Ensimmäistä lastaan odottavat yli 35v

Moiiii

Juu, kylla kai se on niin etta SAA kayttaa maalaisjarkea, niin hiusvarien kuin saunomisienkin suhteen. Ja tuo on totta, Aleksa2, Sauna on kiellettyjen asioiden listalla taalla Jenkkilassa... Kavin lukemassa tuolta HUS:in tetralogian sivustolta, etta tukkaa voi varjata - kohtuudella - ja serkkuni joka on kampaaja, sanoi myos etta ei tartte olla huolissaan. Ja sit voi vaikka ottaa vaan raitoja, jos pelottaa niin kauheesti...

Oon lukenu tosta Hiljaa Toivotut dokumentista, ja olis ollut kiva nahda se. Mun aiti Suomessa katto sen ja sano etta itketti koko ajan... Yle Areenan sivustolla on linkki siihen dokkariin, mut kun yritin avata sita linkkia, ni se sano etta "katselu sallittua vain Suomen alueella". No kyllapa harmitti tuo!!!

Susirouva: toi oli muuten hyva tieto tosta progesteronista ja lantion luiden loystymisesta! Sa oot kylla sellanen tietopakkaus!! Hyva etta oot meidan ketjussa kirjoittelemassa! Itse otin selvaa tuosta progesteronin piikittelysta, ja loysin tutkimustietoa, joka sanoi, ettei ole tieteellista nayttoa, etta yksi keino olisi parempi kuin toinen progesteronin imeytymiselle (laastari, pistos, suun kautta, vaginan kautta). Joissain tutkimuksissa tuo suun kautta oli ollut epaluotettavin keino. Joten se on taas laakarikohtainen valinta miten maaraa hormonit otettavaksi. Mutta EI VALITETA. Jos vauva/vauvat selviaa tahan maailmaan, niin teen kylla mita vaan!

Saitko muuten mun vastauksen yksityisviestiin, Susirouva? Se ei nakynyt mun lahetettyjen viestien listalla, vaikka toisella naytolla luki, etta viesti lahetetty....

Ja mulla edelleen oireeton meno. Ehka pissilla tulee juostua useemmin kuin yleensa?

 

Dreamer sain kiitos . "Hämärää" kun ei omaa lähettämäänsä viestiä enää näe.

Oireeton olen minäkin, rinnat hieman arat ja usein on nälkä, kahvia en ole juonut nyt muutamaan päivään, ei tee mieli, eikä oikein pysty, vatsassa nipistelee välillä, ja päikkärit on pakko ottaa joka päivä, vessassa ravaan usein, mutta "muuten" olen oireeton . Tuossa kun luetteli nuo, niin vaikuttaa että oireita olisi paljonkin, mutta oma olo on kuitenkin kohtalaisen normaali, ja kun ei ole sitä pahoinvointia, niin tuntuu ettei ole oireita ollenkaan .

Luettua on tullut vähän liikaakin. Mulle pitäisi laittaa nyt munalukko tietokoneen näppikseen . Tulee vaan liikaa pelkoja ja ahdituksia, josko sieltä paljon positiivistakin on tarttunut matkaan. En halua ajatella mitään negatiivisia, ja pelkään ihan tarpeeksi ilman että niitä pelkoja tarvitsisi erikseen tuolta netistä vielä kaivella . Täytin nääks juuri 40...Onneksi ollaan miehen kanssa kumpikin perus terveitä. Toivotaan että se vähän kompensoi tuota 40 vuoden ikää...mutta se siitä, ja nyt vain positiiviset ja hyvät ajatukset päälle .

 

Taas tuo "positiivinen ajattelu"... plaah... kaikki toitottaa sita minulle taallakin, mut on se kylla vaikeeta. Ihmiset joilla ei tosiaan oo ollu mitaan vaikeuksia tulla raskaaksi ja saada lapsia, niin toitottaa etta ajattele positiivisesti. Niitten ei oo koskaan tarvinnut pelata mitaan ja itse tassa myoskin lukee kaikista riskeista ja pelkaa kaikkea mahdollista ja on yli varovainen ettei vaan mitaan sattuisi.... mutta... kylla tama tasta....

