Ensi kertaa äidiksi v. 2012?

Hei!

Taidanpa minäkin liittyä keskusteluun. Olen 34 v. ja ensimmäinen Muru tosiaan tulossa. Tällä hetkellä menossa rv14. Testin tein 11.2. ja sitä ennen ehdittiin olla ilman ehkäisyä noin puolitoista vuotta. Välillä tuli epätoivo, kun pientä ei vaan alkanut kuulumaan. Vuoden vaihteen edellä kävin gynellä ja "röörit" ultrattiin ja otettiin verikokeet. Ultra oli ok, mut verikokeissa prolaktiini vähän koholla. Kokeet uusittiin ja niissä kaikki ok. Ilmeisesti jokin noissa kokeissa avasi, koska sitten tammikuussa tärppäsi.

Hauskaa on, että miehen kanssa "siitä kerrasta" jutellessamme, olimme molemmat sitä mieltä, että nyt nappasi.

Me kerroimme vanhemmillemme jo ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen. Kohtuullisella painotuksella, että tämä asia ei sitten heiltä mene eteenpäin. Yleisesti ottaen on odotus ollut tosi vaivaton, kun on päässyt väsymyksellä ja pienellä jatkuvalla etomisella. Töissä olen huomannut, että ajatukset eivät pysy työasiaoissa ja töistä ei siis tule mitään. Onko teillä muilla samoja ongelmia? Minulle tästä suuren ongelman tekee se, että tällä hetkellä on töissä vuoden hektisimmät hetket. Noh, ehkä tästä orientoituu tähän työntekoon jossain vaiheessa uudelleen???

Energiat on palanneet ja olen osallistumassa ensiviikosta alkaen firman järjestämään Kävelystä juoksuun -ryhmään. Täytyihän asia tietenkin tarkistaa neuvolasta, mutta sieltäkin tuli hyväksyntä asialle, kunhan muistan kuunnella omia tuntemuksiani.

Ensimmäiset mammafarkut kävin ostamassa jo rv:lla 11. Normifarkut painoivat ikävästi vatsaa. Mahis: Olen myös Turun seudulta ja olen todennut, että täältä saa kaivaa kivien alta noita mammavaatteita. Wikkeltä kysyin, niin heillä ei ole lainkaan, kuten ei myöskään Kappahlissa eikä Lindexillä. Stockalta ostin noi ekat farkut. Jos joku tietää, mistä täältä päin löytää mammavaatteita, niin kerrottehan. Liivit, ym. ainakin olisi mukava sovittaa ennen ostopäätöstä. Nyt olen tilannut toiset farkut netistä. Toivottavasti sopivat.

Mutta jospa sitten siirtyisin niiden ei niin kiinnostavien työasioiden pariin.

Mukavia kevätpäiviä kaikille!

Minnuli77 ja salamatkustaja 13+5

 

Moikka taas kaikille!

Minä kävin tiistaina ensimmäisen kerran neuvolassa. Jännitin sitä ihan sairaasti! Tämä on kyllä mulle ihan tavallista. Jännitän aina ja kaikkea. Käynti oli kuitenkin oikein kiva ja lämminhenkinen. Terveydenhoitaja oli mukava ja ymmärtäväinen. Pelkäsin saavani toruja ylipainostani, mutta lähinnä mua kehotettiin vaan relaamaan Kamalasti tuli kaikkea uutta informaatiota, sekä lukuisa joukko erilaisia lähetteitä näytteisiin. Neuvolassa paikan päällä ei otettu kuin verenpaine ja paino katsottiin. Seuraavan kerran sitten kesäkuun alussa neuvolaan.

Ensimmäinen ultra mulla on 4.5. Aikavaihtoehdot olivat todella vähäisiä ja toki kaikki keskellä työpäivää. Miten ihmeessä pystyn hoitamaan tämän työaikana ilman että tarvitsisi kertoa kenellekään? No en millään. Olen nimittäin opettaja, enkä pysty ihan helposti poistumaan työpaikalta omia asioita hoitamaan. Aina pitää järjestää vähintäänkin joku pitämään ryhmää silmällä. Ja sitten: Saako ultraan mennä työajalla ilman ansionmenetyksiä? Vai pitääkö ottaa palkatonta? Hmm.. kai tämäkin vaihtelee työpaikasta riippuen. Ja pohdin sitten sitäkin, että mitä jos ultrassa ilmenee jotain kamalaa! Palaa siinä sitten loppupäiväksi takaisin töihin! Voi että mä jaksan ottaa tästäkin asiasta näin ison ressin!

Ja jotta valitusta tulisi varmasti riittävästi niin jatkan vielä hieman: Voi hyvä luoja mulla on ollut viime aikoina huono olo! Etenkin aamuisin, tätä kestää puoleenpäivään asti. Ja jos en syö kolmeen tuntiin niin yrjötys on taattua myös illalla. Mitään ei tee mieli syödä, ruoka inhottaa.. siksi ajatukset pörrää koko ajan ruuassa ja sen miettimisessä että mikä menisi tänään alas. Tänä aamuna oli töihin mennessä niin huono olo että vollotin autossa. En tiedä kuinka kauan jaksan tällaista. Antaakohan ne työterveydessä saikkaria raskauspahoinvoinnin takia? Ja miten pitkään? Mä en kestä jos tämä jatkuu koko raskauden!

