Ensimmäistä lastaan yrittävät yli 35v

Terhi-76 Olipas ikävä uutinen. :hug:
Mutta kuten Moto76 tuossa sanoi, niin tauko hoidoissa tekee joskus hyvää.
Itsellänikin tulee kesäkuussa 5 kk kuluneeksi edellisestä IVF-hoidosta ja tuo tauko tuli kyllä tarpeeseen... siinä vaiheessa kun päässä ei pyörinyt enää mitkään muut asiat kun lapsen yrittäminen ja hoidot, oli syytä ottaa aikalisä. Ja kyllä henkinen toipuminenkin pettymyksen kohdatessa vaatii aikansa.
Tsemppiä tulevaan hoitoon sekä Moto76:lle että sinulle Terhi-76. :heart:

 

Noniin, 3.icsin suunnittelu 14.6. ja hoito syksyllä eli mulle voi päivittää 3.ICSI syksyllä 2012.

Yritän nyt pysyä poissa palstoilta (välillä varmaan pitää käydä kurkkimassa ) ja keskittyä tulevaan kesään, parisuhteeseen ja koiriin sekä oman voinnin kohentamiseen. Onneksi koiranäyttelykausi on myös käynnistynyt, näyttelyjä on oman koiran kanssa melkein joka toinen viikonloppu.

Nyt on sitten yhteensä 8 alkiota vedetty vessanpytystä alas ja toisen icsin saldona 5 siirrettyä alkiota eikä mitään tulosta. Mun on todella vaikea uskoa tällä hetkellä että me joskus lapsi saataisiin.

Ennen olin ehdoton siinä että hoidot loppuvat julkiseen, mutta vähitellen on herännyt ajatus että sitten kerran koittaisi vielä yksityisellä. Koska kyllä toi julkinen puoli on vähän semmoista liukuhihnahommaa, meidän hoitopaikassa ei ainakaan esim. tietoja kerrota jollei niitä itse kysele.

Mutta kaikesta huolimatta tsemppiä ja jaksamista teille kaikille ihanaisille! Ja hyvää kesän odotusta! :heart:

 

Tämä asiani ei nyt varsinaisesti koske lapsettomuutta, mutta mietityttää silti...
Minullahan on nyt siis hoitotauon aikana käytössäni Yasmin e-pillerit, joita syön tauotta seuraavaan hoitoon saakka.
Nyt on ilmaantunut sellainen epämukava vaiva, että joka kerta kun saan orgasmin, alkaa rusehtava verinen tiputteluvuoto joka kestää noin päivän ja sitten taas ei mitään. Voisiko vuoto alkaa sen vuoksi että kohtu supistelee orgasmin aikana?
En tiedä onko tämä ihan normaaliakaan tällainen vuotelu.
En tiennyt mistä muualtakaan olisin kysynyt neuvoa... Mitäs nyt?-palstalla varsinkaan ei saa järkeviä vastauksia.

 

Ellenni? 10 päivää kulunut PAS:sta. Mitä kuuluu ja milloin testaat?

 

ON Täällä vapaa kuukautta viettävänä kuitenkin hoidot pyörivät mielessä. Osaatteko sanoa, mitä ivf ja pas maksavat ilman lääkkeitä julkisella? Olemme nyt tehneet kaksi ivf yksityisellä ja jos pas ei onnistu niin aloin miettimään pitäisikö siirtyä julkiselle.
Sintu ei ole valitettavasti kokemusta juuri noista pillereistä. Jotenkin oma tulkintasi voisi pitää ihan hyvin paikkansa, eikös e-pillerit juuri tee limasta sellaista, että se ei läpäise siittiöitä? Toivottavasti joku viisaampi osaa vastailla
Terhimukavaa "hoitovapaata" sinulle

 

Moikka! Julkisella maksaa vain polikäynnit (noin 30 euroa/käynti) ja punktiosta tulee päikimaksu (noin 80 euroa). Et ei siinä oikeestaan maksa kuin lääkkeet, mutta tuleepa kerralla maksukatto täyteen.