Oletteko muuten jo kertoneet ihmisille etta olette raskaana? Me ollaan kerrottu vanhemmille ja sisaruksille ja ihan vain muutamalle laheisimmalle ystavalle. Minulla on myos kaksi tosi laheista ystavaa, jotka ovat lapsettomia ja en ole viela paljastanut heille mitaan. En oikeen tieda miten kertoisin... Toisella on krooninen munuaissairaus, ja han tuskin ikina tulee saamaan lapsia, eika edes hyvaksyta hoitoihin. Ollaan saman ikaisia. Toinen pari on taas yrittanyt raskaaksi jopa kauemmin kuin me, mutta he eivat aio menna hoitoihin uskonnon takia (katolilaisia). Itseasiassa, minusta tuntuu etta pariskunnan naishenkilo haluaisi yrittaa hoitoja, mutta mies on tosi tiukka uskonnon suhteen. Han jopa sanoi meille, etta nama hoidot ovat vaarin. Leikimme jumalaa ja niin edelleen... Mina tokaisin siihen, etta kylla se jumala pystyy taman raskauden estamaan siina koeputkessakin, jos haluaa. Ei me tehda mitaan epaluonnollista. Minun munasolu ja miehen siittio autetaan yhteen laboratorio olosuhteissa ja laitetaan kohtuun kasvamaan. Ei tuossa taida olla mitaan epaluonnollista???

 

No niin, itse pystyn tuohon positiiviseen ajatteluun n. joka toinen tunti .
Nyt hirvittää sellainen, että kun kävin kaupassa, ja työnsin ostoskärryjä, niin joka kerran kun niitä käänsin (painavat aika paljon), niin navan kohdalla tuli repivä tunne, mikä ei vieläkään ole häipynyt. Mitä ihmettä tuo voi olla??

Olen kertonut muutamalle kaverille, mutta vanhemmille kerrotaan vasta ultran jälkeen.

Susirouva paniikissa 5+2

 

Susirouva: mita tahansa tuo repiva tunne onkin, tuskin aiheuttaa mitaan pahaa kohdussa... eikos se ole viela ihan pieni ja alempana, syvalla lantion luiden valissa turvassa?
Me varomme nyt vaistomaisesti kaikenlaisia liikkeita, ja voi olla etta kaytat jotain syvia vatsalihaksia, joita et ole aiemmin kayttanyt ja vaikka venayttanyt jonkun niista lihaksista? Eikos tuo kuulostaisi loogiselta?

 

Kiitos Dreamer, eihän nämä kivut onneksi kohdussa ole. Kai, ellei säteile ylöspäin :|. Yritin etsiä tietoa netistäkin, mutta vähän heikonlaisesti löytyi. Navan lähellä on kuulemma joku hermo joka voi reagoida, tai kipu voi johtua vatsalihaksistakin.

En edes nosta enää mitään painavaa, mies tuli hakemaan ostoksetkin autosta. Sen ostoskärryn käänteleminen vaan teki kipeää siihen navan seudulle, ja se kipu jäi! Näytin varmaan hölmöltä kun yritin olla kääntämättä niitä käyttämättä keskiruumista tukena . On tämä vaan niiin kamalaa. Onneksi sentään on teidät!! .

 

Vatsassa on ihan huomaamatontakin turvotusta, koska raskaushormonit aiheuttaa sitä. Lihakset sit joutuu sen takia vähän hakemaan uusia reittejä. Näin ainakin mulla. Alkio on vielä niin pieni, ettei mikään kipu voi oikein johtua sen olotiloista. Pois paniikki!

 

Ihana Aleksa, kiitos sulle ja dreamerille :heart:!

 

Heippa!

Susirouva: onnittelut syntymäpäivän johdosta:flower:
Asiasta toiseen, jotenkin kyllä oudolla tavalla tuntuu mittasuhteet muuttuvan tuolla mahan tienoilla, vaikka raskautta ei juurikaan ulkoisesti vielä huomaa... itse huomaan myös sujuvasti vältteleväni kaikenlaista kuntoliikuntaa ennen tota 1. ultraa...eihän sille oo mitään perusteluja, mutkun ei oo mitään tietoa vielä, minkä tyyppinen juttu siellä kohdussa köllöttelee.....

Ollaan muutamille ihmisille kerrottu tästä; mun vanhemmille sekä muutamille niille ystäville ja kavereille, jotka tietää hoidoistakin...tosin, oon ajatellu, että otan asian puheeksi sitä mukaa, kun tulis muutenkin oltua yhteyksissä, en ole varta vasten lähteny soittelemaan kenellekään....vähän mietityttää, oliko järkevää kertoa kenellekään tässä vaiheessa, mutta tehty mikä tehty Työpaikalla yritän kyllä pitkittää mahdollisimman pitkään kertomista...