Tästä tuli nyt tämmöinen valitusvirsi... mut ehkäpä huomenna on paremmin.. viikonloppu ja kaikkea!

terkuin valittaja-Anukkio rv 8 tasan :heart:

 

Hei taas pitkästä aikaa...

Anukkio, voit soittaa neuvolaan ja saada ylimääräisen ajan. Saat aivan varmasti saikkua, jos tarvitset. Itsekin opettajana tiedän tasantarkkaan nuo aikatauluongelmat. Sitä tuntee itsensä niin hyväksi tulevaksi äidiksi, kun neuvottelee neuvolan kanssa, koska mahdollisesti ehtisi ja pääsisi ultraan/verikokeisiin/neuvolakäynnille. Ja tässä työssä kun ei oikein voi todeta, että pidänpä pienen lepotauon tai syönpä nyt jotain, kun 25 nappisilmää tuijottaa... Mulla on kyllä laatikossa pieni pussi verensokerinkohottajia, joista napsin silloin kun on tarpeen ja oppilailta pystyn.

IslandGirl. Viesti otettiin hyvin vastaan. Kerroin toisille suoraan ja toisaalta - laitoin päälle vähän tiukemman paidan niin sitä sitten jo kyseltiinkin. Oppilaat eivät ole ainakaan vielä reagoineet. Mulla ei ole virkaa ja teen nyt pidempää sijaisuutta, joka päättyy kuitenkin parin viikon päästä. Sen seurauksena työkaverit eivät ole kovin läheisiä ja toisaalta - mun poistuminen kuvioista ei aiheuta uudelleen järjestelyjä työkuviohin.

Vaatteista: Ainakin pientä helpotusta mitä laittaisin päälleni ongelmaan toi ystävältä saatu vaatekassi. Ainoa vaan, että osa vaatteista on kovasti pieniä. Ja mukana olleet rintsikat näyttää mulla suorastaan rivoilta. Kuppikoko senkun jatkaa paisumistaan. Olen jo epäillyt, että hurja painonnousu liittyy tisseihin - kohta ne painaa sen 4 kg per tissi. Ei nyt sentään. Mutta kyllä tässä aika taisto on peilikuvansa kanssa - pahempaa kuin murrosikä. Noi tissit oli muuten kuulemma (!!!) herättäneet huomiota parissa työkaverissakin. Siis voi huh.

"Kiva" kuulla muiltakin, että täältä ei tosiaan noita vaatteita löydy. Seuraavan kerran kun menen pkseudulle, täytyy ottaa asiakseen etsiä mammavaatteita. Vähän kyllä mietin kirppisreissuakin. Eikös näillä kulmilla ole joku lasten/äitien kirppis? Tai sitten vaan Nanson myymälään. Niiden vaatteet ainakin venyvät ja vanuvat.

Nyt enää edes muista mitä kaikkea tänne olitte muuta kirjoitelleet... Joten olkoo tämä suurinpiirtein tässä. Ai niin, liikkkeistä. Ne ovat kyllä olleet aika paljon sellaisia hipasuja tai kutittelua. Mutta saisvat kyllä muuttua ihan potkuiksi. Edellisestä neuvolasta on hirmuisen pitkä aika ja rakenneultra on vasta parin viikon päästä. Alan olla aika malttamaton ja hetkittäin huoli on kova. Varsinkin, kun ole lueskellut myöhäisistä keskenmenoista, rakenneultra-uutisten kamaluudesta jne.jne.jne. Ei pitäis, tiedän. Mutta kun...

Jaksamista taas itse kullekin, tervetuloa uusille ja palataan.

 

Onnea kaikille! Itsellä ikää 35v ja ensimmäinen raskaus <3.
Viikkoja yhdeksän ja pahoinvointi, aristavat tissit ja väsymys on niin totta!
Pohojanmaalta muita?

 

Heippa taas!

Tänne on tullut niin paljon kirjoituksia taas etten muista enää mitä kaikkea tuolla olikaan .
Onnea kaikille uusille odottajille!
Täällä vatsa on kasvanut jo aika isoksi, ja hirvittää minkälainen siitä vielä tulee . Mulla on ollut joitakin viikkoja tuota kohdun kovettumista, tunnen sen silloin kun menen makaamaan illalla ja aamulla, eli päivittäistä aika lailla. Vähän mua on pelottanut se, ja kysellyt siitä. Seurantalinjalla ollaan, jos tulee kipujen kanssa niin sitten lääkäriin. Kumpa vauva pysyisi vielä pitkään masussa, kunnes olisi oikea aika sen tulla.