 

Terhi Kiitti vastauksesta Käytännössä siis "ilmainen" yksityiseen verrattuna. Ollaan maksettu nyt 2 ivf yht noin 3800 e;joka sis. alkioiden pakastuksen ja anestesian... Kirjoitit liukuhihnameiningistä julkisella, olen käynyt vertaistukiryhmässä ja samaa ovat sanoneet, mutta muutaman tutun mukaan kolmannella kerralla yleensä aletaan "räätälöimään" hoitoa enemmän, jollei tulosta ole tullut. Tiedä sitten häntä, mutta ajattelin kun soittelin tyksiin tänään niin jonotus ensikäynnille on vain kaksi kuukautta. Ainahan sitä sitten takaisin yksityiselle pääsee...

 

Ai sinäkin olet Turun seudulta? Oletko kokenut vertaistukiryhmän hyväksi? Voit laittaa yksityisviestiä

 

Terhilaitoin sulle viestiä, kone temppuili toivottavasti tuli perille

 

Anteeksi tyhmyyteni, mut tänään en kykene muuhun kun omaan napaan.
Tänään käytiin siellä alkuraskaudenultarassa ja aika sanattomaks vetäs.

:heart: + :heart:Siellä pompotteli. Lääkärin laskujen mukaan nyt ois menossa 7+3 (minun mielestä edelleen se 7+2 ) ), pikkuset vastas viikkoja 7+0 ollen 9mm molemmat. Tässä kohtaa lääkäri vaan totes että tämä on niitä mittausteknillisiä juttuja. Jäi siis hyvä mieli kun lääkärikään ei sen enempää kokoa ressannu. Samaten kyseli onko vuotoja ollu, no juu tuhnuttanu ja tuhnuttaa, mutta eipä tuo siihenkään mitään snaonu, joten kai siis normaalia.

Mutta siis, määäää en tiieedä, tää asia ei oikein vielä oo mulla iskeny luihin ja ytimiin, on tämä jotain niin uskomaton ettei tiä itkiskö vai nauraisko :'( vai mitäkö tekis.

Kahden viikon päästä uusinta ultra ja ollaan taas viisaampi jatketaanko kahdella :xmas: :xmas:

 

Jenksula Kiva kuulla hyviäkin uutisia välillä.
Toivottavasti siellä nyt kumpikin pikkuinen on tarrannut lujasti kiinni ja raskaus jatkuu onnellisesti. Mukavaa raskausaikaa! :heart:

 

Heipparalla...

Olen lueskellut tarinoitanne enemmän ja vähemmän aktiivisesti riippuen miten omat hoidot menneet ja hoitojen välillä yritän pysyä pois täältä kokonaan jotta sais noi aivotkin levätä...

Ollaan siis yritetty saada lasta vuodesta 2007 luomuillen jonka jälkeen siirryttiin Tampereen Avalle jossa 3 inseminaatiota.
Sitten mentiin Turun Avalle ihan sen vuoksi että oli 500€ halvempaa kun Treen Avalla tehdä IVF. Siellä sit 1. IVF ja 1. ISCI josta molemmilla kerroilla punkitioissa n. 15 kpl joista n. 6 hedelmöittyi. IVF siirrettiin yksi ihan ok yksilö ja ISCIstä yksi hyvä ja yksi huonompi tukemaan parempaa. Molemmista nega ja ISCIstä pakkaseen yksi. Siirtovaiheessa kaikki nelisoluisia. 1. Pas Turussa josta ei päästy siirtoon.