Mulla on työasioiden puolesta kiireisempi kausi menossa, ja huomaan, että mun netissäoloaika on vähentynyt huomattavasti, mikä on osittain ihan hyvä....tää palsta on kyllä tosi tärkeä, mutta sitten kun lähtee syöttämään sinne kuukleen sitä rv 6+2 jne, niin se on kyllä mahtavaa raaka-ainetta ainakin mun vilkkaalle mielikuvitukselle...tosin, haluan täsmentää, että heti, kun mulla on rauhallisempi ajankohta, niin olen sitä toki harrastanut...

Näistä oireista: onko kukaan huomannut näkevänsä entistä enemmän ja pitempiä unia öisin? Mä herään lähes joka aamu siihen fiilikseen, että oon seurannu maratonpituista unta, joka ei oo ihan painajainen, mutta vähän sellainen painostavan puoleinen; tyyliin, että asiat junnaa paikallaan slow motionilla tai jotain sen tyylistä....eli huomaa kyllä, että alitajunnalla on paljon käsiteltävää tällä hetkellä

Ai niin, toinen kymysys: sä Dreamer puhuit jostain odotusta käsittelevästä opuksesta, jonka ilmeisesti hankitte? Onko tullut jo tutustuttua teokseen; onko suositeltava? Mites sit nää suomenkieliset vastaavat, osaatteko suositella jotain kirjallisuutta....?

 

Ai niin, susirouva, toivottavasti on lakannut toi napakipu jo vaivaamasta...täällä saa kyllä hyvin vertaistietoa näistä tuntemuksista, itse olen aika pihalla faktoista....

 

Kiva kuulla susta taas Mangu

Kiitos onnitteluista . Napakivun jälkeen tuli ne menkkamaiset kivutkin, mutta jo nukkumaan mennessä ei niitäkään enää ollut. Olihan tuo taas tosi pelottavaa ja ahdistavaa, mutta sitten (taas kerran) ajattelin, että en voi joka kivusta säikähtää niin paljon, hulluksihan tässä tulee ennen kuin viikot on täynnä.

Tuolla pelollani olen saanut myös sen aikaan, että mieheni ei uskalla myöskään ajatella kauheasti pidemmälle, sanoikin että menee päivä kerrallaan. Harmi sinänsä, koska nyt tästä meidän odotuksesta ehkä puuttuu se suurin ilo ja onnen tunne. Tai ei ehkä puutu, mutta on piilossa jossain pelon takana odottelemassa että pahin pelko väistyy.

Unista, että olen nähnyt tosi kummallisia unia, ja tosi usein pitkiä tapahtumaketjuja, jotka muistan aamulla vielä selkeästi. Unet ovat tosiaan hieman painajaismaisia, mutteivät kuitenkaan ole. Jotain raskasta niissä on, vaikka tapahtumat on aika tavallisia.

Viime yönä näin todella omituista unta, että söin puolikkan yhden ihmisen tärkeästä pilleristä (pilleri liittyi jotenkin raskauteen), jota hänen oli vain tarkoitus näyttää mulle siinä kädellään. Ja minä laitoin sen menemään: rouskis rouskis. Muistan kuinka selittelin, että tuon sen kyllä huomenna takaisin, ja olin ihan paniikissa siitä koko ajan vaikkei tuo toinen ollut mulle edes vihainen .

Dreamer, kaikki ei näitä hoitoja tosiaan hyväksy, mutta tuo on mielestäni hassua, jos kuitenkin itse ottavat lääketieteellistä apua kun sitä tarvitsevat. Ei sitä kukaan voi toisen puolesta määrittää mikä apu ja minkä verran on "sallittua".

Susirouva 5+3

 

Minäkin olen nähnyt ihmeellisiä unia välillä!!! Muutaman kerran on ollut myös painajaismaisia unia keskenmenosta...

Se kirja on nimeltään "what to expect when you are expecting". On kai ihan hyvä teos, kaikenlaista tietoa raskausajasta ja vauvan kehityksestä. Maksoi vain 10.00 dollaria iPad sovelluksena!