Tänään oli rakenneultra, mua jännitti ihan kauheasti että onko siellä kaikki kunnossa. Puoli tuntia meni kun ultrasi ja tutki, aika kovakouraista touhua. Onneksi kaikki oli hyvin ja saatiin tietää kumpi sieltä on tulossa , meille tulee pikkuinen poika! ) Itku pääsi heti. Voi miten suloiselta vauva näytti kun se maiskutteli siellä.
Terhakasti se masussa potkii, välillä oikein kovaakin. Minulla on liikkeet tuntuneet jo muutaman viikon . Yksi ilta se riehaantui niin potkimaan ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään.

 

Niin viikkoja oli täällä 21+2

 

Kevät78, mulla on ollut kanssa kohdun kovettumista eli ilmeisesti jonkinnäköisiä supistuksia. Mulla niitä on tullut viimeisten parin-kolmen viikon aikana yhteensä ehkä viitisen kertaa. Viimeksi toissa aamuna heräsin aikaisin siihen, että kohtu oli ihan kivikovana ja samalla särki alaselkää ja alavatsaa, semmoinen menkkamainen kipu. Tuntui tosi ikävältä. Jaloittelin vähän aikaa, eikä helpottanut ollenkaan. Lopulta olen aina saanut nuo supistukset loppumaan kylki-vatsa-asennossa rentoutumalla. Vähän kipuakin on siis niihin liittynyt, mutta onneksi eivät ole kestäneet noin viittä minuuttia kauempaa. Vähän tietty mieittyttää, onko tämä ihan hyvä juttu näinkin aikaisilla viikoilla, mutta toisaalta hirveän vaaralliseltakaan ei vaikuta. Ylihuomenna on neuvola, sitten saan kysyttyä myös hoitajan mielipidettä. Onko muillakin ollut vastaavaa?

Niin, ja onnea Kevät78 rakenneultrasta ja poikauutisista! Ja onnea myös uusille - ainakin Minnuli77 oli ilmaantunut joukkoon sitten viime kirjoittelun. Käsittämättömän hienoa, että teillä tärppäsi noin pitkän yrityksen jälkeen!

IslandGirl 18+1

 

Heipä hei pitkästä aikaa kaikille, täällä on aika mennyt niin hujauksessa eteenpäin ettei ole ehtinyt mitään kirjoitella tänne, kuulumisia olen kyllä käynyt lukemassa silloin tällöin Viikot ovat nyt jo sitä luokkaa että pienokainen voisi jo pian syntyä ja joka ikistä tuntemusta vatsan seudulla jo kuunnellaan että joko nyt.. Mutta ei vaan niin mitään merkkejä ja ihan olisin jo valmis synnärille Tänne onkin tullut paljon uusia, onnea kaikille, ihanaa odotusta kaikille!! Vaikkakaan ei se aina niin ihanaa olekaan, siis ilman mitään vakavia ongelmiakaan, tässä vaiheessa (kun loppusuoralla ollaan) pieniä vaivoja ilmaantunut ihan huomaamatta, ja ns häiritsevät varsinkin yöunia todella paljon. Mutta kyllähän ne sen arvoisia ovat, mutta loppuisi jo tämä odotus, tahtoo pienen syliin jo!! Laskettuun aikaan ei ole enää kuin kaksi viikkoa, synnytys ei juurikaan jännitä, innolla odotan enempikin, johtuu ehkä siitä etten varmaan osaa edes kuvitella mitä se kipu tulee sitten olemaan heh... mutta hyvä näin ettei turhaan etukäteen panikoi liikaa, ehtii sitä sitten siellä h-hetkelläkin..

Islandgirl: mulla on ollu raskauden puolesta välistä asti noita suppareita, maha menny ihan kovaksi ja tuntunut tosi ikävälle, niitä saattanut tulla mihin aikaan vaan ja varsinkin just iltapuolella ja yöllä. Ovat kyllä ihan vaarattomia kunhan eivät meni kivuliaiksi. Seuraile rauhassa ja yritä jaksaa, niitten kanssa on kurja olla mutta helpottaa tietää ettei niistä ole vauvalle vahinkoa. Kannattaa mainita neuvolassa asiasta jotta rupeavat sielläkin sitten niitä seurailemaan, mulle tosin sanottu koko ajan vain samaa ettei kannata huolestua

Vauveli on jo kyllä sen kokoinen (no kohtahan se jo putkahtaa maailmaan) että tuntee kyllä miten päin se on ja kantapää näkyy usein niin hyvin että siitä saa melkein kiinni hurjan hauskalta tuntuu kun pieni terävä möykky painaa ihon läpi kyljessä, rupeaa joka kerta itkettämään kun kokeilee pientä jalkaa... kohta saan sen jo oikeasti nähdä, IHANAA <3 odottavan aika on pitkä.

Ihanaa odotusta kaikille tasapuolisesti ja täältä varmaan kuulumisia seuraavan kerran kun on jotain ihanaa kerrottavaa

 

Hei!

Olin jo melko varma, että meidän perheeseen ei vauvoja siunaannu mutta kyllä se vaan tärppäsi puolen toista vuoden jälkeen. Eilen plussasin ja tänään soitin ajan neuvolaan. Laskettu aika on ennen joulua ja nyt ollaan raskausviikolla 5. Aika uskomaton olo =)

 

Huomenta vaan kaikille vanhoille ja uusille tuttavuuksille!