Oltiin tällä ajalla jonottamassa Taysiin jonne sitten päästiinkin (en muista enään vuosia, koska ne ovat jo menettäneet merkityksensä mulle) jossa Avan papereiden perusteella jatkettiin ISCIä ja eka hoito pitkällä kaavalla. Tätä mies oli käynyt avalla tekemässä DNA-fragmentaatiotestin joka oli ihan normaali kun ei koskaan noi miehen siemenneste ei ole ollut samanlaista. Välillä siis tosi hyvää ja välillä huonompaa.
No pitkällä kaavalla tehtiin ja saatiin vähemmän mut parempi laatuisia... kaikki hedelmöittyi ja siirrettiin yksi. Josta jälleen negatiivinen tulos.
Seuraavaksi palattiin taas lyhyeen kaavaan ja tuli taas noin 15 kaveria ja punktio venyi viikonloppupuolelle, kun oli puregonin rinnalla menopur ja kehittyivät hitaammin. 6 hedelmöittyi ja neljä jäi viikonlopuksi labraan kehittymään. Muhun ei ollut koskaan aikaisemmin siirretty muita kun nelisoluisia ja kun olis pinänyt siirtoon mennä niin ei ollut mitään siirrettävää kun lopettivat kaikki kehittymisen 8 soluisiksi. Joten tämän vuoksi päättivät etteivät hoida meitä enään meidän soluilla vaan on siis käytettävä lahjasoluja. Joita onneksi ystävältäni sain.
Mutta tämäkään ei sitten mennyt niin kuin suuniteltiin eli ystäväni luovuttamat solut käyttäytyivät smoin kuin omani eli kun aikaisemmin oli epäilty minun munasoluissani olevaa geneettistä vikaa. Nyt siis epäillään ongelman olevan mieheni siittiöissä.
Eli nyt siis on edessä lahjasoluhoito lahjoitetuilla siitiöillä...
Pian pitäisi aloittaa synarela ja tuskailen välillä siitä miten mies tähän loppujen lopuksi suhtautuu kun käytetään vieraan miehen siittiöitä.
On kuitenkin kokoajan epäilty että minussa on ongelma eikä hänessä. Ja itse olisin mielummin halunnutkin että vika olisi ollut minussa... Tämä alkava hoitokin taisi onnistua ainoastaan siksi että edellisessä lahjasoluhoidossa joku siirrettävistä oli hipaissut kohtua ja sai hcg-arvon nousemaan ja luulinkin olevani jo raskaana mutta näin ei siis ollut. Eli totesivat varmaan että jotain toivoa voisi siis olla.
Tästä hoidosta en pysty enään puhumaan kenellekään enkä haluakaan, koska jos tämäkään ei pääty hyvin niin luulen että meidän raskautumisyritykset saavat jäädä tähän.

Aika sekavaa tekstiä mutta kun en noita vanhoja hoitoja ihan hirveesti haluakaan muistella.

Joten melko sekavissa tunnelmissa lähden tähän hoitoon. Punkitio suunniteltu viikolle 20 mutta sas nähdä. ; )

 

En nyt ehdi sanoa muuta kun todellakin voimia tulevaan ja olette jaksanut tosi kauan yrittää..Toivottavasti kärsivällisyys palkitaan.Minulle tehtiin 2.ivf. 1. pas ja 7.5 olisi testipäivä, maanantaina siis siirrettiin kyytiin yks ja vain yksi jäi jäljelle koska sulatusta ei kestänyt ennsimmäinen munasolu. Ei edes kauheesti odotuksia, eikä hötkylyjä kun viimekerralla, sen verran alkanut näyttää vaikealta tämä raskaaksi tuleminen. Viimeksi oli yritystä sentään mutta heti alkupäiville tyssäsi.

Että näin täällä, tsemppiä kaikille!

 

Ai täällä oli tällainenkin ketju? Kyllä nyt joku raukka saa lukea ihan tarpeekseen musta, mutta esittäydyn innoissani sit vielä täälläkin, kun tosiaan olen yli 35 ja yritän sitä ensimmäistäni... Kolme vuotta on odotettu, että päästäisiin alkamaan hoidot! :-o

Olen, apua, 39 ja just alkanut elämäni ensimmäisen IVF-kierron. Ei inssejä, clomeja, mitään miedompaa takana, vain tutkimuksia, kystanpoistoja ja tolkutonta odottelua. Nyt on viikko nenäsuihketta (Synarel/Nafarelin) takana, tänään eka Menopur-piikki, 450 iu. Pitkällä kaavalla siis mennään.

Ongelmana meillä on vaikea endo, oikea munatorvi täysin tukossa, alhainen AMH (2.75) ja korkea FSH (10 - 14.5 viimeisen puolen vuoden ajalta). Sen alenemista tässä on odotettu puoli vuotta, mutta kun mitään ei tapahtunut ruokavaliomuutoksista ja akupunktiosta huolimatta, vaihdettiin klinikkaa toiseen, joka ei estä korkean FSH:n naisia yrittämästä. 43-vuotiaan siipan uimarit kaikki kunnossa. Olemme hoidoissa asuinmaassamme Englannissa, yksityisellä.

