottanut etäisyyttä, jos oma tilanne on ollut jotenkin erityisen akuutti ja sietämätön (esim. keskenmenon jälkeinen aika). Ystäväni ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä. (Olen puhunut aika avoimesti asioista.) Joka tapauksessa en usko, että on olemassa yhtä oikeaa toimintatapaa: täytyy toimia siten, kuin itsestä tuntuu parhaimmalta. Joskus pieni itsensä pakottaminen voi olla hyväksi pidemmällä aikajänteellä, joskus taas oman tilan ja rauhan antaminen itselle on oman selvitymisen kannalta kaikista tärkeintä.

Tammuska, pahoittelut negasta! Toivottavasti seuraava siirto tuo kauan kaivatun nyytin kotiin.

Ellenni, oletpa haastavan päätöksen edessä! Voi kun sitä osaisi neuvoa! Vaikea sanoa, mikä olisi juuri teidän tilanteessanne paras ratkaisu. (Omalla hataralla tietopohjalla en uskalla alkaa edes spekuloimaan.) Mutta niin tai näin, teillä on varmastikin mahdollisuus syksyn aikana kokeilla eri vaihtoehtoja? Tietenkin toivotaan, että oli ensimmäinen ratkaisu/kokeilu mikä tahansa, se veisi toivottuun lopputulokseen eikä muita vaihtoehtoja tarvitsisi edes miettiä!

Sadana, mukavaa, että hoitoprosessi käynnistyy jo ensi viikolla Toivottavasti pääsette aloittamaan hoidot mahdollisimman pian!

Scarleth, tunnistan itsessäni samaa itsesuojelullista pessimismiä: jo ennen siirtoa olen selaillut erilaisten yksityisklinikoiden vaihtoehtoja mahdollisesti tulevaa 3. ivf:ää varten. Jollakin tavalla asioiden jatkumisen varmistaminen myös mahdollisen epäonnistumisen kohdalla auttaa olemaan lataamatta liiallisia odotuksia: kaikki jatkuu vielä kaikesta huolimatta. Pidän kovasti peukkuja ylhäällä, että kaikki menisi kohdallasi hyvin. Voimia piinailun piinalliseen loppusuoraan! Vielä on toivoa!


Mitä tulee omiin kuvioihin, niin toivon kovasti, että huominen siirto onnistuisi. Toivottavasti meidän pieni huurunenä selviää sulatuksesta ja pääsee vihdoinkin hyppäämään kyytiin. Kylläpä näiden hoitojen aikana saakin paljon liiankin jännittäviä puheluita!

 

hei vaan taas kaikille sekä vanhoille tutuille ja uusille.

olen pitänyt taukoa kesän ajan hoidoista ja taustaillut enemmän ja vähemmän.

jostain syystä olen huomannut etten pysty asiasta enään puhumaan ystävilleni saati perheelleni, mutta ainakin se tuntuu täällä hetkellä parhaalta ratkaisulta. en todellakaan kaipaa lisäpaineita siitä että joku muu tietää hoidoistani ja odottaa vastauksia... ja huomaan tosiaan eristäytyväni ystävistäni joilla lapsia jo on...
Ehkä se on osa itsesuojeluvaistoa jos en itse lapsia saakaan.

hoitohistoriamme lyhyesti alkaen vuodesta 2008 jolloin aloitettin hoidot

2 IUI ava tampere
1IVF ava turku
1ICSI ava turku josta pakkaseen yksi muttei päästy siirtoon
2IVF tays
2ICSI tays
3ICSI tays joka lahjoitetulla munasoluilla
4ICSI tays joka lahjoitetuilla siittiöillä josta tuoreesta nega

ja tästä saatiin pakkaseen 2 alkiota joista toinen saatiin elossa ulos pakkasesta ja vihdoista viimein PAS 4.9.
ja testi päivä siis 18.9.

Mä NIIN toivoisin että tämä hidas hämäläinen olisi juuri se oikea...

plussapuhureita, tarrasukkia ja voimia kaikille teille jotka niitä tarvitsette!

 

Kiitos taas kaikille myötäelämisestä

En pysty edes kuvittelemaan kuinka raskaalta tuntuu kun raskaus keskeytyy ensimmäisen kolmanneksen jo jäätyä taakse. Kyllä siinä voimia todella tarvitsee selviämiseen ja uuteen yritykseen kerätä!

Kai tämäkin takapakki ajan kanssa helpottaa... Olen päättänyt käyttää hyväksi tämän toipilasajan pudottamalla elopainoa. Minulla ei ole PCO(S):ia eikä lapsettomuudellemme ole löytynyt koskaan mitään selkeää syytä (no, ikä tietenkin....), mutta totuus on, että olen jonkin verran ylipainoinen ja kun en nyt voi yrittää vähään aikaan raskautua, niin voin ainakin laihduttaa. Ruoka ei nyt todellakaan myöskään maistu vaikka olen aiemmin ollut varsinainen lohtusyöjä :-( . Muuten yritän olla ajattelematta koko lapsettomuusasiaa tässä vähän aikaa - helpommin sanottu kuin tehty kuten tiedättekin...

Toivon kovasti, että teidän hoitonne nyt etenee ja saadaan uusia plussia pian, mutta eniten toivon voimia ja jaksamista ihan kaikille

 

Ai niin, kiitos Ellenni yrityksestä lähettää YV - mun täytyy tsekata mitä olen käyttäjäasetuksiinin laittanut... voi olla YV-esto, en muista...

Pari kysymystä tuli teiltä kokeneemmilta mieleeni kysyä; montako alkiota teillä on sulatettu per PAS-kerta? Sulatetaanko ensin esim. 2 alkiota ja jos ne ei selviä sulatuksesta, niin voidaanko vielä ennen sille kerralle suunniteltua PASia sulattaa lisää alkioita? (Meillä on pakkasessa 5 alkiota siten, että kahdessa oljessa on 2 alkiota per olki ja yhdessä oljessa 1 alkio. Paraskin alkio on tosin vain 5 soluinen.) Voiko alkioita kypsyttää sulatuksen jälkeen vielä? Alan nimittäin epäilemään vahvasti, että meidänkin lapsettomuuden ongelma on heikkolaatuisissa ja/tai huonosti kypsyneissä soluissa/alkioissa...

Kiitos oikein paljon jo etukäteen jos jollakin olisi aikaa vastata