Mulla on kuvottava olo vaan jatkunut. Olo on todella etova ihan koko ajan. Töissä olen käynyt kuitenkin. Olen jotenkin huono jäämään sairauslomalle. Työt olen hoitanut joten kuten.. melko huonosti suoraan sanottuna. Olen tehnyt sen, mikä on "pakko", ei mitään ylimääräistä, ei mitään hienouksia tai kommervenkkejä. Kaikesta tästä on sitten jumalattomat omantunnontuskat. En ole suostunut mihinkään ylimääräiseen. Tästä sainkin mukavaa palautetta eräältä kollegaltani yksi päivä: Meille on tulossa ulkomaalaisia opettajavieraita ensi viikolla ja minua pyydettiin tulemaan mukaan illanistujaisiin heidän kanssaan ensi viikolla. Kieltäydyin heti ja sanoin että mulla ei voimat riitä, olen todennäköisesti silloin kotona oksentamassa. (Tämä työkaveri tietää raskaudestani) Hänpä sitten totesi kuivakasti, että olenpas kiva työkaveri, kiva tehdä tommosen kanssa töitä. Minähän tuosta kommentista hiillyin ja kerroin joka hetken töissä olevan yhtä selviytymistaistelua hetkestä toiseen ja etten todellakaan aio osallistua mihinkään ylimääräiseen, koska en yksinkertaisesti jaksa. Että tällaista mukavaa ymmärtämistä meidän työpaikalla... En oikeasti edes jaksanut ottaa itseeni tuosta kommentista, koska se oli mielestäni niin törkeä. Hemmetti olkoon sitten tuollainen kusari.

Ruokavalioni tällä hetkellä ei kestä päivänvaloa. Mä en ymmärrä. Ennen raskautta söin aina terveellisesti ja suorastaan nautin terveellisten aterioiden suunnittelemisesta. Mutta nyt! Pääasiallinen ravinnonlähteeni tällä viikolla on ollut mäkkärin hampparit ja hyvänä kakkosena hesepulla. Ja todellakin ennen raskautta en ollut näihin koskenut vuosikausiin. Mikään muu ei mene alas. Mä todella toivon, että tämä olo loppuu pian. En tahtoisi rakentaa vauvaani hampurilaisilla : /

Enpä olisi uskonut vielä joskus odottavani päivää, jolloin jaksan taas siivota keittiön ja pestä pyykkiä! :'( Välillä on kyllä semmoinen olo ja epäusko, että pystynkö tähän ollenkaan...

terkuin pahoinvoiva Anukkio rv 9+2

 

Kiitos Toukonyytti omista supistelukokemuksistasi! Olet ainakin onnellisesti päässyt noin pitkälle... Mulla tuli taas pe-la välisenä yönä kipeitä supistuksia, ja tällä kertaa kestivät jopa 15-20 minuuttia. Pelästytti aika lailla. Onneksi olen saanut sen jälkeen taas kaksi yötä nukkua rauhassa ilman supistuksia. Rakenneultraan on enää 10 päivää, siellä varmaan voivat varmistaa myös kohdunsuun tilanteen, että kaikki on ok. No, eipä noita supistuksia nyt niin usein ole tullutkaan, että eiköhän ole kunnossa. Niin, ja onnea Toukonyytti loppuraskauteen ja synnytykseenkin, jännittäviä aikoja!

Anukkiolle tsemppiä pahoinvointiin... Ei yhtään helpota tuo kollegojen asenne, tosi ikävää käytöstä. Liekö taustalla kateutta raskaudesta? Näin ainakin usein on.

Ai niin, neuvolassakin kävin muutama päivä sitten, ja sydänäänet kuulin ensimmäistä kertaa! Se oli vaikuttavaa ja liikuttavaakin. Kyllä siellä tuntuu ihan energinen pikku tyyppi olevan, kun liikkeetkin tuntuvat jo niin selvästi.

Onko Marge tuplineen vielä linjoilla - onko teillä kaikki hyvin?

Kaarinalle onnea ja tervetuloa!

IslandGirl 19+0 - herranjestas, puoliväli lähestyy...

 

Olen 3-kymppinen ja me olemme yrittäneet raskautua reilu 1,5 vuotta. Meinasin pyörtyä kun plussasin viime lauantaina! Eikä ollutkaan mikään haamuplussa, vaan ihan kunnon sellainen! No en meinannut uskoa sitä, niin pitihän se tehdä erimerkkisellä testi vielä eilen illalla ja todella voimakas viivahan sieltä tuli. Olen jotenkin niin epäuskoinen, että voiko tämä oikeasti tapahtua!! Nyt on menossa 6+5 ja huomenna menen kalliiseen alkuraskauden ultraan yksityiselle! Pakkohan se on nyt todentaa, että sielä oikeasti sydän sykkii tai tulen hulluksi! Torstaina on sitten jo neuvola.