Voimia kanssajännääjille! :hug:

 

Ai täällä oli tällainenkin ketju... Kyllä nyt joku raukka saa lukea kyllikseen meikäläisen esittelyä mutta sanotaan nyt hei tännekin, kun tosiaan olen yli 35 ja kovasti yritetään ensimmäistämme...

Olen siis jo 39 vuoden kypsän ikään ehtinyt ja vasta nyt (3 vuoden tutkimusten, hutkimusten ja odottelun jälkeen) päässyt alkamaan ensimmäisen IVF-kierron. Viikko nenäsuihketta (Synarel/Nafarelin) takana, tänään eka Menopur-piikki, 450 iu. Pitkällä kaavalla siis mennään.

Ongelmina meillä on vaikea endo, oikea munatorvi täysin tukossa, alhainen AMH (2.75) ja korkea FSH (10 - 14.5 viimeisen puolen vuoden ajalta). Viimeiset puoli vuotta on mennyt jännittäessä, laskeutuisiko tuo FSH-arvoni, jotta klinikkamme päästäisi meidät tositoimiin, mutta kun ruokavaliosta ja akupunktiostakaan ei ollut apua, vaihdettiin sitten klinikkaa sellaiseen, joka päästää myös korkean FSH:n naiset yrittämään. 43-vuotiaan siipan uimarit ovat kaikki kunnossa. Olemme hoidoissa asuinmaassamme Englannissa, yksityisellä.

Onnea kaikille kanssajännääjille! :hug:

 

Ja pyytelen sitten samantien anteeksi spämmäystä, kun eka viesti näytti katoavan bittiavaruuteen, mutta palasikin sitten ruudulle... Voi tekniikan ihmeellinen maailma! :headwall:

 

Tervetuloa uusille palstalaisille Burma ja Lumi72.

ON: Uuden, viidennen IVF-hoidon ajankohta selvillä.
15.5 alkaa Suprecur-nenäsuihke.
30.5 ois 0-ultra.
Alkuviikosta 24 tai 25 ois punktio.
Tästä se taas lähtee.

 

Hei!

Ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoittelen nyt tässä keskustelupalstalle. Hoitojen eri vaiheissa olen kyllä erinäisiä keskusteluketjuja lueskellut, jotka ovat välillä lisänneet toivoa (keskustelijoiden onnistumisten myötä) ja välillä epätoivoa (keskustelijoiden vastoinkäymisten ja toivon hiipumisen myötä). Ja joskus myös mietin, josko lähtisin kirjoitellen mukaan. Mutta vasta nyt saan toimeksi – tai ehkä nyt vain on oikea hetki. Toivottavasti siis olen tervetullut tähän keskusteluketjuun!

Taustastani sen verran, että lapsi on ollut jo kovasti haaveissa kolmisen vuotta. Lapsettomuuden syyksi paljastui endometrioosi, minkä takia hoidoissa edettiin suoraan IVF-hoitoihin. Ensimmäisestä punktiosta ei suruksemme päästy siirtoon, mutta toisen punktion ja onnistuneen siirron johdosta kauan toivottu raskaus lähti hyvin liikkeelle. Vaikka raskaus olikin suuri ilon aihe, siitä oli vaikea ilman huolia ja murheita nauttia. Ehkä siihen vaikutti hoitojen aikana tapahtuneet vaikeudet ja komplikaatiot. Toisaalta sitä ehkä alitajuisesti pelkäsi niin vauvan menetystä, ettei oikein antanut itselleen edes lupaa nauttia raskaudesta. Raskauden lähestyttyä puolta väliä, sitä pikku hiljaa alkoi vähän rentoutua ja uskoa ihmeeseen myös omalla kohdallaan. Raskaus kuitenkin keskeytyi puolen välin jälkeen todella suureksi suruksemme.

Tässä sitä nyt ollaan, eletään päivä ja viikko kerrallaan ja odotellaan kehon palautumista uutta hoitojaksoa (PAS) ajatellen. Kaikista eniten kaiken tapahtuneen jälkeen helpottaisi se, että pääsisimme mahdollisimman pian uudelleen yrittämään, vaikkei suru täydellisen vauvamme menetyksestä koskaan unohdukaan.