 

Täällä ollaan. Sorry kun kesti ennen kuin kirjoitin tänne, se on tuo aikaerokin lisäksi tässä välissä tökkimässä. Ihanaa kun olette kaikki niin mukana tässä piinailussa!! :heart:

No, meillä oli se ultra tänään ja tulihan sieltä shokki uutiset. 2 pussukkaa näkyi!!! KÄÄÄK!

Näkyi kaksi ihan pientä ruskuaispussiakin, joten tässä vaiheessa on hyvät mahikset tuohon kaksos raskauteen. Kuitenkin..... toinen oli kooltaan vähän pienempi, joten lääkäri muistutti, että se saattaa tippua pelistä pois, mutta vielä on aikaista sanoa, kun ollaan niin alussa. Normaalin rajoissa kooltaan olivat kuitenkin molemmat. Mutta TAAS kahden viikon päästä ultra, jossa pitäisi jo näkyä sydämen sykkeet ja onko pienet kasvaneet ja mukana pelissä..... Edelleen siis jatkuu tämä jännittäminen.

Mies meni vähän shokkiin siellä ultrassa, hih hih. Itse en osannut paljon tunteita näyttää, vaan ei oikeen osannut sanoa mitään, vielä.... sanoin vaan että pelkään että herään kohta ja tämä olikin vaan unta. Lääkäri siitä sitten villiintyi ja nipisti minua kädestä, heh heh.... hereillä ollaan. Lisäksi tuli toinen "huono" uutinen, nämä progesteroni piikit jatkuu viikolle 9, joten vielä neljä viikkoa edessä piikittelyä. Voi mun takapuoli parkaa....

Ihanaa jakaa tämä kaikki teidän kanssa! Ootte kyllä niin tärkee tukipilari tällähetkellä!!!

 

Wooooooow! Dreamer! :heart::heart:

=)

 

Onnittelut Dreamer!

Onpa outoa tuo, että joku on USA:ssa niin katolinen, ettei hyväksy hoitoja! Minä asun katolisessa maassa, joka on raskaudenkeskeytyksen suhteen maailman vanhoillisin ja silti täällä kyllä ihmiset käyvät hoidoissa! Hyvä ystävänikin on käynyt lapsettomuushoidoissa ja he ovat miehensä kanssa molemmat katolisia.

Mutta aborttia täällä ei hyväksytä missään tapauksessa. Nainen joutuu synnyttämään aivottoman lapsen, jonka tiedetään kuolevan heti syntymän jälkeen! Minusta se on niin julmaa! Kyllä huomaa, että miehet ovat ne uskonnolliset lait tehneet.

Minun gynekologini sanoi, että jos sikiössä löydetään jokin vika, sille ei sitten tehdä mitään vaan minun pitää matkustaa omaan maahani ratkaisemaan ongelma. Hän ei sanonut sitä edes mitenkään ymmärtäväisesti, vaikka näki, että olin muutenkin sokissa koko raskausuutisen takia.

Minäkin olen nähnyt paljon unia, mutta toisaalta näen niitä aina. Unet ovat olleet positiivisia, eikä yhtään painajaista ole tullut, vaikka tilani huomioon ottaen olisi ekoilla viikoilla voinut tulla vaikka mitä kauhu-unia. Yhtenä yönä näin unta, että meille tuli tyttö, mutta tarkemmin asiaa tarkasteltuani tajusin sen olevan nukke.

ei vielä ja katkis 9+3 (kai...)

 

Joo, noi uskonnon asiat on vahan kimurantti juttu....

Ma uskon kylla etta Jumala on olemassa ja on mukana tassakin raskaudessa. Hanella on valta ollut alusta asti keskeyttaa koko tama juttu, mutta sen sijaan han antoikin meille mahdollisuuden tulla vanhemmiksi, vielapa kaksosille...

Tassa meidan tuttavaperheessa kyseinen mies halusi itse aikanaan tulla katoliseksi papiksi, mutta valitsi kuitenkin elaman perheellisena. Taitaa olla mies vahan katkera nyt, kun onkin jaanyt lapsettomaksi. Hanen vaimonsa varmaan haluaisi kokeilla hoitoja - sen mielikuvan olen saanut - mutta mies on vastahakoinen ja vetoaa uskontoo. Saa nahda miten heille kay, etenkin kun mekin nyt olemme onnistumassa hoitojen avulla...