Kauhea huolihan tässä on koko ajan, heti aloin panikoimaan, että olen ehtinyt syömään jo kaikkea ihan väärää ja juomaan muutaman alkoholiannoksenkin! Enkä ole syönyt foolihappoa tms. voi että. Toivottavasti hieman rauhoittuisin, mutta kun on 1 ihmeellinen keskeytynyt raskaus takana, niin jo sitä huolehtiikin koko ajan (ja varmaan muutenkin olisin samanlainen).

Minulla ei ole ollut aamupahoinvointia juuri nimeksikään, mutta taasen iltapäivä-ja iltapahoinvointia. Minulla ei ole ollut univaikeuksia, päin vastoin. Illalla meinaan nukahtaa jo seitsemän aikaan ja aamulla ei meinaa päästä sängystä ylös. Välillä hieman huimaa, tissit on kipeät, närästää harvoin, mutta sitten kun se tulee niin se on ihan tuskaa. Olin tuossa yksi ilta tunnin kippurassa ja melkein itkua väänsin. Rennie ja vesi lopulta helpottivat oloa.

Mutta ei haittaa yhtään, että on paha olo ja oireita! Vaikka huoli on suuri, olen niin onnellinen, välillä tulee perhosia vatsaan, en osaa käsittää tätä..Jos sieltä pieni jouluvauveli tulisi ))!

 

IslandGirl, täällä ollaan

Anukkiolle jaksamista niin pahoinvoinnin kuin typerän työkaverin kanssa. Älä turhaan murehdi ruokavaliosta; se kyllä "oikenee" takaisin entisille urilleen. Ja vauvahan kyllä ottaa ja saa kaiken minkä tarvii. Mie nuoleskelin pahimpina päivinä sipsejä (huom. nuoleskelin, en syöny) ja siemailin jäistä kokista. Aika huonosti meni alas yhtään mikään!

Onnea uusille plussanneille ja tervetuloa!

Meillä oli tänään rakenneultra ja niinhän siinä kävi, että "tilauksen mukaan", tyttö ja poika tulossa Kaikki oli ok. Molemmat yli 300-grammaisia ja vilkasta sorttia. Kädet, jalat, sisäelimet, sydämen kammiot ja kaikki oikeilla paikoillaan.

Laittavat kuulemma automaattisesti tuplista saikulle viikosta 28, eli tässä ois enää (!!) 8 viikkoa töitä jäljellä. Paitsi jos tulee jotain ongelmia niin sittenhän jään pois jo aiemmin. Virkavapausanomus ja lomien säästösopparit täytetty, äitiysloman sijaista aletaan hakea jne. Toivottavasti ehdin olla itse mukana perehdyttämässä

Tämmöstä meillä, kertoilkaahan kuulumisia muutkin!

-Marge + tuplat 20+0

 

Onnea Marge, hienoja ja iloisia uutisia teidän kaksikosta! Mulla vielä 8 päivää rakenneultraan, ja alkaa jo olla semmoinen pieni jännitys, että mitä siellä näkyy. Toivottavasti kaikki on meidänkin pikkuisella hyvin. Semmoinen meuhkaus oli eilenkin mahassa melkein koko päivän, että en usko, että mikään kovin heiveröinen yksilö siellä ainakaan on Yölläkin se rupesi vielä jotain venyttelemään, kun käänsin monta kertaa kylkeä, ja siirtyili puolelta toiselle. Jännää kuvitella, miltä tuntuu, kun mahassa liikkuu kaksi vauvaa, on se ihmeellistä...

 

Tervehdys Naavukka ja Kaarina! Paljon onnea teille!

Kiitoksia tsemppailuista IslandGirl ja Marge77. Niitä kyllä tässä tilassa tarvitaan. Aloin menemään tällä viikolla niin heikkoon kuntoon, että soitin lopulta neuvolaan, josta sainkin sitten puhelimitse sairauslomaa viikon loppuun ja lääkäri kirjoitti sitä vielä kaksi viikkoa lisää. Näillä näkymin lepäilen 13.5. asti. Ja varmasti lepäänkin sinne asti, sen verran terkkari sai mut peloteltua tiputusjutuillaan... Olin aluksi vähän tyrmistynyt, koska en päässyt näkemään lääkäriä ollenkaan. Hän vain kirjoitti saikun ja kävin äsken hakemassa todistuksen neuvolan terveydenhoitajaltani. Mut minkäs sille mahtaa kun ei heillä ole vapaita aikoja pariin viikkoon ollenkaan... Kai tämä on ihan hyvä näin.. vaikka välillä kyllä pelottaa, että onko mussa jotain muuta vikaa kun tämä pahoinvointi on niin voimakasta eikä hellitä edes öisin :'(

Viikko sitten kirjoitin hampurilaisruokavaliostani ja tilanne on muuttunut tuosta jo ihan kokonaan. Nyt ajatuskin hampurilaisesta tai mistä tahansa muustakin aiheuttaa oksennusreaktion. Olen tässä muutaman päivän elänyt pääasiassa mehulla. Tällä hetkellä putoaa hyvin Juissi-mehut, joiden ravintoarvo taitaa olla vähintäänkin kyseenalainen. Välillä pakotan itseni syömään leivän tai palan suklaata. Paino on pudonnut kuitenkin vain kilon alkuperäisestä johtuen varmaankin alkuraskauden sipsi- ja hampurilaisruokavaliostani. Mä en jaksa tehdä yhtään mitään... meinasin pyörtyä äskeisellä neuvolareissullakin. istun sohvalla ja katselen piirrettyjä... :|

Viikon päästä on eka ultra!