Kaikille jaksamista ja valoa kevään keskelle!

 

Kata tervetuloa joukkoon Todella kurjaa, mitä teille on tapahtunut! Ei ole reilua, kun ensin saa toivotun alun raskaudelle ja sitten menettää... Toivotaan, että pas onnistuu teillä!
Lumi tervetuloa myös ´mukaan!
Olen taustaillut kuukauden, mutta lueskellut teidän muiden kuulumisia. Tänään on kp 1 ja eka zumenon on otettu. Siirto on suurin piirtein 2,5 vk päästä, jos alkiot selviävät sulatuksesta. Meillä kävi huonosti 1 ivf passin kanssa, koska kuudesta alkiosta vain yksi selvisi ja nyt sitten kolme alkiota pakkasessa tästä toisesta ivf:stä. Lumi ja Kata minulla myös paha endo. Onko teillä ollut puhetta esim. kortisonin käytöstä tai minidisperiinistä?
Sintu Kiva kuulla, että teillä on uusi hoito jo näin lähellä

Alma Mites siellä piinapäivät menee ?
Burma On teillä kanssa ollut aika "tapahtumarikasta" tämä hoitotaival! Olen oikeassa jotenkin kuukausien kuluessa, ei oikein enää muista eikä haluakkaan muistaa kaikkia eri käänteitä. Jotenkin sitä elää vain tässä ja tulevassa hoidossa! Ja samat tunteet myös minulla, mitä tulee kertomiseen näistä hoidoista. Olen supistanut ystäväpiiriä, joille kerron enään koska en jaksa jatkuvaa kyselemistä!

 

Hei kaikki uudet kirjoittelijat ja vanhat!

Täällä pas. pp10. aamulla puhdan negatiivinen testi, samoin eilen, kun en hätähousu jaksa odottaa. Viime kerralla sain haalean plussan pp12 ja se hyyty sitten pikkuhiljaa ja verikokeessa hcg laskikin viikossa. Mutta raskaana käytiin. Mulla on kyllä niin epätoivoinen oli, vaikka en ole jännitellyt tälläkertaa ja olen yrittänyt keskittyä ihan muihin asioihin.

Testipäivän lehettyessä alkaavaan epätoivo alkaa vallata, menkkakivut alkaa huonoenteisesti jne...Nämä pas.ssitkin yksityisellä on vielä aika hinnakkaita. Eniten tietenkin pettymystä tuottaa se, jos ei taaskaan tärppää ja enään yksi pakastettu alkio tallessa. Voimia kaikille jokatapauksessa, tätähän tämä on, vuoristorataa.

 

Alma Tsemppiä piinailuun Mulle sanottiin silloin viime passissa, että ei kannata testailla liian aikaisin, koska voi näyttää negaa hyvinkin pitkälle, mutta enhän minäkään sitä uskonut ja aloin testailemaan jo pp 10 Ja olet oikeassa yhtä ylä- ja alamäkeä tämä on tunteiden kanssa.

 

Hei kaikille! Tervetuloa uudet Lumi72, Burma ja Kata_76. Lämpimät onnittelut Jenksulalle onnistuneesta hoidosta! Moto76:lle hyvää mieltä Zumenonien kanssa sekä onnistunutta passia. Toivotaan, että Alma:n tulos vielä muuttuisi plussaksi. Voimia ja kärsivällisyyttä meille kaikille!

ON: reilut 2 viikkoa olen saanut nauttia Zumenoneista 1. kertaa eläissäni ja täytyy sanoa, että vaikka muuten nämä hormonit eivät juuri ole vaikuttaneet, niin nyt kyllä on pinna ollut aika kireällä.:kieh: En ole ollut kovinkaan ympäristöystävällinen viime aikoina. Tänään oli tarkoitus tehdä 3.ivf:n/icsin 2. pas (eli 2. koko elämässäni), mutta se ainokainen alkio ei selvinnyt sulatuksesta. Eli nyt Zumenonit ja Lutinukset pois ja aletaan ihmettelemään, miten kroppa reagoi ja milloin tulee menkat. Uuden hoidon suunnitteluaika on ensi viikolla ja hoito on vielä ennen keästaukoa.