 

Millaiset tukiverkot teillä on? Oletteko jo kertoneet heille uutisen?

Meillä ei ole mieheni kanssa tukiverkkoa juuri lainkaan. Mieheni vanhemmat ovat kuolleet. Minun perheeni ja sukuni asuu toisella puolella maailmaa siellä Suomessa. Mieheni siskot ovat kaikki sellaisia yli kuusikymppisiä, joilla on jo lapsenlapset, joten tuskin kauheasti kiinnostusta meidän elämäämme heruu. Yksi mieheni siskoista on läheinen meille. Hänkin on yli kuusikymppinen, lapseton ja miehetön, mutta uskon, että hän tulee olemaan läheisin sukulainen lapsellemme.

Minulla on täällä kaksi läheisempää ystävää, joille olen kertonut uutisen, muut eivät vielä tiedäkään. Molemmilla ystävilläni on alle kolmevuotiaat pojat, mikä on ennen minua hieman harmittanut, sillä en ole koskaan ollut lapsista kiinnostunut ja lapsen saaminen heille tietysti muutti ystävyyssuhdettamme sillä tavalla, että ei ole enää aikaa nähdä ja minä en ole ymmärtänyt/ollut kovin kiinnostunut heidän lapsijutuistaan. Nyt kuitenkin kun olen samassa veneessä, on hienoa, että heillä on jo lapset, niin nyt sitten yhtäkkiä tuleekin olemaan enemmän puhuttavaa kuin ennen!

Ystävävien merkitys korostuu todella paljon silloin, kun asuu toisella puolella maailmaa kaukana perheestä! Kaiken huipuksi toinen ystävistäni on SUOMALAINEN

Emme ole vielä päättäneet, milloin kerromme miehen siskoille. Olemme lähdössä autolomalle kahden miehen siskon kanssa toisen ar-ultran jälkeen. Mietimme sitä, että jos olen heikossa kunnossa tai huonovointinen lomalla, niin sitten kai täytyy kertoa. Mutta jos loma menee hyvin, eivätkä he huomaa mitän, niin sitten kertoisimme vasta tämän kuun lopussa, jolloin saamme sen mahan päältä otettavan ultran tulokset. Jos kaikki on hyvin siinä, silloin meinaan soittaa äidilleni ja kertoa Suomeen.

 

Ei viela:

Minun koko perhe ja kaikki ystavat on Suomessa.
Me ollaan asuttu mieheni kanssa taalla USAssa vuodesta 2009. Tama kaupunki on kuitenkin hanen kotikaupunkinsa ja hanen vanhempansa ja 3 vanhempaa siskoa asuvat kaikki taalla samassa Kaupungissa. Vanhin siskoista on lapseton, keskimmaisella on yksi 14 vee tytto ja nuorin on 3 lapsen yksinhuoltaja (13,10 ja 8 vuotiaat). Keskimmainen noista lapsista on lisaksi erityis lapsi.

Me ollaan jo kerrottu koko perheelle ton ultran jalkeen, jossa nakyi kaksi ruskuaispussia. Ovat kaikki kovasti onnellisia ja innoissaan ja valmiita auttamaan meita. Suomessa olen myos netin valityksella kertonut omalle perheelle ja muutamalle laheisimalle ystavalle. Itseasiassa he tiesivat hoidoistakin ja tarkat paivamaarat jolloin voi odottaa raskaustestin tuloksia, hih hih.... Mulle on ollut toi kirjoittelu ja tuki netin kautta tosi tarkeeta, vaikka tuli keskenmenokin siita ekasta IVF:sta. Musta tuntuu etta on helpompi kirjottaa kun puhua kasvotusten. Taalla USAssa en nimittain kertonut kellekaan. Surin vain itsekseni mieheni kanssa....

Mulla ei ole oikeastaan ystavia taalla USAssa kuin yksi, tyokaverini, jonka kanssa tehdaan rinta rinnan jo kolmatta vuotta toita yhdessa, 12 tunnin yovuoroja. Siina kerkee paljon juttelemaan tyon lomassa . Muut sosiaaliset suhteet taalla ovat lahinna tuttavuuksia ja sitten miehen perhe tietysti...