Toivotan hyviä vointeja kaikille teille! Toivon, ettei kenenkään tarvitse kokea tällaista pahoinvointia!

t. Anukkio rv 10+1

 

Anukkio, ihan oikeasti jos tuo yrjöily ja yökkiminen ei ala hellittää kun tulee 12 vkoa täyteen, pyydä Primperania!! Toivottavasti tarkistavat myös veriarvosi (vähintäänkin jossain vaiheessa?) että tarvitko tippaa vai et. Primperan ei huonoa oloa sinällään vienyt, mutta sillä sai yökkirefleksin kuriin (--> pysyipähän ruoka sisällä!). Tuntuu niin pahalta kun tiedän kuin hirveää pahoinvointi voi olla...

IslandGirl, ehkä ero yhden vauvan liikkeisiin on se, että näiden muljahtelut tuntuu jotenkin "joka puolella". Yhdestä kun ei ole kokemusta niin vaikea sanoa Toisella on istukka etuseinässä, se luullakseni vaimentaa tuntemuksia jonkin verran.

Tässäpä vertailun (ja huvin) vuoksi kuva mun mahasta 20+0

Aijaa.com - 10087607

-Marge 20+3

 

Hyvä Anukkio, kun annoit myöten. Olet leposi ansainnut, muista se.

Kävin katsomassa tuon mahasi Marge ja oho - mulla on aika samanlainen pötsi, vaikka siellä on vain tuo yksi. Hmmm... Mulla on myös istukka etuseinämässä, joten liikkeet ovat jotekin epämääräisiä ja silloin, kun niitä tuntuu, niin ovat sellaista kutitusta mahan sivuilla. Ilmeisesti myös mun ruokahalun valtava kasvu ja pahoinvoinnin puute ovat osaltaan tässä kasvussa. Mulle on siis tullut n. 10 kg painoa lisää. Lähtöpaino oli kyllä pieni, mutta... Hieman hirvittää.

Olimme tänään rakenneultrassa. Kaikki rakenteet olivat kohdallaan. Kokoarvio oli 20+0 luokkaa vaikka nyt on menossa edellisten arvioiden mukaan 20+2. Eli ei siis kovinkaan suurta heittoa. Antoivat meille tyttölupauksen... Oli oikeastaan hienoinen yllätys. Ei pettymys, mutta yllätys. Ilmeisesti kuitenkin odottelin poikaa saapuvaksi...

Itse ultraus oli kuitenkin aika mälsä kokemus. Huone oli kuin hollitupa - siellä ramppas väkeä, joka ei liittynyt meihin mitenkään ja joiden kanssa ultraaja jutteli meidän ohi. Pikkuinen oli myös hankalassa asennossa ja sydämen kammioita jouduttiin etsimään ihan tosissaan. Tässä kohtaa hoitaja ei sitten puhunut meille mitään ja rupesin jo pelkäämään pahinta. Huoneessa olleelle lääkärille hän puhui jotakin veden määrästä ja sen puutteesta ja sitten ei meille mitään. Mutta lopputulema oli kuitenkin, että kaikki on ilmeisesti hyvin. Kontrollin määräsi viikolle 30, koska istukka oli todella lähellä kohdun kaulaa... Eli näemme pienen ainakin vielä kerran ennen syksyä. Eli tällaista tänne.

Tervetuloa uusille odottajille ja mukavaa keväänalkua samaa matkaa edenneille. Kertokaahan sitten niitä ultrakokemuksia (, jotka toivottovasti ovat oikein hyviä).

 

Hei vaan kaikille!
Ensimmäistä kertaa uskaltauduin tänään tänne sivuja katselemaan ja huomasin, että täällähän on muitakin samanikäisiä ensikertalaisia!=) esikoinen siis tulossa. 17rv pyörähtänyt käyntiin ja nyt tuntuu, että pikkuhiljaa uskaltaa jo ajatella vauvan tulemista, ehkä kaikki onnistuu nyt loppuun asti. Keskenmeno viime kesänä pelottaa, jäytää mieltä ja jokainen kipu ja tuntemus saa aikaan pelkoa. Olen äitipolin asiakas, joten olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että näen pientä 4vk välein ultrassa. Se helpottaa! Kaikille ihanaa vappua ja onnellista odotusta!=)

 

Anukkiolle kovasti tsemppiä! Mulla on jatkuva pahoinvointi, mutten oksenna vaan meinaan, ja lähes kaikki kuvottaa. Tätä on jo jatkunut nyt jonnii aikaa, oon 12+2 ja alkaa todella kyllästyttää tää kuvotus. Lisäksi on sellainen kuolemanväsymys ja todella kireä pinna...en oo yhtään oma itseni. Mehut ja hedelmät maistuu, onneksi edes ne. Toivottavasti saat Anukkio helpotus pian oloosi!