 

Kiitokset kaikille tervetulotoivotuksista! Ja Jenksulalle tuplaonnittelut

Moto 76 Toivottavasti alkioiden sulatus hyvin ja pääsette siirtoon! Hyvä, että PAS on jo nurkan takana ja odotusta ei ole ihan mahdottomasti (tosin näissä hoitokuvioissa aika tuntuu kulkevan ihan omalla tavallaan: välillä tuntikin tuntuu äärettömän pitkältä ajalta...eli tsemppiä odotteluun siis!). Mitä tulee endoon, niin mitään puhetta kortisonista tai minidisperiinistä ei ole ollut. Jossakin vaiheessa oli puhetta vain leikkauksesta, mutta sitä ei loppujen lopuksi kohdallani suositeltu tässä vaiheessa, sillä siitä ei välttämättä olisi toivottua hyötyä. Lisäksi iso leikkaus vain siirtäisi hoitokuvioita ja nyt en todellakaan halua lykkäillä yhtään mitään, ellei ole ihan pakko.

pepponen Todella kurjaa, että siirto ei onnistunut. Onneksi hoito onnistuu kuitenkin (mikä varmasti tässä vaiheessa tuntuu todella laihalta lohdulta, jos ollenkaan) ennen kesätaukoa eikä siirry syksyyn. Onhan tämä aikamoista: milloin toivoo hartaasti, että menkat eivät ala ja milloin taas odottaa raivoisasti niiden alkua. Itse myös odottelen menkkojen alkamista ja kehoni palautumista sekä siten PASiin pääsyä ennen kesätaukoa.

Sintu74 Kaikkea hyvää alkavaan hoitoon hoitotauon jälkeen! Itselläni ainakin helpottaa se tieto, että hoidot taas jossakin vaiheessa jatkuvat, vaikka välillä odottelu käykin hermojen päälle.

Alma 123 Toivottavasti olet päässyt pelkällä säikähdyksellä ja plussa näkyy ruudussa! Vaikka kuinka yrittää olla odottamatta liikoja ja varautua myös pahimpaan, niin silti sitä aina syvällä sisimmässään toivoo onnistumista. Ehkä se syvällä sydämessä oleva toivo kaikista sen aiheuttamista mahdollisista raskaista pettymyksistä huolimatta auttaa jaksamaan kulkemaan eteenpäin ja yrittämään sinnikkäästi uudestaan. Olen saanut itseni monesti kiinni hyvinkin raskaiden pettymysten jälkeen orastavan toivon ja vahvistuvan elämänuskon keskeltä. Vuoristorata, mikä vuoristorata. Jos tässä lajissa meille jaettaisiin sinnikkyydestä ja urheudesta mitaleja, olisi monen palkintokaappi jo täyttynyt kirkkaista mitaleista.

Lumi72 Tsemppiä alkaneisiin hoitoihin! Toivottavasti hoitohenkilökunta Englannissa osaa ottaa huomioon myös henkisen tuen tarpeen!

Burma Onpa teillä ollut raskaita käänteitä muutenkin raskaan hoitopolun varrella! Voimia ja jaksamista tulevaan punktioon! Toivottavasti kaikki menee mahdollisimman hyvin.

 

PP13 negaa näyttää, eli pieleen meni, ei mahda mitään..kyllä pitäs näkyä jo, eikä ole kun menkkaoireita. Ja sitten vaan miettimään millä budjetilla saisi sen viimeisen alkion sieltä siirrettyä. Mieskin tossa totes että ei tainnu mennä mitään sinne kohtuun siirrossa no joo, kai sinne se alkio laitettiin, mutta ei ollut minkäänlaisia oireita että olisi edes yrittänyt kiinnittyä ja top-luokan 4 soluinen alkio siirrettiin. Voi masennus ja ketutus.....

 

Alma, olen todella pahoillani, että siirto ei onnistunutkaan. Sanat eivät varmasti lohduta tässä tilanteessa, joten kovasti halauksia sinne suuntaan :hug: sekä jaksamista ja voimia jatkoon. (En tiedä, lohduttaako tässä vaiheessa tieto uuden pas:in mahdollisuudesta, mutta toivon joka tapauksessa - kun uusi pas tuntuu taas mahdolliselta - että pakkasessa odottaisi sitkeä sissi.)