 

Dreamer: voi vitsi, mitä ilouutisia, jeee! Siinä onkin sitten sulattelemista....Itse olen myös "haaveillut" jollain tasolla kaksosista, kun kerran tän verran jo ikää kertyny, vaikka ymmärrän toki, että kaksosraskauksissa on omat riskinsä...Meille ei missään tapauksessa suostuttu siirtämään 2 alkiota kerralla, koska mulla on tosiaan tietyllä tapaa kaksiosainen kohtu...eli ei tarpeeksi tilaa kahdelle. Mitä tulee noihin pupuilutouhuihin, niin mulla ei luonto anna periksi harrastaa ennen tota keskiviikon ultraa...ehkä vaan yksinkertaisesti siksi, että alakerta tuntuu jollain tapaa aralta ja erilaiselta...mutta onneksi on monenlaisia tapoja olla lähellä toista

ei vielä: vitsi, sä oot jo 10 vkolla....kaihoten vaan odottaa pääsevänsä noin pitkälle

Mitä tulee noihin uskontojuttuihin, niin tapansa kullakin, mutta vaikea on ymmärtää hoitoihin negatiivisesti suhtautuminen uskonnon perusteella. Tai siis tavallaan ei, mutta kun mihin sen rajan oikeasti vetää, kun lääketiede on meidän ihmisten apuna niin kaikessa mahdollisessa...

Oireet, ne oireet...niiden suhteen näköjään jokainen päivä on mahdollisuus:O
olen tosiaan maininnut, että väsymys ja pahoinvointi ovat loistaneet poissaolollaan, mutta eilisiltana iski epämääräinen "huono olo", ei varsinaista etomista, mutta jotain outoa...tänä aamuna herätessäni löytyi vessareissulla hyvin pieni määrä rusehtavaa valkovuotoa ja pikkuriikkisen päivän aikanakin...aluksi se sai mut aika varpailleen, mutta jotenkin rauhoituin tossa päivän mittaan...saa nähdä, mistä nyt tuulee:|
Nyt taas illasta ollut sellainen epämääräinen huono olo, mutta samalla kuitenkin nälkä. Vaikka olin vasta vähän aikaisemmin syönyt kunnon aterian, niin rupes ihan sikana tekeen mieli ranskanperunoita ja yhtä tiettyä suklaamerkkiä..luojan kiitos, lähimpään kauppaan on sen verran matkaa, etten jaksanu nostaa takamustani sängystä ja lähteä tuuleen ja tuiskuun toteuttamaan mielitekojani..sen sijaan söin hyvällä ruokahalulla jäkaapista löytyviä terveellisempiä elintarvikkeita, eli lempiherkkuani avokadoa ja tomaattia raejuustolla...
Tosin eilen vietin ihanan shoppailupäivän ystävän kanssa ja silloin tuli kyllä palkittua itseään Fazerin ihanalla suklaa-chilikakulla, njam! (sori näitä ruokakuvailuja) Menin sitten eilen ostamaan itselleni isommat rintaliivit, kun nykyiset tuppaa jäämään pieniksi...tulikohan vähän turhan aikaisin innostuttua...

Susirouva: tsemppiä sen ultran odotteluun:hug: itestä tuntu tänään, että en tee mitään muuta ku pysäytä ajan ja makaa paikallani sinne keskiviikkoon asti...sen verran säikähdin tänä aamuna...

 

Mangu76: Täälläkin vedetään avokadoa, ainakin yksi päivässä menee

Minulla on tuollaista kuvailemaasi epämääräistä oloa ollut melkein joka päivä kuudennesta viikosta lähtien. Oikein kunnollista oksennusoloa ei ole tullut kertaakaan, vaan vain tuollaista pahaa oloa. Olen siitä tyytyväinen! Mieluummin epämääräinen olo kuin oksentaminen!!!

Minulla meni ensimmäinen vaate liian pieneksi edellispäivänä! Mekko, jonka olin ajatellut käyvän äitiysmekoksi, onkin jo liian tiukka rintavarustuksen kohdalta! En ollut koskaan tajunnut, että yläosastokin kasvaa jo odotusvaiheessa. En ole koskaan ollut kiinnostunut raskaanaolemisesta, niin on tällaiset pikkutiedot jääneet hankkimatta.