Huomenna ultraan, toivottavasti menee hyvin Kaunista kevätpäivää kaikille!

 

Moikka taas, ja terveiset rakenneultrasta! Siellä näytti kaikki rakenteet oikein hyviltä, mikä onni!! Koko vastasi 20+0 ja tyttölupaus saatiin mekin, eli siltä osin samoja tuloksia kuin Mahiksella Järkyttyneenä luin Mahis teidän ultrakokemuksesta. Uskomatonta, että kehtaavat toimia noin välinpitämättömästi. Selän takana puhuminen on kaiken huippu, tosi ikävää. Meillä kävi puolestamme tälläkin kertaa hyvä tuuri - kätilö oli tosi ihana ja empaattinen ja katseli ja kertoili kaikkea ihan rauhassa.

Nyt olo on aivan ihana, hymyilyttää vaan... On upeaa tietää, että ainakaan mitään suurempia poikkeavuuksia ei pitäisi olla. Ja täytyy sanoa, että tuo tyttölupauskin tuntui minusta ihanalta, vaikken erityisesti kumpaakaan toivonutkaan. Se kuitenkin konkretisoi jollakin tavalla tätä odotusta ja sitä pikkuista, joka tuolla mahassa temmeltää. Nyt sitten vaan tytölle nimiä miettimään!

Istukka on kuulemma etuseinässä, mistä olin tosi hämmentynyt! Uskomatonta, että potkut siitä huolimatta tuntuvat jo tosi selvästi, ja näkyvätkin mahan päältä! Kätilö vaan totesi, että kun ei ole muuta tuohon väliin oikein kertynyt...

Kiitos Marge mahakuvasta! Hieno on Mulla kasvaa hitaasti mutta varmasti... Nyt alkaa kuitenkin olla semmoinen, että ulkopuolinenkin voi huomata. Painoa on tullut tähän mennessä melkein 4 kiloa, mikä tuntuu aika sopivalta. Toki siinä on vähän enemmänkin kuin tuo vauva, mutta olo ei kuitenkaan tunnu varsinaisesti paksuuntuneelta Ruokavalio meni eilisestä alkaen pikku remonttiin, kun on tullut viime aikoina syötyä älyttömästi kaikkia herkkuja. Jospa pysyisi painonnousu aisoissa. Liikkua en ole enää uskaltanut ihan entiseen malliin, kun oli niitä supistuksia, ja siksi kai ei pitäisi syödäkään niin paljon. Mutta pahemmat, kivuliaat supistukset taisivat olla ohimenevä vaiva, niitä ei ole onneksi enää tullut.

Sannille tervetuloa ja valtavasti onnea! Pahimmat riskit ovat jo ohi, nyt voit nauttia raskaudesta.

Ja Anukkio... voi hirvitys tuota pahoinvointia. Koeta kestää! Toivottavasti ultrassa kaikki on hyvin, niin saat positiivistakin kannustusta tuon kärsimyksen keskelle. Onneksi pahoinvointi on melkein aina ohimienevä vaiva!

Ihania kevätpäiviä kaikille täältä vaaleanpunaisen pumpulin keskeltä...

IslandGirl 20+3

 

Kiitän jälleen kannustuksesta IslandGirl, Empiria, mahis ja Marge77. Olen käynyt täällä lueskelemassa välillä kuulumisia, vaikken ole sitten kyennyt itse mitään kirjoittelemaan. Kaamea olo jatkuu edelleen, mutta niin jatkuu saikkarikin.. kyllä se on huomattavasti kumminkin helpottanut kun ei ole työstressi pahaa oloa lisäämässä. En ole juurikaan uhrannut ajatuksia työlle ja hyvä niin Kyllä ne nyt siellä varmaan pärjää ilman minua hetken!

Tänään koin sitten jotain uskomattoman huimaa! Näin ekassa ultrassa masussani uivan tyypin! Jännitin tietysti ihan järjettömästi ja vapisin kuin vastasyntynyt vasikka kiivetessäni siihen telineeseen... Tämä ultran tekijä eli lääkäri oli vanhempi mies... aargh..ja semmoinen "tehokas" (kuten mieheni hänestä totesi) eli tekee varmaan noita ihan liukuhihnatyönä.. Koko homma oli ohi aika nopeasti. Oli kuitenkin ihan huikeaa nähdä lopulta se oma masuasukki! Siellä se kölli rauhallisen oloisena ja laittoi pienen kätensä kasvojen eteen kun kuvattiin :heart: Syke oli 169. Mitat vastasivat tismalleen viikkojani eli 11+1. Niskaturvotusta olikin sitten 2,7.. tästä en tajunnut pelästyä kuin vasta kotona ryhtyessäni lukemaan netistä juttuja. Lääkäri kun sanoi tämän olevan "ihan ookoo". Kaikkeen muuhunkin kyllä sanoi "ihan ookoo" tai "ihan normaali". En sitten tiedä pitäisikö tulkita sitä niin, että mikään ei nyt ollut erityisen erinomaisesti.. vaan ookoo...