Viime yönä minulla oli hengenahdistusta, kun yritin nukkua. Haukoin henkeä, enkä saanut ilmaa riittävästi. Sehän taas pahensi tilannetta, kun haukoin lisää henkeä. Lopulta mieheni pakotti minut ulos kävelemään ja tasaantuihan se hengitys sitten. Minulla ei siis ole astmaa eikä muita sairauksia. Vielä tänäänkin keuhkot tuntuvat jotenkin oudoilta ja kyllä ne tuntuivat eilenkin jo ennen tuota kohtausta. Tämä oli nyt kolmas tällainen muutaman viikon sisään. Tullut joka kerran sängyssä illalla. Meillä on nyt kuumin kesä meneillään ja on aivan liian kuuma, joten se voi olla osasyynä. Psykologi sanoi, että voi olla henkistä laatuakin, kun raskaus oli minulle aikamoinen sokki, vaikka toivottu olikin.

Niin sitä piti kertoa tuosta rintavarustuksen kasvamisesta, että vaikka olenkin ollut jotenkin riemuissani siitä, että jo ennestään isot rintani paisuivat vieläkin enemmän ja tunnen oloni aikamoiseksi:vampire:, kun muuten olen hyvin pieni ja hoikka, niin viime yönä henkeä haukkoessa lähes hyperventiloidessa satuin vilkaisemaan tankkejani ja purskahdin itkuun! Säikähdin yhtäkkiä, miten isoilta ne näyttivät pimeässä! Nyt koko juttu naurattaa. Täällä on nyt niin kuuma, ettei mitään yöasua voi kuvitellakaan pitävänsä, sillä meillä ei ole ilmastointia talossa.

 

On se hauskaa, miten me kaikki kuuntelemme kehoamme samalla tavalla korvat höröllään nyt kun olemme raskaana. Jokainen on huolissaan oireettomuudesta ja sitten taas ollaan kauhusta kankeena jos tulee pieniäkin oireita.... mut on se helpottavaa kuulla ettei olla yksin vaan kaikki samassa tilanteessa.... :heart:

Ei viela onpas outoja noi hengenahdistus kohtaukset... voihan se olla etta mukana on kaikki nuo kuvailemasi tekijät, eli kuumuus, stressi jne. eli kaikki yhdessä vaikuttamassa. Mulla oli itselläni melko tukevan aterian jälkeen juuri eilen ihan kauhea olo, tuntu että vatsa poksahtaa justiinsa, vaikka söin vain 1,5 hampurilaista ja vähän sipsejä. Tosi pitkään tuntui etten ikinä enää syö mitään. Jotenkin kummasti vatsa turvoksissa ja täyteläisen tuntuinen tosi pitkään.

Mangu76 toivotaan, etta rusehtava vuoto ei ollut mitään kummempaa. Meikäläinen kyttää joka kerran vessassa käydessään paperia ettei vaan ole mitään vuotoon viittaavaa... tulee välillä ihan hullu olo kuinka sitä kyttääkin itseään.

 

Myös täällä kytätään oireita, ja vessapaperia . Mangu, tuo rushetava valkovuoto on myös normaalia. Se on usein vanhaa verta mikä tulee valkovuodon mukana pois. Olen tosiaan tuostakin ehtinyt lukea vaikkei semmoista ole mulla ollutkaan :ashamed:.

Itselläni on uskovaisia ystäviä, eivätkä he onneksi ole tuominneet näitä hoitoja. Ihan alussa kyllä, mutta nyt vuosien mittaan ovat muuttaneet mielensä. Se on helpottavaa, koska nämä ovat muutenkin niin rankkoja, ettei halua kenenkään vihoitteluja tai syyttelyjä. päälleen.

Pahaa oloa on mullakin ollut hieman. Välillä tulee niin kuvottava olo, että mietii että lentääköhän se george, mutta tähän asti olen siltä vielä säästynyt. Muuten on taas esim. rinnat melko vähän kipeät, ja niitä sitten tunnustelen jatkuvasti paniikissa .

Meillä ei ole mitenkään järkyttävän hyvää tukiverkkoa lähellä. Omat vanhempani asuvat kauempana, ja ovat niin vanhojakin etteivät pysty enää lapsia hoitoon ottamaan. Anoppi taas on aika lähellä, ja varmasti auttaa tarvittaessa. Aika omillamme kuitenkin menemme.

Ei vielä, tosi "jännät" kohtaukset sulla oli. Ehkä tosiaan johtuu siitä kuumuudesta. Mistä tuli mieleen, että olisikin ihana olla nyt jossain missä on lämmin .