Ehkä päätän nyt vaan ottaa rauhallisesti ja olla iloinen mukavasta kokemuksesta Katselen vaikka noita mukaansaatuja kuvia.. voiko olla ehkä maailman kaunein harmaa möykky :heart:

 

Itku lyhyestä ilosta. Sain tänään järkyttävän puhelinsoiton perinnöllisyyspoliklinikalta verikokeistani. Riskilukema on 1:7, hcg oli 0,58 ja papp-a 0,34. Huomenna menen sinne juttelemaan asiasta. En tiedä mitä muuta siellä tapahtuu, koska en tajunnut puhelimessa olevan henkilön jutuista enää mitään tuon riskilukeman jälkeen.
Tunnen itseni typeräksi ja sinisilmäiseksi. Miten minä saatoinkaan kuvitella ettei mitään vikaa olisi? Tuntuu kuin olisin menossa huomenna teloitettavaksi. En halua tietää mitään. En kestä sitä. :'(

 

Voi kurjuus, Anukkio! Itse en noista luvuista mitään ymmärrä, mutta varmasti on raja-arvojen yli menty jossakin kohdin, kun ottivat yhteyttä. Onneksi pääset jo huomenna sinne juttelemaan, niin asiat varmasti selkenevät. Toivotaan parasta - tuskin ainakaan vielä on kyse mistään lopullisesta "tuomiosta"! Ehkä ehdottavat vielä joitakin lisätutkimuksia. Toivotan sinulle paljon voimia, ja toivottavasti epätietoisuus helpottaa pian!

 

Kiitos IslandGirl. Nuo hormoniarvot ovat ns. MoM-arvoja, eli määrät on muutettu siten että niitä verrataan muihin. En osaa selittää tuota hyvin, mutta kummankin arvon tulisi olla lähellä ykköstä niin olisi ok.

Käynti perinnöllisyyspoliklinikalla oli kamala. En tarkoita, että henkilökunnassa olisi ollut jotakin vikaa, päinvastoin. Tilanne vain oli niin kurja. Ensin lääkäri selitti kaikista mahdollisista kromosomivaurioista ja sitten näistä kromosomitesteistä eli istukkabiopsiasta ja lapsivesipunktiosta. Menimme saman tien istukkabiopsiaan, joka lievästi sanottuna sattui ihan perkeleesti. Eikä näytettä edes saatu otettua, koska istukka kuulemma karkaili. Eivätkä halunneet yrittää toista kertaa. Itkin jo tuosta yhdestäkin pistosta vuolaasti. Nyt on sitten odotettava lapsivesipunktioon kolmen viikon päähän. Tarvinneeko edes sanoa, etten odota tuota innokkaasti.

Ultrassa näkyi silti vilkkaasti liikkuva pienokainen, jonka sydän löi tarmokkaasti. Lääkäri sanoi "Katso nyt kuinka innokkaasti hän liikkuu!" Yritti lohdutella kun makasin siinä parkuen silmät kiinni. No lohduttihan se. Mutta muutoin on vahva tunne siitä, ettei pienellä ole kaikki hyvin :'(

No, nämä jutut eivät oikein sopia tähän ketjuun. Olenkin jo aloittanut kirjottelemaan myös tuonne "Sikiöseulonnoissa kiinnijääneitä 2" -ketjuun. Toivon, että pääsisin taas vaihtamaan teidän kanssanne iloisia kuulumisia. Nyt se tosin tuntuu saavuttamattomalta toiveelta. 1:7 todennäköiseltä toiveelta :'(

 

Oivoi mitä uutisia Anukkiolla. Kovathan noi teidän "kertoimet" ovat, mutta eivät nyt kuitenkaan 1:1. Laimeilta tuntuvat kaikki kommentit, mutta olet(te) ajatukissani. Hurjalta tuntuvat myös nuo odotusajat. Voi, kun nuo viikot voisi pikakelata...

Tuntuu mauttomalta kirjoittaa tähän perään omaa napaa, mutta. Olin tänään neuvolassa ja täytyy kyllä sanoa, että meillä on ollut uskomattoman huono tuuri neuvolatätien kanssa. Tai sitten mä olen uskomattoman huono ja kriittinen asiakas. Mutta tämä täti (3. neuvola, ei vielä kertaakaan se varsinainen korttiin merkitty...) ei tuntunut tietävän mistään mua enemmän. Meillä oli se Kela-kerta ja mulla oli yksi kysymys. Siis vain yksi. Eikä mielestäni kovin tavaton, mutta eihän se osannut siihenkään sanoa oikein mitään. Käski kysymään Kelasta. Ja kysynkin tietenkin, mutta... Ja jotenkin toivoisin, että mulle kerrottais mitä on menossa, tulossa ja odotettavissa eikä vain niin, että kysyttäis, mitä kuuluu ja siinä se. Käyn tuolla kyllä jatkossa vain ja ainoastaan sillä mielellä, että kuulen pikkuisen sydänäänet.

Mutta se minusta. Hurjasti voimia ja jaksamista sinulle Anukkio. Pidän täällä sormet kyynärpäitä myöten ristissä, että kaikki on kuitenkin hyvin.