Nyt mua huolestuttaa se kun kaikki tässä ympärillä ovat kipeitä. Oma mieskin makaa kotona 38 asteen kuumeessa, ja nyt työkaveri tuli tuohon viereen köhimään. Argh. Sanoinkin että kannattaisi ehkä mennä ennemmin kotiin, kun kierrättää täällä niitä sairauksia.

En todellakaan halua nyt mitään tauteja!! Vaikka tavallisesta flunssasta ei taida olla raskaudelle haittaa.

Mangu, vieläkin mietin että jos saisin sitä ultraa jotenkin aikaisettua edelliselle viikolle, tai menisin kuitenkin ensin vielä yksityiselle. Luin (taas) jostain, että jos syke löytyy rv 6 jälkeisessä au:ssa, niin raskaus jatkuu 90% varmuudella loppuun asti. Toisaalta, tuolla viikolla 8 kun mulla se ultra on, niin näkee jo vähän enemmän. Mutta toisaalta, näkeehän ne sitten uudessa ultrassa myöhemminkin....Pitää nyt katsoa jaksaako sitä kuitenkaan odottaa sitä kahta viikkoa.

Sain nyt sen ultran aikaistettua . On 23.2, eli enää reilu viikko tuohon =)

Susirouva 6+0

 

Heips,
ihan pikaisesti piipahdan.....tänään ei oo ollu sit enää mitään vuotoa, ehkä oli ohimenevää, piuuuhhh

Susirouva: hyvä, et sait aikaistettua ultraa.....mut jos odotus käy ylivoimaisex, niin siitä vaan yksityiselle....se on VAAN rahaa....kuitenkin nyt lähti jo 6. raskausviikko käyntiin eli olet seitsemännellä...vai miten se nyt sanotaan???

 

Susirouva hienoa, paaset ultraan nyt paivan ennen minua.... aina oot paivan edella, niinku noissa raskausviikoissakin. hih hih...

Mangu76 onneksi loppui vuotelut, vaikka olikin harmittomia. ihan on stressia tarpeeksi ilman ylimaaraisia pelotteluja

ON: mulla alkaa ns. pitka viikko toissa. 5 yovuoroa... plaaah.... toivottavasti ei oo ihan kauhee kiire... Mulla uusin pelon aihe muuten aivastelu. Siis, en tunnu etta olisin kipeeks tulossa, mut ainakun aivastaa, niin jannittaa vatsalihakset automaattisesti ja sit kunnon aivastus ja semmonen kauhee tunne, et no nii... nyt ne tulee kyl ulos... LOL

 

Hienoa Mangu ! Vaikka tuo rusehtava vuotokin on ihan normaalia, niin onhan se varmasti rauhoittavaa kun sitäkään ei niin tule. Tosi monella sellaista kuitenkin on.

Kyllä olen tuota yksityistä pyöritellyt mielessä. Ehkä kuitenkin odotan sinne "normaaliin" alku-ultraan, kun sinne ei ole enää kuin reilu viikko

Rahasta puheen ollen, sain tänään elmämäni ensimmäisen sakon kun kävin aamupäivällä lääkärissä. Parkki sakko oli. Olivat muuttaneet aiemman maksuttoman 3h:n parkkipaikan 24h maksulliseksi. Vanhasta tottumuksesta siihen parkkeerasin. Ajattelin vielä, että onpas ihmeen paljon tilaa tässä heti alkupäässä . Ei sitten mitkään kellot soittaneet että olisi voinut vähän liikennemerkkejä tutkiskella.

Työterveyslääkärillä kävin siis varmistamassa ettei mulla ole virtsatieinfektiota kun eilen tuli yht äkkiä alaselkä kipeäksi. Mutta noidan nuolta se vaan oli . Tällainen nuori kun olen.... Mulla ei ole ollut mitään sairauksia eikä vaivoja oikeastaan koskaan. Kai niitä sitten vanhemmiten alkaa tulemaan?! Pitää kyllä yrittää liikkua vähän enemmän, nyt kun liikunta on jäänyt vähän taka-alalle.

Joo Dreamer, aina päivän edellä . Mutta takuulla pääset puskemaan lapisa ulos ennen mua .

Mulla on tuo ihan sama aivastelun suhteen . Pelkään aivastaa kovaa ja vatsalihaksia käyttäen . Ihan kuin se nyt aivastamalla ulos tulisi . Voi meitä!

Susirouva 6+1